Tilkankadulla

    

Tammikuu päättyy. Talvi odottelee yhä täällä etelärannikolla. Taitaa jättää tämän sesongin väliin. Lämpötila on nollassa. Eilen ostimme kaupasta ruukkugerberan. Siinä se on nyt olohuoneen ikkunalaudalla antamassa väriä. Helenalla ei ollut eilen aamulla mitään etukäteissuunnitelmaa päivän varalle. Kun hän laittoi postauksen menemään, hän hymähti, että taas siinä on ”Helena maalaa”. Aamuteen ja -jugurtin jälkeen hän otti kuitenkin kenttämaalaustelineen parvekkeelta ja pystytti sen makuuhuoneeseen työpöytänsä viereen ja alkoi sekoittaa värejä. Myöhemmin, kun hän piti väliä maalaamisessa ja laittoi kahvia, hän otti ja puhdisti jääkaapin laatikot. Sellaisia puuskia. Eilinen sää oli ensin sadetta ja päivällä paistoi aurinko. Sade piti sopivasti väliä aamuyhdeksältä, kun kävelimme kaupalle ja takaisin. Minä kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 320. Käsikirjoitusta on kaikkiaan 840 sivua. Luimme ääneen reilun tunnin Norman Mailerin Hirvipuistoa. Laskeskelin, että olen lukenut viisi Norman Mailerin kirjaa tätä ennen. Jos olen ymmärtänyt oikein, hän on kiistelty henkilö, mutta kirjailijana ihan hyvä. Alastomat ja kuolleet olen lukenut kahdesti ja samoin Porton haamun. Kerran itsekseni ja kerran ääneen. Helena kehuu Fay Weldonin kirjaa Ystävättäret. Minä kehun Paavo Rintalan omia tuntoja ja muistoja ja historiaa peilaavaa Aika ja uni -teosta.

Tilkankadulla

    

Tänään, maanantaiaamuna sataa vettä. Maa on taas musta. Eilen päivällä oli vähän aikaa aurinkoista. Työstän Gaz matkaan -käsikirjoituksen ensimmäisen osan loppupuolta. Poistin eilen huonoa tekstiä ja muokkasin jäljellä jäävää. Selkeytin. Etenin kahdeksan sivua. Helena tekee väripiirroksia ja akvarelleja. Aloin iltapäivällä lukemaan ääneen Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Olemme alkutapailussa. Luimme tunnin verran. Lukiessani olin Helsingin Kalliossa, Helsinginkadulla, Linnanmäen tuntumassa, vaikka Mailer kuvaa Kalifornian autiomaata. Samoissa Linnanmäen maisemissa olen ollut muun muassa lukiessani Paul Austerin New York -trilogiaa ja joissain Stephen Kingin kauhukirjoissa. Dostojevskin Karamazovin veljeksiä lukiessani olen ollut ajoittain tutuissa maalaismaisemissa, pellolla, vaikka kirjassa on keräännytty sisätiloihin oikeudenistuntoon. Mielikuvat menevät omia teitään eivätkä välitä kirjailijoista eikä kirjoittajista. Ei maksa vaivaa kuvailla yksityiskohtaisesti. Olen kohta puolivälissä Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni. Sen maisema ei ole selkeänä mielessäni. Kokelas kirjassa lukee välillä Karamazovin veljeksiä. Helenalla on Keith Richardsin Life kesken. Hän luki loppuun Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapauksen ja otti unilukemisiksi hyllyssämme olevan Fay Weldonin Ystävättäret. Kun luin ääneen, hän teki samalla käsitöitä. Illalla katsoimme yhden elokuvan, en muista nimeä ja seurasimme hetken aikaa Napolin ja Roman välistä jalkapallo-ottelua.

Tilkankadulla

    

Eilen lumi oli jo niin vähissä Helsingin Pikku Huopalahdessa, että sitä oli jäljellä enää aurauskasoissa, kun iltapäivällä harmaa lumipyry pimensi taivaan ja sirotteli valkoisen kerroksen räntälunta kauttaaltaan mustan, ruskean ja vihreän maan peitoksi. Illalla lapset telmivät lumileikeissä. Tänään sunnuntaiaamuna kännykkä näyttää nollaa astetta. Helena teki eilen lahjaksi saamallaan pastalaudalla ja -sauvalla tuorepastaa ja keitti sen. Tänään syömme pastaa lisukkeilla. Suppilovahveroita, kangastatteja, selleriä ja mausteita. Kokkailujen ohella Helena teki akvarelleja Tilkankadun pihanäkymän innoittamana. Minä naputtelin astiantiskauksen ohessa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Se on edennyt sivulle 302. Luimme loppusivut Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksistä, Epilogin, jossa Mitjan läheiset suunnittelevat hänen pakoaan vankikuljetuksesta ja viimeisenä lukuna on keuhkotautiin kuolleen koulupojan, Iljusan saattaminen hautaan ja Alesa pitää omanlaisensa saarnan yksinomaan Iljusan koulutovereille ja vannoo muistavansa nämä aina. Hieno loppu, Helena kehui, kun laskin paksun opuksen käsistäni. Helena lukee työpöytänsä ääressä Keith Richardsin muistelmia ja muulloin Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapausta. Minulla on luvussa Paavo Rintalan Aika ja uni, hänen muistelmiaan teologian opiskelijana, uskon hiipuessa maailman raadollisuuden edessä ja kokelaana armeijassa, kokelaana, joka on se pienin herra ja sopivin yleisen vihan ja halveksunnan kohteeksi.

Tilkankadulla

     

Eilen paistoi aurinko. Kiersimme rannan kautta kaupalle. Varpuset sirkuttivat pensasaidassa. Iltamyöhällä ihailimme kuuta, Jupiteria, Marsia ja Orionin tähdistöä. Helena lukee pöydän ääressä Keith Richardsin kirjaa Life. Hän otti uudeksi unilukemiseksi Ross Mcdonaldsin dekkarin Fergusonin tapaus. Minä jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta, jossa olen nyt sivulla 295. Aloin lukea Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni, joka on toisenlaista tekstiä kuin Sissiluutnantti. Aika ja uni on hitaammin luettavaa. Historiaa, muistelmia ja mietelmiä. Kulttuuria. Kun olin lukenut tätä kirjaa noin kolmekymmentä sivua, tajusin, että olen lukenut sen ennen. Teksti on juuri sitä upeaa juoksutusta, jota olen lukenut ennen Rintalalta. Hienoa. Luen sen mielelläni uudestaan. En usko, että olen lukenut aiemmin niitä kahta muuta, lukuvuoroa odottavaa Kauneuden attribuutit -sarjan teosta. Eilen iltapäivällä luimme ääneen tunnin ajan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa oikeudenistunnossa päästiin kuulemaan valamiesten tuomio: Syytetty on syyllinen. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Patalappuja syntyy. Ehkä saamme keväämmällä virkatun verhon makuuhuoneen ikkunaan. Tänään on edessä Karamazovin veljeksissä Epilogi, vajaa kolmekymmentä sivua. Hyvästelemme Dostojevskin fiktiivisen kaupungin ja minä-kertojan. Kirjailija on aina välillä esillä tekstissä tekemässä huomioita ja huomautuksia meidän kaupungin nimissä.

Tilkankadulla

    

Eilen oli toinen perättäinen päivä, jona patikoimme Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Laitoimme varalta piikit tossujen kantapäihin, mutta ne olivat turhia. Pikku Huopalahden pinta oli maitomaista vettä ja jäätä. Mustarastaat lentelivät pihapuskissa. Kevään tunnelmia. Helena lainasi Keith Richardsin kirjan Life. Hän luki eilen loppuun Elmore Leonardin Jackie Brownin ja otti uudeksi unilukemiseksi Simenonin dekkarin Maigret virittää ansan. Etenin kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sain luettua Paavo Rintalan Sissiluutnantin loppuun. Ymmärrän, että se loukkasi aikoinaan nationalistien tunteita sukupuolesta riippumatta ja myönnän, että kirja on kirjoitettu hallitusti, mutta se jäi ulkokohtaiseksi. Aloin lukea Rintalan myöhäistuotannon Kauneuden attribuutit -sarjan ensimmäistä osaa Aika ja uni. Se tuntuu heti enemmän omalta kirjaltani. Eilen iltapäivällä luimme reilut kaksikymmentä sivua puolustajan puhetta Dostojevskin kirjassa Karamazovin veljekset. Ne syyt, joiden syyttäjä oli aiemmin osoittanut todistavan syytetyn syyllisyyttä, samojen syiden puolustusasianajaja osoitti päinvastoin tukevan syytetyn syyttömyyttä. Puolustus peräsi syyttäjää esittämään todisteita, varkauden osalta ne rahat, jotka on varastettu ja murhan osalta todistajan, joka on nähnyt murhateon. Dostojevski on varmaan halunnut näyttää alleviivaten, että totuus on suhteellinen. Ikiaikainen viisaus, joka pätee yhä. Pätee tänä päivänä, ei vain vanhassa romaanissa Venäjällä, vaan meidän arjessamme ja yksioikoisessa ajattelussamme. Totuus on monta.

Tilkankadulla

    

Tammikuu on lopuillaan ja sää on edelleen nollan kieppeissä. Eilen kävelimme tihkusateessa ja tuulessa Munkkiniemeen kirjastoon. Varaamani kirja, Paavo Rintalan Aika ja uni oli noudettavissa. Lainasin samalla toisen Rintalan kirjan Faustus. Eli minulla on kotona nyt lukujonossa Kauneuden attribuutit -sarjan kolme teosta. Helena huomasi poistokirjoissa Simenonin dekkarin Maigret virittää ansan ja pakkasin senkin reppuuni. Pikku Huopalahden jää on sulamaisillaan. Tilkankadulla huomasin nurmikolla kolmipyörän ja nappasin siitä kuvan. Helena piirtää luonnoksia akvarelleja varten ja maalaa niitä sitten useita töitä samaan aikaan. Kirjankansiluonnoksen Gazia hän vaalensi eilen ja se on kuivumassa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 276. Kohta olen käynyt läpi kolmanneksen koko tekstistä. Paavo Rintalan kirjasta Sissiluutnantti on lukematta viimeiset neljäkymmentä sivua. Sen intensiteetti on heikentynyt. Sissipartion kalastustouhut tuntuvat tyhjäkäynniltä. Paluu rintamalinjan läpi omien puolelle kuitattiin kovin niukasti. Helena on lukenut melkein kokonaan Elmore Leonardin Jackie Brownin. En muista kunnolla sitä kirjaa, mutta sen kyllä, että se eroaa elokuvasta ja että siinä intensiteetti säilyy. Samoin Dostojevskin Karamazovin veljeksissä. En sano, että tämän kirjan eettinen sanoma tekisi sen, vaan ennemmin väittäisin, että siinä on ylipursuavan tekstimassan tuottamaa kerroksisuutta tai jotain muuta maagista. Slaavilaisuutta myös. Kansanluonnetta, sen kuvaamista. Syyttäjä taisi puhua neljän- tai viidenkymmenen sivun pituudelta loppupuheenvuorossaan. Kirjaa on jäljellä seitsemänkymmentä sivua, joten eiköhän puolustusasianajaja käytä sen tilan kokonaan.

Tilkankadulla

    

Tänään keskiviikkoaamuna on kaksi astetta lämmintä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lounaistuulta viisi metriä sekunnissa. Helena lisäsi eilen kirjankansikuvaluonnoksen kuorma-autoon kirkkaita valotäpliä ja -viiruja. Auton pohjaväri on yhä liian tumma. Se ei nouse tarpeeksi esiin taustan sinisestä sametista ja vaatii vielä uutta, kirkkaampaa akryylikerrosta. Gaz matkaan -käsikirjoituksen työstö on edennyt sivulle 267. Ääneenlukuprojektissa olemme sivulla 1000 Fedor Dostojevskin myöhäisteoksessa Karmazovin veljekset. Oikeudenkäynti jatkuu syyttäjän pitkällä puheenvuorolla. Helena lukee Elmore Leonardin kirjaa Jackie Brown. Hän kehuu sitä. Minä olen yli puolenvälin Paavo Rintalan aikoinaan kohuttua teosta Sissiluutnantti. Se on nopealukuinen kirja. Henkilöhahmot jäävät siinä varsin vaisuiksi, mutta oletan, että se on tarkoituksellista. Nimet, jotka vilahtelevat tekstissä, eivät painu mieleen. Luin kauan sitten jostain lehdestä kahden vanhan menestyskirjailijan, Georges Simenonin ja Ian Flemingin ikämiehinä käymän keskustelun, yhteishaastattelun, jossa molemmat painottivat henkilöhahmojen onnistuneiden nimien suurta merkitystä. Maigret. James Bond. Kartteliko Paavo Rintala nimiä ja sankareita?

Tilkankadulla

   

 

Lunta sataa. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Minä jään kotiin naputtelemaan läppärille päivän postausta. Kirjoitan sitä päivittäin puolesta tunnista tuntiin. Päivän aikana saatan käydä muun kirjoittamisen ohessa blogitekstitiedostossa ja tehdä muistiinmerkintöjä, mutta useimmiten kirjoitan päivän tekstin yhteen kyytiin näin aamusella. Eilen illalla merkitsin muistiin nimen Ed McBain, Saapasjalkakissa. Helena luki sen ja illalla hänellä näkyi olevan seuraavana unikirjana ja -kirjoina Aila Meriluodon Talvikirja -runoteos ja Elmore Leonardin Jackie Brown, alias Rommipunssi. Eilen työstin lisää Gaz matkaan -käsikirjoitusta ja olen siinä sivulla 255. Koko käsikirjoituksessa on sivuja 839. Luin loppuun Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä. Wikipediassa näkyy, että tämä kirja aiheutti ärtymystä ilmestyessään Saksassa 1963, samana vuonna kuin Paavo Rintalan Sissiluutnantti. Suomeksi Klovni kääntyi vasta neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen. Aloitin eilen illalla Sissiluutnantin. Iltapäivällä oli Dostojevskin Karamazovin veljeksien vuoro. Oikeudenkäynti jatkuu karnevaalisena. Todistajia pyörtyy, tulee hulluksi ja saa kohtauksia. Täyttä teatteria. Kaikki on viimeisen päälle teatraalista. Iltamyöhällä katsoimme televisiosta jalkapalloa, Inter vastaan Empoli, joka päättyi nolla yksi.

Tilkankadulla

   

 

Maanantai. Viikko neljä alkaa. Lunta sataa hiljalleen. Kävimme viimeksi eilen katsomassa Mannerheimintien varrella sitä puuta, ruotsinpihlajaa kenties, josta repeytyi käytännössä puoli puuta irti. Mietimme miten se pärjää jatkossa? Pikkulinnut voivat pesiä siinä kolossa, mikä jäi keskelle puun runkoa tai sinne pesiytyy tuholaisia ja puu menehtyy. Eilen aamulla sää oli jotenkin hieman sumea ja otin puun arvesta kaksi kännykkäkuvaa. Etenin taas jonkin verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kun Helena näytti kansikuvaluonnostaan, Gaz kellumassa siinä, se jäi hautumaan alitajuntaan ja illalla huomasin ajattelevani sitä. Tein muutamia ehdotuksia, mitä siihen voisi lisätä. Helena vastasi, että on parempi, jos piirrän ne. Hurja vaatimus. Yritän jossain välissä tänään. Helenalla on jokin käsityö menossa muun tekemisen ohella ja hän tekee sitä lukutunnin aikana. Dostojevskin Karamazovin veljeksissä on menossa Mitjan, vanhimman veljen oikeudenkäynti. Tätä se taitaa olla lopun kirjaa, mutta en muista minkä päätöksen oikeus tekee? Kirjailija vihjailee, mutta hän saattaa kääntää turkkinsa. Helena kokeili lukea Paavo Rintalan kirjaa Sissiluutnantti. Sotiminen kävi, mutta lempi ei maistunut hänelle. En ole lukenut kirjaa, joten koen hienoista uteliaisuutta. Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä on minulla yhä kesken.

Tilkankadulla

    

Pientä pakkasta. Talvi jatkuu leutona Itämeren rannikolla. Helena täsmenteli eilen kuorma-auton hylkyä taivaalla. Se ei erotu vielä tarpeeksi tummasta taustasta, mutta piirtyy esiin veto vedolta, maalitäplä täplältä. Sen lisäksi hän käytti jäännösvärejä uusiin akryylimaalauksiinsa. Kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 231. Kokonaissivumäärä on pysynyt viikon ajan entisellään 837:ssä sivussa. Helena varasi kirjastosta seuraavan Patricia Highsmithin Ripley -jännärin, joka taitaa olla järjestyksessä ensimmäinen. Siinä oli useampia varauksia, joten sitä ei saa muutamassa päivässä. Onneksi on muita kirjoja, niin Highsmithillä kuin muillakin kirjailijoilla. Luen viimeistä viittäkymmentä sivua Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä. Siinä elää ja henkii taustalla maailmansodan muisto ja jälleenrakennuksen vaikeat ajat. Minä yritän muistaa kuka valtiomies on lausunut joskus sen viisauden, että sota on aina helpompi aloittaa kuin lopettaa. Herättääkö Böllin kirja tällaisia ajatuksia vai tuleeko niitä muuten? Luin eilen ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa huomio oli nyt keskimmäisessä Ivan-veljessä. Kahdenkymmenen sivun ajan hän keskusteli ja kiivaili yksinään pirun kanssa omassa huoneessaan tietäen, että piru on hänen oma hallusinaationsa.

Tilkankadulla

    

 Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Tyyntä. Otimme eilen molemmat kännykkäkuvia kauppareissulla Tilkankadulta ja iltapäivän valossa kuvasin sisäpihaa ja pilviä. Valikoimme aina yhdessä varsinaisen postauskuvan. Usein se on selvä jo kuvattaessa, mutta tänään esimerkiksi en tiedä mitä kuvaa Helena oli ajatellut vai onko hänellä mielessä vielä mitään? Työstin eilen kuuden sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena aloitti uuden akryylityön pahville. Hän tekee useampia töitä yhtä aikaa värien mukaan. Hän luki loppuun Patricia Highsmithin kirjan Kepeät mullat, herra Ripley ja menossa on Tom Ripley, amerikkalainen ystävä ja varalla vielä Highsmithin Tunari. Minä olen loppupuolella Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä. Pidimme eilen iltapäivällä pitemmän lukutunnin ja luin ääneen yli neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Draama jatkuu, mutta en kerro enkä paljasta mitään täsmällisempää, vaikka tuskin kukaan lukee tätä kirjaa juonen tai jännityksen takia. Varasin kirjastosta itselleni Paavo Rintalan myöhäistuotannosta teoksen Aika ja uni. Se oli saatavilla Pasilassa ja on matkalla nyt Munkkiniemeen noutopaikkaan. Minulla odottaa luettavien kirjojen pinkassa Rintalan Marian rakkaus, mutta huomasin, että se on kakkososa trilogiaa, joten taidan lukea ensin ykkösosan Aika ja uni. Kolmas osa taisi olla nimeltään Faustus. Olen lukenut aikoinaan Rintalan kirjan Minä, Grünewald. Se oli hyvä.