Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Illalla ja yöllä on satanut ja asvaltti on märkä. Eilen oli tuulista ja pilvistä ja ulkoilimme vain kirjasto- ja kauppareissun. Tienohessa oli kellastuneita pihlajanlehtiä. Otin kuvan niistä ja valikoimme sen tämän päivän postauskuvaksi. Pihlajan juuret ovat voineet vaurioitua, kun tienpientareeseen on kaivettu ojaa valokuitukaapelille. Muita kuvia postauksessa on yhtenä Helenan tekemä akvarelli kirjan poistosivulle, yksi versio ”graffitimiehestä”, ja joka idea alkoi jalostua siitä, kun nojasin saunan lauteilla seinään ja vesi ja hiki valutti kuvioitaan seinäpaneeliin. Jatkossa meillä on ollut näitä vesiakvarelleja esimerkiksi saunan jälkeen parvekkeen betonille kuivatellessa tipahdelleiden hikikarpaloiden muodostamina haihtuvina kuvioina. Tuli mieleen takavuosilta televisiodokumentti Amerikan mantereen taiteesta, jossa tuotiin esille myös intiaanien tekemät maaperän hiekkaveistokset ja kuviot ja jotka eivät kaikki olleet pysyviä. Eli olemme kunniakkaassa seurassa. Helena teki eilen lounaaksi jauheliha-punajuuripyöryköitä, joiden kanssa söimme ranskalaisia ja tomaatteja. Kirjoitin eilen neljä sivua Näköala -tarinaa. Helena piirsi, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki loppuun Tatiana Elfin kirjan Huijari. Hänestä kirjailijan teksti oli hyvää. Minä luin Nathalie Sarrauten teosta Planetaario. Olen lukenut sen puoleen väliin. Avantgardea. Mukava lukea erilaisia kirjoja, valtavirrasta poikkeavaa tekstiä. Se on katsomista toisesta kuvakulmasta, ja joka hersyttää mielikuvitusta.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvana on ”Peikkomuori” tai männyn kaarnaa, jos kuva läpäisee blogit.fi -sivuston valintaseulan. Eilen aamulla teimme metsäretken, poimimme mustikoita ja minä keräsin lisäksi koivun lehdeksiä saunavastoihin. Kellarissa meillä on nyt talven varalle pahvilaatikollinen vastoja painossa ja suolassa. Helena istui metsässä jonkin aikaa kaatuneella puunrungolla ja etsi kuvakulmia ympäristöstä. Kirjoitin päivän aikana neljä sivua Näköala -tarinaa. Sitä on kertynyt neljäkymmentä sivua, mielen koosteita tältä heinäkuulta. Helenalla riitti eilen aamupäivällä ahertamista, kun hän teki ensin vastoja ja puhdisti sitten mustikoita samalla, kun tomaatit hautuivat valmiiksi spaghettikastiketta varten. Iltapäivällä hän ehti piirtämään ja katsomaan sarjoja läppäriltä. Helena luki eilen parvekkeella Tatiana Elfin kirjaa Huijari. Minä luin Nathalie Sarrauten romaania Planetaario, joka teos on vuodelta 1959 ja suomennos on tullut julki kuusi vuotta myöhemmin. Suomentaja on Kyllikki Clément.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Uusi viikko alkaa tai oikeastaan tämä on naisten viikkoa. Hyvää naisten viikkoa. Lauantai-iltana oli rusakko pihanurmikolla ja Helena otti eläimestä sarjan kuvia pitkällä objektiivilla. Yksi otos on tänään postauskuvana ja sarja rusakon liikkeistä on postauksessa, jossa on myös meillä eilen luvussa olleiden kirjojen kansikuvat. Eilen aamulla Helena siivosi ja minä konttasin saunan lauteiden alla ja pesutilojen puolella ja pesin harjalla kaakelit. Sen jälkeen kävimme kirjastossa lukemassa lehtiä ja kaupassa ostoksilla. Olimme varhaisessa, joten seisoimme odottamassa ovien aukaisua. Meitä oli siinä kymmenkunta virkkua kyläläistä. Eilen satoi vähän muutamaan otteeseen. Helena piirsi luonnoksia poistokirjan sivuille ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin neljä sivua Näköala -tarinaa. Luin loppuun Cormac McCarthyn romaanin Menetetty maa. Parasta kirjassa olivat autiomaan valaistuksen ja tunnelman kuvaukset ja vanhan sheriffin mietteet. Tapahtumien kerronta oli tarkkaa, mutta sellaisesta ei saa tolkkua, joten siinä osiossa olisin toivonut pelkistämistä. Jos en olisi katsonut Menetettyä maata elokuvana tätä ennen ehkä kolme kertaa, en olisi tapahtumien kuvauksesta saanut mitään muuta selvää kuin että sekavaa on. Helena luki loppuun eilen Erkka Mikkosen kirjan Homona Putinin Venäjällä. Hän piti kirjasta. Illalla seurasimme jalkapallon mm-kisojen loppuottelua yöhön asti. Veikkasimme ennen peliä Espanjan voittavan ja niin kävi, jatkoajan jälkeen lopputulos oli 1-0.

Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi heinäkuun kuvista, vaihteeksi ilman kukkia. Eilen aamulla kävimme metsässä poimimassa mustikoita. Yhdeksän aikaan olimme kirjastossa lukemassa lehtiä. Tiesimme, että torilla on katuruokatapahtuma, mutta se oli virallisesti alkamassa vasta yhdeltätoista emmekä me aikoneet odottaa siihen asti. Teimme kauppaostokset ja huomasimme Sirkan Leipomon auton torilla ja ostimme muikku- ja ahvenkukon, ja jotka Helena puolitti kotona, joten meillä on pakastimessa kolme kukkoateriaa ja yksi jääkaapissa tälle päivälle. Eilen meillä oli lounaana sosekeittoa ja lihapasteijat. Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Helena piirsi taloustöiden ohessa. Iltapäivällä luimme parvekkeella ja nautimme puolipilvisestä säästä. Helena luki Erkka Mikkosen kirjaa Homona Putinin Venäjällä ja minä luin Cormac McCarthyn upeaa romaania Menetetty maa. Elokuvan kuvia ja välähdyksiä nousee mieleen, mutta tämän teoksen kohdalla se ei häiritse. Neljän aikaan televisiosta tuli seuraava pesäpallolähetys ja seurasimme sitä ennen kuin laitoimme saunan lämpiämään. Huomasimme perjantaiseen kommenttiketjuun tulleen Hanna Helenan harmistuneen ilmoituksen, että hän ei onnistunut varaamaan Eeva Joenpellon Rouva Gladia paperisena kirjaversiona. Vastaamme siihen tässä postauksen lopussa, että nykyinen kirjastojärjestelmä, jossa kirjoja kierrätetään saman alueen yhteisen kirjalaitoksen piirissä ja joka palvelee mainiosti, voi johtaa siihen, että fyysiset kirjat ovat seuraavaksi olemassa vain netin pilvessä ja kirjasto muuttaa pian sinne perässä.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Rusakko oli pihassa niityn laidassa. Postauskuvana on kirjarypäs. Helena tutki eilen omia muistiinpanojaan ja totesi, että olemme käyneet viitenä peräkkäisenä päivänä eli viime maanantaista alkaen joka aamu metsässä marjassa ja on otettu toisinaan myös muutamia koivun lehdeksiä saunavastoja varten. Marjasadon pitäisi olla arvion mukaan hyvä, mutta minusta mustikoita on vähänlaisesti ja osa on kovin pieniä. Sade auttaisi asiaa. Sieniä on muutamia yksittäisiä, kuivuneita haperoita. Eilen noudimme metsäretken jälkeen kirjastoon saapuneita kirjavarauksia. Helena lainasi neljä kirjaa, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toiseksi viimeisen osan Pato murtuu, Tatiana Elfin teoksen Huijari, Erkka Mikkosen Homona Putinin Venäjällä ja Maija Kajannon Korvapuustikesän. Minulla oli noudettavana Nathalie Sarrauten Planetaario. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Sitä on kolmekymmentä sivua hajanaista kertomusta. Helena piirsi eilen kotitöiden ohella. Traktori ilmestyi kerrostalon viereiselle niitylle, kun olimme parvekkeella kahvilla ja niitti heinikon lyhyeksi. Sen jälkeen varikset kävivät tutkimassa, jäikö niille syötävää. Helena luki iltapäivällä Erkka Mikkosen kirjaa. Minä aloin lukea Cormac McCarthyn romaania Menetetty maa. Hyvää tekstiä niin kuin ennakoinkin. Illalla katsoimme televisiosta pesäpalloa.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvaksi valikoimme tienvarsikukan. Koulun värikuvakasviosta koetin etsiä lajiketta. Lehtohorsma oli eniten samaa näköä. Olen katsellut tätä yksilöä kauppamatkoillamme ja otin viimein kuvan. Eilen aamulla teimme metsälenkin, keräsimme mustikoita ja koivun lehdeksiä kahteen saunavastaan. Torilta ostimme litran herneitä ja niput porkkanoita ja punajuuria. Kirjoitin aamupäivällä sivun Näköala -tarinaa. Helenalla oli tekemistä mustikoiden puhdistamisessa ja vastojen teossa. Iltapäivällä Helena riipi herneitä keittiön pöydän ääressä. Kaksi punajuurta oli kypsymässä kattilassa liedellä ja Helena katseli avoinna olevasta läppäristä sarjaa. Myöhemmin hän piirsi värjäämilleen poistokirjan sivuille luonnoksia. Luin loppuun Eeva Joenpellon romaanin Elämän rouva, rouva Glad. En muistanut etukäteen tarinaa. Rouva Glad oli ehtinyt olla kolme kertaa naimisissa ja kolme miestä oli häneltä mennyt. Kirjassa hän eli viimeisen leskeytensä aikaa ja pitkinä takautumina tulivat menneet muistot alkaen tuoreimmasta aviosta ja päätyen siihen ensimmäiseen. Rouva Glad oli muovannut itselleen soveliaan menneisyyden eikä hän pitänyt kaikesta siitä, mitä muistoihin yritti tunkea. Hyvä kirja. Helena luki eilen loppuun Jari ja Kati Tervon yhdessä kirjoittaman teoksen Ukko ja onnen aika.