Kaksi astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Postauskuvana on kimppu suppilovahveroita. Kuva on otettu eilen
aamulla. Helena ehdotti jo edellisenä iltana, että huomenna hän tulee mukaan
vaikeakulkuiseen suppilovahveromaastoon Nikinojan notkoon, jossa on puunrunkoja
ristiin ja rastiin ja rinne viettää kivien välistä sammaleisena puronuomaan. Lähdimme
eilen aamuhämärissä patikoimaan kuutostien tuolle puolen ja sähkölinjan takana
harjanteella kulkevaa polkua vanhalle hiekkakuopalle. Kuopan alalaidalla on kuusitiheikön
kätkemä isojen kivenjärkäleiden rintama, kuopasta ammoin poistettua ainesta ja
niiden vierestä vanha polunpohja mutkittelee työkoneiden vuosikymmeniä sitten
maaperään uurtamien renkaanpainanteiden, kivien, juurien ja lahonneiden puunrunkojen
yli. Perillä odotti hämärä metsänpohja sienineen. Liikenteen ääniä ei kuulunut
enää, vain lintujen varoituksia ja sirkutusta. Helenan kuvatessa ympäristöä
keräsin spaghettikastiketta varten suppilovahveroita. Vähän ennen yhdeksää
olimme takaisin kotona Taavetissa. Joimme kahvit ja lähdimme kirjastoon ja
kauppaan. Helena teki lounaaksi kermaisen suppiskastikkeen spaghetin kanssa.
Minä kirjoitin eilen aamulla kaksi sivua Näköala -tarinaa. Muokkasin myös valokuvia
tämän päivän postaukseen. Iltapäivällä luonnostelin postaustekstiä. Luin James
Joycen teosta Finnegans Wake. Helena kutoi eilen sukkia, piirsi luonnoksia ja
katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki David Foster Wallacen kirjaa The
Pale King. Illalla katsoimme suorana lähetyksenä Philadelphia Eaglesin ja Los
Angels Ramsin välisen nfl-ottelun, joka päättyi 20-24.
























