Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvetön ja täysikuu paistaa matalalla länsitaivaalla. Otin tämän postauskuvan eilen Luumäen pääkirjastossa, jossa on esillä Unto Mentulan Valon muisti -valokuvanäyttely. Valon leikkiä. Lainasin kaksi novellikokoelmaa, Alberto Moravian Perjantain huvila ja Raija Siekkisen Kalliisti ostetut päivät. Illalla, kun vilkaisin niitä, en saanut syystä tai toisesta makua kumpaankaan. Valikoin silloin lukuun omasta hyllystä Pentti Saarikosken proosakirjan Euroopan reuna, vuodelta 1982. Helena kävi eilen läpi isoäidinneliöpaloja, joita hänelle on kertynyt ja jäänyt odottamaan uusia, tulevia peittoja. Neliöitä taisi olla seitsemänkymmentäseitsemän. Helena sai valmiiksi yhden työn, kaksi villasukkaparia ja heti hän suuntasi tarmonsa innolla seuraavaan aherrukseen. Minä sain myös yhden työn valmiiksi ja nyt odotan vain, mitä aivoista kehkeytyy seuraavaksi. Ajatuksia, unia, tapahtumia, mietteitä, sitä ja tätä kuultua. Jälkijunassa huomasin kirjastossa eilen päivän Etelä-Saimaasta, että Lähi-Idässä on jotain outoa tekeillä. Siitä tuli mieleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jossa – Rahikainen, jos muistan oikein – miettii ääneen, että jos joku normaali ihminen tulisi paikalle ja näkisi heidän, isojen miesten kiskovan ahkioita edes takaisin metsässä ja suolla, tämä pitäisi touhua täysin älyttömänä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Juha Hurmeen yleissivistävää kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa kaverukset Aimo ja Köpi soutavat ja toivon mukaan välillä myös purjehtivat Kustavista merenrannikkoa pohjoiseen. Kun lopetimme lukusession, oli yhä valoisaa. Satoi lunta. Helena luki eilen illalla myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys, joka on täynnä kirjailijan teräviä huomioita kuten hänen teoksensa aina.

Taavetissa

    

Neljä astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on eiliseltä. Siinä näkyy alkavan kevään lämmittämä, loskainen Torikatu, joka vie Joukolan pihaan. Loskaa on myös Joukolantien kerrostalon pihassa. Helena on kutonut viime päivinä tavallista ahkerammin, läppärin sarjatarjonnan ääressä. Hänellä oli tarkoitus ja hän sai eilen illalla syntymäpäiväsankarien sukat valmiiksi siltä varalta, jos joku sanansaattaja käy ohimennen kääntymässä. Sunnuntaina luin peräkkäin ne viisitoista tarinaa, jotka kokosin yhdeksi kokoelmaksi. Eilen lähetin koko nipun kolmelle eri kustantajalle. Sunnuntaina aloitimme seuraavan kirjan ääneen luvun, Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Eli eilen luimme siitä toisen lukurupeaman ja sen lopussa kaksikko saapui Rauman leirintäalueelle ja paneutui levolle raskaan soutu-urakan uuvuttamana. Kaksikko puhuu paljon kulttuurista ja kirjallisuudesta ja kaikesta maailman ääressä. Helena luki sunnuntaina Emmi Itärannan romaanin Kuunpäivän kirjeet. Eilen hän aloitti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudennen osan, Loimujen aikaan. Minulla on ollut muita lukemisia viikonlopun aikana, mutta eilen luin Niillas Holmbergin kirjan Halla Helle loppuun. Sunnuntaina katsoimme nhl-jääkiekkoa televisiosta ja eilen tuli seuraava peli, Nashville vastaan Detroit, joka päättyi 2-4. Täysikuu näkyi alkuyöstä hetken pilvien välistä, mutta katosi sitten.

Komtuurin surma

    

Komtuurin surma

Mielikuvituksekas japanilaiskirjailija Haruki Murakami taiteilee romaanissaan Komtuurin surma. Lukija saa silmilleen värejä, mutta samalla myös ihmeitä ja kummia. Luin tämän kirjan toiseen kertaan, nyt ääneen. Ensimmäisellä lukukerralla pidin varsinkin kirjan alkuosasta, mutta en niin paljon siitä, mitä tarinassa seurasi sen jälkeen. Sama tuntemus säilyi nyt toisella lukukerralla.

Ensimmäisellä kerralla kirjassa työmiesten esiin kaivama kuivan kaivon tapainen muuttui silloin mielessäni paljon isommaksi altaaksi, vähän kuin AIV-säiliön pohja, mutta nyt lukiessani tekstiä hitaammin, huomasin kaivannon olevan vain kaksi metriä halkaisijaltaan. Asiat voivat muuttua ja vaihdella lukijan mielessä.

Kaivanto on olennainen kirjan juonen kannalta. Sieltä löytyy helistin ja kun helistin tuodaan taloon sisään, helistintä soittanut idea seuraa mukana. Veretön ja sisällyksetön idea ottaa Komtuurin surma -maalauksen komtuurin hahmon ilmiasukseen ja näyttäytyy siinä hahmossa kirjan päähenkilölle. Murakamin mielikuvitus liikkuu hauskasti. Mietin, mitä kirjailija on tuntenut mielessään keksittyään tällaisen juonikuljetuksen? Hän ei pelottele tällä kuvitelmahahmollaan, vaan tuntuu leikittelevän ilokseen sen suomilla kirjallisilla mahdollisuuksilla.

Helena: Olen lukenut Komtuurin surman kaksi kertaa ennen. Pidin kirjasta silloin ja myös nyt, kun kuuntelin ja kudoin samalla villasukkia. Haruki Murakami kirjoittaa selkeätä tekstiä ja tarinaa riittää. Mielikuvitusta on ja tapahtumia tässä todellisessa maailmassa ja välillä käydään myös toisessa todellisuudessa.

Kuvataiteilija muuttaa avioeronsa jälkeen toisen, kuuluisamman, hoitokodissa olevan kuvataiteilijan, vuoristossa sijaitsevaan taloon, jossa on myös ateljee ja alkaa maalata siellä. Hän löytää ullakolle piilotetun, paketoidun maalauksen, avaa sen ja katselee sitä mielenkiinnolla. Alkaa tapahtua yliluonnollisia juttuja.

Naapurissa asuu arvoituksellinen mies, joka haluaa kuvataiteilijan maalaavan muotokuvansa.

Taiteilija opettaa myös pari kertaa viikossa kuvataidekoulussa lasten ja aikuisten ryhmässä. Hän on tämän verran tekemisissä ihmisten kanssa, mutta viihtyy muuten omissa oloissaan. Hänellä on lisäksi jonkin aikaa tyttöystävä.

Komtuurin surma on ullakolta löytyneen maalauksen nimi.

Eräänä yönä kuuluu ulkoa helistimen ääntä ja siitä lähtee uusia seikkailuja.

Komtuurin surmassa on monien henkilöiden tarinaa, salaisuuksia, nykyajassa ja myös maalauksen kertomuksen myötä natsien historiaa ja henkilöiden rakkaustarinoita.

Tarinan loppu on mielenkiintoinen ja tavallaan jokaiselle henkilölle löytyy mielenkiintoinen kohtalo ja elämä jatkuu. Nyt kuunneltuna kritisoin sitä, että tarinassa on saman asian toistoa ja kun tapahtuu jotain, löytyy aina sivupolkuja, jonne pitää poiketa. Mietin välillä, että jotain voisi poistaa. Mutta kokonaisuutena huikea tarina.

Taavetissa

    

Hyvää maaliskuun ensimmäistä päivää. Tässä keväisiä tulppaaneja postauskuvana. Postauksessa on myös kuvia kylältä ja rivi kirjaston kirjoja keittiön hyllyllä. Tänä aamuna oli aste lämmintä Luumäen Taavetissa. Talvi on jäämässä taakse. Päivä pitenee. Eilisessä postauksessa tuli mainittua, että muikku- ja ahvenkukkomyyjiä ei ole käynyt vähään aikaan Taavetin torilla. Eilen kävi Sirkan Leipomon auto Savonlinnasta. Ostimme kaksi kalakukkoa, ruisleipää, ohrarieskaa ja korvapuusteja. Kirjoitin eilen valmiiksi uusimman tarinani. Sen nimi on Jääkarhun jää. Viidentoista sivun pituinen tarina. Luin tekstin Helenalle ja hän hyväksyi sen. Eilen luimme myös ääneen viimeiset sivut Haruki Murakamin romaanista Komtuurin surma. Helena kirjoitti oman kuuntelijakokemuksensa ja minä lukukokemukseni ja jonka julkaisemme huomenna postauksena. Helena luki eilen illalla loppuun Stephen Kingin jännärin Viattomien arpajaiset. Hän piti kirjasta. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Niillas Holmbergin kirjasta Halla Helle.

Taavetissa

    

Tänään vietämme ja juhlimme Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Helmikuu päättyy. Aamulla oli aste lämmintä Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on päivän teemaan sopiva kollaasi, jossa on kirjoja ja potkukelkka, ikään kuin kirjat olisi tuotu sillä kyydillä runonlaulajien mailta. Helena on toivonut, että saisimme kuvan potkukelkasta johonkin postaukseen. Nyt se toteutui. Postauksessa on myös kuvia kyläraitilta ja ostamastamme tulppaanikimpusta. Helena piirsi eilen aamulla Komtuurin surma -postausta varten mieleisen postauskuvan. Minä kirjoitin eteenpäin uutta tarinaani. Eilen aamupäivän kauppareissun yhteydessä kävimme kirjastossa. Lainasin varauksena tulleen Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys ja toisena Juha Hurmeen yli kymmenen vuotta vanhan teoksen Nyljetyt ajatukset, jonka olen lukenut kerran ennen. Lounaaksi meillä oli puolikas ahvenkukkoa pakkasesta. Muikku- ja ahvenkukkojen myyjä kävi torilla viimeksi viime vuoden marraskuussa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Haruki Murakamin romaania Komtuurin surma. Siinä selvisi, missä kolmetoistavuotias Marie oli ollut kateissa neljä päivää. Tänään selviää loputkin, kun kirja päättyy. Helena luki eilen illalla myöhemmin Stephen Kingin jännäriä Viattomien arpajaiset. Minä jatkoin Niillas Hombergin kirjaa Halla Helle. Kevät tulee jäät ryskyen Tenolle. Illan päätteeksi katsoimme jääkiekkoa, Kalpa vastaan Tappara. Ottelu päättyi 1-10.

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Näinkö käy, että kaksi kuukautta vallinnut hieno talvikeli on keikahtamassa kerrasta keväiseksi loskaksi. Eilinen oli todellinen pyrypäivä. Postauskuvana on museopaja Linnalantien varrella aamupäivän lumisateessa. Helena piirsi eilen, täytti ristikoita ja kutoi katsoessaan sarjoja läppäriltä. Minä jatkoin uusinta tarinaani. Sitä on yksitoista sivua. Iltapäivällä luimme ääneen Haruki Murakamin romaania Komtuurin surma. Saavatko yliluonnolliset asiat jonkin selityksen? En muista kirjasta niin paljon. Luemme kirjan loppuun parissa lukutuokiossa. Eilen illemmalla Helena luki Stephen Kingin jännäriä Viattomien arpajaiset. Minä luin Niillas Holmbergin esikoisromaania Halla Helle.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan eilen lounaaksi kokkaamaa kevätkeittoa, jossa on pinaattia, herneitä, porkkananpaloja, keitettyä kananmunaa ja nokkosta. Eilen aamulla kävelimme Linnalantietä Kivimäkeen ja palasimme kirjastoon. Upea, aurinkoinen talvipäivän aamu. Helenalla oli noudettavana kolme kirjavarausta, Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudes osa, Loimujen aikaan ja Stephen Kingin Viattomien arpajaiset. Minulle oli tullut varaamani Niillas Holmbergin Halla Helle. En ole lukenut mitään tältä kirjailijalta, joten olen uuden edessä. Kirjoitin eilen aamulla uutta tarinaani kolme sivua lisää. Iltapäivällä luimme ääneen yli kolmekymmentä sivua Haruki Murakamin romaania Komtuurin surma. Harhailimme mielikuvituksellisen olemattoman kautta olevaan tai ainakin melkein olevaan. Helena otti sen jälkeen hetken aikaa aurinkoa kasvoille parvekkeella ennen kuin taivaalle alkoi kertyä ohutta pilveä. Helena luki eilen myöhemmin Stephen Kingin jännäriä Viattomien arpajaiset ja unilukemisena Emmi Itärannan kirjaa Kuunpäivän kirjeet. Minä luin sata sivua Holmbergin Halla Helleä. Utsjoki, Lappi, tunturit ja Teno-joki vetoavat siellä käymättömään.