Odysseus

 

Odysseus

On kulunut kaksitoista vuotta siitä, kun luin James Joycen Odysseuksen viimeksi. Kun aloitin Odysseuksen lukemisen kuukausi sitten, elokuussa, tuntui kuin edellisestä lukukerrasta olisi vierähtänyt vain joitain viikkoja. Teksti on minulle moneen kertaan luettuna varsin tuttu, vaikka en tietenkään muista tarkkaan, mitä kirjassa on kulloinkin vuorossa seuraavaksi. Odysseuksessa on paljon hahmoja ja vielä enemmän nimiä ja Dublinin kadunnimiä. Kirjan tapahtumapaikka on Dublin ja kuviteltu tapahtuma-aika ”16. kesäkuuta 1904”, kuten Pentti Saarikosken suomennoksen kuudennessa painoksessa vuodelta 1996 – ensimmäinen painos vuodelta 1964 – sivulla 224 neiti Dunne naputtaa päiväyksenä näppäimistöllä.

Odysseus on tajunnanvirtaromaani eikä silloin voi oikein puhua juonesta. Joyce on valinnut yhden kuvitteellisen päivän kuvitteellisine tapahtumineen kuvauksensa kohteeksi ja enimmältä osin äänessä, jos niin voi sanoa, on ilmoitushankkija Leopold Bloom. Hänen ajatuskulkunsa tulevat lukijalle tutuimmiksi.

Sanallinen sinfonia. En ole ennen ajatellut, että niin voi myös kutsua ja kuvailla James Joycen Odysseusta. Odysseus-sinfoniassa on teemana Bloomin päivän tarina Dublinissa ja siitä teemasta erotaan aina välillä muiden henkilöiden matkaan ja Bloomin oman henkilöhistorian muistoihin. Kirjan alkuosana on Stephen Dedaluksen lyhyt avaus päivään. Toisessa osassa, joka kattaa valtaosan kirjasta, Bloom tulee Dedaluksen sijaan pääosaan ja kolmannessa, päätösosassa Bloom ja Dedalus harhailevat yhdessä yössä Bloomin kotiin ja loppufanfaarina on Mollyn välimerkitön, yhtenä peräkkäisten sanojen katkeamattomana monologina virtaava tajunnanvirtamietelmä ja joka päättää Odysseus-sinfonian.

Leikittelevä. Sitä Joycen teksti on ja nautittava ja ilmeikäs.

Odysseuksessa ei ole yhtä, tiukkaan määriteltyä tyyliä, josta kirjailija pitää kiinni, vaan kirja rakentuu eri tyylisistä osista. Kirjailija vaihtaa tyyliä mennen tullen, menee eteenpäin yhdellä tyylillä, kunnes vaihtaa toiseen, mutta kirja etenee kuitenkin ja ennen pitkää tulee ilta ja yö ja kun kaikki muut jo nukkuvat tai kuvitellaan nukkuvan, on unesta havahtunut Molly hereillä ja hänen mielessään ajelehtii kaikenlaisia sanoja, ajelehtii uneen asti ja joka on jo uusi kirja.

Odysseusta edelsi Dublinilaisia -novellikokoelma ja Odysseuksen jälkeen James Joyce jatkaa teoksessa Finnegans Wake. Odysseuksen alkupuoli on samanlaista perinteistä tekstiä, jota on Dublinilaisia -kokoelmassa. Odysseuksessa siirrytään tekstin edetessä kokeilevaan tekstiin ja loppu on tavallaan siltana Finnegans Wakeen.

Olen ollut aina vaikuttunut luettuani ja lukiessani James Joycen Odysseusta ja niin olin tälläkin kertaa. Kiitos kirjasta -mitalin voisi antaa oikeutetusti Joycelle. Hyvä kirja on sellainen, että sen voi ja sen haluaa lukea uudestaan ja taas jonkin ajan päästä uudestaan. Hyvän kirjan sanoma on ehtymätön.

Postauksen alussa on kollaasikuva, jossa on Joycen Odysseuksen kannen selkämys ja kaksi osittaista otetta tekstistä, joissa näkyy molemmissa sivunumero. Postauksen päättää sivun 555 kuva. Liitän tähän esimerkkinä lyhyen lainauksen kirjailijan tyylistä tällä kohtaa ja tältä samalta sivulta: ”… sai nälkäpalkkansa aina jokaisen kuukauden puolivälin jälkeen kuudentenatoista päivänä, joka oli juuri tämä päivä itse asiassa, vaikkakin leijonanosa summasta oli kulutettu. Mutta vitsin ydin piili siinä, että Corleyn päästä ei mikään mahti saisi pois ajatusta, että Stephen eli yltäkylläisyydessä ilman muuta tekemistä kuin auttaa tarvitsevaisia – kun totuus…”

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvana on jäkäläinen metsänpohja hiekkaisessa rinteessä. Blogit.fi -sivustolla voi kuitenkin olla jokin muu kuva kuvagalleriastamme, kuten tarkkasilmäiset seuraajat huomasivat varmaan muun muassa eilisestä postauksesta. Eilen oli täällä kaakossa pilvipoutaa aamupäivällä ja iltapäivällä ja illalla satoi. Aamuretkellä kuljimme sähkölinjan viereisen metsäharjanteen polkua vanhalle hiekkakuopalle. Helena jäi ottamaan kuvia järjestelmäkameralla ja minä keräsin kuivurillisen suppilovahveroita kuusikosta ja kastikkeen verran karvarouskuja kuopalle laskeutuvan vanhan tien laidalta. Metsäretken jälkeen kävimme kirjastossa ja kaupassa. Otin kännykällä kuvan hämähäkistä rappukäytävässä. Kotiin palattua Helena keitti toisessa kattilassa kananmunia ja ryöppäsi toisessa rouskuja. Minä puhdistin suppilovahveroita keittiön pöydällä ja jaoin sienet tasaisesti neljälle ritilälle. Lounaana meillä oli kananmuna-sardiinispaghettia. Iltapäivällä Helena kutoi ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä muokkasin kuvia, kirjoitin tätä postausta ja sivun Näköala -tarinaa. Samalla kävin välillä vaihtamassa ritilöiden paikkaa sienikuivurissa. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen jännäriä Katso naamion taa. Minä luin loppuun James Joycen Odysseuksen, kirjan viimeiset viisikymmentä sivua, Mollyn äänettömän monologin. Yritän kirjoittaa huomiseksi lukukokemuksestani Odysseus -postauksen.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Maanantaina ilmestyi Hyvinvointiasemalle johtavan kävelytien varteen penkkirakennelma, joka kiertää ison männynrungon niin, että penkit ovat selin puuhun ja kulmittain kiinni toisissaan. Kolme neljästä penkistä oli jo valmiina paikalla, kun kävelimme siitä ohi. Otimme kuvan, jossa Helena istuu penkillä iltapäiväauringon paistaessa. Se on tänään postauskuvana. Eilen, tiistaina ei tullut istuttua millään penkillä, sillä satoi ja penkit olivat kastuneet. Teimme aamulla tavanomaisen retken metsään. Helena piirsi luonnoksia istuen kaatuneen männyn rungolla ja otti kuvia, kunnes alkoi sataa vihmoa. Minä poimin puolukoita ja keräsin muutaman kangasrouskun kastiketta varten ja koivun lehdeksiä saunavastaksi. Kauppareissulla sade lakkasi, mutta pitkin päivää satoi aina välillä. Helena keitti lounaaksi perunoita ja porkkanoita rouskukastikkeella ja aterian lisukkeena oli puolukkasurvosta ja tomaatin puolikas. Kirjoitin eilen sivun Näköala -tarinaa. Tekstiä on kertynyt 123 sivua. Helena kutoi villasukkia iltapäivällä ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun F. E. Sillanpään romaanin Elokuu. Hän oli lukenut sen ennenkin ja piti kirjasta edelleen. Hän halusi liittää tähän postaukseen Elokuun ensimmäiset ja viimeiset lauseet: ”Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä.” Ja kirjan lopusta: ”Kauniissa ukkosen puhdistamassa maisemassa vain mentiin eteen päin ja itsetiedottomasti nautittiin siitä, ettei ukkonen eikä mikään muukaan tapaturma ollut itse nauttijaa kohdannut.” Minä luin eilen iltapäivällä James Joycen Odysseusta. Katsoimme televisiosta Ykköspesiksen miesten ottelun Kannuksen Ura vastaan Helsingin Puna-Mustat, jonka Kannus voitti ja samalla kauden mestaruuden.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Valitsimme päivän postauskuvaksi Helenan eilen hiihtoladun varrelta kuvaaman jäkälähahmon. Sää oli kolea, joten meillä oli takit päällä ja kynsikkäät. Helena otti kuvia järjestelmäkameralla ja minä poimin metsänrinteessä puolukoita. Kirjasto- ja kauppareissun selvisimme shortseissa ja huppareissa. Helena lainasi Outi Pakkasen jännärin Katso naamion taa. Hän luki eilen F. E. Sillanpään romaania Elokuu. Minä kirjoitin päivän aikana sivun Näköala -tarinaa. Luin James Joycen Odysseusta. Vajaa sata sivua kirjaa jäljellä. Helena kutoi villasukkia iltapäivällä ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Televisiotarjonnasta löysimme uuden filmin, jota emme olleet ennen nähneet. Muistaakseni nimi oli Pieniä asioita vai oliko se Little Things. Katsoimme sen ja pidimme kuvauksesta ja taustamusiikista. Tarina oli tavallinen. Mainoksia kanavalla oli kuitenkin niin runsaasti ja toisteisesti, että ne kykenivät latistamaan ikävästi katsomiskokemuksen.

Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pilvettömällä taivaalla näkyy kuunsirppi ja kuun maatamo. Postauskuvana on syksyn värikäs vaahteranlehti nurmikolla. Muina kuvina postauksessa on kaksi kuvaa metsästä, Helenan maalaus ja munakas lautasella. Eilen aamulla kiersimme hiihtoladun lenkin. Poimimme vähän puolukoita ja keräsimme pieniä karvarouskuja ja kaksi haaparouskua. Teimme kauppareissun kirjaston kautta. Kotona Helena ryöppäsi rouskut ja survoi puolukat. Hän valmisti lounaaksi munakkaan, jossa oli lisukkeena sinihomejuustoa murenina ja kirsikkatomaatteja. Jälkiruokana oli mustikoita, mustikkamaitoa. Kirjoitin eilen sivun Näköala -tarinaa. Luin parvekkeella James Joycen Odysseusta. Helena kutoi iltapäivällä villasukkia samalla, kun hän katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun Outi Pakkasen jännärin Kylmä talo. Eilen pesäpallolähetykset alkoivat jo kolmelta iltapäivällä. Ensimmäisenä oli naisten nousukarsinnan toinen osaottelu Ylivieskan PesäKuula vastaan Laitilan Jyske. PesäKuula voitti. Tuntia myöhemmin siirryimme seuraamaan naisten viidettä välieräottelua Manse vastaan Joensuun Maila, jonka Manse voitti ja pelaa jatkossa mestaruudesta Seinäjoen Jussittaria vastaan.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on violetti kaali. Kuva on otettu eilen kaupan vihannesosastolla. Eilen aamulla oli hetkittäin tihkua ilmassa ja teimme vain lyhyen metsäkierroksen. Keräsimme koivun lehdeksiä saunavastaa varten ja vajaan litran puolukoita. Minä näin sammakon varvikossa. Helena teki havainnon närhestä. Kirjastossa huomasin, että uusi Parnasso on ilmestynyt. Selasin sen läpi. Lainasin edellisen numeron. Ostimme kaupasta valmiin taikinapohjan suolaiselle piirakalle ja sinihomejuustoa muruina. Helena teki lounaaksi korvasienipiiraan. Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Jouduin tarkistamaan varhempaa tekstiä, jotta en kirjoittaisi asiasisältöä ristiin. Luin James Joycen Odysseusta. Helena kutoi iltapäivällä villasukkia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki Outi Pakkasen jännäriä Kylmä talo. Iltapäivällä seurasimme ensimmäisen jakson Vimpelin Vedon ja Mansen välisestä miesten pesäpallon välieräottelusta. Vimpeli voitti ja pelaa mestaruudesta Sotkamoa vastaan.

Taavetissa

    

Tänään on Yliopiston almanakan mukaan Yrittäjän päivä. Onnea Yrittäjille. Aamulla oli viisi astetta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on paistettuja sieniä lävikössä, kanttarelleja, herkkutatin siivuja ja kehnäsieniä. Teimme eilen tavanomaisen metsälenkin. Helena asettui männynrungolle piirtämään luonnoksia ja hän otti myös muutamia kuvia kännykällä. Minä keräsin puolukoita kaalilaatikon lisukkeeksi ja kangastatteja ja -rouskuja edellä mainittujen sienten lisäksi. Yhdessä kuvassa on sieni puolukoiden kanssa ja jota sientä en tuntenut. Tietenkin keräämme ja käytämme vain tuntemiamme sieniä. Helenalla oli eilen aamupäivällä keittiöaskareita, kun hän paistoi sieniä ja ryöppäsi rouskut ja survoi puolukat. Iltapäivällä hän kutoi sukkia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin päivän aikana kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena luki Outi Pakkasen jännäriä Kylmä talo. Minä luin James Joycen Odysseusta. Puolen viiden aikaan iltapäivällä katsoimme pesäpalloa, tällä kertaa Sotkamossa. Sotkamon Jymy voitti Kouvolan Pallonlyöjät ja pelaa loppuottelussa. Samoin Seinäjoen Jussittaret voitti Porin Pesäkarhut ja kamppailee naisten mestaruudesta.