Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on eilinen lounaspöytämme, spaghettia kangastatti- ja tomaattikastikkeella lisukkeineen. Kävelimme eilen aamulla Vallitietä Savitaipaleentien varteen. Aurinko yritti paistaa, mutta jäi sitten pilvien taakse. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja siinä pitkä objektiivi. Hän kuvasi muun muassa pari otosta varpusista orapihlaja-aidassa ja sen juurella. Hiihtolatu oli kunnossa ja yksi perinteisen tavan hiihtäjä meni ohi. Palasimme kirjastoon ja kaupalle. Helena piirsi eilen luonnoksia tikleistä, kirjoitti jotain koneella ja virkkasi isoäidinneliöitä. Minä muokkasin sunnuntain tekstinalkua, jota on kaksi sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Soutajilla oli vastoinkäymistä sään takia. Heillä oli rupattelun aiheena teatteri moninaisesti ja he järjestivät kahden henkilön improvisoidun teatteriesityksen totisena kuuntelevalle puunkannolle. Tämä osio ei ollut minusta kirjan parasta antia, vaan jonkinmoinen notkahdus. Helena huomautti tosin illalla, että tämä osio toi erilaista pontta tarinaan. Taavetissa satoi vettä samaan aikaan, kun luimme. Huomasin saaneeni sähköpostia yhdeltä kustantajalta. He eivät valitettavasti aio julkaista lähettämiäni tarinoita. Ystävällinen kiitos kuitenkin luottamuksesta kustantajaa kohtaan. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Franz Kafkan novelleja ja Mirkka Rekolan runoja.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on keittiönpöydällä muovisessa kaatimessa olevat pienet lankakerät ja sukkapuikot. Erilainen ”kukka-asetelma”. Helena on viime päivinä järjestellyt lankavarastoaan. Minä sain eilen aamulla pienen kirjoitusidean. Poikiiko se jotain suurta? Lainasimme lauantaina kirjastosta Helenalle A.M.Frostin dekkarin Näkymätön kuolema ja meille molemmille Mirkka Rekolan teoksen Virran molemmin puolin, Runot 1954-1996. Tutustumiseni runoilija Mirkka Rekolaan jäi puolitiehen Helsingin Tilkankadun aikana, mutta muistui mieleen, kun luin hiljattain taas kerran Leena Krohnin upeaa proosatekstiä. Krohnille Rekola oli henkinen herättäjä ja esikuva, jos olen käsittänyt oikein. Eilen aurinko näyttäytyi pilviharson läpi. Teimme päiväkävelyn kirjaston kautta Patolammelle ja koulun ohi kaupalle. Luimme iltapäivällä ääneen kolmekymmentä sivua Juha Hurmeen teosta Nyljetyt ajatukset. Kaksikko pääsi purjehtimaan Vaasan ohi. Helena virkkasi isoäidinneliöitä kuunnellessaan. Hän luki myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Franz Kafkan proosaa kokoelmassa Keisarin viesti ja täytteeksi muutaman Mirkka Rekolan runon. Illalla oli televisiossa jääkiekkoa, Colorado vastaan Minnesota, jonka pelin ratkaisu meni rangaistuslaukauksiin asti. Lopputulos 3-2.

Taavetissa

    

Yliopiston almanakan mukaan vietämme tänään Kansainvälistä naistenpäivää. Onneksi olkoon puolelle Maapallon väestöä. Aamulla oli viisi astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on orava hangella Linnalantien varrella. Aurinkoinen sää helli meitä myös eilen. Helena piirsi käsitöiden teon ohella. Minun tekstini sukelsivat, kaikki keskeneräiset aloitukset menettivät merkityksensä silmissäni. En poistanut niitä, mutta annan ne olla toistaiseksi. Miten se vanha sanonta menee, että jokin on liian hyvää ollakseen totta. Aloin perjantaina iltamyöhällä lukea Franz Kafkan novelleja kokoelmasta Keisarin viesti vuodelta 1969 ja jonka on toimittanut Kai Laitinen. Suomentajana Aarno Peromies. Minulla on ollut se häiriötekijä Kafkan tekstien kanssa, että en ole kyennyt yhtä varauksettomasti ihailemaan niitä kuin kaikki muut tuntemani ja tietämäni vaikuttavat ihastelevan, mutta nämä lyhyet novellit tuntuivat heti hyviltä. Ne toivat mieleeni Marcel Proustin proosan. Keisarin viestin välistä löytyi himmentynyt lainakuitti kahdenkymmenen vuoden takaa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Olemme puolivälin partaalla. Sen jälkeen otimme aurinkoa parvekkeella ja joimme siellä teetä. Helena luki eilen illalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa Loimujen aikaan. Unilukemisena hänellä on Agatha Christien rikosnovelleja kokoelmassa nimeltä Surma suviyössä. Minä luin Kafkaa.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on naakka lennossa mustan katon yli. Helenalla oli järjestelmäkamera eilen aamulenkillä mukana ja siinä pitkä objektiivi. Kun kävelimme kylän halki, liikerakennuksen näytössä oli aste pakkasta. Aurinko paistoi eilen koko päivän. Nautimme iltapäiväkahvin parvekkeella. Helena virkkasi eilen isoäidinneliöitä kaiken muun ohessa. Minä kirjoitin aamulla omaa tarinaani. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa soutajat pääsivät Kristiinankaupunkiin. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Unilukemisena hänellä on Agatha Christien rikosnovellikokoelma, Surma suviyössä. Minä luin William Shakespearen näytelmän Juhannusyön uni. Luin sen aiemmin neljä vuotta sitten. Kirjan aikakauden huumori ei tavoita minua, mutta teksti on hyvää. Illalla katsoimme televisiosta jääkiekkoa, Ilves vastaan Tappara, joka meni lisäajalle ja Ilves voitti 4-3. Kuu nousi, kun olimme menossa nukkumaan.