Taavetissa

    

Hyvää marraskuun ensimmäistä päivää. Puolikas kuu kumottaa ohuen pilvikerroksen läpi. Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kaksi talitiaista vaahteran melkein lehdettömillä oksilla. Kuva on otettu eilen, kun palasimme aamulenkiltä ”metsän pyhätöstä” eli puronnotkosta vanhan hiekkakuopan takaa. Helena otti metsäkuvia luonnoksiksi ja tätä postausta varten, ja minä kiersin ja keräsin sammalikosta yhden ruoka-annoksen verran suppilovahveroita. Metsään mennessä näimme ja kuulimme muutolintujen auran ylittävän Taavetin keskustan. Kävimme eilen aamupuolella myös kirjastossa lukemassa lehtiä ja kaupassa. Ostimme murotaikinaa ja Helena leipoi mustikkapiirakan. Siinä ohessa hän paistoi suppikset. Lounaana meillä oli markkinoilta ostettua ahvenkukkoa. Helena alkoi eilen sommitella ja koota hartiahuivia isoäidinneliöistä. Neuloessaan neliöitä yhteen hän seurasi samalla läppäriltä jotain tuttua sarjaa. Minä kirjoitin eilen kahteen otteeseen Basistia. Aiemmin yöllä olin ollut puolittain hereillä ja kirjoitin tarinaa mielessäni. Muutin yhden avainhenkilön sukupuolen. Helppoa paperilla tai tekstissä ja mielessä. Kun istuin koneen ääreen, sain ajatuksen vaihtaa myös kapakan nimen, jossa kertomus alkaa. Luin eilen Kerttu-Kaarina Suosalmen teosta: Ihana on Altyn-köl. Hyvä kirja ja hyvää tekstiä ainakin alkupuolelta. Henkilöhahmot piirtyivät mieleen. Helena luki eilen Tyyne Saastamoisen koottuja runoja kokoelmasta: Ruhtinaslintu. Illalla katsoimme televisiosta kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa: I hired a contract killer ja Kuolleet lehdet.

Taavetissa

    

Tänä lauantaina, lokakuun viimeisenä päivänä vietämme Yliopiston almanakan mukaan Pyhäinpäivää. Mietin, onko Pyhäinpäivä osunut ennen lokakuulle. Viisi astetta nyt aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kolme luvussa olevaa kirjaa. Helenalla kesken oleva Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu jäi postauksen muiden kuvien joukkoon. Eilen aamulla kiersimme sateen kasteleman pururadan idänpuoleisen lenkin ja otimme muutamia kuvia. Metsikön merikelpoinen saaristolaisvene on tullut osin näkyviin lehtien varistua. Puut ja pensaat pitävät kiinni viimeisistä keltaisista lehdistään. Tuntemattomia sieniä oli reitin varrella. Annoimme niiden olla. Jatkoimme aamupäivän kierrosta kirjastoon ja kaupalle. Luumäen Hyvinvointiaseman edustan isoihin ruukkuihin on asennettu pimeän ajan ajaksi pyöreät valaisinpallot viime talven malliin. Lainasin Kerttu-Kaarina Suosalmen teoksen: Ihana on Altyn-köl. Helena teki leikkelytöitä eilen aamupuolella ja piirsi luonnoksia kanervista ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän valmisti lounaaksi kaappilöytöjä eli uunissa paistetut peruna-, porkkana- ja palsternakkasiivut, kattilassa öljyssä ja vähässä nesteessä haudutettu edellisen päivän korvasienirisoton tähderiisi tomaatinlohkojen ja kapriksien kanssa ja purkista sardiineja päälle. Mausteena oli muutama murunen merisuolaa, kuivattua nokkosta, minttua ja jotain muuta. Kirjoitin eilen Basistin ohella postaustekstiä ja päiväkirjaa Helenalle. Koneella minulla on lisäksi oma päiväkirjani ja johon kirjaan aamuisin säätilan, mitä kuuluu Kaunis kesäpäivä -blogille ja lisään päivän mittaan muita mainintoja. Erikseen pidän kirjaa lukemistani kirjoista, olen pitänyt yli kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti. Eilen iltapäivällä Helena virkkasi isoäidinneliöitä läppärin ääressä. Illemmalla hän luki Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintua. Minä jätin kesken Sirkka Turkan runoteoksen: Sielun veli, ja aloin lukea Suosalmen teosta: Ihana on Altyn-köl. Illalla näimme televisiosta tuoreena tallenteena nfl-ottelun Green Bay Packers vastaan Carolina Panthers, joka päättyi 27-19.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Hiihtosuunta -kyltti, joka on maastoutumassa jäkälän peittoon. Keskiviikkona huomasin muutamasta blogit.fi:n postauksesta, että Viilipytty -tarinani avainhenkilö on päässyt julki toisessa produktiossa. Mietin asiaa päivän aikana kaiken muun ohessa, siis että voinko jatkaa Viilipyttyä vai en ja päätin, että minun on muutettava tekstiä ja vaihdettava väärä henkilö toiseksi. Eilen aamulla tein tätä varten tarvittavat alkumuutokset, otin uuden kirjoitustiedoston ja annoin sille nimeksi: Basisti. Kopioin Viilipytyn tekstin Basistin pohjaksi ja aloin tekstinteon alusta. Siirryin alkuruutuun tässä pelissä. Eilen teimme aamulla metsälenkin, emme hiihtolatua pitkin, mutta muuten saapastelimme metsän kulmilla ja poluilla ja otimme joitain kuvia. Kävimme sen jälkeen kirjastossa ja kerroin kirjastovirkailijalle, että en saa varattua kaukolainana omalla koneellani Marguerite Youngin teosta: Miss MacIntosh, My Darling, ja virkailija hoiti ongelman hetkessä. Tulossa on. Helena teki eilen omia leikkelytöitään, virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin iltapäivällä alustavasti tätä postaustekstiä ja päiväkirjaa Helenalle. Luin loppuun Kerttu-Kaarina Suosalmen novellikokoelman Kenkää suurempi jalka. Hyvää tekstiä. Kirjastosta tuli ilmoitus, että varaamani Suosalmen teos: Ihana on Altyn-köl, on Luumäen pääkirjastossa noudettavana. Luin myös illemmalla Eeva Kilven runokokoelman Animalia. Helena luki Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu -kokoelmaa. Illan päätteeksi nautimme amerikkalaisesta jalkapallosta. Katsoimme tallenteena tiistaina pelatun ottelun Philadelphia Eagles vastaan Dallas Cowboys, joka päättyi 21-38.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on tiistain aamulenkiltä hiihtoladulla: Helena kivipaaden vieressä, päällä viikko sitten Taavetin syysmarkkinoilta ostettu vetoketjutaskullinen huppari. Harvennushakkuun pieniä puupinoja oli ilmaantunut lisää metsärinteeseen. Kannon päällä oli puuviilu, jossa oli ikään kuin kuusten sahalaitaa pystyssä. Otimme sen matkaan. Helena laittoi kotona piikkien päälle tasapainoon pienen kaarnakoiran ja otti siitä kuvan postaukseen. Lainasin tiistaina kirjastosta Kanava -lehden numeron 5/2026 ja Kerttu-Kaarina Suosalmen novellikokoelman Kenkää suurempi jalka. Kanavassa on Pirjo Ståhlen kirjoitus: Länsimaisen ihmiskuvan taustalla on perustava virhe. Olin lukenut tämän kirjoituksen aikoinaan kirjastossa ja halusin lukea sen uudestaan kotona kaikessa rauhassa. Samassa Kanavan numerossa on myös muita päteviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Lehden lopussa on historiallinen kuva Mikkelissä 1986 päättyneestä panttivankidraamasta. Kuva on koottu kahdesta otoksesta ja rajattu. Eilen teimme aamulla lenkin hakkuuaukealle. Helena jäi istumaan puupinolle. Hän otti muutamia kuvia kännykällä. Minä keräsin kourallisen puolukoita. Kirjoitin eilen sivun Viilipytty -tarinaa. Helena teki aamupäivällä leikkelytöitä sen lisäksi, että hän alusti pizzataikinan ja valmisti herkullisen tonnikalapizzan lounaaksi. Eilen iltapäivällä Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Tyyne Saastamoisen koottuja runoja kokoelmasta Ruhtinaslintu. Minä luin Kerttu-Kaarina Suosalmen novellikokoelmaa Kenkää suurempi jalka. Eilen illalla katsoimme televisiosta tallenteena nfl-ottelun Seattle Seahawks vastaan Kansas City Chiefs, joka päättyi 20-3.

Finnegans Wake

 

Finnegans Wake

Päätin vuosi sitten, kun luin kolmannen kerran James Joycen teoksen Finnegans Wake, että en enää lue sitä uudestaan, mutta niin vain palasin kuitenkin kirjan pariin. Valmentauduin lukemalla Ville-Juhani Sutisen toimittaman kokoelman Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Poimin tästä opastuksesta avukseni muun muassa sen, että Joyce leikittelee tekstillä ja että hän on täydentänyt kirjoittamaansa kirjoittaen lauseiden sisään lisäyksiä ja jolloin tekeillä olevaan teokseen on kertynyt lisää ulottuvuuksia ja se on muuntunut muuntumistaan. Valmistauduin myös lukemaan tämän teoksen hitaammin ja tarvittaessa eri tavalla kuin olen lukenut muita romaaneja eli kerraten luettua.

Lukukokemukseni oli näillä avuin tällä neljännellä kerralla paljon parempi, myönteisempi ja kärsivällisempi kuin minään edellisenä kertana. Päädyin tähän huomioon jo, kun olin lukenut vasta kolmanneksen kirjasta. Pääsin pintaa syvemmälle enkä vain luistellut mukana ja pinnalla.

Mukaan liittämäni lainaukset ovat satunnaisia näytteitä. Materiaalissa on runsaudenpulaa. Ensimmäinen ote on sivulta 94: ”The elm that whimpers at the top told the stone that moans when stricken. Wind broke it. Wave bore it. Reed wrote it. Syce ran with it. Hand tore it and wild went war.”

Hain Finnegans Wakea lukiessani tukea selväsanaisista osioista. Edellä olevaa lainausta voi pitää yhtenä sellaisena. Kuvaannollisesti ne toimivat jalansijoina vetisellä suolla maastoa ylittäessäni.

Pysyin mielestäni riittävän hyvin mukana Joycen omassa konttikielessä, vaikka en niinkään tarinassa. Myönteistä oli, että konttikielen kautta moni englannin sana, joka ei ollut ennen kokonaan avautunut minulle suomeksi, tuli ymmärrettävämmäksi, kun sitä käänneltiin, väänneltiin ja retuuteltiin.

Toinen lainaus sivulta 226: ”Pennyfair caps on pinnyfore frocks and a ring on her fomefing finger. And they leap so looply, looply, as they link to light. And they look so loovely, loovelit, noosed in a nuptious night. Withasly glints in. Andecoy glants out. They ramp it a little, a lessle, a lissle. Then rompride round in rout.”

Ohitan tällä kertaa kirjan puolivälissä, sivulla 285, olevan suomen lukusanojen rimpsun lyhyenä mainintana: ”kaksitoista volts yksitoista”.

Suomea kirjailija hemmottelee Finnegans Wakessa. Suomi tulee aina väliin yllättäen esiin.

Jatkan yhden lauseen lainauksella, jossa kirjailija leikittelee kielellä sivulla 301: ”All moanday, tearsday, wailsday, thumpsday, frightday, shatterday till the fear of the Law.”

Finnegans Wakessa ovat mukana myös Matt, Marcus, Luke ja Johnny. Tämän tajusin jo edellisillä lukuyrityksilläni.

Vuosilukuihin, jotka esiintyvät jo sivulla 14, 566 A.D. ja 1132 A.D., kirjailija palaa jatkossa yhtenään, varsinkin jälkimmäiseen vuoteen.

Nämä vihjeet tuskin haittaavat ketään tulevaa lukijaa. En paljasta juonta, jos sitä on.

Sattumoisin tämän lukuprojektin aikana luin Parnasso -lehdestä esseen performatiivisesta lukijasta ja lukutyylistä ja joihin käsitteisiin en ollut tutustunut ennen. Lukea Finnegans Wakea, kertoa ja mainostaa lukevansa tätä teosta, lasketaan varmaan performatiiviseksi, muiden katseille ja huomioille lukemiseksi. Postauksen lukijat voivat arvioida itse vapaasti missä mielessä meikäläinen lukee näin. Omasta mielestäni luen itselleni ja omassa rauhassani, mutta haen myös kaiken aikaa uutta luettavaa korvaamaan vanhoja moneen kertaan aiemmin läpiluettuja kirjoja. Lisäksi jaan ajatuksia lukemastani myös blogissa.

Finnegans Waken kääntyessä loppupuolelleen, ja lukiessani jaksoa sivulta 429 sivulle 471, pidin siinä rinnalla silmällä jotain sopivaa lainausta, jonka ottaisin mukaan ja sivulla 449 on tällainen lyhyt, iskevä huudahdus muun tekstin sisällä: ”O the vanity of Vanissy! All ends vanishing! Pursonally, Grog help me, I am in no violent hurry.”

Lisään sivulta 547 lyhyen lainauksen: ”And I cast my tenspan joys on her, arsched overtupped, from bank of call to echobank”. Mitähän nämä bankit ovat?

Kirja päättyy Alma Luvia Pollabellan kymmenen sivun monologiin, joka ei oikeastaan pääty. Viimeinen sana on ”the” eikä sen perässä ole pistettä.

Tässähän tämä. Olen päässyt kirjan viimeiselle sivulle, jossa lukee tekstin ohessa painettuna: Paris 1922-1939 ja lyijykynämerkintöinä kuusi alekkain olevaa päiväystä, joina Helena on alkanut lukea tätä teosta, ensimmäinen merkintä elokuun kolmaskymmenes 2020 ja kuudes elokuun kahdeskymmenesneljäs tätä vuotta. Tämä kirjayksilö on luettu tähän mennessä kymmeneen kertaan, mutta en sano, että se jää siihen.

Viimeinen sana kirjailijalle, lainaus sivulta 601: ”A family, a band, a school, clanagirls. Fiftines andbut fortines by novanas andor vantads by octettes ayand decandendecads by a lunary with last a lone”.