Taavetissa

    

Parhaimmat onnentoivotukset Alisa Vainiolle. Upea juoksu eilen ja hieno Euroopan mestaruus. Eilinen aamupäivä meni puoli kymmenestä eteenpäin telkun ääressä. Sitä ennen kävimme kuitenkin metsässä hakemassa koivun lehdeksiä saunavastaa varten ja pikaisesti kaupassa. Sitten seurasimme juoksijoiden mutkittelua Birminghamin kujilla. Söimme olohuoneen pöydän ääressä ranskalaisia ja paistettua kuhaa lisukkeineen. Tänään maanantaina alkaa uusi viikko. Elokuu on puolivälissä. Aamulla oli sarastuksen aikaan kolmetoista astetta. Valikoimme tämän päivän postauskuvaksi otoksen Joukolan rakennuksesta, joka on vanha suojeluskuntatalo ja mitä kaikkea onkaan ollut. Postauksessa on lisäksi yksi Helenan akvarelli ja kaksi kuvaa kirjastosta sisältä. Eilen Helena kutoi sukkia katsoessaan Alisa Vainion maratonjuoksua, kantapäät tulivat valmiiksi ja iltapäivällä hän katsoi sarjoja läppäriltä. Helena luki eilen Eeva Joenpellon romaania Elämän rouva, rouva Glad, muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena minulta saamaansa päiväkirjavihkoa. Minä luin loppuun Eeva Joenpellon romaanin Neito kulkee vetten päällä. Käsittääkseni se on kirjailijan läpimurtoromaani. Hyvää kuvausta ja mainioita henkilöhahmoja. Tasapainoinen romaani.

Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa tihkua. Tänään Birminghamissa, Englannissa on suuren kisan päätöspäivä. Onnea kaikille urheilijoille. Päivän postauskuvana on Luumäen pääkirjasto eilen, lauantaina, sateisena aamupäivänä. Muita kuvia postauksessa on muun muassa Helenan maalaus, kahvimukit parvekkeen pöydällä ja sydänkulhoissa mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeessa, ja polkupyörä varustettuna sateenvarjolla kirjaston takaoven katoksessa. Eilen aamulla satoi, kun heräsimme, joten vietimme aamuvarhaisen kotona. Pyykkikone hurisi kylpyhuoneessa, Helena kutoi läppärin äärellä ja minä kirjoitin Näköala -tarinaa. Sitä on kahdeksankymmentäneljä sivua. Yhdeksän jälkeen teimme kirjasto- ja kauppareissun. Helena luki eilen Eeva Joenpellon romaania Elämän rouva, rouva Glad, ja minulta saamaansa päiväkirjavihkoa. Minä luin Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Siitä jäi viimeiset luvut tälle päivälle. Katsoimme eilen illalla osin em-kisoja.

Taavetissa

 

Tänään vietämme Marjan päivää. Onnea kaikille Marjoille. Kaksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Liitämme tähän myöhästyneet onnentoivotukset Wilma Heltelälle, joka saavutti upeasti em-hopeaa seiväshypyssä. Päivän postauskuvaksi valikoimme kolmen kuvan kollaasin. Muita kuvia postauksessa on eiliseltä metsäreissulta, lounaspöydästä ja Linnalantieltä, jonka varrella olevan Lähiliiterin pihamaalle ilmestyi torstaina paalukehikkoon pingotettu iso mainoskangas. Lähiliiteri näkyy meidän makuuhuoneemme ikkunasta ja parvekkeelta. Eilen aamulla keräsimme metsästä mustikoita ja sieniä, kanttarelleja ja kehnäsieniä pizzan täytteeksi. Helena vaivasi oman taikinapohjan. Lounaan jälkiruokana meillä oli kiisseliä kerman kanssa. Iltapäivällä Helena leipoi mustikkapiirakan. Hän kutoi myös sukkia katsoessaan sarjoja läppäriltä. Helenalla on kesken James Joycen teos Finnegans Wake. Hän luki toisena omasta hyllystämme Nathalie Sarrauten romaanin Kultaiset hedelmät. Minä kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa ja alustavasti tätä julki tulevaa postausta. Kirjoitin myös kaksi sivua päiväkirjaa Helenaa varten. Hän sai tänä Marjan päivän aamuna päiväkirjan, jossa on muistoja kesä- ja heinäkuulta kuluvaa vuotta. Luin eilen iltapäivällä parvekkeella Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Pääskysiä lensi vielä pihapiirissä.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on herkkutatti. Kuva on otettu eilen aamulla, kun teimme hiihtoladun lenkin. Edellisen iltapäivän ja illan sadekuurojen jäljiltä maa ja ruohot olivat märkiä ja viileän aamun kaste sen lisänä.

Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Luin Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Teksti on hyvää. Helena jatkoi sukkien kutomista ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun Ville-Juhani Sutisen toimittaman kirjan Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Helena oli tyytyväinen, kun selvisi, että on muitakin hänen lisäkseen, jotka pitävät Finnegans Wake -teoksesta ja osaavat nauttia kirjasta. Hän luki eilen myös muutaman sivun itse James Joycen Finnegans Wakea ja jonka hän on kohta lukenut kokonaan, nyt ehkä neljännen kerran.

Laitoin nettiin kysymyksen, kuinka monelle kielelle tämä vaikeaksi luonnehdittu Finnegans Wake on käännetty? Vastaukseksi tuli, että teos on käännetty kokonaan tai osin kolmellekymmenelle kielelle. Mietin miksi ei suomeksi? Voisiko syynä olla se, että Joycen teos viittaa niin laajalti historiaan ja kirjallisuuteen, ettei sellaista tietämystä ole riittävässä määrin meikäläisessä lukijakunnassa. Kun luin jokin aika sitten Sutisen Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? -kirjan, tulin siihen käsitykseen, että James Joyce tavallaan peilaa teostaan historiaa vasten ja silloin sanottavan ymmärtämiseen vaikuttaa myös se, mitä peilissä näkyy ja ovatko näkymät tuttuja vai outoja.

Taavetissa

    

Onnea Silja Kososelle, uudelle Euroopan mestarille moukarinheitossa. Tänään alkaa koulu Luumäellä. Hyvää ja antoisaa ensimmäistä koulupäivää. Aamulla oli Taavetissa seitsemän astetta. Päivän postauskuvana on kaksi Helenan neulekoria.

Eiliseen postaukseen kommentoi tuntematon, joka ehdotti, että käyttäisimme kappalejakoa postauksessa. Lopetimme muutama vuosi sitten kappalejaon käytön, kun postauksessa tekstikoko vaihteli kappaleittain.

Eilen aamulla oli raikasta, kun teimme reippailulenkin metsään. Keräsimme vähän mustikoita ja raksin koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Yhdeksän jälkeen eilen kävimme kirjastossa. Minulla oli noudettavana kirjavaraus, Eeva Joenpellon romaani Neito kulkee vetten päällä, kymmenes painos vuodelta 1985. Nuorena aloittelevana lukijana luulin, että tämä Joenpellon Neito kulkee vetten päällä on jokin ikivanha klassikko ja hämmästyin, kun aikanaan luin sen ja totesin, että kirja on kirjoitettu niinkin hiljattain, ilmestynyt 1955 ja että se on oman aikani kirjallisuutta ja tekijä oli siihen aikaan, kun tutustuin kirjaan, elossa ja julkaisi parin vuoden välein syksyisin uusia romaaneja. Helena kutoi eilen sukkia. Hän katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki vuorotellen kolmea eri kirjaa, Ville-Juhani Sutisen toimittamaa teosta Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja unilukemisena hän luki loppuun Pentti Haanpään matkareportaasin Kiinalaiset jutut. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua lisää Näköala -tarinaa. Luin parvekkeella Joenpellon kirjaa Neito kulkee vetten päällä. Muistini mukaan olen lukenut sen kerran, mutta muistikuva lukemastani on haihtunut olemattomiin. Naiset ovat kirjassa pääosassa.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on karvetta männynrungon katkenneella oksanpätkällä. Eilen aamulla metsä oli märkä sateen jäljiltä, kun kiersimme sähkölinjan viereistä polkua vanhalle hiekkakuopalle. Nikinojan rinteestä löytyi kanttarelleja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpää. Otimme myös muutamia kuvia. Helena paistoi sienet aamupäivällä ennen lounasta. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Aloitin sen heinäkuun alussa, kesätarinani ja edelleen se porskuttaa eteenpäin. Sivuja on koossa seitsemänkymmentäkahdeksan. Muokkasin ottamiamme kuvia ja valikoimme postaukseen tulevat. Lounaana meillä oli edellispäiväistä slaavilaista tattikeittoa, johon keittoon Helena lisäsi lampaankääpää. Helena kutoo punavalkoisia villasukkia ja katsoo samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki eilen Ann Cleevesin jännärin Kivineidot. Ennen saunaa Helena luki muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena hänellä on edelleen Pentti Haanpään Kiinalaiset jutut. Minä luin loppuun Tiina Mahlamäen tietokirjan Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Ainakin kuvattavan elämäntiessä oli draamaa ja liian varhain menehtyneitä lähimmäisiä. Kolme Joenpellon vanhempaa sisarusta oli kuollut jo ennen Eevan syntymää ja ainoa elossa ollut veli kuoli sota-aikana. Eeva Joenpellon omat pojat kuolivat hekin ennen äitiään. Jarl Hellemann jätti vaimonsa, kun pariskunta oli ollut naimissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Eeva eli viimeiset vuotensa Sammatissa rakennuttamassaan isossa maalaistalossa. Hänen äitinsä eli vielä joitakin vuosia. Eeva Joenpellon lapsenlapset, sukulaiset ja ystävät olivat kirjailijan tukena hänen vanhetessaan.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä. Sadealue on ylittänyt tienoon illan ja kuluneen yön aikana. Pihan asvaltti on tumma sateen jäljiltä ja parkkipaikalla on vesilammikko. Huomasimme sunnuntaina, että koristeomenapuu kirjaston edustalla varistaa jo omeniaan. Omenia oli nurmikolla puun alla. Otin kuvan punakylkisistä raakileista oksalla ja valikoimme sen päivän postauskuvaksi. Muita kuvia tuli metsästä ja joukossa on tattikuva ja kanttarelleja sinisellä lautasella paistamisen jälkeen. Sunnuntaina teimme viimeksi havaintoja pääskysistä. Helena teki eilen slaavilaista tattikeittoa ja kiertelin aamulla metsässä sieniä etsien. Löysin annoksen verran kanttarelleja, mutta ei vielä tatteja. Onneksi meillä oli pakastimessa tatteja ennestään. Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Helena otti sukkapuikot ja lankaa esiin. Hän odottaa, että ilmat viilenisivät sen verran, että olisi mukava kutoa. Helena luki Tatiana Elfin jännärin Mestari. Hän piti kirjoittajan tekstistä. Ohessa Helena luki James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena Pentti Haanpään matkakirjaa Kiinalaiset jutut. Matkanjohtajana Kiinassa oli Sylvi Kekkonen, josta luin puolestaan Tiina Mahlamäen tietokirjasta Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva, jota minulla on lukematta kirjan loppuneljännes.