Taavetissa

    

Joulukuun ensimmäinen päivä. Uusi kuukausi ja uusi viikko. Nolla astetta talon mittarissa aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on syksyinen maisema Joukolantien kerrostalon viereiseltä niityltä, kuvattu eilen keskipäivällä. Teimme eilen aamulenkin pururadalle ja Vallitietä takaisin. Jupiter loisti lännen taivaalla. Muut tähdet olivat himmenemässä näkymättömiin. Kävelyn jälkeen nautimme kahvia ja pienet palat omatekoista mustikkapiirakkaa. Helena teki kahvin jälkeen väriliiduilla sommitelman ruusukimpusta. Minä luin ja muokkasin Tipit -tarinaa. Auringon noustessa lämpötila laski niin paljon, että paikoin muodostui jäätä kulkuväylille ja vesilätäköt riittyivät, joten lähdimme kaupalle piikit tossujen kannoissa. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Viidesosa kirjasta luettu. Berliini viisikymmentäluvun puolivälin jälkeen ja ennen kaupungin halkovan muurin rakentamista. Kuunnellessaan Helena teki toisen ruusutyön. Illemmalla luimme Helena Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä ja minä Vladimir Nabokovin kirjaa Kalvas hehku. Loppuillasta katsoimme amerikkalaista jalkapalloa. Kokeilin ottaa kuvan, jossa Mailerin Porton haamu on lattialla pystyssä ja kirjan takana näkyy telkkuruutu.

Taavetissa

    

Marraskuu päättyy. Vietämme tänään ensimmäistä adventtisunnuntaita. Kolme astetta nyt aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvaksi tarjoamme joulukuusen koristeiden kimmellystä kaupan tuulikaapissa, vaikka ei tiedä, minkä korvaavan kuvan blogit.fi -sivusto valikoi. Eilen postauksen ruusun kukka vaihtui korvasienisaaliiksi viime toukokuulta. Edelleen en tiedä valikoiko postauskuvan ihminen vai robotti, aloitteleva, harjaantumaton tekoäly? Eilen aamulla luin ja muokkasin Tipit -tarinaa ja Helena piirsi luonnoksia. Olimme ensimmäisen kerran ulkona, kun lähdimme kaupalle. Tienpinnat olivat sulina, joten emme laittaneet piikkejä tossuihin. Kävimme kirjastossa, apteekissa ja kaupassa. Taavetin torilla oli joulunavaustapahtuma, torimyyjiä pitämässä markkinoita ja asiakkaita hakemassa joulun tunnelmaa ja seurustelemassa keskenään. Ostimme tutulta kauppiaalta ruisleipiä, ahven- ja muikkukukon ja auraparsapiiraan. Varsinainen virallinen ohjelmaosuus olisi ollut vuorossa joskus myöhemmin. Jatkoimme eilen iltapäivällä Norman Mailerin ison tiiliskiven kokoisen romaanin, Porton haamu, lukua ääneen. Kahdessa tunnissa ehtii sitä lukea noin kolmekymmentä sivua. Eilisen jälkeen olemme sivulla 195. Helena teki käsitöitä kuunnellessaan ja haki välillä luonnoslehtiön esiin ja piirsi keittiön pöydän ääressä. Myöhemmin Helena luki Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä. Minä palasin kesken luvun olevan Vladimir Nabokovin Kalvas hehku -teoksen pariin. Hyviä kirjoittajia ja hyviä tekstejä, Böllin, Mailerin ja Nabokovin proosa. Iltamyöhällä näimme vauhdikasta nhl-jääkiekkoa ottelun puoliväliin ennen kuin menimme nukkumaan.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on ruusun täysin avautunut kukka. Tarjoamme sen postauskuvaksi ja blogit.fi -sivustolla tarjottu kuva joko pysyy tai sitten ei. Eilen postauskuvaksi vaihtui poiminta vanhoista kesäkuvista eikä kollaasi niin kuin teksti antoi ymmärtää. Onneksi oikea postauskuva näkyi, jos klikkasi päivän postauksen auki. Eilen aloitimme päivän Helena piirtämällä luonnoksia ja minä luin ja muokkasin Tipit -tarinaa. Olen sen puolivälissä. Yhdeksän aikoihin teimme kirjasto- ja kauppareissun. Selasin lehdet ja Helena selasi kännykkäviestejä kirjaston takaoven tuulikaapissa. Jalankulkuväylät olivat jäisiä. Hiekoitushiekkaa oli levitetty pahimpiin kohtiin. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Harry valmistuu yliopistosta ja pyrkii CIA:han ja hyväksytään. Valheenpaljastuskokeessa oli vaikeuksia, koska Harry valehteli ja antoi ymmärtää kokeneensa enemmän naisjuttuja kuin olikaan. Se ei haitannut CIA:n tarkoitusperiä. Parempi niin päin kuin olla kiristettynä irstailusta. Tiedustelupalvelun valttikortteina olivat tai ovat poliitikkojen ja päättäjien valonarka seksimenneisyys. Helena luki eilen Pentti Saarikosken runokokoelmaa Tanssiinkutsu. Minä luin loppuun Heinrich Böllin romaanin Biljardia puoli kymmeneltä. Upeaa proosaa. Näimme illalla televisiosta Tapparan ja Ilveksen välisen jääkiekon paikalliskamppailun, joka päättyi 3-0.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Lumiset tienpinnat ovat muuttuneet harmaiksi, jäisiksi ja vetisiksi. Postauskuvana on kollaasi marraskuun kuvatarjonnasta. Eilen aamulla aloitimme päivän tekemällä omia taiteilujamme, Helena työsti luonnoksiaan ja minä luin ja muokkasin Tipit -tarinaa. Etenin siinä sivulle 37. Sivumäärä on nyt 92. Lähdimme ostoksille yhdeksän aikaan ja teimme samalla kävelylenkin Linnalantietä urheilukentälle asti ja takaisin kaupan kautta. Yksi kirjavaraus on ollut kuljetettavana sunnuntaista lähtien, mutta sitä ei ole kuulunut. Helenalle välähti, että Lappeenrannan pääkirjaston muutto takaisin remontoituun kirjastorakennukseen on todennäköisesti syy viivästykseen. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Harryn nuoruuden vuosia. Kummisetä Portto vie nuorukaisen vuorikiipeilemään. Olen loppusivuilla Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä. Helenalla oli unilukemisena Pentti Saarikosken Tanssiinkutsu -runokokoelma. Eilen illalla näimme televisiosta Rooman ja Midtjyllandin välisen Eurooppa-liigan jalkapallo-ottelun, joka päättyi 2-1.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on lumijänis naapurin pihalla. Eilen aamulla kiersimme pururataa Vallitien päähän ja sieltä takaisin tietä myöten. Vein samoilla ulkokamppeilla matot ulos, tamppasin ja jätin tuulettumaan. Helena piirsi eilen luonnoksia, muun muassa ruusukimpusta, joka on ollut silmänilonamme viikon ajan. Kävimme kauppamatkalla kirjastossa. Helena jäi odottamaan ja istumaan eteiseen, piikit tossun kannoissa ja minä palautin kaksi kirjaa ja selasin päivän Etelä-Saimaan ja viikon vanhan Luumäen Lehden. Jatkoin eilen Tipit -tarinan lukua ja muokkausta. Iltapäivällä luimme ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kirja koostuu kahdesta yhteen nivoutuvasta kirjasta. Toinen on Omega ja toinen Alfa. Omega on johdanto-osa ja josta olen maininnut, että se on parasta kuvausta, mitä olen lukenut. Olen yhä suunnilleen samaa mieltä, kun nyt luen tätä pitkää tarinaa kolmatta kertaa. Luimme Omegan eilen loppuun. Alfa on kuvitteellisen CIA-agentin tarina ja aloitamme sen tänään, noin tuhatsivuisen – isoja sivuja - lukumaratonin. Helenalla ei ole varsinaista lukukirjaa kesken. Hän lukee runoja unilukemisena. Minä jatkan Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä, jossa liikutaan kehyskertomuksen ohessa ajassa 1900-luvun alusta vuosisadan puoliväliin eli kahden maailmansodan kuohunnan molemmin puolin ja välissä.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on sydänkulhoissa mustikkapiirakkaa ja kermavaahtoa päiväkahvilla. Meillä oli jääkaapissa desilitra kermaa ja pakastimessa mustikoita, joten ostimme kaupasta murotaikinapaketin ja Helena leipoi piirakan ruuanteon yhteydessä. Teimme eilen muutaman välipäivän jälkeen pitemmän aamukävelyn, Joukolantietä ylös pururadalle ja alikulun kautta metsään ja sähkölinjalle, Savitaipaleentielle ja takaisin Vallitietä. Lunta oli vain näöksi. Otimme muutamia hämäräkuvia. Muita kuvia postauksessa on parilta päivältä. Maanantaina pengoin esiin vanhan Tipit -tarinan. Aloin lukea ja muokata sitä hienovaraisesti. Eilen tiistaina jatkoin sitä. Viisitoista sivua on käyty läpi ja kokonaissivumäärä on yhdeksänkymmentäyksi. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kolmen lukupäivän jälkeen olemme sivulla seitsemänkymmentä. Helena virkkasi kuunnellessaan. Hän teki eilen muistiinpanoja, pelasi pasianssia pelikorteilla ja täytti sanaristikkoa. Maanantaina ja tiistaina minä luin välipalana - kesken Heinrich Böllin kirjan, Biljardia puoli kymmeneltä - Elli Salon romaanin Keräilijät. Se oli nimensä mukainen. Yleensä vältän uutta kirjallisuutta ja totesin, että tämänkin kirjan olisin voinut jättää välistä. Uskon, että suuressa painotuotejoukossa on valioita seassa, mutta odotan ja annan ajan tuoda ne esiin. Böllin ja Mailerin vanavedessä Salo ei kai päässytkään täysin oikeuksiinsa. Luin tällä kertaa jopa kaikki Keräilijät -teoksen kansipaperitekstit. ”Häikäisevän omaääninen” oli kustantajan näkemys, pakosti. Katsoimme maanantai-iltana Sergio Leonen elokuvan, Nimeni on Nobody. Kertakatsominen riitti. Eilen illalla oli tilaisuus seurata Mestarien liigan jalkapalloa. Katsoimme ensimmäisen puoliajan.

Vihan hedelmät

    

Vihan hedelmät

Luin John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät ensimmäisen kerran kauan sitten, nuoruudessani, mutta nyt, luettuani sen toisen kerran - tällä kertaa ääneen - totesin, että en muistanut siitä paljoakaan. Uusi lukukokemus oli yhtä aikaa hieno ja samalla riipaiseva. John Steinbeck kuvaa kauniisti ja tarkasti lama-ajan mullistuksissa mailtaan ja kodeistaan pois ajautuneiden viljelijöiden toivioretkeä lännen paratiisiin. Joadien perhe on enimmän aikaa valokeilassa. Kirjailija luotaa perheenjäsenten tunnelmia, kun he päättävät lähteä kotiseudultaan ja uskaltautuvat pitkälle matkalle, kuvaa mitä he kokevat matkatessaan puolen maanosan poikki, leiriytymiset tienvarsilla, autorikot, koettelemukset vuoristossa ja autiomaata ylitettäessä ja heidän mietteitään, kun he viimein pysähtyvät Kalifornian vihannan, hedelmällisen laakson partaalle. Todellisuus on kuitenkin muuta kuin unelmat, sillä heitä ”okieita”, niin kuin näitä työn perässä liikkuvia vaeltajia halveksivasti nimitellään, on tuhansittain eikä töitä ole kuin satunnaisesti ja lyhytkestoisesti eivätkä kaikki pääse osallisiksi niistäkään. Nälkäkuolema uhkaa. Järjellään kaikki ymmärtävät, että heidät on tarkoituksella houkuteltu sinne, jotta työvoiman ylitarjonta painaisi palkkakustannukset mahdollisimman alas. Silti he etsivät ja yrittävät epätoivon vimmalla löytää ulospääsyä tästä umpikujasta, ansasta ja toivovat, että jokin ihme pelastaisi heidät. Alueen alkuperäasukkaat säälivät heitä ensin, mutta tuskastuvat sitten heihin, näihin kaikkialle tunkeviin kerjäläisiin ja varasteleviin tyhjätaskuihin ja taudinlevittäjiin ja alkavat vihata heitä. Vihan hedelmät kypsyvät. Poliisit lisäävät aseistustaan ja samoin vapaaehtoiset kodinturvajoukot ja otteet kovenevat. Viimeisen tuomion antaa kuitenkin luonto, tapahtuu säänmuutos, joka päättää kerrasta sadonkorjuuajan, talvi on tulossa ja monipäiväisinä jatkuvat syyssateet tuovat tulvat pelloille ja hedelmätarhoihin ja hukuttavat pakolaisten leirit. Käsittääkseni John Steinbeck eli 30-luvun laman aikaan nuoruuttaan Kaliforniassa ja niinpä, todistaessaan läheltä silloista järkyttävää katastrofia ja vaikuttuessaan siitä, hänestä tuli se kirjailija, joka kuvasi lännen suuren laman jälkipolvia varten ja kirjoitti muistokirjoituksen laman uhreille.

Helena: Olen lukenut kouluaikana Vihan hedelmät Alex Matsonin suomennoksena ja nyt kuuntelin Raimo Salmisen suomennoksen. John Steinbeckin kirjoja luimme koulussa ja sitten keskustelimme niistä. En muista kirjoista paljoakaan, mutta sen, että pidin Steinbeckin tekstistä, hänen tyylistään ja tavastaan kertoa ja kuvata. Aivan huimaa.

Vihan hedelmät kuvaa lama-aikaa, pientilalliset joutuvat pois kotoa. Sato on ollut heikko tai sitä ei ole ollenkaan. Maatalouden muutokset vaikuttavat ja lentolehtisissä luvataan töitä ja hyvää palkkaa. On lähdettävä kotoa pois. Työtä etsitään ja kaikki etsivät, mutta luvatut palkat eivät ole totta. Ajetaan huonoilla autoilla ja kun jotain tapahtuu ja tarvitaan varaosia, hinta muodostuu siten, että mitä kurjempi tilanne sitä korkeampi hinta.

Ihmisillä on unelmia valkoisesta, ihanasta, puhtaasta talosta ja että saa syödä hedelmiä. Kaikenlaista levottomuutta esiintyy. Työnetsijöitä vihataan, haukutaan eivätkä lapset voi käydä koulua. Silti eteenpäin jatketaan matkaa, mutta jos on hetken aikaa töitä, seuraava katastrofin alku on nurkan takana. Kuunnellessani ajattelin, miten mahtaa käydä lopussa. Loppu yllätti ja jätti miettimään, mitä tämän jälkeen. Meiltä löytyi kahdenlaista ajatusta. Kannattaa lukea.