Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on tiistain aamulenkiltä hiihtoladulla: Helena kivipaaden vieressä, päällä viikko sitten Taavetin syysmarkkinoilta ostettu vetoketjutaskullinen huppari. Harvennushakkuun pieniä puupinoja oli ilmaantunut lisää metsärinteeseen. Kannon päällä oli puuviilu, jossa oli ikään kuin kuusten sahalaitaa pystyssä. Otimme sen matkaan. Helena laittoi kotona piikkien päälle tasapainoon pienen kaarnakoiran ja otti siitä kuvan postaukseen. Lainasin tiistaina kirjastosta Kanava -lehden numeron 5/2026 ja Kerttu-Kaarina Suosalmen novellikokoelman Kenkää suurempi jalka. Kanavassa on Pirjo Ståhlen kirjoitus: Länsimaisen ihmiskuvan taustalla on perustava virhe. Olin lukenut tämän kirjoituksen aikoinaan kirjastossa ja halusin lukea sen uudestaan kotona kaikessa rauhassa. Samassa Kanavan numerossa on myös muita päteviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Lehden lopussa on historiallinen kuva Mikkelissä 1986 päättyneestä panttivankidraamasta. Kuva on koottu kahdesta otoksesta ja rajattu. Eilen teimme aamulla lenkin hakkuuaukealle. Helena jäi istumaan puupinolle. Hän otti muutamia kuvia kännykällä. Minä keräsin kourallisen puolukoita. Kirjoitin eilen sivun Viilipytty -tarinaa. Helena teki aamupäivällä leikkelytöitä sen lisäksi, että hän alusti pizzataikinan ja valmisti herkullisen tonnikalapizzan lounaaksi. Eilen iltapäivällä Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Tyyne Saastamoisen koottuja runoja kokoelmasta Ruhtinaslintu. Minä luin Kerttu-Kaarina Suosalmen novellikokoelmaa Kenkää suurempi jalka. Eilen illalla katsoimme televisiosta tallenteena nfl-ottelun Seattle Seahawks vastaan Kansas City Chiefs, joka päättyi 20-3.

Finnegans Wake

 

Finnegans Wake

Päätin vuosi sitten, kun luin kolmannen kerran James Joycen teoksen Finnegans Wake, että en enää lue sitä uudestaan, mutta niin vain palasin kuitenkin kirjan pariin. Valmentauduin lukemalla Ville-Juhani Sutisen toimittaman kokoelman Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Poimin tästä opastuksesta avukseni muun muassa sen, että Joyce leikittelee tekstillä ja että hän on täydentänyt kirjoittamaansa kirjoittaen lauseiden sisään lisäyksiä ja jolloin tekeillä olevaan teokseen on kertynyt lisää ulottuvuuksia ja se on muuntunut muuntumistaan. Valmistauduin myös lukemaan tämän teoksen hitaammin ja tarvittaessa eri tavalla kuin olen lukenut muita romaaneja eli kerraten luettua.

Lukukokemukseni oli näillä avuin tällä neljännellä kerralla paljon parempi, myönteisempi ja kärsivällisempi kuin minään edellisenä kertana. Päädyin tähän huomioon jo, kun olin lukenut vasta kolmanneksen kirjasta. Pääsin pintaa syvemmälle enkä vain luistellut mukana ja pinnalla.

Mukaan liittämäni lainaukset ovat satunnaisia näytteitä. Materiaalissa on runsaudenpulaa. Ensimmäinen ote on sivulta 94: ”The elm that whimpers at the top told the stone that moans when stricken. Wind broke it. Wave bore it. Reed wrote it. Syce ran with it. Hand tore it and wild went war.”

Hain Finnegans Wakea lukiessani tukea selväsanaisista osioista. Edellä olevaa lainausta voi pitää yhtenä sellaisena. Kuvaannollisesti ne toimivat jalansijoina vetisellä suolla maastoa ylittäessäni.

Pysyin mielestäni riittävän hyvin mukana Joycen omassa konttikielessä, vaikka en niinkään tarinassa. Myönteistä oli, että konttikielen kautta moni englannin sana, joka ei ollut ennen kokonaan avautunut minulle suomeksi, tuli ymmärrettävämmäksi, kun sitä käänneltiin, väänneltiin ja retuuteltiin.

Toinen lainaus sivulta 226: ”Pennyfair caps on pinnyfore frocks and a ring on her fomefing finger. And they leap so looply, looply, as they link to light. And they look so loovely, loovelit, noosed in a nuptious night. Withasly glints in. Andecoy glants out. They ramp it a little, a lessle, a lissle. Then rompride round in rout.”

Ohitan tällä kertaa kirjan puolivälissä, sivulla 285, olevan suomen lukusanojen rimpsun lyhyenä mainintana: ”kaksitoista volts yksitoista”.

Suomea kirjailija hemmottelee Finnegans Wakessa. Suomi tulee aina väliin yllättäen esiin.

Jatkan yhden lauseen lainauksella, jossa kirjailija leikittelee kielellä sivulla 301: ”All moanday, tearsday, wailsday, thumpsday, frightday, shatterday till the fear of the Law.”

Finnegans Wakessa ovat mukana myös Matt, Marcus, Luke ja Johnny. Tämän tajusin jo edellisillä lukuyrityksilläni.

Vuosilukuihin, jotka esiintyvät jo sivulla 14, 566 A.D. ja 1132 A.D., kirjailija palaa jatkossa yhtenään, varsinkin jälkimmäiseen vuoteen.

Nämä vihjeet tuskin haittaavat ketään tulevaa lukijaa. En paljasta juonta, jos sitä on.

Sattumoisin tämän lukuprojektin aikana luin Parnasso -lehdestä esseen performatiivisesta lukijasta ja lukutyylistä ja joihin käsitteisiin en ollut tutustunut ennen. Lukea Finnegans Wakea, kertoa ja mainostaa lukevansa tätä teosta, lasketaan varmaan performatiiviseksi, muiden katseille ja huomioille lukemiseksi. Postauksen lukijat voivat arvioida itse vapaasti missä mielessä meikäläinen lukee näin. Omasta mielestäni luen itselleni ja omassa rauhassani, mutta haen myös kaiken aikaa uutta luettavaa korvaamaan vanhoja moneen kertaan aiemmin läpiluettuja kirjoja. Lisäksi jaan ajatuksia lukemastani myös blogissa.

Finnegans Waken kääntyessä loppupuolelleen, ja lukiessani jaksoa sivulta 429 sivulle 471, pidin siinä rinnalla silmällä jotain sopivaa lainausta, jonka ottaisin mukaan ja sivulla 449 on tällainen lyhyt, iskevä huudahdus muun tekstin sisällä: ”O the vanity of Vanissy! All ends vanishing! Pursonally, Grog help me, I am in no violent hurry.”

Lisään sivulta 547 lyhyen lainauksen: ”And I cast my tenspan joys on her, arsched overtupped, from bank of call to echobank”. Mitähän nämä bankit ovat?

Kirja päättyy Alma Luvia Pollabellan kymmenen sivun monologiin, joka ei oikeastaan pääty. Viimeinen sana on ”the” eikä sen perässä ole pistettä.

Tässähän tämä. Olen päässyt kirjan viimeiselle sivulle, jossa lukee tekstin ohessa painettuna: Paris 1922-1939 ja lyijykynämerkintöinä kuusi alekkain olevaa päiväystä, joina Helena on alkanut lukea tätä teosta, ensimmäinen merkintä elokuun kolmaskymmenes 2020 ja kuudes elokuun kahdeskymmenesneljäs tätä vuotta. Tämä kirjayksilö on luettu tähän mennessä kymmeneen kertaan, mutta en sano, että se jää siihen.

Viimeinen sana kirjailijalle, lainaus sivulta 601: ”A family, a band, a school, clanagirls. Fiftines andbut fortines by novanas andor vantads by octettes ayand decandendecads by a lunary with last a lone”.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi, kolme lokakuun kuvaa ja muut postauksen kuvat on poimittu myös lokakuun kuvakertymästä. Emme tienneet, että eilen oli ensimmäinen päivä tänä syksynä, jolloin Hyvinvointiasemalla annettiin kausirokotteita. Olimme tehneet netin kautta aikavarauksen ja niin varmaan moni muukin. Väkeä oli niin paljon, että istumapaikat olivat kortilla. Rokotustoimitus käynnistyi odotetusti ja pääsimme sisään vain viisi minuuttia myöhässä. Jälleen eilen vietimme siis hieman erilaista päivää. Kävimme toki kaupalla, mutta emme metsälenkillä emmekä kirjastossa. Eilen satoi pitkin päivää. Helena teki leikkelytöitä, virkkasi välillä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin sivun Viilipytty -tarinaa. Luin loppuun James Joycen teoksen Finnegans Wake, neljännen kerran. Lopussa on kymmenen sivun kappale, jossa on äänessä Alma Luvia Pollabella eikä kirja pääty ollenkaan, vaan loppuu vain kesken lauseen, ilman pistettä. Huomenna tulee julki postauksena lukukokemukseni kirjasta. Helena luki eilen loppuun Helena Immosen jännärin Pronssiyö. Hän kehui kirjaa. Eilen illalla katsoimme tallenteena nfl -ottelun New Orleans Saints vastaan Pittsburgh Steelers, joka pelattiin sunnuntaina Pariisissa. Se kuului amerikkalaisen jalkapallon ulkomaankiertueeseen ja joka jatkuu Espanjaan, Saksaan ja Meksikoon. Peli päättyi Pariisissa 10-16.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Uusi viikko alkaa pilvisenä ja sadetta enteillen. Postauskuvana on rapakivipatsas harjun männikössä. Minulle tulee siitä mieleen Tyynen Valtameren Pääsiäissaaren mahtavat kivipatsaat. Tämä Salpausselän patsas on kuitenkin uskoakseni luonnon muovaama ja viimeistelemä. Pilveen verhoutuvan kuun kuva on otettu lauantai-iltana ja muut kuvat eilen aamun metsäretkeltä ja myöhemmin, kun kävimme kirjastossa ja kaupassa. Kirjoitin eilen eteenpäin Viilipytty -tarinaa, jota on kaksikymmentäkaksi sivua. Helena ideoi uusia töitä. Hän leikkaa ja repii poistokirjojen sivuista suikaleita, sommittelee ja liimaa niitä pahville. Söimme eilen lounaaksi hernekeittoa ja näkkileipää, ja jälkiruokana oli pullansiivu puolukkarahkalla. Iltapäivällä Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Helena Immosen jännäriä Pronssiyö. Minä olen viimeisillä sivuilla James Joycen teosta Finnegans Wake. Luulen, että luen sen tänään loppuun. Eilen illalla näkyi täysikuu hetkittäin nopeasti kiitävien pilvien välissä. Pääsimme päivän päätteeksi seuraamaan suoraa nfl-ottelua Atlanta Falcons vastaan San Francisco 49ers. Peli päättyi 29-20.

Taavetissa

     

Kesäaika päättyi. Seitsemän astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Eilen illalla näimme kuun, joka oli melkein täysi, mutta nyt taivas on pilvessä. Postauskuvana on Helenan työnurkkaus ja töyhtötiaistyö maalaustelineellä. Kuva on otettu iltapäivällä aiemmin menneellä viikolla. Helena on ottanut työstään myös erillisen kuvan, joka on mukana päivän postauksessa. Eilen oli myös sateista aamulla ja Helena laittoi seitsemältä pyykkikoneen päälle, ja minä istuuduin klaffipiirongin ääreen kirjoittamaan. Edeltävänä yönä olin kirjoittanut mielessäni Viilipytty -tarinaa unen ja valveen välisessä horroksessa. Palauttelin tätä kirjoittamaani koneelle, mutta se luontui nihkeästi. Myöhemmin Viilipyttyyn kertyi kuitenkin kolme sivua lisää. Lähdimme eilen puolen yhdeksän aikaan lenkille ja samalla kauppa-asioille. Kiersimme pururataa pitkin länteen Vallikujalle ja vesitornin ohi ja alas Linnalantielle. Kannossa pururadan varrella oli hyvävoimaisen näköisiä sieniä. Penkit kimalsivat vettyneinä. Muita kuvia tuli otettua myös, muun muassa Helenan villasukat. Eilen iltapäivällä Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja piirsi katsoessaan läppäriltä sarjoja. Hän luki Helena Immosen jännäriä Pronssiyö. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Illalla katsoimme tallenteena alkua Suomen ja Englannin amerikkalaisen jalkapallon em-kisaottelusta, joka pelattiin Vantaan Myyrmäessä, mutta se ei vienyt mukanaan. Vaihdoimme filmiin ja katsoimme Aki Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat.

Käynti Lappeenrannassa

    

Tänään on YK:n päivä ja Rukouspäivä. Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on Lappeenrannan vesitorni ruskan punaamien puitten takana. Kävin eilen ottamassa kuvan siitä. Eilen aamulla olin ajoissa odottamassa paikallisliikenteen bussia Luumäen hyvinvointiaseman edessä, Taavetissa olevalla päätepysäkillä. Olin liikkeellä yksin ja menossa kaupunkiin tarkistuttamaan näköni. Kaikkia palveluja ei Taavetista saa. Bussi saapui ja kuljettaja piti tauon ja minä otin sisäkuvan. Maisemat ja matkareitti olivat tuttuja vanhastaan. Satun makiat oli kuutostien laidalla, Kivijärvi ja Lomakeskuksen vanhoja rakennuksia näkyi rannan puitten välistä. Ansarin kyltti tuli kohdalle ja pian ohitimme hautausmaan, ja saimme näkyviin mäkirinteestä avautuvan näköalan peltojen ja metsien yli. Jurvalan läpi ajettaessa tuli tarkasteltua tienvarren rakennuskantaa ja tuumittua alueen tulevaisuutta. Lappeenrantaan oli ilmestynyt sitten viime näkemän uusi kerrostalo seurakunnan tontille Koulukadulla. Jäin kyydistä liian aikaisin, ennen liikenneympyrää, mutta minulla ei ollut kiirettä, sillä liikkeet avasivat oviaan vasta kymmeneltä. Otin kuvia kaupungintalon edustan torilta ennen kuin menin sisälle kauppakeskukseen. Optikkokäynti oli mielenkiintoinen, koska erilaisia laitteita oli tullut lisää edelliskerrasta. Nyt silmäni on tutkittu mikroskoopin tarkkuudella. Ennen Taavettiin paluuta otin lisää kaupunkikuvia ja myös muutaman otoksen vesitornista. Helena oli aamupäivän kotona järjestellyt ja tutkinut omia töitään ja luonnoksiaan. Iltapäivällä palauttelimme omaa päivärytmiämme. Luin James Joycen teosta Finnegans Wake ja Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Helena Immosen kirjaa Pronssiyö. Iltaviimeiseksi katsoimme tallenteena nfl-ottelun Chicago Bears vastaan New England Patriots, joka päättyi 30-24.