Terveisiä Taavetista

 

Elokuu päättyy. Lämpömittari näyttää viittä astetta. Metri pohjoistuulta. Kävin jalan kuutostien toisella puolella keräämässä tatteja ja muutaman rouskun. Luen Kjell Westön kirjaa Leijat Helsingin yllä. Se on odottanut kirjahyllyssämme viisitoista vuotta. Aikamatka seitsemänkymmentäluvulle ja vielä kauemmas. Pidän Westön tyylistä. Joka toinen kappale on hän -kerrontaa, joka toisessa minä on äänessä. Olen melkein kirjan puolivälissä ja nyt esiin tulee toinen minä -kertoja. Ensimmäinen oli poika, jonka kehitystarina tämä on, niin koen ja jälkimmäinen on tyttö, pojan isosisko, joka kertoo oman näkemyksensä pojasta ja tapahtumista, korjaa tämän kaunistelemia juttuja. Laveaa tarinaa. Sivuja karttuu. Ajankuvana ovat automerkit, kaupunginosat ja liikenneväylät, rockin ja popin kuninkaalliset.

 

Terveisiä Taavetista

 

Kahtena iltayönä sää on suosinut taivaankatsojaa ja olemme nähneet nousevan kuun ja tähtiä. Matalalla oleva kuun puolikas on voimakkaan keltainen, kun se erkanee puiden latvojen yläpuolelle. Parvekkeelta näemme jo hämärissä Arcturuksen ja Capellan ja kun taivas pimenee Otavan ja Kassiopeian. Eilen teimme pihakävelyn yhdentoista aikaan ja kun etsi sopivan kohdan, jossa katu- ja pihavalaistus ei häirinnyt, erotti eteläisen taivaan runsaan tähtikirjon, mutta ei sentään Linnunrataa. Jupiter on loistavin tähti, planeetta horisontin yläpuolella, sen jälkeen valovoimaisimmat kohteet ovat kesäkolmio, Deneb, Vega ja Altair. Tänään aamu valkeni pilvettömänä, kahdeksan ja puoli astetta ja taivas rusotti, joka tarkoittaa jonkin ennusteen mukaan tulossa olevan huonoa säätä.

 

Terveisiä Taavetista

 

Aamuterveiset metsästä, suon laidasta ja metsätieltä, sienien maailmasta. Vanhoiksi menneitä itiöemiä, isoiksi paisuneita tatteja ja vasta karikkeesta nousseitten sienien lakkeja. Puolukan punaisia mättäitä ja mustikoita. Kaksi hirvikärpästä. Luin eilen uudelleen läpi P -käsikirjoituksen. Korjasin kaksi kohtaa ja viilasin ja virtaviivaistin. Käsikirjoituksen sivumäärä on satakaksikymmentäkaksi. Pienoisromaani. Alan etsiä löytyykö sopivaa kirjoituskilpailua? Aion lähettää tekstin myös muutamalle kustantajalle. Kirjoitin tätä käsikirjoitusta kaksi kuukautta. Aloitin sen juhannuksena.

 

Tiikerintaljan alustus

  

Tiikerintaljan alustus: Yli vuosi sitten kehittelin tarinaa nimeltä Kaksi tiikerintaljaa. Kuvittelin tilanteen, jossa lähtökohtana Amerikan Lännessä, yli sata vuotta sitten kaksi tiikeriä karkaa eläintarhasta tai sirkuksesta. Toisena, vuorottelevana tarinajuonteena oli minähenkilö nykyajassa, Suomessa, nuorimies, joka on kauppamiehen vaistolla pannut rahoiksi huutokaupoilla. Suomi-osuus meni piloille. Sotkin sen. Laitoin tarinan jäähylle, mutta tämän vuoden keväällä avasin sen uudestaan: Otin Lännen tiikerit erilleen muusta tekstistä ja kirjoitin Suomi-osioksi rekkakuskiharjoittelijan, joka on mukana hakemassa Liettuasta eläintarhasta tiikerin Korkeasaareen. Nimeksi tuli Tiikerintalja. Lähetin käsikirjoituksen ennen kesää muutamille kustantajille, mutta kiinnostus jäi lieväksi, joten tuntuu houkuttelevalta tarjota se blogiyleisön vapaasti luettavaksi. Jaoin tekstin kolmeenkymmeneenyhdeksään osaan ja julkaisemme sitä kaksi osaa viikossa keskiviikkoisin ja lauantaisin.

Terveisiä Taavetista

 

Kansikuva on Seuratin maalauksesta. Kristina Carlsonin William N. päiväkirja oli viideskymmenesneljäs lukemani kirja tänä vuonna. Hyvää, tasapainoista tekstiä. Mukava lukea vanhaan aikaan sijoittuvia kirjoja. Kymmenen vuotta sitten julkaistu kirja. Otin seuraavaksi lukukirjaksi Kjell Westön Leijat Helsingin yllä. Sää: Koleaa, tuulista ja pilvistä. Autolomaviikon jälkeen tartuin jälleen P -käsikirjoitukseen. Tein siihen toisenlaisen lopun ja aloin lukea sitä läpi eilen ja tänään saan luvun loppuun

 

Terveisiä Taavetista

 

Ernest Hemingwayn Edens lustgård oli viideskymmeneskolmas tänä vuonna lukemani kirja. Se täytti tarpeensa. Kuvaus oli täsmällistä Hemingwaytä, replikointi oli hyvää, väittäisin parempaa kuin aiemmissa kirjailijan kirjoissa, mutta romanttinen rakkaustarina ei saa minulta pisteitä. Lopussa on käänne, jonka arvasin etukäteen. Mietin mitä Ernest olisi tehnyt muokatakseen kirjan paremmaksi, enemmän omaan henkeensä olevaksi, oman näköisemmäksi, jos hän olisi viimeistellyt sen? Ehkä kirjailija oli luovuttanut sen teoksen osalta? Huti. Edens lustgård on postuumi ja siinä on pakosti muiden sormenjälkiä.

 

Automatkalomalta

  

Automatkalomalta: Vuokrasimme henkilöauton viikoksi ja kävimme Helsingissä yhtenä päivänä ja viikonlopuksi reissasimme Kajaaniin. Helsinki on meille vanha tuttavuus. Siellä liikkuu kätevästi myös omalla autolla, kun tuntee alueen ja on kartalla. Kajaanista olen ajanut ehkä kerran läpi muinoin, mutta voi sanoa, että Mikkelistä ylöspäin viitostietä oli uutta elämystä. Samoin paluutaipaleella kuutostietä tutut näkymät tulivat vastaan vasta ennen Imatraa. Kajaani on kaunis kaupunki. Joki tekee sen, iso suvanto. Kaupunkikeskusta on pieni, muutaman ristikkäisen kadun muodostamat korttelit, joiden varrella ovat liikkeet ja ravintolat vieretysten. Vietimme kaupungissa vain yhden kokonaisen päivän, joten rajasimme tutustumisemme pieneen alueeseen. Ehkä käymme siellä myös joskus myöhemmin. 

Matkalla

 

Matkalla päättyy Lappeenrantaan. Myllykeskuksessa puoli yhdeksän aikaan. Auto on tankattu ja ajamme seuraavaksi vuokraamon pihalle. Sataa, mutta säätieto antaa toiveita, että ilma poutaantuu.

Matkalla

 

Matkalla kävimme metsätiellä. Sieniä nousee. Eilen reissasimme seitsemän tuntia kuutostietä Kajaanista Taavettiin. Pääsimme illaksi kotiin ja virvokkeille parvekkeelle. Kaikki hyvin Taavetissa. Nyt aamiaisella Jurvalan Kahvi-Pakarissa. Asvalttimiehet päällystävät liittymää.

Matkalla

 

Eilen lauantaina Kajaanissa jokivarren ympäristö tuli tutuksi. Muraaleja oli tekeillä ainakin yksi uusi ja sähköinen punainen tupa. Ajelimme Paltamoon kahlaamaan Oulujärven rantahietikolla. Avara näkymä, jota kaukaiset rannat rajasivat utuisina.

Kello17:26 Joensuun tienoilla. Kahvihetki ajon lomassa. Sadetta silloin tällöin, mutta nyt aurinko paistaa terassille.

Matkalla

 

Lauantaiaamu Kajaanissa. Eilen kävelimme keskustassa. Yksi pysti löytyi, vesiväylä, voimalaitos, jokin yleisötapahtuma ja lapsia ongella voimalaitoksen alapuolisella virralla. Linnanrauniot veden keskellä.

Matkalla

 

Katrilli Ristiinassa aamulla kymmentä vaille kahdeksan. Suunta on pohjoiseen Kajaaniin. Kahvia, Helena nautti sämpylän ja minä lämpimän lihapiirakan. Sää on pilvipoutainen, kesää.

Joroisissa Jari-Pekassa, kun kello on viittä vaille kymmenen. Traktori on koristeltu hellästi ja huomaavaisesti.

Lapinlahdella Liisan ja Matin asemalla. Vilkas paikka. Kuusi tuntia tehty matkaa.

Matkalla

 

Sadetta pitämässä Luumäen Jurvalan Kahvi-Pakarissa. Helsingin jälkeen tunnelma on rauhallinen.

 

Sieniä pihanurmikolla.

Matkalla

 

Keskiviikko. Eläintarhan Nesteellä Helsingissä. Tuulee, vaikka taitaa se tuulla ympäri Suomen. Ratikka ajoi ohi, kirskui raiteillaan. 

Matka jatkuu Tikkurilaan. Kissakylään.