Neljä astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi syksyisestä metsästä ja pihalta. Eilen
oli niukasti plussan puolella, kun teimme hiihtoladun lenkin. Muuttolintujen
auroja kulki nauhoina korkealla taivaalla. Helenalla oli järjestelmäkamera
mukana ja hän otti kuvia sillä ja minä kännykällä. Kävimme eilen aamupäivällä
kirjastossa ja kaupassa. Ison männyn ympärille rakennettu penkki – mäntypenkki,
Helena nimesi sen eilen – oli kuiva ja Helena istui sille hetkeksi. Otin
hänestä kuvan ja kirjaston edustan pyörätelineessä olevan polkupyörän etukorista,
jossa oli kerättynä kimppu päivänkakkaroita. Lounaana meillä oli eilen kummallakin
omat annokset, Helenalla edellispäivän marjapuuron loppu ja näkkileipää ja tomaatinsiivuja
päällä ja minulle Helena paistoi makkaramunakkaan. Hän luonnosteli eilen metsäpiirrostaan,
virkkasi välillä isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin
sivun lisää Viilipytty -tarinaa. Sitä kehkeytyy mielessä yöllä, kun herää
jostain syystä eikä saa heti unta. Helena sanoo samoin piirtävänsä ja
maalaavansa yön hetkinä mielessään. Niin yöt kuluvat ja päivät ja viikot ja
vuodet. Luin eilen James Joycen teosta Finnegans Wake. Helena luki Alexander
McCall Smithin kirjaa Valitettavien vastoinkäymisten hotelli. Puolen päivän
aikoihin pilvet olivat väistyneet auringon tieltä ja saatoimme odottaa näkevämme
tähtiä illalla, mutta pilvet palasivat takaisin. Katsoimme eilen iltamyöhällä
televisiosta tallenteena sunnuntain nfl-ottelun Seattle Seahawks vastaan San
Fracisco 49ers. Ottelu päättyi 29-32.

























