Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Tänään on kevätpäiväntasaus. Päivä ja yö ovat hetken yhtä pitkiä. Postauskuvana on pajunkissoja Vallikujalla. Kuva on otettu eilen aamupäivällä, kun teimme ulkolenkin ennen kuin kävimme kaupassa ja kirjastossa. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja siinä pitkä objektiivi. Kuljimme Saviniementietä sähkölinjalle asti ja käännyimme siitä takaisin. Lainasin kirjastosta Fedor Dostojevskin Riivaajat -teoksen niteet kaksi ja kolme valmiiksi odottamaan lukuvuoroa. Eilen aamulla Helena sekoitti värejä ja maalasi. Minä muokkasin uutta tarinaani. Olen tämän viikon tehnyt työtä sen parissa. Jotkut tarinat valmistuvat helpommin kuin toiset. Joissakin tarinoissa koen olevani enemmän kotonani, omillani kuin toisissa. Yleensä niistä toisista tarinoista, jotka haraavat liikaa vastaan, ei kehkeydy mitään valmista tai kunnollista. Eilen meillä oli lounaana muikkukukkoa. Iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Riivaajat -romaania. Tekstissä on jonkin verran lainauksia ranskaksi, tavallista 1800-luvun venäläisten aristokraattien parissa ja Helena on huvittunut minun, ranskaa osaamattoman, ääntämyksestä. Myös venäläiset nimet, toiset niistä, kangertelevat kielelläni. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin W. Somerset Maughamin romaania The Magican, in English. Olen puolivälissä sitä.

Taavetissa

    

Tänään juhlimme Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää. Valikoimme postauskuvaksi tällaisen Helenan keväisen piirroksen vuoden takaa. Nolla astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Helena jatkoi eilen maalaamista heti aamusta. Minä tapailin samaan aikaan uusinta tarinaani, joka on vasta muotoutumassa. Lähdimme puolen yhdeksän aikaan lenkille, ensin kirjastoon ja sieltä jatkoimme Patteritien ja Vallikujan kautta kuutostien toiselle puolelle Saviniementielle. Emme olleet käyneet siellä koko talvena. Nyt totesimme, että teillä ei ollut enää lunta. Otimme kuvia koivikosta, linkkimastolle vievästä huoltotiestä ja pajunkissoista ojanpielessä. Iltapäivällä luimme ääneen Fedor Dostojevskin romaania Riivaajat. Olemme puolivälissä tämän kolmeosaisen kirjan ensimmäistä nidettä. Kuunnellessaan luentaa Helena riipi maalaamista varten tilkuiksi vanhan, pois käytöstä laitetun lakanan. Myöhemmin hän ratkoi ristikoita ja luki kesken olevaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin W. Somerset Maughamin kirjaa The Magican.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on lounasannos, perunoita, porkkanoita ja punajuuria rouskukastikkeessa. Eilen aamulenkillä kävelimme Linnalantietä pitkin ja otimme kuvia muun muassa työkoneen renkaanjäljistä lumisella tienvarrella ja sumuun verhoutuneesta maisemasta. Eilinen aamu oli pilvinen, muuttui aurinkoisemmaksi kesken päivän ja pilvistyi uudelleen iltaa kohden. Aamulenkin yhteydessä kävimme kirjastossa, apteekissa ja kaupassa. Lainasin ainoan Luumäen pääkirjaston hyllystä löytämäni Marjo Niemen teoksen Kaikkien menetysten äiti, vuodelta 2017. Luin viime vuonna Niemen finlandia-ehdokkaana olleen teoksen Pienen budjetin sotaelokuva, mutta Kaikkien menetysten äiti ei innostanut minua ja luin siitä vain kymmenen sivua. Helena maalasi eilen aamulla. Minä tapailin uusinta tarinaani. Iltapäivällä luimme ääneen Fedor Dostojevskin teosta Riivaajat. Helena arvioi välillä maalaustelineellä olevaa keskeneräistä työtään. Pidämme molemmat Riivaajien tunnelmasta. Illemmalla Helena luki loppuun Emmi Itärannan kirjan Lumenlaulaja. Minä valikoin luettavaksi omasta hyllystämme W. Somerset Maughamin teoksen The Magican. Tekee välillä mieli lukea myös kielillä. Tässä kirjassa ei ollut mitään merkintöjä eli emme tiedä, mitä reittiä se on aikanaan tullut meille. Illalla seurasimme televisiosta jääkiekkoa, kotimaisen liigan runkosarjan viimeisten otteluiden koostetta.

Taavetissa

    

Lämpötila nollassa tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Linnalantien länsipäästä eilen aamupäivällä. Sunnuntaina aamuyön unessa, vain puoliksi valveilla, tuli mieleeni uusi tarinaidea, Teehetki ja jonka kirjoitin valmiiksi saman aamupäivän kuluessa. Neljä sivua. Helena kokkasi samana päivänä borts-keittoa, jota söimme lounaaksi kahtena päivänä. Sunnuntaina aloimme lukea seuraavaa kirjaa ääneen, Fedor Dostojevskin teosta Riivaajat. Emme ole kumpikaan lukeneet sitä aiemmin. Viikonlopun aurinkoinen sää muuttui eilen, maanantaina pilvisemmäksi. Teimme aamupäiväkävelyn Linnalantietä pitkin ja kävimme samalla reissulla kaupassa. Helena järjesteli eilen keskeneräisiä maalauksiaan aamupäivällä ja sekoitti värejä ja maalasi iltapäivällä, kun olimme lopettaneet lukuhetkemme. Minä tapailin eilen aamupäivällä uutta tarinaa. Dostojevskin kirjaa Riivaajat olemme lukeneet ääneen kuusikymmentä sivua. Helena luki eilen illalla Emmi Itärannan uusinta fantasiaa Lumenlaulaja. Minulla oli lainassa Alex Schulmanin romaani Malman asema, jota luin kaksi sivua, mutta en saanut siihen makua ja lopetin. Otin omasta hyllystä Veikko Huovisen Siintävät vuoret ja luin sen iltapäivän ja illan aikana.

Nyljetyt ajatukset

    

Nyljetyt ajatukset

Juha Hurme on antanut kirjallisuus- kulttuuri- ja soutukirjalleen tämän vetävän tai sanoisiko yllättävän nimen. Kirja on kymmenen vuoden takaa. Kaksi kaverusta soutavat kesäistä merta Turun saaristosta Hailuotoon. Heillä on liput Kokkolaan oopperaan, peräti ensi-iltaan 14. heinäkuuta klo 19. Siinä on tavoitetta. Soutupaattiin voi pystyttää purjeen, mutta enimmän aikaa ja matkaa heidän on kiskottava tyvenessä ja vastaisessa airoilla. Pääasia on retki, hyvä seura ja maittavat kulttuurikeskustelut samanhenkisen kanssa. Tulee mieleen Robert M. Pirsigin Zen ja moottoripyörän kunnossapito, joka on samalla lailla filosofinen ja siinä ohessa ympäristöä havainnoiva.

Luin Nyljetyt ajatukset vuosi sen julkaisemisen jälkeen, mutta en muistanut siitä mitään tarkkaa. Kirja tarjoaa luistavassa ja valaisevassa paketissa tietoa maamme kulttuurihistoriasta ja kulttuurissa vaikuttaneista kanssakansalaisistamme. Välillä teksti tosin kurkottaa myös kauas oman maamme ympyröistä, mutta niinhän kulttuuri vaikuttaa rajoja ylittäen. Osa kirjan tietoaineksesta on vanhan kertausta ja toistoa, mutta mukana on myös uutta tai unohtunutta, kaskuja ja detaljeja, jotka innostavat lukemaan eteenpäin. Kirjailija antaa tunnustusta sen ansaitseville. Hän arvottaa menneisyytemme tärkeitä kulttuuripersoonia ja osoittaa heistä ne, jotka ovat olleet hänen mielestään eniten avainasemassa. Silti Hurme säilyttää kirjoitusasun kepeänä ja rentona. Kyse ei ole oppikirjasta, vaan kahden kulttuuriin hurahtaneen miehen keskinäisestä pakinoinnista meren hengessä.

 

Helena: Juha Hurme

Nyljetyt ajatukset     2014

Kirja jonka kuuntelin.

 

Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon. Samalla he puhuvat taiteesta, kirjallisuudesta ja teatterista. Puhutut asiat liittyvät osin siihen paikkakuntaan missä ovat. Soudetaan ja leiriydytään ja kävellään. Käydään tunnetuilla paikoilla ja tavataan tuttuja. Kirjastossa asioidaan usein, toisella on useita kirjastokortteja eri paikkakunnilta.

En ole lukenut tätä kirjaa. Nyt kuuntelin. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, kuvattu luontoa ja tunnelmia ja sitten puheet henkilöistä, tapahtumista. Paljon nimiä, osa tuttuja, osa jo minulta kadoksissa, mutta muistui mieleen, kun mainittiin. Ja tietenkin, jotka olivat itselläkin mielessä ja joista pitää ja lukee uudelleenkin tai kuuntelee ja katselee aina vaan. Hauska pieni juttu, kun jompikumpi oli löytänyt vanhan Aku Ankan ja sitten siitä kerrottiin yksi tarina. Ja kirjan loppu oli aivan huippu, ihan teatterimiehelle kuuluva ja luonteva.

Ja minulle kertyi isoäidinneliöpaloja paljon. Usein valitsin värin lankakoristani sen mukaan, missä kirjan kaksikko on tai mitä puhuvat tai tapahtumien ketju jotenkin liittyy väriin.

Oli mukava kulkea mukana teatteriesityksissä, matkanteossa, kuunnella musiikkia ja puhetta.

Seikkailua. Suosittelen.

Taavetissa

    

Nolla astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi maaliskuun alkupuoliskon kuvista. Eilen aamulla olivat tienpinnat osin jäiset, kun lähdimme aamulenkille, joten laitoimme piikit tossujen kantapäihin. Aloitimme kirjastosta ja kiersimme kaupalle Patolammen kautta. Pajussa lammen rannalla oli jo ensimmäiset pajunkissat. Linnoituksen etelään antavilta valleilta olivat lumet sulaneet. Kotona otin parvekkeelta kuvan viimeisistä ”lumen hampaista” autokatoksen päällä. Helena alkoi sommitella isoäidinneliöitä ommeltavaksi yhteen. Minä viimeistelin uusimman tarinani. Sen nimeksi tuli Jääkaappi. Neljä sivua. Luin tarinan ääneen Helenalle. Lounaaksi meillä oli muikkuja ja lohkoperunoita. Iltapäivän aluksi luimme loppuun ääneen Juha Hurmeen teoksen Nyljetyt ajatukset. Julkaisemme siitä huomenna postauksena luku- ja kuuntelukokemuksemme. Helena luki eilen illemmalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin Samuli Parosen sotakirjaa, Kuolismaantie. Hyvää tekstiä. Luen sitä mielelläni, vaikka kaipaan silti enemmän tyylittelyä ja tarinallisuutta. Illalla katsoimme nhl-jääkiekkoa Ottawa vastaan Anaheim. Ottelu päättyi 2-0.

Taavetissa

    

Nolla astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on keväinen lumipaakku, jota aurinko on sulattanut ja sade kalvanut ja veistänyt. Kevät etenee. Kävelimme eilen Vallitietä Savitaipaleentien laidalle ja palasimme takaisin kirjastoon. Lainasimme Emmi Itärannan uusimman romaanin Lumenlaulaja, Samuli Parosen kirjan Kuolismaantie ja seuraavaksi ääneen luettavaksi teokseksi F.M.Dostojevskin Riivaajat, kirjan ensimmäisen niteen. Lounaaksi Helena teki eilen tattipiiraan. Pakastimessa ei ollut enää korvasieniä. Rouskuja on vielä ja suppilovahveroita ja lisänä kuivatettuja sieniä. Muokkasin eilen aamulla uusinta tekstiäni, pieniä muutoksia sinne tänne ja loppuun pari riviä lisää. Helena piirsi luonnoksia ja virkkasi läppärin ääressä isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Juha Hurmeen teosta Nyljetyt ajatukset. Tänään luemme tarinan, souturetken päätösosuuden. Helena luki eilen illemmalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan seitsemättä osaa, Ahdistettu maa. Minä luin melkein kolmanneksen Samuli Parosen sotakirjasta Kuolismaantie. Se ei vaikuta sankaritarinalta, vaan yritykseltä kuvata sotatoimien todellisuutta rivimiehen näkökannalta. Iltaviimeiseksi katsoimme jääkiekkoa. Hifk ja Kärpät ottelivat ja peli junnasi pitkään 1-0 tilanteessa, kunnes viimeisillä minuuteilla Kärpät otti maalivahdin pois, tuli maali omiin, mutta joukkue sai myös oman maalitilinsä avattua. Lopputulos oli kuitenkin 3-1.