Yliopiston almanakassa lukee tällä
päivämäärällä Unikeonpäivä. Huvittaa, että sellaista päivää vietetään
virallisesti. Kumpi meistä kahdesta on Unikeko, kun Helena herää ensimmäisenä kellonsoittoon
ja sanoo minulle, että kello soi ja minä nousen kankeasti sängystä ja Helena
jatkaa uniaan. Aamulla oli viisitoista astetta Luumäen Taavetissa. Pilvistä. Postauskuvana
on Helenan akvarelli poistokirjan sivulla. Eilen teimme tavanomaisen
metsälenkin. Seuraava herkkutatti tuli vastaan. Sen seuraksi saimme haperon ja
Helena paistoi sienet lounaaksi, keitti perunoita ja kananmunat ja lisäsi
lautasille kirsikkatomaatteja. Keräsimme eilen myös mustikoita ja minä raksin
muutamia koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Kauppareissulla poikkesimme
kirjastoon. Helena luki Luontokuva -lehteä ja minä palautin yhden kirjan ja
kävin katsomassa kirjaston yläkerrasta, onko siellä kirjallisuustieteen hyllyssä
mitään Cormac McCarthystä? Ei ollut. Netistä näin, että mitään elämäkertaa ei
ole olemassa suomeksi tästä edesmenneestä kirjailijasta. Kirjoitin eilen
aamupäivällä kaksi sivua Näköala -tarinaa. Sitä on viisikymmentäneljä sivua. Iltapäivällä
avasin Orja -tiedoston ja jatkoin tarinaa. Luin lopun päivää Cormac McCarthyn kirjaa
Matkustaja. Helena teki eilen luonnoksia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä.
Hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toiseksi viimeistä osaa Pato murtuu,
jonka osan minäkin luin, kun yksi bloginpitäjä suositteli sitä. Helenan
”kesäkirja” kääntyy lopuilleen samalla, kun kesä jatkuu.























































