Tilkankadulla

    

Kuukausi päättyy lämpimänä sääkartan mukaan koko maassa. Eilen illansuussa oli sumuista ja sumutorvi soi merellä. Yöllä on satanut ja parvekkeen lattialankut olivat nyt aamulla märät. Helena teki eilen akvarelleja, luonnoksia ja neuloi yhteen kutomiaan lankaneliöitä. Jatkoin kuunnelman tapailua. Sitä on nyt kaksitoista sivua. Alkutekijöissään. Sitä paitsi eilen illalla saunassa sain uusia oivalluksia siihen ja ne ovat niin merkittäviä ja poikkeavia, että otan todennäköisesti uuden kopion, tiedoston pohjaksi ja johon teen nämä muutokset. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Varovaista liikkumista iljanteella. Iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Sen genre on minulle epäselvä. Tulee mieleen lapsuuden Viisikko -kirjat tai koulussa luetut helppotekstiset Maria Lang -dekkarit på svenska. Ei väliä, ihan veikeää tekstiä ja tarina sopii. Illemmalla luimme Helena Patricia Cornwellin jännäriä Ansaittu kuolema ja minä jatkoin Jonathan Franzenin ihmissuhderomaania Muutoksia. Katsoimme vielä jonkin aikaa jalkapalloa televisiosta, Afrikan kisoja.

Tilkankadulla

    

Vähenevä kuu näkyy nyt tiistaiaamuna parvekkeeltamme Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvan luistinrata on meidän etupihamme eilen aamupäivällä, kun lähdimme kaupalle. Helena on kutonut, ei virkannut, yksivärisiä neliöitä ja neulonut niitä yhteen. Hän piirtää luonnoslehtiöön, toteuttaa ideoitaan ja pelaa välillä pasianssia pelikorteilla. Minulla on koossa kymmenen sivua kuunnelmaa. Se ojentelee itseään eteenpäin ja levittäytyy. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Pidämme siitä molemmat. Illemmalla luimme hiljaa omiamme, Helena sai loppuun Patricia Cornwellin jännärin Köyhien kalmisto ja aloitti seuraavan, Ansaittu kuolema. Minä luin kaksi Allen Ginsbergin runoa, vuosi on 1983 ja jossain aiemmassa runossa oli jo selvinnyt runoilijaa kohdannut kohtaus tai vastaava erinäisiä vuosia sitten ja josta oli jäänyt jälkiä ja vaurioita. Aloitin eilen Jonathan Franzenin romaanin Muutoksia, kirjailijan läpimurtoteos vuosisadan ja -tuhannen alussa. Paras lukemani hänen teoksensa tähän mennessä. Vajaa sata sivua meni illan mittaan.

Tilkankadulla

    

Kuvassa äänestyspaikka eilen sunnuntaina Helsingin Pikku Huopalahden Ala-asteella. Kevään tuntua ilmassa. Eilen aamulla kirjoitin sivun verran kuunnelmaa. Helena akvarellaa. Hän sommitteli seuraavaa isoäidinpalapeittoa, johon on kertynyt varastoon virkattuja neliöitä. Iltapäivällä otimme ääneenlukuun seuraavan kirjan, Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset, jota emme ole kumpikaan lukeneet ennen. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua tuntuvat hyviltä ja mielenkiintoisilta. Luin loppukäänteet Cormac McCarthyn romaanista Matkustaja. Matkustaja jäi arvoitukseksi. Unohtuiko se? Väsyikö kirjailija kesken? Hän kuoli viime kesänä. Helenalla on yhä kesken Patricia Cornwellin jännäri Köyhien kalmisto. Iltakahdeksan jälkeen seurasimme televisiosta presidentinvaalien ääntenlaskentaa. Helena veikkasi ennakkoon oikein jatkoonmenijät. Minä veikkasin Halla-ahoa toiseksi.

Tilkankadulla

    

Kuva Helsingin Pikku Huopalahden Tilkantorin rannasta eilen aamupäivällä. Tänään on äänestyspäivä. Luulin hetken tyhmyyttäni, että äänestyksissä jatkettaisiin somelinjalla (liittyminen sotilasliittoon) tai että ainakin siirryttäisiin vihdoin nykyaikaiseen sähköiseen äänestykseen, mutta näemmä päättäjät eivät ole vielä kypsiä siihen. Jatkoin eilen kuunnelmantapailua. Kuusi sivua tässä vaiheessa. Helena tekee käsitöitä ja piirtää, luonnostelee ja akvarellaa. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssi -romaanin loppuluvun. Hyviä kohtia, kuvausta, lahjakkuutta, mutta myös tarpeetonta toistoa ja jahkailua. Luin illemmalla noin kaksisataa sivua Cormac McCarthyn romaania Matkustaja. Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Köyhien kalmisto. Iltamyöhällä näimme jalkapalloa, Fulhamin ja Newcastlen välisen FA cup -ottelun, joka päättyi nolla kaksi.

Tilkankadulla

    

Tänään lauantaina on vainojen uhrien muistopäivä. Helena otti yhtenä iltana tällaisen kuvan Patricia Cornwellin Ruumistarhan kannesta. Lauha talvisää jatkuu. Eilen aamupuolella aloittelin ja kokeilin kuunnelma-ideaa. Helena teki samaan aikaan omia luonnoksiaan, piirroksiaan ja akvarellejaan makuuhuoneen työpöydän ääressä. Hänellä oli esillä myös ulkoinen kiintolevy. Kun lähdimme kaupalle, Helena kysyi mitä kirjoitan, sillä kuului kuulemma niin kiihkeää naputusta. Eilen iltapäivällä luimme jälleen ääneen yhden luvun Marko Tapion romaanista Aapo Heiskasen viikatetanssi. Tänään se päättyy. Illalla Helena luki loppuun yhden Cornwellin jännärin ja aloitti seuraavan, Köyhien kalmiston. Minä nautiskelin Cormac McCarthyn kirjasta Matkustaja. Häkellyttävä romaani ja tarina. Tulee mieleen harrastiko kirjailija matematiikkaa tai fysiikkaa? Bosomit singahtelevat tekstissä ja suuret fyysikkonimet ja ajattelijat. Ja atomipommin tekijät.

Tilkankadulla

    

Railo Pikku Huopalahden haurastuneella jäällä. Lätsyttelimme eilen loskassa ja vesilätäköissä Munkkiniemeen kirjastoon. Minulla oli kolme noudettavaa varausta, Cormac McCarthyn Matkustaja, Jonathan Franzenin Muutoksia ja Jukka Asikaisen, Arto Mellerin ja Heikki Vuennon näytelmä Pete Q - Jälkeenjääneet paperit. Helena löysi kaksi kirjaa asiakashyllystä, toinen oli Leena Lehtolaisen dekkari Henkivartija ja toinen på svenska Katja Perats Masochisten. Illan tullen pakasti ja ennen puoltayötä näimme parvekkeelta täysikuun. Eilen aamulla lähetin Me puhallamme kynttilöitä -tekstin muutamille kustantajille. Helena teki luonnoksia ja akvarelleja. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Illalla Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Ruumistarha ja minä Pete Q -näytelmän ja aloitin sen jälkeen McCarthyn Matkustajan. Kerroin Helenalle, että minulle tulivat mieleen kirjailijat Ernest Hemingway ja Alistair Maclean. Luin jokin aika sitten Stella Maris -kirjan, joka on Matkustajan rinnakkaisteos. Pidän molemmista näistä kirjoista, niiden tyylistä, kirjailijan otteesta.

Tilkankadulla

    

Aste lämmintä täällä etelärannikolla. Loskaa pihalla. Räntää satoi eilen illalla, mutta nyt aamukuudelta on vain pilvistä. Hennonsininen lankakerä oli kiirinyt olohuoneen pikkupöydän alle. Saimme eilen siirrettyä kahdeksan kuvituskuvaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiin ja joka on nyt valmis lähetettäväksi kohteisiin. Eilen iltapäivällä Helena kutoi, kun luimme ääneen Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Aapo ei ymmärrä naisten päälle. Onko se jokin kansallinen miehinen piirre? Kirjastossa odottaa noutoa kolme saapunutta kirjavarausta. Luimme illemmalla Helena Patricia Cornwellin jännäriä Ruumistarha ja minä luin Allen Ginsbergin Collected Poems -kokoelman laajaa lähdeaineistoa ja aloin käydä sen jälkeen läpi runoilijan tuotantoa vuodesta 1980 eteenpäin. Katsoimme pitkästä aikaa elokuvan Jackie Brown.

Tilkankadulla

    

Toista päivää märkää plussakeliä. Kuva eiliseltä Tilkankadulta. Ajorata on sula, mutta jalankulkureitit jäisiä ja loskaisia. Vesilammikoita. Hiekka on vähissä. Eilen harjoittelimme skannattujen kuvien siirtoa läppärille ja Me puhallamme kynttilöitä -tekstiin. Helenan uudemmalla kännykällä saa skannaukset pdf -muodossa, mutta minun vanhalla pelillä pystyy valitsemaan myös kuvatallennuksen. Asioita, jotka selviävät vain kokeilemalla. Päähuomio on nyt kuvajutuissa. Helena on luonnostellut niitä lisää. Kävin vain pikaisesti uudessa tekstissäni. Aamuyöllä tosin heräsin sen juoneen. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Helena sanoo, ettei hän muista ollenkaan, miten tarina loppuu. Aloin lukea illalla Antti Hyryn Kurssi -teosta. Luin sen puoleen väliin ennen kuin luovutin. Teksti ei maistunut. Siirryin Allen Ginsbergin runoihin. Kolme kirjaston kirjavarausta on Matkalla. Helena luki eilen illalla Patricia Cornwellin jännäriä Ruumistarha.

Tilkankadulla

  

Lauhaa säätä koko maassa. Suojasäätä. Tilkankadulla oli huurteisessa seinärappauksessa tällaisia nykyajan luolamaalauksia. Helena kuvittaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä. Tämän päivän jälkeen on tarkoitus arvioida kuvien määrää. Minä tapailin eilen uutta tekstiä. Aamulla herätessäni tajusin nähneeni unta siitä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Yhtenä kirjan teemana on sodasta palanneiden henkinen rikkinäisyys ja vaikeus sopeutua rauhan arkeen. Aapo Heiskasen jälkeen luin muutaman Allen Ginsbergin runon vuodelta 1980. Maailmantilanne puristaa runoilijasta pasifistisia säkeitä, sivukaupalla niin kuin jonain muinaisena telex-nauhana. Luin myös toiseen kertaan Anton Tsehovin näytelmän Lokki. Nyt nimet ja henkilöt olivat paremmin selvillä. Hyvää replikointia. Helena lopetti yhden Patricia Cornwellin jännärin ja valikoi seuraavan, Ruumistarha.

Tilkankadulla

    

Nollassa. Sataa räntää täällä etelärannikolla. Katsoimme toissailtana jälleen Vodkaa, komisario Palmu -elokuvan. Siinä on tällainenkin kohtaus, jossa Inga Sulin ja Viktor Klimenko laulavat ystävyydestä. Naapurihenkeä. Filmissä on Rauno Lehtisen musiikki. Helena luonnosteli ja piirsi eilen tussilla kuvitusta Me puhallamme kynttilöitä -tarinaan ja kutoi välillä. Minä kirjoitin på svenska nimipäiväkirjeen ystävällemme. Iltapäivän lukutunnilla luimme kesäyön romantiikasta Marko Tapion romaanissa Aapo Heiskasen viikatetanssi. Luin Anton Tsehovin näytelmän Lokki. Olen varmaan nähnyt sen jonain Televisioteatterin esityksenä. Ehkä niitä nähdään tulevaisuudessakin, mustavalkoisia kurkistuksia menneitten näyttelijäsuoritusten puoleen. Illemmalla luin muutaman Allen Ginsbergin runon. Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Mitä jäljelle jää.

Tilkankadulla

     

Kävin eilen itsekseni Munkkiniemen kirjastossa. Paluumatkalla otin kuvan talvisesta Pikku Huopalahdesta. Palautin luetut kirjat ja lainasin Anton Tsehovin näytelmän Lokki, Antti Hyryn romaanin Kurssi ja Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset. Jostain syystä sekoitan tähän jälkimmäiseen nimikkeen Vettä elefanteille? Helena on eilen harjoitellut skannausten ja kuvien liittämistä tekstiin, etsinyt Kaunis kesäpäivä -blogista kuvia ja luonnostellut uusia. Minä olen laatinut liitteitä ja tutkinut kustantajia. Eilen iltapäivällä luimme jälleen jonkin verran ääneen Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssia, jossa päästiin vaihteeksi kesään. Helena luki loppuun James Joycen teoksen Finnegans Wake. Hän luki sen nyt kolmannen kerran, kahden vuoden välein. Minä luin loppusivut Claude Simonin Georgicasta. Sotamelskeinen Eurooppa. Kirjailija huomioi ankean ja hyvin typerän sotatilanteen eikä siinä erotu mitään kunniakasta. Loppuillan luin Allen Ginsbergs Collected Poems.