Tilkankadulla

    

 Marraskuu päättyy Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulla vesi- ja räntäsateessa. Lämpötila on niukasti plussan puolella. Itätuulta kolme metriä. Kuun alkupuolella soi silloin tällöin päässä Miljoonasateen Marraskuu ja nyt taas, kun naputin Marraskuu postauksen alkuun. Jotkut sävelet ja kappaleet tarttuvat mieleen. Ja sanat, joissa on runoutta. Helena on lukenut puoleen väliin Oatesin paksun kirjan Yö Uni Kuolema Ja Avaruus. Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut saa odottaa. Menikö nimi oikein? Kirjoitin kuusi sivua eilen aamu- ja iltapäivärupeaman aikana Gaz matkaan -tarinaa. Sivuja on koossa 735. Luin joitain sivuja Galbraithin Rahaa. Jalkapallon mm-kisoissa Qatarissa ratkesi eilen kaksi lohkoa: A-lohkon voitti Hollanti ja Senegal sijoittui toiseksi. B-lohkon voitti Englanti ja USA tuli toiseksi. Nämä joukkueet pelaavat ensimmäisissä pudotuspeleissä ristiin toisiaan vastaan. Neljä ottelua on tiedossa myös tänään ja kahden lohkon sijoitukset ratkeavat. Kisat ovat kohta puolivälissä. Kotijoukkueen, Qatarin urakka päättyi eilen. Nolla pistettä. Yksi tehty maali sentään.

Tilkankadulla

    

Aste plussaa. Kaakkoistuulta neljä metriä sekunnissa. Lauantaina, kun kävimme Munkkiniemen kirjastossa ja Helena lainasi varaamansa Leena Lehtolaisen kaksi dekkaria, huomasin Best seller -hyllyssä, utuuksissa Joyce Carol Oatesin uusimman suomennoksen Yö Uni Kuolema Ja Avaruus. Näytin sitä Helenalle. Teos on paksu opus, joten Helena jätti sen lainaamatta. Sunnuntaina Helena oli lukenut toisen Lehtolaisen dekkareista ja aloitti sen viimeisen. Häntä jäi kaihertamaan Oatesin kirja. Katsoin helmetin sivuilta tilannetta ja totesin, että Yö Uni Kuolema Ja Avaruus -teosta on niin ja niin monta ja varauksia toistakymmentä, mutta yksi kappale on saatavilla, Munkkiniemen kirjastossa. Niinpä lähdimme eilen kävelemään puoli yhdeksältä rantaraittia Paciuksenkadulle ja Munkkiniemeen. Kirjasto oli juuri auennut, kun pääsimme perille ja siellä Oatesin kirja odotti yhä Best seller -hyllyssä. Näin kirjat juoksuttavat meitä. Eilen Qatarissa päättyi lohkovaiheen toinen kierros. Brasilia ja Portugali voittivat omat ottelunsa ja varmistivat jo nyt jatkopaikkansa Ranskan lisäksi. Ghana voitti Etelä-Korean kolme kaksi. Kamerun ja Serbia pelasivat tasan kolme kolme. Kirjoitin kaksi sivua Gaz matkaan -tulevaisuusfiktiotani. Sitä on 729 sivua. Luin pari sivua Galbraithin Raha -historiikkia.

Tilkankadulla

    

Nollassa. Kaksi metriä tuulta idän ja kaakon välistä. Eilen naputtelin Gaz matkaan -tarinaa vajaat viisi sivua eteenpäin. Huilaan sivulla 727. Boeing 727 -lentokonetyyppi tuli siitä mieleen. Ilmasta kai näitä tippuu? Luin Galbraithin kirjasta Raha intiaanien wampumeista eli värjätyistä simpukankuorista, jotka olivat Amerikan mantereen siirtolaisasutuksen hyväksyttyjä vaihtorahoja vuonna 1641. Kuusi simpukankuorta vastasi yhtä pennyä. Intiaanit olivat keskuspankkiireja ja majavannahat katteena. Joissain siirtokunnissa tupakka oli vaihdannan väline. Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Oikeuden jalopeuran. Sain pari päivää sitten parvekekäyttöön litteän istuintyynyn, johon Helena on virkannut suojuksen. Nyt hänellä on jokin muu käsityö menossa ja edistymässä akavrellien maalaamisen ohella. Katsoimme myös jalkapalloa. Saksa puristi vaivoin tasapeliin Espanjaa vastaan. Yksi yksi. Belgia hävisi Marokolle nolla kaksi. Belgia on Fifan viimeisessä rankingissa yhä kakkonen. Onko vielä jatkossa? Costa-Rica voitti Japanin yksi nolla ja Kroatia Kanadan neljä yksi. Edelleen vain Ranska on varmistanut kahden ottelun jälkeen paikan jatko-otteluihin. Tänään päättyy lohkovaiheen toinen kierros.

Tilkankadulla

    

Tänään ensimmäisen adventtisunnuntain aamuna sataa lunta. Valkoinen joulu odotuksessa. Tämä joulunalusaika antaa toiveita siitä myös näin etelässä, sulan meren lämmittämässä Helsingissä. Öisin on pitänyt pientä pakkasta ja päivisin hipoo nollaa, joten lumipeite pysyy sinnikkäästi maassa. Eilen haimme kirjastosta Helenan kaksi kirjavarausta, Leena Lehtolaisen dekkareita. Trilogian osat kaksi ja kolme. Olen lukenut monta vuotta sitten yhden Lehtolaisen kirjan. Ehkä se oli kirjailijan esikoisteos. En muista siitä paljoa, mutta kokonaisuutena minulle jäi lukukokemuksesta kliseinen vaikutelma. Oletan, että se on tarkoituksellista. Genre vaikuttaa ja sanelee. Helena luki kakkososan jo eilen puoleenväliin. Hän kehuu, että Henkivartija ja tämä sitä seuraava osa, Oikeuden jalopeura ovat parasta hänen lukemaansa Leena Lehtolaista. MM-kisoissa ei jääty eilen tasapeleihin: Australia voitti Tunisian, Puola Saudi-Arabian, Ranska Tanskan ja Argentiina Meksikon. Ranska on kuudessa pisteessä kahden ottelun jälkeen ja käsittääkseni ensimmäinen varma jatkoonmenijä. Kirjoitin viisi sivua Gaz matkaan -tarinaa pelien lomassa ja osin aikana. Kuulehan sen mitä kentällä tapahtuu. Käsikirjoitusta on nyt 722 sivua.

Tilkankadulla

    

 

Sataa hiljalleen lunta. Kaksi astetta pakkasta. Koillistuulta neljä metriä sekunnissa. Ulkoilimme eilen vain sen verran, että kävimme kaupassa. Qatarin kisat vaikuttavat tällä lailla. Eilen kisoissa Wales koki tappion Iranille nolla kaksi. Qatarin ja Senegalin välinen ottelu päättyi yksi kolme. Hollanti ja Ecuador tasasivat pisteet, yksi yksi. Illan päätösottelu jäi maalittomaksi, Englanti nolla ja USA nolla. USA taisi olla lähempänä tehdä maalin. Helena luki unikirjana omasta kirjahyllystämme jonkun Johnsonin dekkarin Armoton katu. Pihanäkymä kiehtoo häntä, varsinkin tietyssä iltavalossa. Haimme eilen kellarikomerosta lisää piirustuspahveja ja -paperia. Mustarastas, joka käy ikkunamme alla olevassa pensaassa julistamassa reviiriään, se pitäisi saada myös kuvattua pitkällä objektiivilla. Etenin kolme sivua Gaz matkaan -tarinaa. Sitä mielikuvituksellista sanakoostetta on nyt 717 sivua. Luin välillä muutaman sivun Galbraithin kirjaa Raha. Se on julkaistu originaalina 1975 ja suomeksi 1979. Rahan historia on osa yleistä historiaa. Samalla se on kulttuuria. Kulttuuri on sikäli erikoinen teema, että perimmältään kaikki ihmisen toiminta on jonkin kulttuurin harjoittamista.

Tilkankadulla

    

Plus yksi aste. Kuusi metriä itätuulta. Saimme joulukuusen sisäpihalle. Ensin se oli vain kuusi, jonka jotkut työntekijät kiikuttivat paikalle, putkimaiseen pakettiin topattu parimetrinen kuusipuu, mutta jossain välissä iltaa, kun jo hämärsi, siihen olivat ilmestyneet valot. Hyvän näköinen. Toivotaan vain, että se ei kuluta paljon sähköä, kun se keksintö on käynyt vähiin maailmassa. Helena keräsi toissapäivänä ompelukoreihin samanpaksuisia lankakeriä ja alkoi eilen kutoa tai virkata jotain uutta. Hän luki Leena Lehtolaisen Henkivartijan ja varasi kaksi muuta kirjastosta. Osa kolme on jo noudettavissa, mutta kakkosta kaipailemme. Kirjoitin omaa Gaz matkaan -tekstiäni. Olen siinä sivulla 714. Luin myös muutaman sivun Galbraithin Rahaa. Eilisissä Qatarin jalkapallopeleissä ei tullut varsinaisia yllätyksiä. Lohkovaiheen ensimmäinen kierros tuli päätökseen. Työ- ja arkiviikko päättyy. Siirrymme viikonloppuna adventtiaikaan.

Tilkankadulla

    

Jouluun on kuukausi. Teimme eilen ratikka-ajelun Jätkäsaareen. Kympin päättäriltä Lasipalatsin pysäkille ja Simonkadulta ysillä perille. Kävelimme muun jonon mukana vanhaan tiilimakasiiniin ja saimme siellä kahdet rokotukset. Toiminta oli tehdasmaista liukuhihnaa ja teki vaikutuksen. Jonottaminen ei ollut mitään seisomista, vaan siirryimme koko ajan eteenpäin ja hoitohenkilö luetteli sermien takana piilossa olevien vapaiden rokotuspisteiden numeroita, viittoi ja näytti käsillään kuin liikennepoliisi. Tietokoneelta ei tainnut löytyä meikäläisen rokotushistoriaa tai sitten sairaanhoitaja testasi ja kyseli muuten, toinen piikki toiseen olkaan ja toinen toiseen, kehotus olla rasittamatta itseään ja muistutus viidentoista minuutin odotusajasta tarkkaamossa ennen kuin saa lähteä. Istuimme sen aikaa, tarinoimme, katsoimme kännyköistä miten peli oli päättynyt ja lähdimme ulos rakennuksesta satama-altaan puolelle. Helsinkiä tältä kulmalta. Meillä oli molemmilla liukuesteet talvilenkkarien kantapäissä ja ne olivat tarpeen sekä Pikku Huopalahden päässä että Jätkäsaaressa, vaikka kulkuväylät olivat hiekoitetut. Piti mainita jo eilisessä postauksessa, että eleissään ikoninen Stephanie Frappart näkyi olevan jossain ottelussa neljäntenä erotuomarina, hienoa ja eilen taisi olla kahdessa ottelussa nainen neljäntenä oikeudenjakajana. Saksa sitten hävisi, vaikka pääsi tekemään rankkarimaalin. Japani loisti. Hyvä Japani.

Tilkankadulla

   

 

Kolme astetta pakkasta. Koillistuulta viisi metriä sekunnissa. Helena sai käsityön valmiiksi. Pieni palapeitto. Pikku Huopalahti oli osin ohuessa riitteessä, kun kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon. Emme olleet ajatelleet, että pakkasjakso olisi ollut niin pitkä, että mataliin merenlahtiin muodostuu jäätä. Paluumatkalla poikkesimme leipomoon kahville ja ostimme mukaan pari lämpimäisleipää. Jalkapallokisoissa oli yllätys, kun Argentiina hävisi Saudi-Arabialle yksi kaksi. Vai pitäisikö kirjoittaa, että piristävä käänne, kun Saudi-Arabia kiri pelin toisella puoliajalla tasoihin ja voittoon asti. Hyvä Saudi-Arabia. Kaksi ottelua päättyi maalittomina tasapeleinä ja pistejakoon. Illan päätösottelussa Ranska oli Australiaa parempi neljä yksi. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen Juhani Peltosen kirja Elmo ja siitä Dervangan kisat vai oliko se Dervangan suurkisat tai maailmankisat? Niin ne tulivat, Qatarin kisat. Peltonen voisi olla nyt huvittunut tai ihmeissään. Helena lukee Leena Lehtolaisen kirjaa Henkivartija. Gaz matkaan -käsikirjoitukseni eteni eilen kolme sivua. Olen siinä sivulla 703. Luin myös lyhyen kappaleen Galbraithin kirjaa Raha. Faktaa ja asiaa.

Tilkankadulla

    

Aste pakkasta. Itätuulta viisi metriä. Pilvistä, mutta nyt aamulla parhaillaan ei sada lunta ja säätieto lupaa poutaa pariksi päiväksi. Tilkankadun yksityiskohtia: Vihreä seinäpinta erottuu valkoista maanpintaa vasten. Sinisiä pylväitä. Yksityiskohtia, joiden ohi kulkee helposti huomaamatta. Meidän rappukäytävän hiirenkoloasetelman postilaatikossa näkyy olevan postilähetys. Helena luki Clarken Avaruusseikkailu 2001 -kirjan. Hänelle tuli lukiessaan mieleen siitä tehty Kubrickin elokuva. Kirjan voi palauttaa ja noutaa samalla seuraavan saapuneen varauksen. Minä naputin pelien ohessa lisää Gaz matkaan -tarinaa. Se on sivulla 700. Aloin lukea Galbraithin kirjaa Raha, muutaman sivun. Olen lukenut sen aiemmin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Eilen oli täysi pelipäivä Quatarissa. Maaleja on tullut reippaasti. Ensimmäinen tasapeli myöhäisottelussa USA:n ja Walesin välillä. Eri televisiokanavien urheilutoimitukset tekevät täyttä päivää. Urheilu työllistää.

Tilkankadulla

    

Kaksi astetta pakkasta. Totuttelemme talveen. Eilen päiväkävelyllä näimme kanootin vesillä. Joku meloi virtaa ylöspäin. Mielikuvitusvirtaa. Sorsat narskuttivat. Tuuli rannassa vaatteiden läpi. Jalkapallon mm-kisat alkoivat Quatarissa. Aukaisimme television puoli tuntia ennen ottelun alkua. Siellä meni kisastudio, luki ohjelmatiedoissa, mutta menossa oli kuitenkin jonkinmoinen yhteiskuntapoliittinen keskustelukerho ja paneeli. Kisastudio? Aihe oli jalkapallokisat, ajattelin, mutta tämä pääasia oli unohdettu ja ohitettu. Se oli kai sivuseikka jonkin isomman haloon rinnalla. Boikotti? Ahaa, senkö takia, koska Suomen jalkapallomaajoukkue ei selviytynyt kisoihin? Iltakuudelta alkoi avausottelu, jonka isäntämaa hävisi nolla kaksi. Ecuador voitti. Tänään on peräti kolme ottelua. Eilen Helena neuloi tilkkutäkkiä. Hänellä oli valmiina nippu isoäidin neliöitä, joita hän alkoi sommitella joksikin peitoksi. Tai verhoiksi. Helena lukee unikirjana Clarken kirjaa Avaruusseikkailu 2001. Minä luin loppuun Pulkkisen Elämän herrat. Mielenkiintoinen teos, vaikka en kohdakkoin välittänyt siitä kovin paljon. Kiihkeys ja kannanotto. Protestimieliala. Kirjailija puhuu suunsa puhtaaksi, antaa tulla. Johtuuko tendenssi pahoinvoinnista? Kirjoitin kahdessa työrupeamassa yhdeksän sivua omaa Gaz matkaan -tarinaani. Sitä on nyt 694 sivua ja kasvaa vain.

Tilkankadulla

    

Sataa hiljalleen lunta. Ensilumi lankesi eilen puoliltapäivin Tilkankadun sisäpihalle. Olimme hetken päivälevolla ja kun avasin silmäni, näin sälekaihdinten pilkkomaa vipatusta. Lunta, sanoin ääneen. Joo joo, Helena vastasi. Jatkoin: Tai lintuparvi. Tai mehiläispesä on lähtenyt liikkeelle. Maa sai verkalleen ohuen valkoisen lumipeitteen, jota ruohonpiikit koristavat. Jääkö se? Tuttu kysymys joka syksy. Siinä ja siinä. Helena ahkeroi eilisen aikana keittiön ikkunaverhon valmiiksi. Laitoin sen riippumaan paikoilleen. Se täytyy vielä silittää ja samalla vähän venyttää sitä. Minä luulin, että tällainen paksu verho olisi painavampi, mutta ainakin verhonnipsut näyttävät pitävän siinä ihan hyvin. Kirjoitin seuraavat seitsemän sivua Gaz matkaan -tarinaa, jota on nyt 685 sivua. Iltapäivällä luin vajaat sata sivua Matti Pulkkisen kirjaa Elämän herrat. Harrastajakirjoittaja kirjoitti tunnistettavan novellin paikallisesta kappalaisen vaimosta, kolmesta pienestä lapsesta ja miehestä, kuvitteli mitä kaikkea naisen päivään kuuluu yrittäessään pitää kotia kunnossa ja syöttää, pesettää, ulkoiluttaa ja kasvattaa lapsia oikeaoppisesti. Sitten harrastajakirjoittaja vei tekstin kappalaiselle, toiselta ammatiltaan kirjailija, luettavaksi ja arvioitavaksi ja luki sen tekstin tämän vaimokin. Kappalainen antaa suullisena monikymmensivuisen vapaan kritiikin lukemastaan ja samalla elämästään, itsestään ja vaimostaan ja jälkimmäisen henkisistä vaikeuksista. Kirja muuttui taas kiinnostavaksi ja nyt kiinnostaa miten se päättyy?

Tilkankadulla

   

 

Kolme astetta pakkasta. Pakkaset tulivat. Vietämme merkkipäivää, sillä tänään on kulunut kaksi kuukautta muuttopäivästä. Syyskuun yhdeksästoista muutimme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Se päivä tuntuu olevan jossain kaukana ja meistä molemmista, Helenasta ja minusta on tuntunut kuin olisimme asuneet täällä uudessa kodissamme jo vaikka kuinka pitkään. Ajan outoja olemuksia, pitkiä päiviä ja lyhyitä päiviä, nopeasti ohi virtaavia viikkoja ja vauhdikkaita viikonloppuja. Tänään on myös jalkapallon mm-kisojen aatto. Näistä kisoista on ollut ennakkoon paljon suunpieksentää. Voisiko väittää, että kun politiikka sekaantuu urheiluun, urheilu menettää puhtautensa. Siitä tulee likaista. Helena luki eilen loppuun Murakamin kirjan Miehiä ilman naisia ja otti seuraavaksi luku- ja unikirjaksi Clarken kirjan Avaruusseikkailu 2001. Menikö se nimi noin? Helena on tehnyt edelleen käsitöitä, isoäidin neliöitä keittiön verhoa varten. Tänään hän aikoo liittää tämän uuden neliörivin verhon pituudeksi ja mallaa onko se nyt tarpeeksi pitkä? Minä naputtelin lisää sivuja Gaz matkaan -käsikirjoitukseen. Etenen sivulla 678. Luin myös Matti Pulkkisen Elämän herrat -teosta, jossa kirjailija irrottelee kuvaamalla kolmen lapsen äidin riemunkirjavaa elämää yksin tenavien kanssa. Pulkkinen on asettanut miehen ja isän kirjailijaksi, joka sulkeutuu omaan työhuoneeseensa ja lähinnä neuvoo vaimoaan esimerkiksi imetysasioissa. Elämän herrat parani merkittävästi. Asia vie eikä Pulkkinen koukeroi kaunoa.