Taavetissa

    

Elokuun viimeinen sunnuntai. Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Valikoimme postauskuvaksi kolmen kuvan kollaasin elokuussa kertyneistä kuvista, yhtenä Eeva Joenpellon romaanin Neito kulkee vetten päällä kansi – luimme molemmat sen tässä kuussa – ja toisina kuvina pullapitko ja puolukkakimpuroita ja utuinen näkymä sähkölinjalta ja sinertävästä kaukametsästä ja taivaasta. Eilen lauantaina, Suomen luonnon päivänä, teimme aamuretken linkkimaston metsärinteeseen. Poimin valikoiden kypsempiä puolukoita ja kiertelin sen verran, että löytyi muutamia kangastatteja. Helena istui männynrungolla, teki luonnoksia ja otti kuvia kännykällä. Hän otti kuvan minusta metsäpolulla ja minä hänestä lenkkipolulla. Eilen meillä oli lounaana keitettyjä perunoita ja porkkanoita rouskukastikkeella eli vietimme varsin luonto- ja metsähenkistä päivää. Kirjoitin päivän aikana sivun Näköala -tarinaa. Helena kutoi sukkia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun edellä mainitun Joenpellon romaanin. Minä luin parvekkeella James Joycen Odysseusta. Katsoimme televisiosta naisten pesäpalloa, Joensuun Mailan ja Mansen välisen toisen välieräottelun, jonka Manse voitti kotiutuslyöntikisan jälkeen. Postausta laittaessa huomasimme, että kaikkia kuvia kone ei hyväksynyt, joten minun kuvani puuttuu. Ehkä ongelma ratkeaa.

Taavetissa

    

Tänään on Yliopiston almanakan mukaan Suomen luonnon päivä. Nyt aamulla on yksitoista astetta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on torstaiaamuna metsälenkillä otettu kuva ”luonnon helminauhasta”, kastepisaroita hämähäkinseitissä. Väistimme verkkoa mennessä, mutta metsästä palatessa emme muistaneet sitä enää. Eilen perjantaina kiersimme aamulla hiihtoladun kautta. Löysimme rouskuja ja kangastatteja. Korppi raakkui ja lensi puitten latvojen tasalta ohi. Päivä alkoi pilvisenä, mutta myöhemmin aurinko tuli osin esiin. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Tekstiä on satakymmenen sivua. Helena piirsi ja kutoi sukkia iltapäivällä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Minä luin parvekkeella James Joycen Odysseusta. Olen lukenut sitä melkein kolmesataa sivua. Katsoimme alkuillasta avausjakson miesten pesäpalloa, jossa Sotkamon Jymy eteni välieriin ja Joensuun Mailan kausi päättyi. Illalla kuu näkyi melkein pilvettömällä taivaalla.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on hämähäkinseitti puitten välissä. Eilen meillä oli hieman erilainen aamiainen. Olimme huomanneet kaupassa islantilaista jugurttia puolen litran purkeissa ja otimme kokeeksi yhden sellaisen. Kun ei tiennyt, miltä se maistuu, pöydässä oli erillisissä kipoissa mysliä, puolukoita ja mustikkaa lisättäväksi oman mieltymyksen mukaan. Otin kuvan kattauksesta, kun teevesi kiehui. Taivas oli pilvetön, kun teimme eilen aamuretken linkkimaston luona olevaan metsärinteeseen. Helena istui kaatuneella männynrungolla, otti kuvia kännykällä ja teki luonnoksia lehtiöön. Minä kiersin etsimässä sieniä ja poimin ohessa mustikoita. Löytyi kangas- ja voitatteja ja muutama kehnäsieni ja kangasrousku. Kirjaston ja kaupan jälkeen Helena puhdisti mustikat, ryöppäsi rouskut ja paistoi tatit ja kehnäsienet. Eilen iltapäivällä hän kutoi villasukkia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Minä kirjoitin päivän aikana kolme sivua Näköala -tarinaa. Luin parvekkeella James Joycen Odysseusta. Viiden aikaan iltapäivällä katsoimme televisiosta avausjakson naisten pesäpallon välierästä, Manse vastaan Joensuun Maila, jonka Manse voitti. Eilen illalla oli pilvistä, mutta täysikuu näkyi aina välillä.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kangastatti. Teimme eilen aamuretken marjapaikallemme, tosin enemmän tarkoituksena etsiä sieniä, tatteja. Nummitattien rykelmät olivat ilmaantuneet lenkkipolun laidoille, painanteisiin varisseiden männynkäpyjen tuntumaan. Nuoria kangastatteja oli myös ja poimimme niitä. Muutama kangasrousku löytyi. Helena keräsi puolukoita ja minä mustikoita. Raksin koivun lehdeksiä, osa jo kellastuneita, saunavastaa varten. Kävimme metsälenkin jälkeen kirjastossa ja kaupassa. Kotona Helena puhdisti marjat, ryöppäsi rouskut ja paistoi tatit. Minä valikoin ja muokkasin kuvia tähän postaukseen. Lounaana meillä oli kuhafilettä, keitetyt perunat ja porkkanat ja siivutettuja punajuuria. Eilen iltapäivällä Helena kutoi seuraavaa sukkaparia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Jatkoin James Joycen Odysseusta siitä, mihin se oli jäänyt siinä vaiheessa, kun luin välillä Marianne Alopaeuksen romaanin Pimeyden ydin. Illalla pilvet väistyivät taivaalta ja täysikuu nousi puunlatvojen takaa.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on vanhan hiekkakuopan laita. Eilen aamulla, kun olimme tulossa kuutostien alikulkutunneliin, näimme kissan seisovan tunnelin toisessa päässä. Se siirtyi lähestyessämme tunnelinsuun vierustan ruohoihin tiealuetta reunustavan verkkoaidan tuntumaan ja paneutui sinne matalaksi. Teimme lenkin sähkölinjan vierustan metsässä kulkevaa polkua ja jatkoimme alas hiekkakuopalle. Helena jäi odottamaan, kun kuljin Nikinojan notkon sammalikossa ja rinteessä. Keräsin kanttarelleja, suppilovahveroita, rouskuja ja tatteja. Kuivatettavaa tuli kuivurin täydeltä. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kutoi ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun kesken olevan Eeva Joenpellon romaanin Elämän rouva, rouva Glad ja alkoi lukea Joenpellon teosta Neito kulkee vetten päällä. Minä luin loppuun Marianne Alopaeuksen kirjan Pimeyden ydin. Pidin. Laitan kirjasta vielä yhden sitaatin, suluissa olevan mietelmän – jota olen itsekin ajatellut – sivulta 206: ”Ja mitä on se mitä minä en tällä hetkellä näe – mitä tulevaa me emme tässä hetkessä näe? Välistä tämä on ainoa asia minkä tahtoisin tietää: mitä tässä ajassa on, silmiemme edessä, semmoista joka kerran pistää selvästi meidän lastemme ja lastenlastemme ja lastenlastenlastemme silmiin, vaikka me emme käsittämätöntä kyllä ole sitä nähneet.” Eilen illalla istuimme parvekkeella auringon laskettua odottamassa, että tähdet ilmestyivät taivaalle ja kuu nousi puitten takaa. Näimme peräkkäisten tähtien lentävän kesäkolmion tähtien välistä, kaikki samaa reittiä. Päättelimme, että se oli jokin tähdenlentoparvi, jonka läpi kotiplaneettamme vaelsi.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana karhunsammal. Helena otti tämän kuvan eilen aamulla metsälenkillä muiden kuvien ohella. Hän jäi hiihtoladulle kävelemään ja minä kävin Nikinojan notkossa olevassa kuusikossa ja keräsin haaparouskuja ja kanttarelleja. Koska ryöppääminen ja paistaminen vie oman aikansa, ostimme kaupasta lihapiirakat ja kinkkuleikkeitä lounaaksi. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Tarinaa on nyt sata ja yksi sivua. Helena alkoi kutoa seuraavaa sukkaparia. Samalla hän katsoi sarjaa läppäriltä. Hän luki iltapäivän aluksi loppuun James Joycen teoksen Finnegans Wake, joka oli yksi hänen kesäkirjojaan, ja jatkoi illemmalla Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä luin Marianne Alopaeuksen kirjaa Pimeyden ydin, jota olen lukenut kaksi kolmasosaa. Tragedian tuntu verhoaa tekstiä. Seuraava sitaatti on kirjan sivulta 200: ”…minua puristettiin rooliin joka ei ollut minun omani. Se on raskas taakka harteilla, kaikkein raskaimpia: että ihminen ei saa olla mitä on. Että hänet pakotetaan olemaan se miksi toinen haluaa hänet tehdä.”