Hyvää
Ystävänpäivää kaikille. Luumäen Taavetissa on pakkasta nyt aamulla kaksikymmentäkolme
astetta. Postauskuvana on otos Helenan luonnoslehtiöstä. Päässä on soinut lause:
Mistä löydät sä ystävän? Näin Ystävänpäivänä sitä voi kysyä ja ajatella myös heitä,
joilla ei ole ystäviä tai jotka ainakin kokevat niin. Ystävystykää. Helppo kai
sanoa niin, mutta mieluummin niin päin kuin kehottaa vetäytymään siiliasemiin
ja torjua yhteydenotot ja lähentymispyrkimykset. Eilen perjantaina oli kaunis,
aurinkoinen talvipäivä, tosin aamulla, kun teimme ulkolenkin ja kävimme
kirjastossa ja kaupassa, taivas oli vielä pilvessä. Helenalla oli noudettavana
kirjavaraus, Paavo Teittisen Finlandia-palkinnon saanut tietoteos Pitkä vuoro,
alanimikkeenä Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Aiheesta saa hyvän
aavistuksen jo nimen perusteella. Kas kummaa, että kirja tuli lainattavaksi
juuri näin Ystävänpäivän alla. Eilen luin ja muokkasin Amerikkalaisen
jalkapallon yö -tarinaani, joka etsii yhä parasta muotoaan. Minulla on siinä runsaudenpula.
Joudun tiivistämään ja pelkistämään ja ennen kaikkea valikoimaan. Helena
kokkasi eilen lounaaksi sitruunaisen kalakeiton lohikuutioista, perunoista ja
porkkanoista lisukkeineen ja mausteineen. Hän luki aamupäivällä loppuun Kari
Haakanan dekkarin Kirvesmies. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Haruki Murakamin
mielikuvituksellista romaania Komtuurin surma. Melkein kolmesataa sivua luettu.
Idea aineellistuu komtuurin hahmona. Illalla luin Jean-Paul Sartren näytelmää
Likaiset kädet. Katsoimme iltaviimeiseksi kaksi erää jääkiekkoa, Kärpät vastaan
Kalpa ja vaihdoimme sitten Tarantinon Pulp Fiction -elokuvaan.



















































