Kiirastorstai. Aste pakkasta
aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on pääsiäisaiheinen kollaasi, jossa
on kirjaston koristeita ja lautasella Helenan leipomia rahkapiirakoita. Eilen
veimme ensimmäisen kerran tälle kesäkaudelle lakanat kuivumaan ulos naruille.
Lähdimme aamulenkille puolen yhdeksän aikoihin, ensin kirjastoon ja sieltä
mutkan kautta kauppaan. Helena piirsi ja maalasi eilen aamuensimmäiseksi. Minua
vaivasi toissailtana Me puhallamme kynttilöitä -tarinani, joka on muutaman
vuoden takaa ja josta olen tehnyt kaksi eri versiota. Olen sitä mieltä, että
tarina on itsessään kunnossa ja olen pyörittänyt mielessäni mahdollisuutta, voisiko
siitä kirjoittaa paremmin – meikäläinen siis – jos tekisin sen hän-muotoon.
Niinpä avasin toissailtana uuden tiedoston nimeltä He puhaltavat kynttilöitä. Tyhjän
pohjan. En ottanut siihen vanhaa alustaksi, vaan kirjoitan uutta tekstiä, kokeilen
ja tapailen. Eilen aamuyöstä havahduin hereille ennen kellonsoittoa ja tämän ”kynttilätarinan”
henkilöt ja tapahtumat palautuivat mieleen, nousivat esiin kuin jostain pölyisestä
loukosta, jonne ne olivat ilmeisesti päätyneet viimeisen käyttökerran jälkeen.
Helena paistoi eilen meille lounaaksi rahkalettuja. Iltapäivällä luimme ääneen
parin tunnin ajan Fedor Dostojevskin kirjaa Riivaajat. Myöhemmin Helena luki
Philippe Collinin teosta Ritzin baarimestari ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksatta
osaa, Miinoitettu rauha. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt ja Daniel
Defoen kronikan Ruttovuosi loppuun. Ruttovuosi -teoksessa oli paljon hyvää ja kiinnostavaa,
mutta se myös toisti itseään, oli se tarkoituksellista tai ei. Minulle olisi riittänyt
lyhempi katsaus.





































