Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on herkkutatti. Kuva on otettu eilen aamulla, kun teimme hiihtoladun lenkin. Edellisen iltapäivän ja illan sadekuurojen jäljiltä maa ja ruohot olivat märkiä ja viileän aamun kaste sen lisänä.

Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Luin Eeva Joenpellon romaania Neito kulkee vetten päällä. Teksti on hyvää. Helena jatkoi sukkien kutomista ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun Ville-Juhani Sutisen toimittaman kirjan Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Helena oli tyytyväinen, kun selvisi, että on muitakin hänen lisäkseen, jotka pitävät Finnegans Wake -teoksesta ja osaavat nauttia kirjasta. Hän luki eilen myös muutaman sivun itse James Joycen Finnegans Wakea ja jonka hän on kohta lukenut kokonaan, nyt ehkä neljännen kerran.

Laitoin nettiin kysymyksen, kuinka monelle kielelle tämä vaikeaksi luonnehdittu Finnegans Wake on käännetty? Vastaukseksi tuli, että teos on käännetty kokonaan tai osin kolmellekymmenelle kielelle. Mietin miksi ei suomeksi? Voisiko syynä olla se, että Joycen teos viittaa niin laajalti historiaan ja kirjallisuuteen, ettei sellaista tietämystä ole riittävässä määrin meikäläisessä lukijakunnassa. Kun luin jokin aika sitten Sutisen Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? -kirjan, tulin siihen käsitykseen, että James Joyce tavallaan peilaa teostaan historiaa vasten ja silloin sanottavan ymmärtämiseen vaikuttaa myös se, mitä peilissä näkyy ja ovatko näkymät tuttuja vai outoja.

Taavetissa

    

Onnea Silja Kososelle, uudelle Euroopan mestarille moukarinheitossa. Tänään alkaa koulu Luumäellä. Hyvää ja antoisaa ensimmäistä koulupäivää. Aamulla oli Taavetissa seitsemän astetta. Päivän postauskuvana on kaksi Helenan neulekoria.

Eiliseen postaukseen kommentoi tuntematon, joka ehdotti, että käyttäisimme kappalejakoa postauksessa. Lopetimme muutama vuosi sitten kappalejaon käytön, kun postauksessa tekstikoko vaihteli kappaleittain.

Eilen aamulla oli raikasta, kun teimme reippailulenkin metsään. Keräsimme vähän mustikoita ja raksin koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Yhdeksän jälkeen eilen kävimme kirjastossa. Minulla oli noudettavana kirjavaraus, Eeva Joenpellon romaani Neito kulkee vetten päällä, kymmenes painos vuodelta 1985. Nuorena aloittelevana lukijana luulin, että tämä Joenpellon Neito kulkee vetten päällä on jokin ikivanha klassikko ja hämmästyin, kun aikanaan luin sen ja totesin, että kirja on kirjoitettu niinkin hiljattain, ilmestynyt 1955 ja että se on oman aikani kirjallisuutta ja tekijä oli siihen aikaan, kun tutustuin kirjaan, elossa ja julkaisi parin vuoden välein syksyisin uusia romaaneja. Helena kutoi eilen sukkia. Hän katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki vuorotellen kolmea eri kirjaa, Ville-Juhani Sutisen toimittamaa teosta Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja unilukemisena hän luki loppuun Pentti Haanpään matkareportaasin Kiinalaiset jutut. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua lisää Näköala -tarinaa. Luin parvekkeella Joenpellon kirjaa Neito kulkee vetten päällä. Muistini mukaan olen lukenut sen kerran, mutta muistikuva lukemastani on haihtunut olemattomiin. Naiset ovat kirjassa pääosassa.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on karvetta männynrungon katkenneella oksanpätkällä. Eilen aamulla metsä oli märkä sateen jäljiltä, kun kiersimme sähkölinjan viereistä polkua vanhalle hiekkakuopalle. Nikinojan rinteestä löytyi kanttarelleja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpää. Otimme myös muutamia kuvia. Helena paistoi sienet aamupäivällä ennen lounasta. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Aloitin sen heinäkuun alussa, kesätarinani ja edelleen se porskuttaa eteenpäin. Sivuja on koossa seitsemänkymmentäkahdeksan. Muokkasin ottamiamme kuvia ja valikoimme postaukseen tulevat. Lounaana meillä oli edellispäiväistä slaavilaista tattikeittoa, johon keittoon Helena lisäsi lampaankääpää. Helena kutoo punavalkoisia villasukkia ja katsoo samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki eilen Ann Cleevesin jännärin Kivineidot. Ennen saunaa Helena luki muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena hänellä on edelleen Pentti Haanpään Kiinalaiset jutut. Minä luin loppuun Tiina Mahlamäen tietokirjan Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Ainakin kuvattavan elämäntiessä oli draamaa ja liian varhain menehtyneitä lähimmäisiä. Kolme Joenpellon vanhempaa sisarusta oli kuollut jo ennen Eevan syntymää ja ainoa elossa ollut veli kuoli sota-aikana. Eeva Joenpellon omat pojat kuolivat hekin ennen äitiään. Jarl Hellemann jätti vaimonsa, kun pariskunta oli ollut naimissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Eeva eli viimeiset vuotensa Sammatissa rakennuttamassaan isossa maalaistalossa. Hänen äitinsä eli vielä joitakin vuosia. Eeva Joenpellon lapsenlapset, sukulaiset ja ystävät olivat kirjailijan tukena hänen vanhetessaan.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä. Sadealue on ylittänyt tienoon illan ja kuluneen yön aikana. Pihan asvaltti on tumma sateen jäljiltä ja parkkipaikalla on vesilammikko. Huomasimme sunnuntaina, että koristeomenapuu kirjaston edustalla varistaa jo omeniaan. Omenia oli nurmikolla puun alla. Otin kuvan punakylkisistä raakileista oksalla ja valikoimme sen päivän postauskuvaksi. Muita kuvia tuli metsästä ja joukossa on tattikuva ja kanttarelleja sinisellä lautasella paistamisen jälkeen. Sunnuntaina teimme viimeksi havaintoja pääskysistä. Helena teki eilen slaavilaista tattikeittoa ja kiertelin aamulla metsässä sieniä etsien. Löysin annoksen verran kanttarelleja, mutta ei vielä tatteja. Onneksi meillä oli pakastimessa tatteja ennestään. Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Helena otti sukkapuikot ja lankaa esiin. Hän odottaa, että ilmat viilenisivät sen verran, että olisi mukava kutoa. Helena luki Tatiana Elfin jännärin Mestari. Hän piti kirjoittajan tekstistä. Ohessa Helena luki James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena Pentti Haanpään matkakirjaa Kiinalaiset jutut. Matkanjohtajana Kiinassa oli Sylvi Kekkonen, josta luin puolestaan Tiina Mahlamäen tietokirjasta Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva, jota minulla on lukematta kirjan loppuneljännes.

Iijoki-sarja

    

Iijoki-sarja

Kalle Päätalo (11.11.1919 - 20.11.2000)

Kairankävijä oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta. Pidin kirjasta. Meni kuitenkin vuosia ennen kuin löysin taas Kalle Päätalon tuotannon.

Kalle Päätalon Iijoki-sarja, 25 kirjaa vuodesta 1971 vuoteen 1995 ovat olleet minulle matkaa pohjoiseen. Olen nyt vuosittain tehnyt tämän matkan samalla, kun olen lukenut myös muita kirjoja.

Mikä minua kiinnostaa Kalle Päätalon tuotannossa? Kairankävijä oli heti mieleiseni. Sen jälkeen olen lukenut vähitellen kaikki muutkin Päätalon kirjat.

Kalle Päätalon kerronta on luontevaa, rehellistä ja todellista. Eri ammattien työn kuvaukset, uitto-, metsä- ja rakennustyöt tuntuvat todellisilta. Samoin luonnon kuvaukset, erilaiset ihmiset ja näiden aikaiset elinolot on kuvattu hyvin. Historia ja poliittiset olot meillä ja maailmalla. Kalle Päätalo joutui jo nuorena työn laitaan. Samaan aikaan hänellä oli haave kirjoittamisesta. Tosin siitä oli isä Hermannilla omat mielipiteensä, mutta onneksi Kalle ei antanut periksi. Ihmisiä telineillä julkaistiin 11.11.58 Kalle Päätalon täyttäessä 39 vuotta.

”Vaikka elämä jakaakin antejaan kitsaasti, heltyy se sentään lujan uskon ja peräänantamattoman sitkeyden edessä”, hän pohti silloin.

Maxim Gorgin Maailmalla -teoksen Kalle luki ja vaikuttui, ja löysi siitä tavan kirjoittaa. Hänellä oli ollut jo pienestä pojasta asti haave kirjoittamisesta.

 Murteet aiheuttavat paljon kitkaa ja riitaa, kun ei ymmärrä toista ja ärsyttääkin toisen juttelu. Kalle Päätalo kuunteli ihmisten tarinoita jo pienestä pitäen ja oli kova kyselemään kaikesta, mitä ei heti ymmärtänyt.

Lainaus Hyvästi Iijoki -kirjan sivulta 299:

”Piti paikkansa, että suomalaiset kirjailijat olivat kirjoittaneet paljon maaseudusta, mutta mielestäni ei vielä ollut edes yritetty tosissaan kirjoittaa siitä, mitä kipeitä muutoksia sodat olivat tuoneet maaseudun elämään. Pohjois-Suomi ja Lappi oli aineellisesti hävitetty, ja saksalaisten pitkä oleskelu oli jättänyt monenlaisia jälkiä seudun asukkaitten mieliin ja keskinäisiin suhteisiin. Eri puolille Suomea oli myös jouduttu jälleen asuttamaan lähes puoli miljoonaa luovutettujen alueiden ihmistä! Suurin osa siirtokarjalaisista oli sijoitettu maaseudulle, jossa he olivat paljoudessa joutuneet aloittamaan uuden elämän kylmillä tiloilla.”

Lainaus Hyvästi Iijoki kirjan sivulta 522. Maisteri Repo sanoo, että ”…me Gummeruksella olemme löytäneet käsikirjoituksesta paljon myönteistä…” ja jatkaa: ”Sanon suoraan, että tässä käsikirjoituksessa on etenkin eräitä työnkuvauksia, jotka ovat parasta tekstiä, millä koskaan on Suomessa työtä kuvattu.”

Mika Waltarin ohjeet olivat aloittelevalle kirjailijalle tärkeitä. Aiotko kirjailijaksi -teos kulki Kalle Päätalon matkassa kaikki seikkailut….

Nyt on puolestaan minun pohjoisen matkani reissattu tällä erää.

Kiitos Kalle Päätalo.

Hyvästi Iijoki päättyy Riitu äidin puheenvuoroon.

Taavetissa

    

Tänään on suomalaisen taiteen päivä ja Tove Janssonin syntymäpäivä. Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan mustikkatyö poistokirjan sivulla. Teimme eilen aamulla hiihtoladun lenkin. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti kuvia pitkin matkaa. Löysimme kanttarelleja kolmesta eri paikasta, mutta sienet olivat pieniä ja osa vanhoja. Saimme niistä yhden annoksen, jonka Helena paistoi ja laittoi myöhemmin pakastimeen. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kirjoitti – nyt sen voi jo paljastaa – Iijoki-sarjan lukukokemuksestaan ja eilen hän sai tekstin valmiiksi ja laitamme sen julki huomenna Kaunis kesäpäivä -blogin postauksena. Olen varmaan maininnut ennenkin, että en ole lukenut Iijoki-sarjan kaikkia osia. No, hyvä siis, että joku lukee niitä ja lukee moneen kertaan. Helena alkoi lukea eilen illalla Tatiana Elfin dekkaria Mestari. Unilukemisena hänellä oli Pentti Haanpään Kiinalaiset jutut. Minä luin eilen iltapäivällä parvekkeella Tiina Mahlamäen teosta Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Olen lukenut siitä melkein kolmanneksen. Illalla katsoimme Samuel Fullerin 1953 ohjaaman elokuvan Taskuvaras.