Kolea talo

    

Kolea talo

Luin Kolea talo -romaanin nyt kolmannen kerran. Joka kerta olen ollut vaikuttunut ja ilahtunut tästä teoksesta, mutta ehkä ensimmäisellä lukukerralla hieman hämmensi teoksen hajanaisuus tai monitahoisuus, se että kirja sisältää lukuisia juonia ja jotka saavat alkunsa näennäisesti jostain sivusta ja että vie aikansa ennen kuin ne liittyvät osaksi itse pääjuonta.

Perintöoikeudenkäynti on teoksen vankkumattomana perusaiheena, vaikka oikeudenkäyntiä ei varsinaisesti kuvata, vaan enemmin siitä vain puhutaan ja sitä sivutaan. Henkilöt ovat romaanin kohteina, he, jotka ovat tavalla tai toisella osallisina ja joutuneet oikeudenkäynnin piiriin. Charles Dickens kuvaa lumoavan kokoelman henkilöitä ja tyyppejä ja seuraa heidän elämäänsä oikeusjutun varjossa ja rinnalla.

Silti koko tästä suuresta joukosta Richard on kuitenkin se henkilö, joka kiinnostaa ja kiehtoo minua eniten, sillä hän muistuttaa meitä nykyajan ihmisiä. Richard ei säästä ensin tarvittavaa rahasummaa sivuun ja osta sen jälkeen mitä ostaakaan, vaan hän tekee velkaa ja elää velaksi tulevaa perintöä vastaan. Hän laskee säästävänsä, kun ostaa jotain, vaikka tarpeetontakin, kunhan sen saa alennuksella. Hän laskee säästävänsä hintojen erotuksen summan ja siirtää sen kuvitteellisen tilikirjansa voittosarakkeeseen.

Näin ilmaisisin hänen ajatusmallinsa ja järkeilynsä lyhimmillään ja joka minusta muistuttaa hämmästyttävästi meidän aikakautemme logiikkaa kaikessa.

Kolea talo kirjan sympaattinen minäkertoja Esther Summerson ei käsitä Richardin ajattelutapaa. Hän antaa tästä asiasta paremman ja kattavamman selvityksen kuin minun versioni ja joka sisältyy kirjaan ja alkaa sivulta 127. Siitä vain lukemaan. Muutamin valaisevin esimerkein Esther tuo julki Richardin käsityksen ja käytännön asennoitumisen rahaan, sen käyttöön ja ylipäänsä taloudenpitoon.

Lisään lopuksi, että näen mielessäni, kuinka arvon kirjailija on kastanut sulkakynäänsä musteeseen ja raapustanut tekstiä paperille. Tosin en tiedä, milloin sulkakynien aika päättyi ja oli vihdoin saatavissa oikeita teräskärkisiä kyniä kirjoittamiseen.

 

Helena jatkaa:

Charles Dickensillä on mustekynä iloisesti heilunut ja mustetta roiskunut ylt ympäriinsä, kun on kirjoittanut Koleaa taloa. Kuvannut hyvin, kun nuori tyttö joutuu kirjoittamaan kirjeitä päivät pitkät äitinsä puolesta, kun on laaja kirjeenvaihto ja kuinka tyttö on aivan musteen tahrima.

Yleensä kuunnellessani kirjoja olen tehnyt isoäidin neliöitä, mutta nyt kävi niin, että aloin piirtää mustekynällä kaikenlaisia juttuja.

Tarina kertoo orpotyttö Estherin elämästä. Alussa vähän kafkamaista tunnelmaa, mutta elämään tulee myös iloa.

Kirjassa on oikeastaan rakkaustarinaa, jännitysromaania murhan tutkimista ja selvittelyä. Se on myös kai ensimmäinen tällainen oikeudenkäyntikuvaus.

Kirjassa on ylhäistä väkeä ja heidän elämänsä kuvausta, joskin myös tavallinen väki kohtaa heitä tarinan juonenkulussa.

Pitkään kestänyt lakijuttu, Jarndyce ja Jarndyce, on ollut käsittelyssä jo vuosikaudet ennen Kolea talo -teoksen alkua ja jatkuu koko kirjan ajan ja siinä on paljon väkeä hyörimässä sen tiimoilla ja jokainen yrittää saada osansa herkusta. On siis oikein huijareiden huijarit liikenteessä.

Ja miten hienosti ja herkullisesti Charles Dickens kuvaa ihmisiä, erilaisia persoonallisuuksia ja ajan henkeä. Kaiken päättää vielä onnellinen loppu.

Taavetissa

    

Hyvää ja aurinkoista Äitienpäivän aamua. Aste lämmintä kahtakymmentä yli viisi aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on yhteisselfie pariskunnasta istumassa penkillä koulun edessä Linnalantiellä. Kuva on otettu eilen lauantaina, Eurooppa-päivänä. Annoin Helenalle lahjaksi päiväkirjavihon, joka kattaa talvisen viime tammi- ja helmikuun. Eilen oli kesäinen sää. Teimme aamulenkin pururadalla ja minä otin muutaman kännykkäkuvan. Vähän ennen yhdeksää lähdimme kirjastoon, jatkoimme sieltä Linnalantietä pitkin koulun luo penkille, istuimme kuvaushetken ajan ja palasimme kaupan kautta takaisin kotiin. Kuvia kertyi matkan varrelta lisää. Iltapäivän aluksi luimme loppuun ääneen Charles Dickensin romaanin Kolea talo. Julkaisemme huomenna siitä postauksen, luku- ja kuuntelukokemuksemme tästä teoksesta. Kirjoitimme sitä molemmat jo eilen osin. Nautimme iltapäivällä myös auringonpaisteesta parvekkeella. Suomen lippu hulmusi tuulenpuuskassa ja otin kuvan siitä. Helena luki eilen myöhemmin loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdennentoista osan Tammerkosken sillalla. Minä hylkäsin Olli Jalosen kirjan Puhdas viiruinen elämä, aihe ei innostanut ja palasin jatkamaan Peter von Baghin teosta Aki Kaurismäki. Saunoimme illalla ja nautimme pätkät uunimakkaraa parvekkeella.

Taavetissa

    

Hyvää Eurooppa-päivää, jos näin sopii toivottaa, kun Euroopassa, kulttuurin kehdoksi kehutussa soditaan, perinteisesti ja droonein ja ehkä myös netissä. Aste pakkasta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kolmen kuvan kollaasi, jossa on otos eiliseltä aamureippailulta, Helena penkillä ja kauppareissulta poimittu avautuva hevoskastanjan lehti. Kolmantena kuvassa mukana Olli Jalosen Puhdas viiruinen elämä -kirjan kansikuva ja jonka kirjan noudimme ohi mennessämme kirjastosta. Eilinen oli varsin aurinkoinen päivä. Pohjoinen ilmavirtaus viilensi, mutta ei etelän puolen parvekkeellamme. Eilen tutustuimme blogit.fi:n uuteen tyyliin. Aikoinaan 2020, kun aloitimme Helenan kanssa tämän Kaunis kesäpäivä -blogin ”meidän lajiksemme” valikoitui kulttuuri, mutta nyt tässä uudessa mallissa olemme arkisia ja ehkä vähän sitä ja tätä, sirpaleisesti levinneenä sinne ja tänne. Näin ainakin ensivaikutelmana tuntuu. Eilinen päivä oli muuten aivan arkinen – oikeassa oli arvion tekijä – lähdimme reippailemaan aamulenkille heti seitsemän jälkeen, ensin pururataa länteen, Vallikujaa pitkin kuutostien toiselle puolelle ja hiekkatietä ylös linkkimastolle ja seuraavasta alikulkutunnelista pururadalle. Otin kännykällä kuvia muun muassa kukkivasta terttuseljasta ja vasta avautuneista koivunlehdistä. Helena piirsi aamupäivällä, tutki netistä peitinsiipisiä hyönteisiä, onnenpensaita, pelasi pasianssia ja ratkoi ristikoita. Minä kirjoitin Kynttilöitä. Olen siinä sivulla viisikymmentäseitsemän. Lounaaksi nautimme ahvenkukkoa. Iltapäivällä luimme ääneen Charles Dickensin romaania Kolea talo. Sitä jäi tälle päivälle vajaan kahdenkymmenen sivun loppuhuipennus. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettatoista osaa Tammerkosken sillalla. Minä luin alkua Olli Jalosen uusimmasta romaanista Puhdas viiruinen elämä. Myöhemmin illalla katsoimme televisiosta KooKoon ja Tapparan neljättä mestaruustaistelukoitosta, joka meni jatkoajan jatkoajoille ja heitin katsomisen kesken, mutta Helena jäi vielä seuraamaan tilannetta. Lopputulos oli 2-3, joten otteluvoitot ovat tasan 2-2.

Taavetissa

    

Nolla astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi, jossa Helena kokeilee tienvarrelle tuotua penkkiä ja kuvassa vieressä on alemmassa ruudussa nimeltä tuntemattomia keltaisia koristekukkia pihamaalla ja ylemmässä ruudussa on kirsikkapuu kukassa. Kuvat on otettu eilen aamukävelyllä ja kauppareissulla. Kiersimme eilen lenkin pururadalla, palasimme kotiin kahville ja lähdimme sen juotuamme kirjastoon. Helena lainasi valmiiksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmannentoista osan Pohjalta ponnistaen. Hän piirsi eilen pitkin päivää. Minä kirjoitin sivun verran Kynttilöitä, laitoin kuvia valmiiksi tämän päivän postausta varten ja kirjasin ylös eilisen tapahtumia. Vietimme perinteistä torstaita eli Helena lämmitti hernekeittoa lounaaksi. Sen kanssa rouskutimme näkkileipää ja vasta ostettua ohrarieskaa. Juomana oli piimää. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Charles Dickensin romaania Kolea talo. Loppu häämöttää. Lukuhetken jälkeen vilkaisin, onko päivän postaukseemme kirjautunut käyntejä, oli ja sen jälkeen avasin blogit.fi -sivuston ja hämmästyin, sillä sivuston ulkoasu oli muuttunut. Siirryin kulttuurin osastolle, selasin postauksia ja ihmettelin, missä ovat Kaunis kesäpäivä -blogin postaukset. Helena meni sivustolle omalla läppärillään. Hän ratkaisi kysymyksen nopeasti: Kaunis kesäpäivä -blogin useimmat postaukset kuuluivat osastolle arki ja toiseksi eniten niitä sijoittuu osastoon kirjat. Asia selvä. Saatoimme rauhoittua kirjojemme ääreen. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettatoista osaa Tammerkosken sillalla. Minä selasin läpi Peter von Baghin kirjan Aki Kaurismäki. Katsoin kuvat ja luin kuvatekstit, palasin kirjan alkuun ja aloin lukea sitä. Teksti on osin haastattelusta poimittua. Kirja on vuodelta 2006 eli siitä puuttuu noin puolet elokuvaohjaajan urasta.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi hiljan luvussa olleista, nyt olevista ja lukuun tulevista kirjoista. Eilen aloitimme päivän tekemällä kävelylenkin pururataa pitkin Savitaipaleentielle ja sähkölinjaa takaisin pururadan alikululle, Patteritielle ja Joukolantielle. Helena otti kuvia järjestelmäkameralla ja minä kännykällä. Yhdeksän aikoihin kävimme kirjastossa lukemassa lehtiä ja kaupassa. Aamupäivällä Helena piirsi, poistokirjan sivuille ja ratkoi ristikoita. Minä kirjoitin kaksi sivua Kynttilöitä. Iltapäivällä, kun luimme ääneen Charles Dickensin romaania Kolea talo, Helena leipoi kuunnellessaan mustikkapiirakan. Illemmalla Helena luki loppuun Karin Slaughterin trillerin Siksi valehtelimme. Minä luin loppuun Günter Grassin romaanin Der Butt. Näin muistiinmerkinnöistäni, että olin lukenut sen alkuperäkielellä 2012. Suomeksi olen lukenut Kampelan sitä ennen ehkä kaksi kertaa. Tappara ja KooKoo kohtasivat eilen kolmannen kerran loppuotteluiden sarjassa. Ottelu päättyi 2-0.