Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kangastatti. Teimme eilen aamuretken marjapaikallemme, tosin enemmän tarkoituksena etsiä sieniä, tatteja. Nummitattien rykelmät olivat ilmaantuneet lenkkipolun laidoille, painanteisiin varisseiden männynkäpyjen tuntumaan. Nuoria kangastatteja oli myös ja poimimme niitä. Muutama kangasrousku löytyi. Helena keräsi puolukoita ja minä mustikoita. Raksin koivun lehdeksiä, osa jo kellastuneita, saunavastaa varten. Kävimme metsälenkin jälkeen kirjastossa ja kaupassa. Kotona Helena puhdisti marjat, ryöppäsi rouskut ja paistoi tatit. Minä valikoin ja muokkasin kuvia tähän postaukseen. Lounaana meillä oli kuhafilettä, keitetyt perunat ja porkkanat ja siivutettuja punajuuria. Eilen iltapäivällä Helena kutoi seuraavaa sukkaparia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Jatkoin James Joycen Odysseusta siitä, mihin se oli jäänyt siinä vaiheessa, kun luin välillä Marianne Alopaeuksen romaanin Pimeyden ydin. Illalla pilvet väistyivät taivaalta ja täysikuu nousi puunlatvojen takaa.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on vanhan hiekkakuopan laita. Eilen aamulla, kun olimme tulossa kuutostien alikulkutunneliin, näimme kissan seisovan tunnelin toisessa päässä. Se siirtyi lähestyessämme tunnelinsuun vierustan ruohoihin tiealuetta reunustavan verkkoaidan tuntumaan ja paneutui sinne matalaksi. Teimme lenkin sähkölinjan vierustan metsässä kulkevaa polkua ja jatkoimme alas hiekkakuopalle. Helena jäi odottamaan, kun kuljin Nikinojan notkon sammalikossa ja rinteessä. Keräsin kanttarelleja, suppilovahveroita, rouskuja ja tatteja. Kuivatettavaa tuli kuivurin täydeltä. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kutoi ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun kesken olevan Eeva Joenpellon romaanin Elämän rouva, rouva Glad ja alkoi lukea Joenpellon teosta Neito kulkee vetten päällä. Minä luin loppuun Marianne Alopaeuksen kirjan Pimeyden ydin. Pidin. Laitan kirjasta vielä yhden sitaatin, suluissa olevan mietelmän – jota olen itsekin ajatellut – sivulta 206: ”Ja mitä on se mitä minä en tällä hetkellä näe – mitä tulevaa me emme tässä hetkessä näe? Välistä tämä on ainoa asia minkä tahtoisin tietää: mitä tässä ajassa on, silmiemme edessä, semmoista joka kerran pistää selvästi meidän lastemme ja lastenlastemme ja lastenlastenlastemme silmiin, vaikka me emme käsittämätöntä kyllä ole sitä nähneet.” Eilen illalla istuimme parvekkeella auringon laskettua odottamassa, että tähdet ilmestyivät taivaalle ja kuu nousi puitten takaa. Näimme peräkkäisten tähtien lentävän kesäkolmion tähtien välistä, kaikki samaa reittiä. Päättelimme, että se oli jokin tähdenlentoparvi, jonka läpi kotiplaneettamme vaelsi.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana karhunsammal. Helena otti tämän kuvan eilen aamulla metsälenkillä muiden kuvien ohella. Hän jäi hiihtoladulle kävelemään ja minä kävin Nikinojan notkossa olevassa kuusikossa ja keräsin haaparouskuja ja kanttarelleja. Koska ryöppääminen ja paistaminen vie oman aikansa, ostimme kaupasta lihapiirakat ja kinkkuleikkeitä lounaaksi. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Tarinaa on nyt sata ja yksi sivua. Helena alkoi kutoa seuraavaa sukkaparia. Samalla hän katsoi sarjaa läppäriltä. Hän luki iltapäivän aluksi loppuun James Joycen teoksen Finnegans Wake, joka oli yksi hänen kesäkirjojaan, ja jatkoi illemmalla Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä luin Marianne Alopaeuksen kirjaa Pimeyden ydin, jota olen lukenut kaksi kolmasosaa. Tragedian tuntu verhoaa tekstiä. Seuraava sitaatti on kirjan sivulta 200: ”…minua puristettiin rooliin joka ei ollut minun omani. Se on raskas taakka harteilla, kaikkein raskaimpia: että ihminen ei saa olla mitä on. Että hänet pakotetaan olemaan se miksi toinen haluaa hänet tehdä.”

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirjan välissä kuivatettujen lehtien asetelma Helenan työpöydällä. Postauksen muina kuvina on eilisiä otoksia keskustasta, jota sade ja tuuli olivat riepotelleet. Eilen aamulla oli ilmassa sateen uhkaa ja maa oli märkä, joten kävimme vain metsän reunassa keräämässä koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Yksi kangastatti oli polun varressa ja poimimme sen mukaan. Taivas pysyi pilvisenä, kun lähdimme metsästä palattua ensin kirjastoon ja sieltä kaupalle. Kotona Helena alusti pizzataikinan. Hän otti täytteeksi kanttarelleja pakkasesta. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Siinä on sivuja yhdeksänkymmentäkahdeksan. Helena piirsi eilen iltapäivällä ja kutoi sukkia katsoessaan sarjoja läppäriltä. Hän luki Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä luin Marianne Alopaeusin kirjaa Pimeyden ydin. Laitan mukaan yhden lainauksen kirjasta. Toki niitä olisi monia muitakin, mutta malliksi sivulta 130: ”Mutta miten kaipaankaan ihmistä – edes yhtä ainoaa! – jolle kuuluvuus inhimilliseen yhteisöön kokonaisuudessaan olisi suurempaa kuin kuuluvuus mihinkään yksityiseen valtioon.”

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Illasta alkaen on satanut koko yön, mutta parhaillaan ei sada. Postauskuvana on kimppu vaaleanpunaisia puolukan lehtiä. Teimme eilen aamulla tavanomaisen metsäretken. Keräsimme vähän mustikoita ja puolukoita ja kanttarelleja, joista tuli kuivatettavaa kolmelle kuivurin ritilälle. Lisäksi löytyi yhden annoksen verran kangasrouskuja. Närhi lensi mäntyyn Helenan vieressä, kun hän istui kaatuneen puun rungolla. Otimme muutamia kuvia retkeltä ja kuvasin myös niitylle nousseita valkoisia, ison kämmenen kokoisia sieniä. Kotona siivutin kanttarellit ja Helena ryöppäsi rouskut ja keitti sen jälkeen perunoita ja porkkanoita lounaaksi kuhafileen kanssa. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kutoi sukkia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki välillä Kalle Päätalon romaania Kairankävijä ja muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake. Minä luin Marianne Alopaeusin kirjaa Pimeyden ydin. Odotimme näkevämme illalla nfl-jalkapalloa, mutta nämä kauden valmistavat ottelut eivät näemmä kuulu Ruutu plussalla näytettäviin kaikkiin otteluihin.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on vesilammikko sähkölinjan tiellä. Kuva on otettu eilen aamun metsälenkillä. Kiersimme reitin hiihtoladun kautta. Polun laidalla oli kangasrouskuja, osa vanhoja, mutta mukana oli paljon pieniä itiöemän alkuja. Etsin koivujen ympäriltä karvarouskuja ja yksi viimein löytyi. Yksi kanttarelli löytyi myös. Kolme yli-ikäistä madonsyömää haaparouskua oli heinikossa. Pilviä oli taivaalla aamupäivällä, mutta sadetta ei tullut. Kävimme kirjastossa, jossa lainasin noudettavana olevan Marianne Alopaeusin romaanin Pimeyden ydin, neljäs painos vuodelta 1967. Jatkoimme matkaa kaupalle ja takaisin kotiin. Helena alusti lounaan jälkeen pullataikinan ja iltapäivällä hän leipoi pitkon ja puolukkakimpuroita. Joimme kahvia ja söimme kumpikin yhden kimpuran. Lopun päivää Helena kutoi sukkia läppärin ääressä. Hän luki Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä kirjoitin eilen sivun lisää Näköala -tarinaa. Aloin lukea parvekkeella Marianne Alopaeusin kirjaa Pimeyden ydin. Hyvää tekstiä. Katjanokalla Helsingissä ollaan joskus kolmekymmentäluvulla, koululaiset Mirjam ja Jurek. Mitähän tästä tulee?