Taavetissa

    

Yhdeksän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Maaliskuun tyypillisiä aamukylmiä. Postauskuvana on kirjankansikollaasi, jossa on meidän yhteisiä, luvussa olevia kirjoja, yksi omasta hyllystä keskellä ja lainakirjat sen kahden puolen. Eilen ennen aamuyhdeksää tienreunat ja jalankulkuväylät olivat jäisiä ja muhkuraisia. Teimme lyhennetyn aamulenkin ja poikkesimme ennen kauppaa kirjastoon. Selasimme lehtiä ja lainasimme uutuushyllystä Agatha Christien kirjan Surma suviyössä, joka sisältää kokoelman kirjailijan uran alkutaipaleelta olevia rikosnovelleja. Helena virkkasi pitkin päivää isoäidinneliöitä. Minä tapailin eteenpäin tarinoitani. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Muistiinpanoistani selvisi, että olen lukenut Nyljetyt ajatukset kesällä 2015. Kello oli puoli kolme, kun lopetimme sen parissa ja joimme teetä parvekkeella. Aurinko paistoi pilvien lomasta. Helena ihaili kuopille painunutta lumihankea vanhalla pellolla. Otin kuvan. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin loppuun Pentti Saarikosken proosateoksen Euroopan reuna, Kineettinen kuva. Matkalla ollaan siinäkin.

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Vallitien laidalta. Helena teki aamulla käsitöitä ja piirsi siinä ohessa. Minä tapailin uusia tarinoita. Tiistaina tuli ensimmäinen tarinakutsu mieleen, koska satoi lunta. Kerroin ja kuvailin sitä. Sain samalla hataran ajatuksen kokonaisen kokoelman hahmosta. Eilen aamuyöllä havahduin unesta seuraavaan tarinaan ja jota kirjoitin aamupäivällä kolmatta sivua. Alkuja, jotka johtavat eteenpäin tai sitten ei. Tällaista taimien kasvatusta oma kirjoittamiseni on ja jolloin on tärkeää, ettei unohda näitä taimiaan, vaan käy välillä katselemassa ja kenties kastelemassa niitä. Pääsimme eilen patikoimaan maaliskuisessa auringonpaisteessa, vaihteeksi Vallitietä Savitaipaleentien varteen. Otimme muutamia kuvia ja palasimme kirjastoon. Palautin kaksi lainaa ja lainasin kolme tilalle, Franz Kafkan novellikokoelman Keisarin viesti ja kaksi William Shakespearen näytelmää, Juhannusyön uni ja Venetsian kauppias. Jatkoimme kauppaostoksille. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Matkakaverukset lähtivät Porista meritse pohjoista kohti. Neljäsosa kirjaa on reissattu. Helena virkkasi iltapäivällä ja katsoi läppäriltä sarjaa. Hän luki välillä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aika. Unilukemisena hänellä on Leena Krohnin teos Näköisyys. Minä luin eilen Pentti Saarikosken proosakirjaa Euroopan reuna. Lainaus sivulta 40: ”Oli niin lämmintä että silmäilin ojanpenkkoja, jos jo olisi leskenlehtiä, vesi lorisi putkesta ojaan, solisi hiekkapohjaisessa ojassa, loiskahteli kivikossa ja hävisi sitten litinällä vesijättömaahan.”

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvetön ja täysikuu paistaa matalalla länsitaivaalla. Otin tämän postauskuvan eilen Luumäen pääkirjastossa, jossa on esillä Unto Mentulan Valon muisti -valokuvanäyttely. Valon leikkiä. Lainasin kaksi novellikokoelmaa, Alberto Moravian Perjantain huvila ja Raija Siekkisen Kalliisti ostetut päivät. Illalla, kun vilkaisin niitä, en saanut syystä tai toisesta makua kumpaankaan. Valikoin silloin lukuun omasta hyllystä Pentti Saarikosken proosakirjan Euroopan reuna, vuodelta 1982. Helena kävi eilen läpi isoäidinneliöpaloja, joita hänelle on kertynyt ja jäänyt odottamaan uusia, tulevia peittoja. Neliöitä taisi olla seitsemänkymmentäseitsemän. Helena sai valmiiksi yhden työn, kaksi villasukkaparia ja heti hän suuntasi tarmonsa innolla seuraavaan aherrukseen. Minä sain myös yhden työn valmiiksi ja nyt odotan vain, mitä aivoista kehkeytyy seuraavaksi. Ajatuksia, unia, tapahtumia, mietteitä, sitä ja tätä kuultua. Jälkijunassa huomasin kirjastossa eilen päivän Etelä-Saimaasta, että Lähi-Idässä on jotain outoa tekeillä. Siitä tuli mieleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jossa – Rahikainen, jos muistan oikein – miettii ääneen, että jos joku normaali ihminen tulisi paikalle ja näkisi heidän, isojen miesten kiskovan ahkioita edes takaisin metsässä ja suolla, tämä pitäisi touhua täysin älyttömänä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Juha Hurmeen yleissivistävää kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa kaverukset Aimo ja Köpi soutavat ja toivon mukaan välillä myös purjehtivat Kustavista merenrannikkoa pohjoiseen. Kun lopetimme lukusession, oli yhä valoisaa. Satoi lunta. Helena luki eilen illalla myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys, joka on täynnä kirjailijan teräviä huomioita kuten hänen teoksensa aina.

Taavetissa

    

Neljä astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on eiliseltä. Siinä näkyy alkavan kevään lämmittämä, loskainen Torikatu, joka vie Joukolan pihaan. Loskaa on myös Joukolantien kerrostalon pihassa. Helena on kutonut viime päivinä tavallista ahkerammin, läppärin sarjatarjonnan ääressä. Hänellä oli tarkoitus ja hän sai eilen illalla syntymäpäiväsankarien sukat valmiiksi siltä varalta, jos joku sanansaattaja käy ohimennen kääntymässä. Sunnuntaina luin peräkkäin ne viisitoista tarinaa, jotka kokosin yhdeksi kokoelmaksi. Eilen lähetin koko nipun kolmelle eri kustantajalle. Sunnuntaina aloitimme seuraavan kirjan ääneen luvun, Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Eli eilen luimme siitä toisen lukurupeaman ja sen lopussa kaksikko saapui Rauman leirintäalueelle ja paneutui levolle raskaan soutu-urakan uuvuttamana. Kaksikko puhuu paljon kulttuurista ja kirjallisuudesta ja kaikesta maailman ääressä. Helena luki sunnuntaina Emmi Itärannan romaanin Kuunpäivän kirjeet. Eilen hän aloitti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudennen osan, Loimujen aikaan. Minulla on ollut muita lukemisia viikonlopun aikana, mutta eilen luin Niillas Holmbergin kirjan Halla Helle loppuun. Sunnuntaina katsoimme nhl-jääkiekkoa televisiosta ja eilen tuli seuraava peli, Nashville vastaan Detroit, joka päättyi 2-4. Täysikuu näkyi alkuyöstä hetken pilvien välistä, mutta katosi sitten.

Komtuurin surma

    

Komtuurin surma

Mielikuvituksekas japanilaiskirjailija Haruki Murakami taiteilee romaanissaan Komtuurin surma. Lukija saa silmilleen värejä, mutta samalla myös ihmeitä ja kummia. Luin tämän kirjan toiseen kertaan, nyt ääneen. Ensimmäisellä lukukerralla pidin varsinkin kirjan alkuosasta, mutta en niin paljon siitä, mitä tarinassa seurasi sen jälkeen. Sama tuntemus säilyi nyt toisella lukukerralla.

Ensimmäisellä kerralla kirjassa työmiesten esiin kaivama kuivan kaivon tapainen muuttui silloin mielessäni paljon isommaksi altaaksi, vähän kuin AIV-säiliön pohja, mutta nyt lukiessani tekstiä hitaammin, huomasin kaivannon olevan vain kaksi metriä halkaisijaltaan. Asiat voivat muuttua ja vaihdella lukijan mielessä.

Kaivanto on olennainen kirjan juonen kannalta. Sieltä löytyy helistin ja kun helistin tuodaan taloon sisään, helistintä soittanut idea seuraa mukana. Veretön ja sisällyksetön idea ottaa Komtuurin surma -maalauksen komtuurin hahmon ilmiasukseen ja näyttäytyy siinä hahmossa kirjan päähenkilölle. Murakamin mielikuvitus liikkuu hauskasti. Mietin, mitä kirjailija on tuntenut mielessään keksittyään tällaisen juonikuljetuksen? Hän ei pelottele tällä kuvitelmahahmollaan, vaan tuntuu leikittelevän ilokseen sen suomilla kirjallisilla mahdollisuuksilla.

Helena: Olen lukenut Komtuurin surman kaksi kertaa ennen. Pidin kirjasta silloin ja myös nyt, kun kuuntelin ja kudoin samalla villasukkia. Haruki Murakami kirjoittaa selkeätä tekstiä ja tarinaa riittää. Mielikuvitusta on ja tapahtumia tässä todellisessa maailmassa ja välillä käydään myös toisessa todellisuudessa.

Kuvataiteilija muuttaa avioeronsa jälkeen toisen, kuuluisamman, hoitokodissa olevan kuvataiteilijan, vuoristossa sijaitsevaan taloon, jossa on myös ateljee ja alkaa maalata siellä. Hän löytää ullakolle piilotetun, paketoidun maalauksen, avaa sen ja katselee sitä mielenkiinnolla. Alkaa tapahtua yliluonnollisia juttuja.

Naapurissa asuu arvoituksellinen mies, joka haluaa kuvataiteilijan maalaavan muotokuvansa.

Taiteilija opettaa myös pari kertaa viikossa kuvataidekoulussa lasten ja aikuisten ryhmässä. Hän on tämän verran tekemisissä ihmisten kanssa, mutta viihtyy muuten omissa oloissaan. Hänellä on lisäksi jonkin aikaa tyttöystävä.

Komtuurin surma on ullakolta löytyneen maalauksen nimi.

Eräänä yönä kuuluu ulkoa helistimen ääntä ja siitä lähtee uusia seikkailuja.

Komtuurin surmassa on monien henkilöiden tarinaa, salaisuuksia, nykyajassa ja myös maalauksen kertomuksen myötä natsien historiaa ja henkilöiden rakkaustarinoita.

Tarinan loppu on mielenkiintoinen ja tavallaan jokaiselle henkilölle löytyy mielenkiintoinen kohtalo ja elämä jatkuu. Nyt kuunneltuna kritisoin sitä, että tarinassa on saman asian toistoa ja kun tapahtuu jotain, löytyy aina sivupolkuja, jonne pitää poiketa. Mietin välillä, että jotain voisi poistaa. Mutta kokonaisuutena huikea tarina.

Taavetissa

    

Hyvää maaliskuun ensimmäistä päivää. Tässä keväisiä tulppaaneja postauskuvana. Postauksessa on myös kuvia kylältä ja rivi kirjaston kirjoja keittiön hyllyllä. Tänä aamuna oli aste lämmintä Luumäen Taavetissa. Talvi on jäämässä taakse. Päivä pitenee. Eilisessä postauksessa tuli mainittua, että muikku- ja ahvenkukkomyyjiä ei ole käynyt vähään aikaan Taavetin torilla. Eilen kävi Sirkan Leipomon auto Savonlinnasta. Ostimme kaksi kalakukkoa, ruisleipää, ohrarieskaa ja korvapuusteja. Kirjoitin eilen valmiiksi uusimman tarinani. Sen nimi on Jääkarhun jää. Viidentoista sivun pituinen tarina. Luin tekstin Helenalle ja hän hyväksyi sen. Eilen luimme myös ääneen viimeiset sivut Haruki Murakamin romaanista Komtuurin surma. Helena kirjoitti oman kuuntelijakokemuksensa ja minä lukukokemukseni ja jonka julkaisemme huomenna postauksena. Helena luki eilen illalla loppuun Stephen Kingin jännärin Viattomien arpajaiset. Hän piti kirjasta. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Niillas Holmbergin kirjasta Halla Helle.

Taavetissa

    

Tänään vietämme ja juhlimme Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Helmikuu päättyy. Aamulla oli aste lämmintä Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on päivän teemaan sopiva kollaasi, jossa on kirjoja ja potkukelkka, ikään kuin kirjat olisi tuotu sillä kyydillä runonlaulajien mailta. Helena on toivonut, että saisimme kuvan potkukelkasta johonkin postaukseen. Nyt se toteutui. Postauksessa on myös kuvia kyläraitilta ja ostamastamme tulppaanikimpusta. Helena piirsi eilen aamulla Komtuurin surma -postausta varten mieleisen postauskuvan. Minä kirjoitin eteenpäin uutta tarinaani. Eilen aamupäivän kauppareissun yhteydessä kävimme kirjastossa. Lainasin varauksena tulleen Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys ja toisena Juha Hurmeen yli kymmenen vuotta vanhan teoksen Nyljetyt ajatukset, jonka olen lukenut kerran ennen. Lounaaksi meillä oli puolikas ahvenkukkoa pakkasesta. Muikku- ja ahvenkukkojen myyjä kävi torilla viimeksi viime vuoden marraskuussa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Haruki Murakamin romaania Komtuurin surma. Siinä selvisi, missä kolmetoistavuotias Marie oli ollut kateissa neljä päivää. Tänään selviää loputkin, kun kirja päättyy. Helena luki eilen illalla myöhemmin Stephen Kingin jännäriä Viattomien arpajaiset. Minä jatkoin Niillas Hombergin kirjaa Halla Helle. Kevät tulee jäät ryskyen Tenolle. Illan päätteeksi katsoimme jääkiekkoa, Kalpa vastaan Tappara. Ottelu päättyi 1-10.