Kaunis kesäpäivä

sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Taavetissa

    













Tänään on Kaatuneitten muistopäivä. Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on keltainen orvokki, joka kukkii asvaltin ja talon sokkelin raossa. Lähdimme eilen aamulla lenkille, vaikka satoi. Meillä oli kumisaappaat ja takit päällä. Helenan teki mieli käydä katsomassa hakkuuaukkoa, josta hain viime vuonna korvasieniä. Emme menneet perille asti. Kuvasimme vesilammikoita hiekkatiellä. Satoi edelleen hiljalleen, kun kiersimme kirjastossa, apteekissa ja kaupassa. Lounaaksi Helena lämmitti muikkukukkoa. Helena piirsi eilen luonnoksia, katsoi sarjoja läppäriltä ja ratkoi ristikoita. Minä kirjoitin Kynttilöitä aamulla ja iltapäivällä. Tarinaa on koossa kahdeksankymmentä sivua. Helena luki eilen välillä Donna Leonin jännäriä Puhdistava tuli. Minä luin Petter Sairasen kirjaa Muisti on unta, jossa kirjailija jättää hyvästit kuolleelle tyttärelleen. Katsoimme televisiosta jalkapalloa, jääkiekkoa ja Sodankylän parhaita.











































lauantai 16. toukokuuta 2026

Taavetissa

    










Kahdeksan astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. On satanut yöllä ja sataa parhaillaan ja sääennusteen mukaan sadetta jatkuu puoleen päivään. Se tekee oikein hyvää luonnolle. Päivän postauskuvaksi valikoimme kollaasin, jossa on västäräkki koivun oksalla, tulppaani ja pilviharsoa taivaalla. Kuvat on otettu eilen. Lähdimme eilen aamiaisen jälkeen kierrokselle, pururataa Savitaipaleentielle, sähkölinjalle ja metsäpolkua kuutostien alikululle ja takaisin pururadalle. Metsäpolulla oli västäräkkipari. Uros lensi matalaan koivuun muutaman metrin päähän ja naaras jäi nokkimaan polulle. Ensimmäiset västäräkkihavainnot teimme muutama päivä takaperin. Eilen ja toissa päivänä näimme illalla parvekkeelta muuttolintujen auran taivaanrannassa liikkeellä itään. Helena piirsi eilen luonnoksia poistokirjan sivuille, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Donna Leonin jännäriä Puhdistava tuli. Minä kirjoitin eteenpäin Kynttilöitä kahteen otteeseen. Luin Petter Sairasen kirjaa Muisti on unta. Pidän tekstistä. Katsoimme alkuillasta jääkiekkoa ennen saunaa. Myöhemmin katsoimme tunnin ajan Sodankylän parhaat -jaksoja, tunnetuimpina hahmoina Jim Jarmusch ja Samuel Fuller. Kaikki elokuvaihmiset olivat niin nuoria pohjoisen kesän yöttömän yön valossa.









































perjantai 15. toukokuuta 2026

Taavetissa

    












Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on ensimmäinen tänä vuonna näkemämme korvasieni. Se oli piilossa pururadan vieressä eli ei piilossa, vaan hyvin maastoutuneena niin kuin sienet usein. Eilen aamulla lämpötila ehti laskea monta astetta ennen kuin lähdimme aamiaisen jälkeen kiertämään pururadan itäpään silmukan. Kännykkäkuvia tuli mustikankukasta, männynrungosta ja tuomen kukkatertusta. Otimme postaukseen mukaan kuvan Helenan voikukkatyöstä kahdeksan vuoden takaa. Kellarivarastosta löytyi kansio, jossa oli Helenan akvarelleja vuodelta 2018 ja kuvasimme ne ja liitämme niitä aina välillä mukaan postauksiin. Kävimme eilen myös kirjastossa ja kaupassa ja ilmassa oli silloin tihkua. Lounaaksi Helena keitti perunoita, porkkanoita ja kananmunat ja niiden kanssa smetanakastikkeen. Lopun päivää Helena piirsi poistetuille kirjanlehdille, katsoi sarjoja läppäriltä ja ratkoi ristikoita. Hän luki loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmannentoista osan Pohjalta ponnistaen. Minä luin ja muokkasin Kynttilöitä aamuvarhain ja jatkoin iltapäivällä. Luin illemmalla loppuun Claude Simonin mielikuvitusta hersyttävän, sinfonisena etenevän ja leikittelevän teoksen Ruoho. Se on minun lempiteokseni Simonin tuotannosta.




























torstai 14. toukokuuta 2026

Taavetissa

    












Hyvää helatorstaita. Tänä aamuna oli Luumäen Taavetissa kolmetoista astetta. Kesäistä lämpöä. Yöllä on satanut vähän. Eilen lämpötila nousi talon mittarin mukaan melkein hellelukemiin. Ilmatieteenlaitoksen mittausasemalla Lappeenrannassa oli ylimmillään kaksikymmentä astetta. Postauskuvana on parvekepöydällä meillä luvussa olevat kaksi kirjaa, Kalle Päätalon Pohjalta ponnistaen ja Claude Simonin Ruoho ja eilen kirjastosta lainaamamme Donna Leonin jännäri Puhdistava tuli ja Petter Sairasen Muisti on unta. Teimme eilen aamulenkin pururataa Vallikujalle, sitä pitkin kuutostien pohjoispuolelle ja mäkeä ylös mastolle vievää huoltotietä. Kuljimme kappaleen matkaa metsätietä ja takaisin pururadalle. Mustikka kukkii. Kirjasto- ja kauppareissun yhteydessä kävimme kuvaamassa Palolammella, jossa alueen kohennustyöt ovat edelleen käynnissä. Helena piirsi eilen luonnoksia ja ideoita poistetuille kirjansivuille, teki ristikoita, katsoi läppäriltä sarjoja ja luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osaa Pohjalta ponnistaen. Minä luin ja muokkasin Kynttilöitä. Luin illemmalla Claude Simonin kirjaa Ruoho.



















































keskiviikko 13. toukokuuta 2026

Taavetissa

    












Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on voikukkia kirjaston itäseinustalla eilen aamuyhdeksän aikaan. Aloitimme eilen päivän reippailulenkillä, Linnalantietä Kivimäkeen, Savitaipaleentielle ja kevyen liikenteen väylää Nikinojalle, suon laitaan katsomaan suopursuja, metsätietä sähkölinjalle ja alikulun kautta pururadalle. Kaksiosainen lintuaura lensi ylitsemme. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja siinä pitkä objektiivi. Kuvasimme ensimmäiset avautuneet tuomenkukat. Aamu enteili auringonpaistetta, mutta pilviä kasaantui ennen puolta päivää. Helena piirsi eilen, ideoi luonnoksiaan, ratkoi ristikoita, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmattatoista osaa Pohjalta ponnistaen. Minä otin lukuun Claude Simonin romaanin Ruoho, joka alkuperäinen teos L’Herbe on vuodelta 1983. Olen saanut kirjan joululahjaksi kolme vuotta myöhemmin, kun Jukka Mannerkorven suomennos tuli julki. Olen lukenut sen noin puoli tusinaa kertaa. Ehtymätön ilo seurata tekstin kielellistä, katkotonta kudelmaa, ajatuksenjuoksua, kuvausta ja sekaan pudoteltuja sanoja. Kirjoitin itse eilen Kynttilöitä kahteen otteeseen. Olen ohittanut tarinassani sen kohdan, jossa tavallaan baana avautuu suorana edessä ja tekstiä karttuu nyt ripeästi. Eilen lopettaessani sitä oli koossa seitsemänkymmentäkaksi sivua.