Kaunis kesäpäivä

maanantai 21. syyskuuta 2026

Taavetissa

    











Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on pilvien valkoisia ripsiä sinisellä taivaalla. Eilen oli toinen peräkkäinen aamu, jolloin jätimme metsäretken väliin. Patikoimme kuitenkin hiihtoladulle ja sen vierustan ison kivijärkäleen luo, ja jolla kivellä on jäkälä- ja muuta monimuotoista kasvustoa. Kivelle on myös juurtunut kitulias pihlaja ja pieni männynalku. Kävimme aamupäivällä kirjastossa, jonne palautimme yhden Outi Pakkasen jännärin ja lainasimme toisen, Linnan. Kaupan paistopisteellä riisipiirakat kypsyivät sopivasti, kun olimme tehneet muut ostokset, joten saimme lämpimäisiä mukaan. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kutoi pitkin päivää. Välillä hän kutoi läppärin ääressä ja välillä hän istui ulkona parvekkeella kutomassa. Lounaaksi meillä oli sardiini-kanamunaspaghettia. Helena luki eilen loppuun Pakkasen jännärin Peili. Minä luin Ian McEwanin teosta Mitä voimme tietää. Olen lukenut kirjasta kolmanneksen. Iltapäivällä seurasimme naisten pesäpalloa, Manse vastaan Jussittaret, jonka kotijoukkue voitti. Illalla oli vuorossa amerikkalaista jalkapalloa, New England Patriots vastaan Pittsburgh Steelers. Peli päättyi 20-3.














































sunnuntai 20. syyskuuta 2026

Taavetissa

    










Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa ja tuulee. Postauskuvana on tien vieressä punaisena hehkuva marja-aronia. Eilen lauantaiaamuna kulki sadekuuro Taavetin yli ja päätimme jättää metsäretken tekemättä ja kiersimme sen asemesta pururadan lenkin. Reitiltä löytyi kuvattavaksi piispanhiippa ja syksyn väreissä loistavia pensaita ja puita. Värit lisääntyvät kasvukauden loppua kohti. Helena leipoi eilen sämpylöitä. Hän alusti taikinan ennen kuin kävimme kirjastossa ja kaupassa ja paistoi sämpylät ennen lounasta, joka oli edellispäivänä tehtyä maukasta slaavilaista tattikeittoa. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Sitä on sataneljäkymmentäyksi sivua. Aloin lukea Ian McEwanin kirjaa Mitä voimme tietää. Kirja alkaa: ”Toukokuun 20. päivänä vuonna 2119…” Luin vuosiluvun 2019. Aika pian huomasin, että aikatasot olivat hieman vinksallaan ja luin alun uudestaan, vaihteeksi oikein. Helena kutoi sukkia eilen iltapäivällä ja katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Hän luki myöhemmin loppuun Outi Pakkasen jännärin Helle. Iltapäivän päätteeksi seurasimme naisten pesäpallo-ottelua Jussittaret vastaan Manse. Jussittaret voitti. Joukkueet kohtaavat tänään jälleen. Huomasimme, että Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet oli palannut tallenteisiin. Katsoimme sen iltaviimeiseksi.































lauantai 19. syyskuuta 2026

Taavetissa

    










Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on metsämaisemakollaasi. Eilen oli hieno syyssää, kun patikoimme aamulla kuutostien alikulun kautta metsään Salpausselän harjanteelle. Helena asettui männynrungolle tekemään luonnoksia ja ottamaan kuvia. Minä poimin puolukoita ja keräsin ohessa tatteja päivän keittoa varten. Ennen kuin lähdimme metsästä valikoin vihreimpiä koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Teimme kauppareissun kirjaston kautta. Palautimme kaksi kirjaa ja minulla oli noudettavana Ian McEwanin uusin teos Mitä voimme tietää. Helena lainasi itselleen Outi Pakkasen jännärin Peili. Kansikuvassa taitaa olla Helsingin Lauttasaaren vesitornin purku menossa. Kaupasta haimme eilen keittoa varten vielä puuttuvat sellerin, smetanan ja tomaattipyreetä. Kotona Helena aloitti ruuanlaiton ja muut taloustyöt, kuivien pyykkien laskostamista vaatekaappiin ja puolukoiden puhdistamista. Minä kirjoitin päiväkirjaan Helenaa varten unesta, jonka näin eilen aamuyöstä ja johon heräsin. Olimme siinä molemmat. Kerroin siitä Helenalle aamulla, mutta laitoin sen ylös myös paperille. Hänellä on tilaisuus lukea tarina marraskuun viidennentoista päivän jälkeen, jolloin meillä on yksi merkkipäivämme ja jona muistamme toisiamme. Muokkasin eilen myös kuvia ja naputtelin muistiin tätä postausta. Aamulla kirjoitin kaksi sivua Näköala -tarinaa eli kirjoitin vähän kaikkea tasapuolisesti. Iltapäivällä Helena kutoi sukkia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Outi Pakkasen jännäriä Helle. Minä luin loppuun Nancy Fraserin tietokirjan Kannibaalikapitalismi. Ansiokas analyysi, mutta niin tai näin, tulevaisuudessa siintää silti loppu. Iltapäivän päätteeksi näimme pesäpalloa, kun Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy kohtasivat. Mestaruus meni Vimpeliin. Saunan jälkeen katsoimme tallenteena amerikkalaista jalkapalloa, Buffalo vastaan Detroit. Ottelu päättyi 41-31.









































perjantai 18. syyskuuta 2026

Taavetissa

    










Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on mustesieni taloyhtiön nurmikolla. Niitä nousee pitkin kesää ja ehtii nousta, vaikka nurmikot ajetaan säännöllisesti ja pidetään lyhyinä. Meidän eilinen aamumme oli erilainen. Metsälenkin sijaan piti käydä asioilla. Tämä oli toki tiedossa ennakkoon, mutta harmillisesti jäi metsä kokematta. Kun asiat oli selvitetty, jatkoimme matkaa kirjastoon, apteekkiin ja kauppaan. Kaupassa oli esillä sieviä, pieniä kaalinkeriä ja niinpä ostimme yhden sellaisen ja yhden maustekurkun muiden ostosten ohella. Ehkä meillä on tänään slaavilaista tattikeittoa. Eilen Helenan lounaana oli vispipuuron tähteet ja tumma leivänsiivu juustolla. Minä nautin täytetyn lihapiirakan. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Helena kutoi sukkia iltapäivällä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun Sirpa Kähkösen kirjan Marius. Minä luin Nancy Fraserin teosta Kannibaalikapitalismi. Kolmannes on lukematta. Eilen oli välipäivä pesäpallosta ja amerikkalaisesta jalkapallosta, mutta katsoimme jälkimmäistä jo kertaalleen nähdystä tallenteesta, kunnes menimme nukkumaan.






















torstai 17. syyskuuta 2026

Taavetissa

     










Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on esillä kaksi värikästä kirjaa parvekkeen pöydällä. Toinen kirjoista on Sirpa Kähkösen uusin teos Marius tältä vuodelta, kustantajana Siltala ja toinen Nancy Fraserin kirja Kannibaalikapitalisti, jonka alanimikkeenä on Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian, hyvinvoinnin ja maapallon. Fraserin teos on ilmestynyt alun perin 2022 ja suomeksi 2024, kääntäjinä Sauli Havu ja Danika Harju. Kustantaja on Vastapaino. Eilen aamulla teimme perinteisen metsälenkin. Helena jäi ottamaan kuvia kännykällä hiihtoladulle, ja minä menin Nikinojan notkoon keräämään puolukoita. Isoimmat puolukat ovat vasta kypsymässä, joten poimin niitä valikoiden ja nousin samalla rinnettä ylös. Metsäretken jälkeen kävimme kirjastossa ja kaupassa. Otimme matkalla kuvia. Kotona Helena puhdisti puolukat ja keitti vispipuuroa. Iltapäivällä hän piirsi ja kutoi villasukkia samalla, kun katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin päivän aikana kaksi sivua Näköala -tarinaa. Luin Nancy Fraserin Kannibaalikapitalismia. En ota kantaa tekstiin. Luen mielenkiinnosta. Kiinnostaa tietää, mitä korkeasti koulutettu henkilö ajattelee maailman tilasta ja mahdollisuuksista. Tyyli on normaalia akateemista tekstiä, jossa tekijä ensin luettelee, mitä kaikkia asioita hän käsittelee, analysoi ja tekee johtopäätökset ja sen jälkeen on todistelujen vuoro. Helena luki loppuun Outi Pakkasen jännärin Rakastaja. Iltapäivällä saimme tilaisuuden käydä television välityksellä Meilahden pesäpallokentällä seuraamassa, miten Stadin kundit pärjäävät Koskenkorvan pelaajille. Voitokkaasti. Illalla katsoimme tallenteena telkusta taas paria amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta, näiden peliesitystä tällä pelikaudella. Isoja spektaakkeleja.





















































keskiviikko 16. syyskuuta 2026

Taavetissa

    











Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pilvessä. Postauskuvana on syksyinen näkymä hiihtoladulta. Eilen aamulla oli notkopaikoissa kuuraa sarastuksen aikaan, ja sumunauhat ajelehtivat metsän puitten yllä. Kiersimme latureitin. Harjanteen päältä keräsimme puolukoita tämän päivän aterialle ja muutaman kehnäsienen ja pienen kangastatin. Helena kokeili omaa reseptiä tutuista aineksista. Hän kuori ja viipaloi uunivuokaan perunoita ja porkkanoita pohjalle. Nesteseokseksi tuli kananmunia, maitoa ja sinihomejuustoa muruina. Helena paistoi sienet ja lisäsi ne vuokaan tomaattien ja mausteiden kera. Kävimme eilen kauppamatkalla kirjastossa palauttamassa kaksi Outi Pakkasen kirjaa ja Helena lainasi tilalle Pakkasen jännärin Helle. Hän kutoi iltapäivällä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin sivun Näköala -tarinaa. Luin eilen kuudetta päivää James Joycen kirjaa Finnegans Wake. Olen sivulla kuusikymmentä. Kirjastosta tuli sähköposti noudettavasta kirjavarauksesta ja luen sen välillä. Helenalle tuli myös ilmoitus noudettavasta kirjasta. Eilen iltapäivällä pilvet raottuivat ja aurinko pääsi paistamaan parvekkeelle. Vietimme siellä molemmat jonkin aikaa ja luimme kirjojamme, Helena Outi Pakkasen jännäriä Rakastaja ja minä Joycen teosta Finnegans Wake. Illan päätteeksi katsoimme tallenteesta amerikkalaista jalkapalloa.