Taavetissa

    

Aste aamulla Luumäen Taavetissa. Orion näkyy horisontin yläpuolella. Syyskuu on puolivälissä. Eilen nautimme auringonpaisteesta heti aamuretkellä. Postauskuvana on pitkiä varjoja, jotka matalalta valaiseva aurinko heitti metsän lenkkipolulle. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja siinä pitkä objektiivi. Hän kuvasi yksityiskohtia metsänpeitosta. Minä noukin puolukoita. Helena lainasi eilen kirjastosta odottamaan lukuvuoroa Outi Pakkasen jännärin Rakastaja. Hänellä on kesken Pakkasen Toinen kerros. Kirjoitin eilen sivun Näköala -tarinaa. Sitä on satakolmekymmentä sivua. Luin eteenpäin James Joycen teosta Finnegans Wake, osan aikaa parvekkeella, jossa kesä jatkui aurinkoisena. Helena alkoi kutoa seuraavaa sukkaparia sisällä läppärin äärellä ennen kuin hänkin tuli kirjan kanssa parvekkeelle. Illalla katsoimme tallenteesta amerikkalaista jalkapalloa. Selostus oli englanniksi. Viikonloppuna suomalainen selostaja mainitsi pelin taktisuudesta. Sen verran siitä ymmärtää jopa näin vähällä seurannalla. Pelin kamerakuvaus on hyvää ja televisioruudun tekstitilastot erottuvat selkeinä.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on sees ja Jupiter näkyy idän sarastuksessa. Postauskuvassa asiakas etsii ehkä kissanruokahyllyä. Eilisaamu valkeni sumuisena, kun lähdimme metsäretkelle. Kuljimme sähkölinjan vieressä metsän harjanteella polveilevaa polkua vanhan hiekkakuopan laitaan. Helena jäi polulle ottamaan kuvia ja minä menin alas Nikinojan notkoon ja keräsin kuivurillisen suppilovahveroita. Otimme myös yhden yhteisselfien puitten katveessa. Kirjastosta Helena lainasi eilen Outi Pakkasen jännärin Toinen kerros. Sen jälkeen menimme kaupalle, jonka edustalla oli kissa, mutta se ei tullut peremmälle meidän perässä. Palautimme vanhoja pattereita kierrätykseen. Kuljimme hyllyjen välissä ja teimme ostoksia, kun näimme, että nelijalkainen kaveri oli myös liikkeellä kaupassa. Henkilökunta huomioi kävijän. Kotona poistin roskat suppisten seasta ja halkaisin sienet yksittäin, isoimmat niistä ja levitin tasaisesti neljälle ritilälle. Vaihdoin kuivatuksen aikana välillä ylimmän ritilän alimmaksi eli kierrätin ritilöitä oikeaoppisesti. Iltapäivän kuluessa sienet kuivuivat muiden askarrusten ohessa. Helena katsoi eilen sarjoja läppäriltä ja piirsi luonnoksia. Hän luki loppuun Outi Pakkasen jännärin Musta aurinko. Minä kirjoitin sivun Näköala -tarinaa. Luin James Joycen teosta Finnegans Wake, hitaasti ja tutkaillen, ajan kanssa, jotta se avautuu. Huomaan, että pysyn näin paremmin mukana, paremmin kuin edellisillä kolmella lukukerralla. Olen lukenut neljänä päivänä kolmekymmentä sivua. Iltapäivällä televisiossa oli tukuttain pesäpallo-otteluita, joista seurasimme osin Sotkamon Jymyn ja Vimpelin Vedon kamppailua. Illalla katsoimme amerikkalaista jalkapalloa, Houston vastaan Buffalo.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Märkää ja sumuista. Postauskuvana on suppilovahveroita puolukanlehtien ympäröiminä. Vaihteeksi oli eilen aurinkoinen aamu, kun patikoimme metsään. Helena asettui istumaan männynrungolle ja teki luonnoksia ja otti muutaman kuvan. Minä poimin puolukoita. Osuin kierrellessäni suppilovahverokasvustolle ja keräsin niitä jotain tulevaa pizzaa varten. Polun vieressä oli keskikokoinen, hyväkuntoinen herkkutatti ja se tuli myös mukaan saaliiseen. Kävimme kauppamatkalla kirjastossa. Helena lainasi Outi Pakkasen teoksen Rakas Emmi, henkilökuva Emmi Jurkasta. Kirjaston lainaustiskillä huomasin turkoosin ja vihreän neulotun kukan ruukkuineen. Hieno ja taidokas käsityö. Otin kuvan. Kotona Helena paistoi sienet ja puhdisti puolukat. Hän pesi kylpypyyhkeet koneessa ja minä vein ne ulos narulle kuivumaan. Meillä oli lounaaksi korvasienipiirasta, jota oli jäljellä palaset pakkasessa. Jälkiruokana nautimme mansikka-raparperikiisseliä kermatilkan kera. Helena kutoi iltapäivällä sukkaparin valmiiksi. Samalla hän katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin pitkin päivää Näköala -tekstiä, tätä postausta ja käsin päiväkirjaa Helenalle. Paistattelimme auringossa parvekkeella iltapäivän päätteeksi ennen kuin aloimme seurata pesäpallo-ottelua tallenteena, Vimpelin Veto vastaan Sotkamon Jymy, jonka Veto voitti supervuoroparin jälkeen 2-1. Helena luki eilen Outi Pakkasen jännäriä Musta aurinko. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake.

Taavetissa

    

Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana sadepäivän päivänkakkarat torstaina aamulla, kun teimme sateessa pururatalenkin. Tänään päivän postauksessa on kuvia niin torstailta kuin eiliseltäkin. Torstaina katsoimme saunan jälkeen tallenteena nfl-jalkapalloa, kauden avausottelun. Eilen, perjantaina aloitimme päivän metsäretkellä. Keräsimme puolukoita ja koivun lehdeksiä saunavastaan. Helena lainasi kirjastosta seuraavan Outi Pakkasen jännärin Musta aurinko. Hän luki illemmalla loppuun Pakkasen kirjan Katso naamion taa. Eilen katsoimme televisiosta pesäpalloa, naisten loppuottelun ensimmäistä koitosta, Jussittaret vastaan Manse, jonka Jussittaret voittivat. Kirjoitin torstaina ja perjantaina kolme sivua Näköala -tarinaa. Luin oman Tipit -tarinani. Ehkä lähetän sen muutamalle kustantajalle. Torstaina aloin lukea James Joycen teosta Finnegans Wake, vaikka päätin kolmannen lukukerran jälkeen antaa olla. Muutin mieleni. Helena on lukenut Finnegans Waken kuusi kertaa. Kirjan selkämystä on pitänyt jo teipata. Olen kirjassa sivulla kolmetoista. Tekstiä on 628 sivua.

Odysseus

 

Odysseus

On kulunut kaksitoista vuotta siitä, kun luin James Joycen Odysseuksen viimeksi. Kun aloitin Odysseuksen lukemisen kuukausi sitten, elokuussa, tuntui kuin edellisestä lukukerrasta olisi vierähtänyt vain joitain viikkoja. Teksti on minulle moneen kertaan luettuna varsin tuttu, vaikka en tietenkään muista tarkkaan, mitä kirjassa on kulloinkin vuorossa seuraavaksi. Odysseuksessa on paljon hahmoja ja vielä enemmän nimiä ja Dublinin kadunnimiä. Kirjan tapahtumapaikka on Dublin ja kuviteltu tapahtuma-aika ”16. kesäkuuta 1904”, kuten Pentti Saarikosken suomennoksen kuudennessa painoksessa vuodelta 1996 – ensimmäinen painos vuodelta 1964 – sivulla 224 neiti Dunne naputtaa päiväyksenä näppäimistöllä.

Odysseus on tajunnanvirtaromaani eikä silloin voi oikein puhua juonesta. Joyce on valinnut yhden kuvitteellisen päivän kuvitteellisine tapahtumineen kuvauksensa kohteeksi ja enimmältä osin äänessä, jos niin voi sanoa, on ilmoitushankkija Leopold Bloom. Hänen ajatuskulkunsa tulevat lukijalle tutuimmiksi.

Sanallinen sinfonia. En ole ennen ajatellut, että niin voi myös kutsua ja kuvailla James Joycen Odysseusta. Odysseus-sinfoniassa on teemana Bloomin päivän tarina Dublinissa ja siitä teemasta erotaan aina välillä muiden henkilöiden matkaan ja Bloomin oman henkilöhistorian muistoihin. Kirjan alkuosana on Stephen Dedaluksen lyhyt avaus päivään. Toisessa osassa, joka kattaa valtaosan kirjasta, Bloom tulee Dedaluksen sijaan pääosaan ja kolmannessa, päätösosassa Bloom ja Dedalus harhailevat yhdessä yössä Bloomin kotiin ja loppufanfaarina on Mollyn välimerkitön, yhtenä peräkkäisten sanojen katkeamattomana monologina virtaava tajunnanvirtamietelmä ja joka päättää Odysseus-sinfonian.

Leikittelevä. Sitä Joycen teksti on ja nautittava ja ilmeikäs.

Odysseuksessa ei ole yhtä, tiukkaan määriteltyä tyyliä, josta kirjailija pitää kiinni, vaan kirja rakentuu eri tyylisistä osista. Kirjailija vaihtaa tyyliä mennen tullen, menee eteenpäin yhdellä tyylillä, kunnes vaihtaa toiseen, mutta kirja etenee kuitenkin ja ennen pitkää tulee ilta ja yö ja kun kaikki muut jo nukkuvat tai kuvitellaan nukkuvan, on unesta havahtunut Molly hereillä ja hänen mielessään ajelehtii kaikenlaisia sanoja, ajelehtii uneen asti ja joka on jo uusi kirja.

Odysseusta edelsi Dublinilaisia -novellikokoelma ja Odysseuksen jälkeen James Joyce jatkaa teoksessa Finnegans Wake. Odysseuksen alkupuoli on samanlaista perinteistä tekstiä, jota on Dublinilaisia -kokoelmassa. Odysseuksessa siirrytään tekstin edetessä kokeilevaan tekstiin ja loppu on tavallaan siltana Finnegans Wakeen.

Olen ollut aina vaikuttunut luettuani ja lukiessani James Joycen Odysseusta ja niin olin tälläkin kertaa. Kiitos kirjasta -mitalin voisi antaa oikeutetusti Joycelle. Hyvä kirja on sellainen, että sen voi ja sen haluaa lukea uudestaan ja taas jonkin ajan päästä uudestaan. Hyvän kirjan sanoma on ehtymätön.

Postauksen alussa on kollaasikuva, jossa on Joycen Odysseuksen kannen selkämys ja kaksi osittaista otetta tekstistä, joissa näkyy molemmissa sivunumero. Postauksen päättää sivun 555 kuva. Liitän tähän esimerkkinä lyhyen lainauksen kirjailijan tyylistä tällä kohtaa ja tältä samalta sivulta: ”… sai nälkäpalkkansa aina jokaisen kuukauden puolivälin jälkeen kuudentenatoista päivänä, joka oli juuri tämä päivä itse asiassa, vaikkakin leijonanosa summasta oli kulutettu. Mutta vitsin ydin piili siinä, että Corleyn päästä ei mikään mahti saisi pois ajatusta, että Stephen eli yltäkylläisyydessä ilman muuta tekemistä kuin auttaa tarvitsevaisia – kun totuus…”

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvana on jäkäläinen metsänpohja hiekkaisessa rinteessä. Blogit.fi -sivustolla voi kuitenkin olla jokin muu kuva kuvagalleriastamme, kuten tarkkasilmäiset seuraajat huomasivat varmaan muun muassa eilisestä postauksesta. Eilen oli täällä kaakossa pilvipoutaa aamupäivällä ja iltapäivällä ja illalla satoi. Aamuretkellä kuljimme sähkölinjan viereisen metsäharjanteen polkua vanhalle hiekkakuopalle. Helena jäi ottamaan kuvia järjestelmäkameralla ja minä keräsin kuivurillisen suppilovahveroita kuusikosta ja kastikkeen verran karvarouskuja kuopalle laskeutuvan vanhan tien laidalta. Metsäretken jälkeen kävimme kirjastossa ja kaupassa. Otin kännykällä kuvan hämähäkistä rappukäytävässä. Kotiin palattua Helena keitti toisessa kattilassa kananmunia ja ryöppäsi toisessa rouskuja. Minä puhdistin suppilovahveroita keittiön pöydällä ja jaoin sienet tasaisesti neljälle ritilälle. Lounaana meillä oli kananmuna-sardiinispaghettia. Iltapäivällä Helena kutoi ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä muokkasin kuvia, kirjoitin tätä postausta ja sivun Näköala -tarinaa. Samalla kävin välillä vaihtamassa ritilöiden paikkaa sienikuivurissa. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen jännäriä Katso naamion taa. Minä luin loppuun James Joycen Odysseuksen, kirjan viimeiset viisikymmentä sivua, Mollyn äänettömän monologin. Yritän kirjoittaa huomiseksi lukukokemuksestani Odysseus -postauksen.