Taavetissa

    

Kymmenen astetta pakkasta. Postauskuvassa näkyy osa meidän keittiötä, jota matalalta paistava aurinko valaisee. Kuva on otettu eteisen puolelta. Aloin eilen lukea syksyllä kirjoittamaani pitempää tarinaa, jolle annoin nimeksi Pidät tästä varmaan. Kun sain sen valmiiksi, ajattelin, että voisin tarjota sitä jollekin kustantajalle. Luin tarinasta eilen viisitoista sivua alusta. Tekstin pituus on satakahdeksankymmentä sivua eli minulla menee sen parissa jonkin aikaa. Tilaamamme sänkypaketti on viimeisten tietojen mukaan Vantaalla ja on odotettavissa, että saamme sen tänään. Pyöreä pöytä on tulossa perjantaina. Se ei ole se punainen, kokonaan muovinen pöytä, jota haimme Helsingissä, Tilkankadulla asuessamme, vaan musta pöytä, yhdellä jalalla. Eilen kävimme kirjastossa ja palautimme kolme kirjaa. Luimme ääneen neljäkymmentä sivua Nathan Hillin romaania Nix. Mielenosoitus on käynnissä Chicagossa ja poliisi käyttää kovia otteita. Helena luki unilukemisena Outi Pakkasen jännäriä Maanantaihin on paljon matkaa. Kirjan kansi on kivan nostalginen. Minä luin loppuun Doris Lessingin kirjan The Golden Notebook. Tuntuuko minusta vain, mutta koen, että kirja väsähti loppua kohden.

Taavetissa

    

Vierailimme eilen aamupäivällä omatoimiaikaan Luumäen pääkirjastossa, Taavetissa. Helena otti kuvan hauskasta, eteisessä kävijöitä vastassa olevasta nukesta tai maskotista. Lainasimme Helena Jarkko Sipilän jännärin Muru ja Outi Pakkasen dekkarin Maanantaihin on paljon matkaa. Minä lainasin Robert M. Pirsigin kirjan Lila. Luin eilen aamulla läpi Kiipelissä -tarinan, jonka kirjoitin viime syksynä ja jonka aiomme julkaista Kaunis kesäpäivä -blogissa kuutena jatko-osana, kuutena peräkkäisenä pyhänä ja ensimmäinen osa tulee ehkä julki ensi sunnuntaina. Tein muutaman viilauksen Kiipelissä -tekstiin ja lähetin tarinan Helenalle luettavaksi uudelleen. Vielä pitää nimittäin valikoida tekstiin tuleva kuvitus, joka on toki sekin valmiina odottamassa tietokoneella, mutta pitää ratkaista, mitkä kuvat kuuluvat mihinkin osaan ja jonka teimme eilen illalla viimeiseksi. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa. Iltapäivällä kävelimme Linnalantietä Kivimäkeen ja takaisin. Aurinko paistoi keväisesti. Lenkin jälkeen luimme ääneen Nathan Hillin romaania Nix. Siinä on sisältöä niin runsaasti, ettei sitä omaksu eikä muista kertalukemalla. Myöhemmin illalla Helena luki Anna Janssonin dekkaria Kalpeat ja kuolleet. Minä jatkoin Doris Lessingin kirjaa The Golden Notebook.

Taavetissa

    

Tänään on Pyhän Henrikin muistopäivä. Eilen nautimme auringonpaisteesta ja jännitimme kävellessämme Taavetin jäisillä teillä. Postauskuvana on kylän raitti eilen aamupäivällä, Linnalantien kevyen liikenteen väylä. Minulla ja Helenalla oli liukuesteet tossujen kantapäissä, kun kävimme apteekissa ja sieltä kaupalle ja torilla huomasimme pakettiauton ja myyntipöydän sen vieressä, tarjolla kalakukkoja ja muita leivonnaisia. Helena on seurannut sänkypakettimme vaellusta Euroopan teillä ja merillä. Jostain syystä arvioitua saapumisaikaa on siirretty kahdella päivällä eteenpäin eli paketti on perillä ehkä ensi torstaina. Eilen aamulla avasin Oli aika -tarinan, joka on ollut muuttotauolla viimeiset kaksi viikkoa. Luimme ääneen päivän mittaan seitsemänkymmentä sivua Nathan Hillin romaania Nix. Helena luki lisäksi loppuun Jarkko Sipilän jännärin Kosketuslaukaus ja aloitti Anna Janssonin dekkarin Kalpeat ja kuolleet. Minulla on luvussa Doris Lessingin kirja The Golden Notebook sivulla 540.

Taavetissa

    

Poikkeuksellista talvisäätä. Kuu paistaa täällä Taavetissa, tähtikirkas taivas, mutta on silti kaksi astetta lämmintä. Tänään vietämme rukouspäivää almanakan mukaan. Päivän postauskuvana on kollaasi asuntomme pienistä yksityiskohdista. Eilen aamupäivällä odotimme sängyn runko-osia tulevaksi, mutta onneksi Helena meni lopulta nettiin tutkimaan asiaa tarkemmin ja selvisi, että tavara tulee ulkomailta ja toimittaja on kansainvälinen, hollantilainen yhtiö. Eli tuote on matkalla, mutta se on vasta Saksassa, satamassa. Kuljetus kestää neljä vuorokautta. Luimme eilen ääneen Nathan Hillin Nix-romaania, noin sata sivua. Kirjaa on lukematta kolmannes. Nyt siinä ollaan ajassa 1968. Eilen käytin loput varastossa olleet hyllytarpeet, neljä pystyosaa ja yhden hyllytason, jotka lisäsin Helenan työhyllyyn.

Taavetissa

    

Lämmintä, nollan vaiheilla olevaa säätä edelleen koko maassa. Eilen, torstaina tuli aamulla Luumäen Lehti. En muistanut, että Luumäen kunnalla on tapana tilata uusille asukkaille paikallislehti kuukaudeksi. Se tuntuu mukavalta kädenojennukselta. Lehdessä oli paikkakunnan merkittävin uutinen, virassa olevan kunnanjohtajan erottaminen. Hän ei nauttinut kunnanvaltuuston luottamusta. Helena on tyytyväinen tämän nykyisen asuntomme perinteiseen sähkölieteen. Edellisessä asunnossamme, Helsingin Tilkankadulla, vanha hella meni vaihtoon ja tilalle asennettiin keraaminen liesi ja johon Helena ei tottunut kunnolla missään vaiheessa. Eilen saimme patjan, jonka tilasimme Kärkkäiseltä ja samaan toimitusmaksuun tuli Helenalle maalauskankaita ja värituubeja ja minulle kolme vihkoa. Helena teippasi työpisteeseeni, klaffipiirongin ja kirjahyllyn väliin kanerva-akvarellin. Kirjahyllyyn hän laittoi taustalle nuken. Eilen ulkoilimme kahteen kertaan, liukuesteet rapisten tossujen kantapäissä. Kävimme kirjastossa, jossa oli noudettavana varaamani Nathan Hillin toinen romaani Wellness. Se odottaa jonossa seuraavana ääneen luettavana Nixin jälkeen ja jota luimme eilen seitsemänkymmentä sivua.

Taavetissa

    

Postauskuva on otettu eilen iltapäivällä Savitaipaleentien alikulusta. Aurinko oli laskemassa. Mainitsin aiemmin, että emme pidä jatkossa lukua siitä, kuinka kauan olemme asuneet täällä Luumäen Taavetissa. Pyrimme kertomaan mielenkiintoisempia asioita. Koska muutimme samaan kerrostaloon Taavetissa, jossa asuimme ennen, kaksi ja puoli vuotta sitten, maisema ja arkiset kulkureitit sisällä rakennuksessa ulos mennessä, mattojen tamppaaminen tuuletustelineellä ja roskien vienti roskahuoneeseen, kulku pihalla ja kaupalle, kaikki tämä toistuu samanlaisena nyt kuin silloin ennen ja siitä tulee sellainen tunne kuin mitään väliaikaa ei olisi ollutkaan. Jotenkin kaksi ja puoli vuotta pyyhkiytyy pois. Eilen aamulla Helena valmisti sosekeittoa pakastettavaksi. Minä kasasin kellarissa hyllyn varastokomeroomme. Ulkoilimme kahteen otteeseen, aamupäivällä hoidimme kauppa-asiat ja päivemmällä kävelimme muuten vaan. Jatkoimme Nathan Hillin Nix -romaanin lukua ääneen. Siinä on siirrytty vuoteen 1968 ja ohimennen vielä varhempaan aikaan, vuoteen 1958.

Taavetissa

    

Pikkupakkasta tänä aamuna Luumäen Taavetissa eilisen lämpimän ilmavirtauksen jälkeen. Edistyimme huonekaluprojektissamme. Laverisänky on viimein valittu, patja siihen ja pyöreä pöytä keittiöön ja nyt vain odotamme tavaroiden tuloa. Banaanilaatikot on tyhjennetty. Kirjat ovat hyllyissä. Kirjahyllyt ovat täynnä ja osan kirjoja ja erinäisiä kansioita veimme kellariin. Aion tehdä sinne myös hyllyn, tänään. Eilen kävimme kebabilla ja ranskalaisilla ja myöhemmin kirjastossa. Luimme iltapäivällä ääneen neljäkymmentäviisi sivua Nathan Hillin romaania Nix. Vuodesta 1988 siirryimme tarinassa takaisin vuoteen 2011. Illemmalla Helena alkoi lukea seuraavaa Sipilän dekkaria Karu keikka. Minä luin viisi sivua Doris Lessingin kirjaa The Golden Notebook. Anna rakastuu vuokralaiseensa.