Yhdeksän astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Uusi viikko alkaa tai oikeastaan tämä on naisten viikkoa. Hyvää
naisten viikkoa. Lauantai-iltana oli rusakko pihanurmikolla ja Helena otti eläimestä
sarjan kuvia pitkällä objektiivilla. Yksi otos on tänään postauskuvana ja sarja
rusakon liikkeistä on postauksessa, jossa on myös meillä eilen luvussa olleiden
kirjojen kansikuvat. Eilen aamulla Helena siivosi ja minä konttasin saunan
lauteiden alla ja pesutilojen puolella ja pesin harjalla kaakelit. Sen jälkeen kävimme
kirjastossa lukemassa lehtiä ja kaupassa ostoksilla. Olimme varhaisessa, joten seisoimme
odottamassa ovien aukaisua. Meitä oli siinä kymmenkunta virkkua kyläläistä.
Eilen satoi vähän muutamaan otteeseen. Helena piirsi luonnoksia poistokirjan
sivuille ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin neljä sivua
Näköala -tarinaa. Luin loppuun Cormac McCarthyn romaanin Menetetty maa. Parasta
kirjassa olivat autiomaan valaistuksen ja tunnelman kuvaukset ja vanhan
sheriffin mietteet. Tapahtumien kerronta oli tarkkaa, mutta sellaisesta ei saa tolkkua,
joten siinä osiossa olisin toivonut pelkistämistä. Jos en olisi katsonut Menetettyä
maata elokuvana tätä ennen ehkä kolme kertaa, en olisi tapahtumien kuvauksesta
saanut mitään muuta selvää kuin että sekavaa on. Helena luki loppuun eilen
Erkka Mikkosen kirjan Homona Putinin Venäjällä. Hän piti kirjasta. Illalla
seurasimme jalkapallon mm-kisojen loppuottelua yöhön asti. Veikkasimme ennen peliä
Espanjan voittavan ja niin kävi, jatkoajan jälkeen lopputulos oli 1-0.


















































