Kaunis kesäpäivä

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    












Yliopiston almanakassa lukee tällä päivämäärällä Unikeonpäivä. Huvittaa, että sellaista päivää vietetään virallisesti. Kumpi meistä kahdesta on Unikeko, kun Helena herää ensimmäisenä kellonsoittoon ja sanoo minulle, että kello soi ja minä nousen kankeasti sängystä ja Helena jatkaa uniaan. Aamulla oli viisitoista astetta Luumäen Taavetissa. Pilvistä. Postauskuvana on Helenan akvarelli poistokirjan sivulla. Eilen teimme tavanomaisen metsälenkin. Seuraava herkkutatti tuli vastaan. Sen seuraksi saimme haperon ja Helena paistoi sienet lounaaksi, keitti perunoita ja kananmunat ja lisäsi lautasille kirsikkatomaatteja. Keräsimme eilen myös mustikoita ja minä raksin muutamia koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Kauppareissulla poikkesimme kirjastoon. Helena luki Luontokuva -lehteä ja minä palautin yhden kirjan ja kävin katsomassa kirjaston yläkerrasta, onko siellä kirjallisuustieteen hyllyssä mitään Cormac McCarthystä? Ei ollut. Netistä näin, että mitään elämäkertaa ei ole olemassa suomeksi tästä edesmenneestä kirjailijasta. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Näköala -tarinaa. Sitä on viisikymmentäneljä sivua. Iltapäivällä avasin Orja -tiedoston ja jatkoin tarinaa. Luin lopun päivää Cormac McCarthyn kirjaa Matkustaja. Helena teki eilen luonnoksia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toiseksi viimeistä osaa Pato murtuu, jonka osan minäkin luin, kun yksi bloginpitäjä suositteli sitä. Helenan ”kesäkirja” kääntyy lopuilleen samalla, kun kesä jatkuu.
































sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    











Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla keräsimme kauden ensimmäiset kehnäsienet ja ensimmäisen herkkutatin. Lisäksi poimimme rippusen mustikoita ja Helena taitteli kimpun kanervia. Postauskuvana on kehnäsieni, jonka taustalla on mustikan varpuja ja niiden takaa pilkottaa marja-astian koristeellinen kylki. Eilen illalla, kun aurinko paistoi vielä parvekkeellemme, parvekelasiin heijastui kuva pyöreästä parvekepöydästä ja punaisesta liinasta sen keskellä. Otin siitä kuvan, vaikka se ei toistu samanlaisena kuin silmällä. Kuvan läpi näkyy kerrostalon edustan asvalttia, nurmikkokaistale ja autokatoksen seinää ja kattoa. Eilen aamupäivällä kirjoitin kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena puhdisti mustikat. Samalla lakanapyykki pyöri koneessa. Vein pyykit ulos tuuleen kuivumaan. Lounaana meillä oli ahvenkukon puolikas. Eilen iltapäivällä Helena kirjoitti koneella ja piirsi ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osan kaksikymmentäkolme Iijoelta etelään. Päätalon pariskunta palaa Tampereelle. Helena luki myös muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake. Minä avasin eilen iltapäivällä Orja -tiedoston ja kirjoitin muutaman rivin. Kirjoitin valmiiksi muistiin tämän päivän postausta. Olen lukenut nyt melkein puolet Cormac McCarthyn kirjasta Matkustaja. Nautin. Parvekkeella oli hyvä lukea, lämmintä kaksikymmentä astetta ja pilvipoutaa.





































lauantai 25. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    










Tänään on Jaakon päivä ja postauskuvana komeilee järkälemäinen rapakivi pururadan laidalla. Keskikesä kääntyy loppukesäksi. Illat pimenevät yhä varhemmin ja yön pimeys palaa. Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Teimme eilen reilun tunnin aamulenkin metsään. Keräsimme mustikoita ja Helena istui välillä järeällä männynrungolla. Neljä tai viisi isoa mäntyä on kaatunut rinteeseen viimeisen vuoden aikana jossain myrskyssä. Haperoita näkyi varvikossa siellä täällä, mutta ne olivat vanhoja ja tuoreimmatkin toukkaisia. Minua odotti kirjastossa noudettavana kaksi kirjavarausta, Cormac McCarthyn viimeiseksi jäänyt teospari Matkustaja ja Stella Maris. Luin ne Helsingin Pikku Huopalahdessa asuessamme ja silloin väärässä järjestyksessä, jos sillä on merkitystä eli ensin Stella Maris -teoksen ja sen jälkeen Matkustajan. Muistan ajatelleeni, että nämä on luettava pian uudestaan. Huikeaa kirjallisuutta. Nyt se aika on tullut. Kirjaston jälkeen kävimme kaupassa ja torilla ostamassa perunoita ja herneitä. Helena puhdisti aamupäivällä mustikat ja iltapäivällä hän riipi herneitä ja katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Minä kirjoitin aamulla kolme sivua Näköala -tarinaa. Sitä on viisikymmentä sivua. Jatkoin myös Orja -tarinaa. Helena piirsi eilen. Hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa kaksikymmentäkolme Iijoelta etelään. Hän kirjoitti siitä itselleen muistiinpanoja. Ennen saunaa hän luki muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake.








































perjantai 24. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    










Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sumua. Postauskuvana on utuista metsää eilen aamulla, jos blogit.fi -sivusto ei valikoi jotain muuta kuvaa. Postauksessa on lisää eilen metsässä otettuja kuvia. Keräsimme vähän mustikoita ja koivun lehdeksiä yhteen saunavastaan. Kävimme yhdeksän jälkeen kylällä kaupassa ja palattuamme Helena alusti pizzataikinan. Lounaana meillä oli tonnikalapizzaa, jossa oli lisukkeena isoja tomaatinsiivuja ja basilikaa. Puolet annoksesta jäi tälle päivälle. Helena piirsi eilen aamupäivällä ja katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Minä kirjoitin kaksi sivua Näköala -tarinaa. Iltapäivällä avasin Orja -tiedoston ja luin, mitä olin edellisenä päivänä saanut aikaan. Luin loppuun Nathalie Sarrauten romaanin Planetaario. Kirja oli samaa avantgardea kuin aiemmin lukemani Kultaiset hedelmät. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa numero kaksikymmentäkolme Iijoelta etelään.




























torstai 23. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    










Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on punaisia, sateen kastelemia puolukoita, jos sattuvat läpäisemään blogit.fi -sivuston valintaseulan. Eilen kiersimme hiihtolenkin, niin kuin nimeämme yhtä näistä kuutostien pohjoispuolella olevista lenkkipoluista. Otimme kuvia. Metsänrinteestä löytyi muutamia kanttarelleja kastikkeeksi. Emme poimineet mustikoita. Helena keräsi muutamia kukkivia kanervia. Kirjasto- ja kauppamatkalla hän otti kuvan Linnalantien laidassa kasvavasta nuoresta saarnesta. Kirjoitin sivun verran Näköala -tarinaa ja aloitin sen rinnalla uuden tarinan, jolle annoin työnimen Orja. Helena piirsi luonnoksia poistokirjan sivuille. Paperi on hyvää piirtämiseen ja teksti, joka näkyy läpi, tuo lisäideoita. Hän katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Lounaana meillä oli kermainen kanttarellirisotto pienillä tomaateilla. Eilen sääennuste lupasi pilvipoutaa, mutta tällä kertaa pilvet vuotivat. Hyvä luonnon kannalta. Helena luki eilen hänellä kesken olevaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa numero kaksikymmentäkolme Iijoelta etelään. Lisäksi hän luki muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake. Minä luin Nathalie Sarrauten romaania Planetaario.










































keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    










Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Illalla ja yöllä on satanut ja asvaltti on märkä. Eilen oli tuulista ja pilvistä ja ulkoilimme vain kirjasto- ja kauppareissun. Tienohessa oli kellastuneita pihlajanlehtiä. Otin kuvan niistä ja valikoimme sen tämän päivän postauskuvaksi. Pihlajan juuret ovat voineet vaurioitua, kun tienpientareeseen on kaivettu ojaa valokuitukaapelille. Muita kuvia postauksessa on yhtenä Helenan tekemä akvarelli kirjan poistosivulle, yksi versio ”graffitimiehestä”, ja joka idea alkoi jalostua siitä, kun nojasin saunan lauteilla seinään ja vesi ja hiki valutti kuvioitaan seinäpaneeliin. Jatkossa meillä on ollut näitä vesiakvarelleja esimerkiksi saunan jälkeen parvekkeen betonille kuivatellessa tipahdelleiden hikikarpaloiden muodostamina haihtuvina kuvioina. Tuli mieleen takavuosilta televisiodokumentti Amerikan mantereen taiteesta, jossa tuotiin esille myös intiaanien tekemät maaperän hiekkaveistokset ja kuviot ja jotka eivät kaikki olleet pysyviä. Eli olemme kunniakkaassa seurassa. Helena teki eilen lounaaksi jauheliha-punajuuripyöryköitä, joiden kanssa söimme ranskalaisia ja tomaatteja. Kirjoitin eilen neljä sivua Näköala -tarinaa. Helena piirsi, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki loppuun Tatiana Elfin kirjan Huijari. Hänestä kirjailijan teksti oli hyvää. Minä luin Nathalie Sarrauten teosta Planetaario. Olen lukenut sen puoleen väliin. Avantgardea. Mukava lukea erilaisia kirjoja, valtavirrasta poikkeavaa tekstiä. Se on katsomista toisesta kuvakulmasta, ja joka hersyttää mielikuvitusta.






















tiistai 21. heinäkuuta 2026

Taavetissa

    










Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvana on ”Peikkomuori” tai männyn kaarnaa, jos kuva läpäisee blogit.fi -sivuston valintaseulan. Eilen aamulla teimme metsäretken, poimimme mustikoita ja minä keräsin lisäksi koivun lehdeksiä saunavastoihin. Kellarissa meillä on nyt talven varalle pahvilaatikollinen vastoja painossa ja suolassa. Helena istui metsässä jonkin aikaa kaatuneella puunrungolla ja etsi kuvakulmia ympäristöstä. Kirjoitin päivän aikana neljä sivua Näköala -tarinaa. Sitä on kertynyt neljäkymmentä sivua, mielen koosteita tältä heinäkuulta. Helenalla riitti eilen aamupäivällä ahertamista, kun hän teki ensin vastoja ja puhdisti sitten mustikoita samalla, kun tomaatit hautuivat valmiiksi spaghettikastiketta varten. Iltapäivällä hän ehti piirtämään ja katsomaan sarjoja läppäriltä. Helena luki eilen parvekkeella Tatiana Elfin kirjaa Huijari. Minä luin Nathalie Sarrauten romaania Planetaario, joka teos on vuodelta 1959 ja suomennos on tullut julki kuusi vuotta myöhemmin. Suomentaja on Kyllikki Clément.