Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on karvetta männynrungon katkenneella oksanpätkällä. Eilen aamulla metsä oli märkä sateen jäljiltä, kun kiersimme sähkölinjan viereistä polkua vanhalle hiekkakuopalle. Nikinojan rinteestä löytyi kanttarelleja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpää. Otimme myös muutamia kuvia. Helena paistoi sienet aamupäivällä ennen lounasta. Minä kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Aloitin sen heinäkuun alussa, kesätarinani ja edelleen se porskuttaa eteenpäin. Sivuja on koossa seitsemänkymmentäkahdeksan. Muokkasin ottamiamme kuvia ja valikoimme postaukseen tulevat. Lounaana meillä oli edellispäiväistä slaavilaista tattikeittoa, johon keittoon Helena lisäsi lampaankääpää. Helena kutoo punavalkoisia villasukkia ja katsoo samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki eilen Ann Cleevesin jännärin Kivineidot. Ennen saunaa Helena luki muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena hänellä on edelleen Pentti Haanpään Kiinalaiset jutut. Minä luin loppuun Tiina Mahlamäen tietokirjan Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Ainakin kuvattavan elämäntiessä oli draamaa ja liian varhain menehtyneitä lähimmäisiä. Kolme Joenpellon vanhempaa sisarusta oli kuollut jo ennen Eevan syntymää ja ainoa elossa ollut veli kuoli sota-aikana. Eeva Joenpellon omat pojat kuolivat hekin ennen äitiään. Jarl Hellemann jätti vaimonsa, kun pariskunta oli ollut naimissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Eeva eli viimeiset vuotensa Sammatissa rakennuttamassaan isossa maalaistalossa. Hänen äitinsä eli vielä joitakin vuosia. Eeva Joenpellon lapsenlapset, sukulaiset ja ystävät olivat kirjailijan tukena hänen vanhetessaan.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä. Sadealue on ylittänyt tienoon illan ja kuluneen yön aikana. Pihan asvaltti on tumma sateen jäljiltä ja parkkipaikalla on vesilammikko. Huomasimme sunnuntaina, että koristeomenapuu kirjaston edustalla varistaa jo omeniaan. Omenia oli nurmikolla puun alla. Otin kuvan punakylkisistä raakileista oksalla ja valikoimme sen päivän postauskuvaksi. Muita kuvia tuli metsästä ja joukossa on tattikuva ja kanttarelleja sinisellä lautasella paistamisen jälkeen. Sunnuntaina teimme viimeksi havaintoja pääskysistä. Helena teki eilen slaavilaista tattikeittoa ja kiertelin aamulla metsässä sieniä etsien. Löysin annoksen verran kanttarelleja, mutta ei vielä tatteja. Onneksi meillä oli pakastimessa tatteja ennestään. Kirjoitin eilen sivun verran Näköala -tarinaa. Helena otti sukkapuikot ja lankaa esiin. Hän odottaa, että ilmat viilenisivät sen verran, että olisi mukava kutoa. Helena luki Tatiana Elfin jännärin Mestari. Hän piti kirjoittajan tekstistä. Ohessa Helena luki James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisena Pentti Haanpään matkakirjaa Kiinalaiset jutut. Matkanjohtajana Kiinassa oli Sylvi Kekkonen, josta luin puolestaan Tiina Mahlamäen tietokirjasta Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva, jota minulla on lukematta kirjan loppuneljännes.

Iijoki-sarja

    

Iijoki-sarja

Kalle Päätalo (11.11.1919 - 20.11.2000)

Kairankävijä oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta. Pidin kirjasta. Meni kuitenkin vuosia ennen kuin löysin taas Kalle Päätalon tuotannon.

Kalle Päätalon Iijoki-sarja, 25 kirjaa vuodesta 1971 vuoteen 1995 ovat olleet minulle matkaa pohjoiseen. Olen nyt vuosittain tehnyt tämän matkan samalla, kun olen lukenut myös muita kirjoja.

Mikä minua kiinnostaa Kalle Päätalon tuotannossa? Kairankävijä oli heti mieleiseni. Sen jälkeen olen lukenut vähitellen kaikki muutkin Päätalon kirjat.

Kalle Päätalon kerronta on luontevaa, rehellistä ja todellista. Eri ammattien työn kuvaukset, uitto-, metsä- ja rakennustyöt tuntuvat todellisilta. Samoin luonnon kuvaukset, erilaiset ihmiset ja näiden aikaiset elinolot on kuvattu hyvin. Historia ja poliittiset olot meillä ja maailmalla. Kalle Päätalo joutui jo nuorena työn laitaan. Samaan aikaan hänellä oli haave kirjoittamisesta. Tosin siitä oli isä Hermannilla omat mielipiteensä, mutta onneksi Kalle ei antanut periksi. Ihmisiä telineillä julkaistiin 11.11.58 Kalle Päätalon täyttäessä 39 vuotta.

”Vaikka elämä jakaakin antejaan kitsaasti, heltyy se sentään lujan uskon ja peräänantamattoman sitkeyden edessä”, hän pohti silloin.

Maxim Gorgin Maailmalla -teoksen Kalle luki ja vaikuttui, ja löysi siitä tavan kirjoittaa. Hänellä oli ollut jo pienestä pojasta asti haave kirjoittamisesta.

 Murteet aiheuttavat paljon kitkaa ja riitaa, kun ei ymmärrä toista ja ärsyttääkin toisen juttelu. Kalle Päätalo kuunteli ihmisten tarinoita jo pienestä pitäen ja oli kova kyselemään kaikesta, mitä ei heti ymmärtänyt.

Lainaus Hyvästi Iijoki -kirjan sivulta 299:

”Piti paikkansa, että suomalaiset kirjailijat olivat kirjoittaneet paljon maaseudusta, mutta mielestäni ei vielä ollut edes yritetty tosissaan kirjoittaa siitä, mitä kipeitä muutoksia sodat olivat tuoneet maaseudun elämään. Pohjois-Suomi ja Lappi oli aineellisesti hävitetty, ja saksalaisten pitkä oleskelu oli jättänyt monenlaisia jälkiä seudun asukkaitten mieliin ja keskinäisiin suhteisiin. Eri puolille Suomea oli myös jouduttu jälleen asuttamaan lähes puoli miljoonaa luovutettujen alueiden ihmistä! Suurin osa siirtokarjalaisista oli sijoitettu maaseudulle, jossa he olivat paljoudessa joutuneet aloittamaan uuden elämän kylmillä tiloilla.”

Lainaus Hyvästi Iijoki kirjan sivulta 522. Maisteri Repo sanoo, että ”…me Gummeruksella olemme löytäneet käsikirjoituksesta paljon myönteistä…” ja jatkaa: ”Sanon suoraan, että tässä käsikirjoituksessa on etenkin eräitä työnkuvauksia, jotka ovat parasta tekstiä, millä koskaan on Suomessa työtä kuvattu.”

Mika Waltarin ohjeet olivat aloittelevalle kirjailijalle tärkeitä. Aiotko kirjailijaksi -teos kulki Kalle Päätalon matkassa kaikki seikkailut….

Nyt on puolestaan minun pohjoisen matkani reissattu tällä erää.

Kiitos Kalle Päätalo.

Hyvästi Iijoki päättyy Riitu äidin puheenvuoroon.

Taavetissa

    

Tänään on suomalaisen taiteen päivä ja Tove Janssonin syntymäpäivä. Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan mustikkatyö poistokirjan sivulla. Teimme eilen aamulla hiihtoladun lenkin. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti kuvia pitkin matkaa. Löysimme kanttarelleja kolmesta eri paikasta, mutta sienet olivat pieniä ja osa vanhoja. Saimme niistä yhden annoksen, jonka Helena paistoi ja laittoi myöhemmin pakastimeen. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena kirjoitti – nyt sen voi jo paljastaa – Iijoki-sarjan lukukokemuksestaan ja eilen hän sai tekstin valmiiksi ja laitamme sen julki huomenna Kaunis kesäpäivä -blogin postauksena. Olen varmaan maininnut ennenkin, että en ole lukenut Iijoki-sarjan kaikkia osia. No, hyvä siis, että joku lukee niitä ja lukee moneen kertaan. Helena alkoi lukea eilen illalla Tatiana Elfin dekkaria Mestari. Unilukemisena hänellä oli Pentti Haanpään Kiinalaiset jutut. Minä luin eilen iltapäivällä parvekkeella Tiina Mahlamäen teosta Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Olen lukenut siitä melkein kolmanneksen. Illalla katsoimme Samuel Fullerin 1953 ohjaaman elokuvan Taskuvaras.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on jykevä männynrunko ja metsäinen rinne taustana. Keräsimme eilen aamun metsälenkillä mustikoita ja samalla löytyi kolme kanttarellia lisukkeeksi päivän aterialle. Lounaana oli sosekeittoa ja sämpylöitä, joiden päällä oli keitettyä kananmunaa sienien ohella. Jälkiruokana mustikkamaitoa. Helenaa odotti noudettava varaus kirjastossa, Tatiana Elfin jännäri Mestari. Helena luki eilen loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viimeisen osan Hyvästi Iijoki ja samalla hänen kesälukuprojektinsa tuli päätökseen. Helena luki ohessa myös muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake. Hän piirsi päivän mittaan, ensin muistivihkoon istuessaan metsässä tuulen kaataman männyn rungolla ja myöhemmin kotona katsoessaan sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin päivän aikana neljä sivua Näköala -tarinaa, jota on nyt seitsemänkymmentä sivua. Kirjoitin myös päiväkirjaa Helenalle ja ennakkoon tätä päivän postausta. Päivät kuluvat kirjoittaen ja lukien ja välillä reippaillen ulkona. Otin lukuun Tiina Mahlamäen teoksen Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Kirja on tullut julki 2009 ja meille 2018. Olemme molemmat lukeneet sen silloin, mutta koin jostain syystä, että nyt on aika lukea se uudestaan.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on otos Luumäen pääkirjaston uusimmasta näyttelystä Korven omat, joka avautui eilen. Taiteilija on Essi Pitkänen ja työt ovat korven henkeen sopivasti puuveistoksia. Eilen aamulla teimme metsälenkin, keräsimme hieman mustikoita ja kiersin maastossa nähdäkseni, joko sieniä näkyy enemmän. Kanttarelleja löytyi parin ruoka-annoksen verran. Polulla oli pari rouskua. Kirjoitin eilen aamupäivällä Näköala -tarinaa. Helena puhdisti mustikoita ja paistoi sienet. Iltapäivällä hän kirjoitti omaa tekstiään, piirsi ja katsoi läppäriltä sarjoja. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viimeistä osaa Hyvästi Iijoki. Minä luin loppuun Ville-Juhani Sutisen toimittaman artikkelikoosteen Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Sain tietää ensinnäkin, että Finnegans on irlantilainen taruhenkilö, muurari, joka putosi telineiltä ja kuoli, mutta vainaja virkosi, kun hänen ystävänsä juottivat hänelle viskiä. Sain tietää myös – vapaamuotoisesti tulkiten – että juoni kirjassa on kuin virtaava vesi. Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? teoksen kirjoittajia ovat Elliot Paul, Ville-Juhani Sutinen, H. K. Riikonen, Jusu Annala, Stephen Crowe, Hannu Helin, J. K. Ihalainen ja Teemu Manninen. Joycen hengessä sanoilla leikitellen tämän artikkelikirjan nimi olisi voinut olla Mitään Finnegans Wake tarkoittaa. Ilman kysymysmerkkiä.