Kaunis kesäpäivä

sunnuntai 27. syyskuuta 2026

Taavetissa

    












Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on värikäs koivunlehti. Teimme eilen aamuretken tutulle hakkuuaukealle. Helena asettui piirtämään ja kuvaamaan puupölkkyjen päälle ja minä kiersin keräämässä puolukoita. Taivas oli pilvinen ja sääennuste lupasi sateita. Kun palasimme kotiinpäin, tihkutti. Tihkutti edelleen puolta tuntia myöhemmin, kun kiersimme kirjastoon ja kaupalle. Kaupalta palatessa satoi hiljakseen ja lopun päivää eilen ja yöllä satoi vaihtelevasti. Helena keitti lounaaksi vispipuuroa. Hän virkkasi kokeeksi yhden isoäidinneliön tuliaisiksi saamistaan langoista. Minä kirjoitin sivun Näköala -tarinaa ja valikoin ja muokkasin sen ohella kuvia tämän päivän postaukseen. Tein myös muistiinpanoja postaukseen ja kirjoitin päiväkirjaa Helenalle. Iltapäivällä katsoimme naisten pesäpallon kauden huipennusta, kun Jussittaret ja Manse ratkoivat Superpesiksen mestaruuden, sateisessa säässä. Jussittaret vei Suomen mestaruuden supervuoron jälkeen. Vain kolme juoksua ottelussa. Eilen oli toki muutakin urheilua ja menestystä korkealla tasolla, mutta emme seuranneet niitä. Elämme urheilumaailmassa ja lajit lisääntyvät. Eilen Helena kutoi päivän aikana, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Jari Tervon kirjaa Koiperhonen. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Olen siinä sivulla 23.







































lauantai 26. syyskuuta 2026

Taavetissa

    












Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kaarnanpala, jossa voi nähdä mielikuvituksellaan Nalle Puhin. Teimme metsäretken hakkuuaukealle. Toissapäivänä tuulen kaatama männynrunko, jolla Helena oli istunut, oli ollut vielä oksiensa varassa, mutta tällä välin joku oli pätkinyt sen moottorisahalla. Keräsin eilen puolukoita. Ostimme kaupasta muun muassa makean piiraan valmispohjan ja kermaviiliä. Helena puhdisti puolukoita ja teki piiraan ja paistoi sen samalla, kun lämmitti uunissa lounaaksi edellisen päivän suppispizzan palat. Kirjoitin eilen aamupuolella kaksi sivua Näköala -tarinaa. Kun nousimme päiväunilta, tuli viesti kahdelta tutulta, jotka olivat ajelemassa tännepäin ja aikoivat poiketa meillä. Toivotimme tervetulleeksi ja vietimme sitten hieman erilaisen iltapäivähetken rupatellen näin sateisen suhjuisena syyspäivänä. Helena haki ensimmäiseksi esille vaatehuoneesta kutomansa sukat, kolme paria. Sen jälkeen hän kattoi kahvipöydän valmiiksi ja johon tuli keskelle vastaleivottu puolukkatorttu. Illemmalla vieraiden jatkettua matkaansa Helena luki Jari Tervon kirjaa Koiperhonen. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Myöhemmin katsoimme tallenteena nfl-ottelun Green Bay Packers vastaan Atlanta Falcons. Ottelu päättyi 14-35.














































perjantai 25. syyskuuta 2026

Taavetissa

    











Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on karveita männyn rungolla. Haimme eilen aamulla Nikinojan notkosta suppilovahveroita kahden päivän pizzaan. Helena jäi ottamaan kuvia hiihtoladulle ja minä poimin sienet. Jatkoimme reittiä linkkimaston luo, jossa oli vielä sen verran vihreitä koivun lehdeksiä, että niistä sai kerättyä kauden viimeisen tuoreen saunavastan tarpeet. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena aloitti uuden villasukkaparin kutomisen. Hän katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Lounaaksi Helena alusti pizzataikinan, paistoi sienet ja keräsi pizza-ainekset esille, viipaloi tomaatit, taputteli taikinapohjan pellille, ketsuppia, kevyesti valkosipulia, sienet, kapriksia, kuivattua nokkosta ja päällimmäiseksi juustoraastetta ja laittoi uuniin paistumaan. Hyvää oli. Iltapäivällä Helena luki Jari Tervon kirjaa Koiperhonen. Hän toivoo kirjan olevan mukana kilpailemassa Finlandia -palkinnosta. Minä luin loppuun Ian McEwanin teoksen Mitä voimme tietää. Teksti oli hyvää, hyvin kirjoitettu ja aikasiirtymät toimivat ja tarina kokonaisuudessaan hieno. Miinuspuolelle meni minusta kuitenkin kirjan kuvitteellinen tulevaisuus. Sadan vuoden aikana meren pinta on noussut, takana on useita rajallisia ydinsotia ja -iskuja. Ihmiskunnan määrä on paikoin puolittunut. Satelliitit ovat pudonneet ilmakehään ja tuhoutuneet. Silti on olevinaan puhelimia ja tietokoneita, yhteyksiä, tekoäly käytössä ja sähköpolkupyöriä ja korkeakouluja ja niiden opiskelijoita. Ehkä ymmärrän jotain vikaan. Eilen illalla ei ollut uusia tallenteita amerikkalaista jalkapalloa. Katsoimme Aki Kaurismäen Yle Areenaan palanneen Kuolleet lehdet -elokuvan.
















































torstai 24. syyskuuta 2026

Taavetissa

     










Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on tarjolla kirjankansia, Jari Tervon Koiperhonen ja Max Seeckin Varjeltu yhteiskuvassa. Helena oli varannut kirjat aikoja sitten. Eilen ne olivat noudettavana. Eilen aamulla oli pilvipoutaa, kun teimme metsäretken, ensin linkkimaston rinteeseen ja jatkoimme sieltä polkua myöten hakkuuaukealle, josta olemme keränneet kahtena keväänä korvasieniä. Poimin vähän puolukoita. Enemmän otimme kuvia. Ehdimme tehdä kirjasto- ja kauppareissun ennen sadetta. Helena teki eilen aamupäivällä kotitaloustöitä, vaihtoi lakanat ja puhdisti puolukat ja teki niistä ”pulmupuolukkaa”. Minä kirjoitin kolme sivua Näköala -tarinaa. Luin iltapäivällä Ian McEwanin kirjaa Mitä voimme tietää. Loppuhuipennus on enää lukematta. Eilinen loppupäivä oli sateinen ja pesin välillä kylpyhuoneen suihkutilan seinäkaakelit. Helena alkoi lukea Jari Tervon Koiperhosta. Katsoimme illalla tallenteena puoleen väliin nfl-ottelun Los Angeles Rams vastaan New York Giants. Tuli uni kesken. Kuu näkyi isona pilvien läpi. Rams voitti 28-6.








































keskiviikko 23. syyskuuta 2026

Taavetissa

    











Tänään on Syyspäiväntasaus. Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen auringonnousun aikaan kuutostien laidalta. Teimme tavanomaisen metsälenkin, Helena asettui männynrungolle ja teki luonnoksia ja otti muutamia kuvia. Minä keräsin puolukoita. Aamu oli viileä ja kauempana metsässä koira haukkui. Kenties se oli jonkun talon pihalla, hiekkatien varressa keskellä metsää. Kävimme eilen aamupäivällä kirjastossa ja kaupassa. Posti toi Sienilehden tämän vuoden kolmannen numeron. Tamppasin matot ulkona telineellä. Helena puhdisti puolukat ja alkoi valmistaa mukailtua kaalilaatikkoa, johon tulee lihan sijaan tonnikalaa. Laatikosta riittää meille lounaaksi myös tälle päivälle. Eilen iltapäivällä Helena kutoi sukkia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Hän luki Outi Pakkasen kirjaa Rakas Emmi. Minä kirjoitin päivän mittaan kolme sivua Näköala -tarinaa. Luin Sienilehden parvekkeella. Reilu kolmekymmentä sivua. Teksti on tiheää, mutta mukana on runsaasti kuvitusta. Vietimme molemmat aurinkoisen iltapäivähetken parvekkeella. Illalla katsoimme tallenteena amerikkalaista jalkapalloa, Kansas City Chiefs vastaan Indianapolis Colts. Ottelu venyi kymmenen minuutin jatkoajalle ja viimeisellä minuutilla Kansas teki potkumaalin ja voitti pelin 33-30. Ottelun kestäessä kävimme välillä parvekkeella katsomassa kuuta ja tähtitaivasta. Nyt amulla Orion ja osa muita tähtiä näkyi vielä, kun nousin vartin yli viisi, mutta pilviä on kertymässä taivaanrantaan.