Terveisiä Taavetista

    

Luonnon asetelmia. Kesäkuu päättyy helteisenä. Heinät heilimöivät ja maitohorsmat puhkeavat kukkaan. Olen puolivälissä Doris Lessingin kirjaa Muutoksen aika. Siinä oli luku, jossa kirjailija seurasi päähenkilön äidin matkaa Afrikasta Englantiin, Lontooseen ja hänen mietteitään omasta leskenelämästään. Pojan tilalla kaukana ei-missään oli tullut riitaa ja kärhämää ja sitä oli ehkä odotettavissa myös Lontoossa, jossa huithapelitytär oli jonkin kommunistikirjailijan sihteerinä. Vanha rouva on seitsemänkymppinen ja tiedostaa puhuvansa ajatuksiaan ääneen. Äiti ja tytär kohtaavat ja rouva pääsee kaupunkilinnaan, mutta siinä on heti kättelyssä väärä sävy, sillä missä ovat palvelijat? Kun lukijaa oli hemmoteltu aikansa vanhan äidin mietteillä ja kokemilla, päähenkilö pääsi vuorostaan ääneen: Kun hän meni äitinsä huoneeseen, vanha nainen ei edes nähnyt häntä, puhui vain ilmaan edessään, valitti, että hänellä teetetään työtä, hänestä imetään kaikki hyöty ja eletään synnissä ja huorataan. Psykiatrilla on tarvetta, päähenkilö käy terapiassa ja hänelle juolahtaa mieleen lähettää äitinsä ystävänsä tohtorin luo ja vanha nainen menee innoissaan, ensin kahden kepin kanssa taksiin, mutta perillä tämä ihminen oli juossut portaat ylös kiihkoissaan, haukkunut tyttärensä, purkanut huolensa ja palattuaan tältä visiitiltä, alkoi heti pakkaamaan. Tämä paikka ei ollut oikea hänelle. No, tämä on minun tulkintaani. Helena sai luettua yhden Åsa Nilsonnen dekkarin ja aloitti toisen, Pisara punaista verta.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen käsikirjoitukseeni tuli kolme sivua lisää. Vuosi sitten kesällä päätin, että en yritä kirjoittaa mitään pitempää fiktiota, koska kesällä on niin paljon muuta, mutta niin vain naputtelin Puuska -nimisen yli sadan sivun pienoisromaanin. Tänä vuonna sain valmiiksi yhden yli kolmensadan sivun mittaisen tulevaisuusfiktion huhtikuussa ja aloin saman tien naputella sille jatkoa. En suunnitellut niin, mutta se tuntui luontevalta. Kun Helena luki sen edellisen käsikirjoituksen, hän kaipasi siihen jotain lisää. Hän ei halunnut hyvästellä vielä tekstin henkilöhahmoja ja niin liu'uin kokeillen tähän jatkokäsikirjoitukseen. Ajattelin, että saan sen alulle ennen kesätaukoa ja jota ei ole vielä tullut. Jatkuu. Helenalla on luvussa Åsa Nilsonnen dekkari Pimeään peitetty. Se on tullut hyllyymme Luumäen pääkirjaston poistokirjoista. Olen lukenut Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan viimeistä osaa Muutoksen aika yli kolmanneksen. Kertooko tämä sarja Lessingin omasta elämästä? Se oletus kulkee jossain taustalla, vaikka muistutankin itseäni, että tämä on myös fiktiota. Muutoksen aika tuntuu vielä voimakkaammin puhtaalta fiktiolta ja mikä on aivan oikein. Elämäkerrat ovat erikseen.

 

Terveisiä Taavetista

    

Otin viikko sitten kännykkäkuvan kukintansa päättäneestä kangasvuokosta. Hei, hei, ensi keväänä taas. Tänään aamuviideltä talon mittari näytti kahdeksaatoista astetta. Eilen Suomen naisten jalkapallomaajoukkue otteli Japania vastaan. Yksi viisi -lukema ei välttämättä tyydyttänyt valmennusjohtoa. Teimme aamukävelyn heti teen jälkeen. Idästä henki vilvoittava tuuli. Pilviä taivaalla, jotka houkuttelivat kuvaamaan. Kaksi tukkirekkaa ajoi ohi. Helena on lukemassa Doris Lessingin kirjaa Kissoista. Minulla on menossa Lessingin Muutoksen aika. Päähenkilö yrittää välttää joutumasta tekemisiin poliittisten kiihkoilijoiden kanssa. Hän ei halua sitoutua näihin eikä mihinkään tehtävään. Samoin hän välttelee vaativia ihmissuhteita ja väärien ihmisten seuraa, mutta asiat menevät tahollaan omaa reittiään. Päähenkilö ottaa lyhytaikaisen yksityissihteerin tehtävän, on jättämässä sen, suostuu jatkamaan ensin joulunpyhien yli ja sen jälkeen vielä yhden projektin ja sitten – hänen työnantajansa veljen esimies joutuu syytteeseen maanpetoksesta, tuomitaan ja jolloin veli loikkaa Neuvostoliittoon, tämän vaimo tekee kaasulla itsemurhan ja pariskunnalta jää orpo, alle kouluikäinen poika. Martha, raamatullisesti nimensä mukaisesti, peruu lähtönsä ja suunnitelmansa. Häntä tarvitaan. Saa nähdä mitä kirjassa on seuraavaksi edessä? Jännitettä.

Terveisiä Taavetista

   

 

Peippo visersi antaumuksella eilen aamulla kesän kunniaksi Luumäen Taavetin Patteritiellä. Eilinen oli hellettä koko päivä ja tästä päivästä tulee kai samanlainen. Aamuviideltä talon mittarissa oli kuusitoista ja puoli astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Katsoessani kalenteria, Almanakkaa, huomasin, että olen aloittanut tämän uusimman käsikirjoitukseni kaksi kuukautta sitten. Sivuja on karttunut 153. Eilen naputtelin sitä samalla lailla kuin muinakin päivinä. Helena luki loppuun auf Deutsch Simone Buchholzin dekkarin River Clyde ja aloitti Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan neljännen osan, Lumous haihtuu. Minä aloin lukea saman sarjan viidettä ja viimeistä osaa, Muutoksen aika, joka on sarjan paksuin teos. En tiedä kirjoittiko kirjailija tämän sarjan niin pitkän ajanjakson aikana kuin ne on julkaistu, osa silloin tällöin muiden romaanien rinnalla, mutta minusta teksti muuttuu hieman kirja kirjalta, kun tekijän ammattitaito ja rutiini vahvistuvat. Pidän Lessingin kerronnasta. Afrikka jäi taakse, mutta ei jakautunut yhteiskunta. Sodanjälkeisessä Lontoossa asuvat rikkaat ja köyhät, mutta nämä ryhmät välttelevät toisiaan. Päähenkilö Martha Quest kävelee ja vaeltelee. Hän ei ole varma mihin aikoo rantautua, minkä sallii kahlita itsensä? Hän haluaa olla vapaa ja pelkää armottomasti jäävänsä satimeen. Sukuyhteyksiä ja tuttavantuttuja on myös Lontoossa ja hänen konekirjoitustaidollaan ja organisointikyvyllään olisi käyttöä paikallisilla lakifirmoilla ja muilla. Mutta nuori nainen säikkyy ja vetäytyy ja vaeltelee mieluummin kaduilla pommitettujen talonraunioiden keskellä. Eilen illalla ja toissailtana katsoimme kahdessa sessiossa Sergio Leonen viimeiseksi jääneen metariohjauksen Once upon a Time in America. Kuulen Enrico Morriconen tunnusmelodian haikeana mielessäni.

Terveisiä Taavetista

    

Ensimmäinen eilen aamulla näkemämme kulkija Luumäen Taavetissa oli loikkiva rusakko. Meidän reittimme näkyvät kohtaavan, sillä tämä oli neljäs peräkkäinen päivä, kun teimme näköhavainnon pitkäkorvasta. Mäkäräiset näykkivät paljaita sääriä. Pääskysten mustat sirpit leikkoivat autereista ilmaa. Päivällä, kun teimme kauppareissun, kuulimme käen kukkuvan. Lämpötila varjossa oli silloin kaksikymmentäkuusi astetta. Joutomaalla oli kirkkaina kimmeltäviä tölkkejä ja nuori nainen keräämässä kukkia. Väkeä riitti keskustassa. Eilisen jälkeen käsikirjoituksessani on 151 sivua. Kirjoitan sitä jatkaen lopusta eteenpäin, mutta kirjoitan myös väleihin. Täytän aukkoja, lisään ja paikkaan. Luin eilen loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan neljännen osan Lumous haihtuu. Kaksi vuotta maailmansodan jälkeen saldona on, että sodassa kuolleita kertyi neljäkymmentä miljoonaa. Näistä kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Kreikassa välienselvittely jatkui vielä omien kesken. Muistan itse kuusikymmenluvulta, että sotilasjuntta otti hallinnon Kreikassa. Samoin Chilessä. Muistan varsin hyvin Jugoslavian hajoamisen, Saksojen yhdistymisen, Neuvostoliiton hajoamisen. Muistan Vietnamia, jossa sota jatkui Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan joukkojen taistellessa siellä ja jatkui amerikkalaisten tullessa tilalle. Siellä sota jatkui pitkään. Sodalla on sellainen taipumus, helpompi aloittaa kuin lopettaa ja lopputulos on aina kuolemaa ja hävitystä. Muistan jopa Englannin eron EU:sta. Lumous haihtuu -romaanin päättyessä on tiedossa, että päähenkilö Martha Quest lähtee pois Afrikasta Englantiin. Toiset, uudet ihanteelliset virittelevät uudelleen toimintaan vallanpitäjien tukahduttamia vasemmistolaisia järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä rotusortoa harjoittavassa kehitysmaassa. Helena luki loppuun Myrskyn varjossa ja aloitti Lumous haihtuu -teoksen. Hän jätti eilen Buchholzin River Clyden loppuhuipennuksen tälle päivälle.

Terveisiä Taavetista

    

Helteinen juhannusaatto takana. Nyt aamulla Suomen liput lepäävät tangoissa tyvenessä ilmassa Luumäen Taavetissa. Teimme eilen kaksi kävelylenkkiä ja otimme kuvia kukkarunsaudesta sekä kännykällä että järjestelmäkameralla. Helena on lukenut yli puolet Simone Buchholzin tänä vuonna ilmestyneestä dekkarista River Clyde. Deutsch. Hän ei kerro minulle kirjasta, ettei pilaa suotta lukunautintoa, jos luen kirjan joskus. Uusi kirjailijatuttavuus meille, vaikka Buchholzia on julkaistu vuosikymmenen ajan. Löysin kirjan blogit.fi:n kautta. Minä luin eilen sata sivua Doris Lessingin kirjaa Lumous haihtuu. Päähenkilö Marthan elämässä on nyt tärkeintä puolalainen juutalainen mies, joka on naimisissa ja pienen lapsen isä, tekee maatöitä omalla tai oikeammin vaimonsa perimällä tilalla ja tuo puutarhatuotteita myyntiin kaupunkiin, veljensä pihalla olevaan vajaan, jossa on lemmenparvi ylhäällä katonrajassa. He ovat salarakkaita, vaikka salaisuus taitaa olla houretta ja kuvitelmaa. Mies haikailee takaisin Puolaan, samoin Marthan nimellinen, saksalainen mies omaan kotimaahansa, sen raunioille ja kreikkalainen toveri ja kommunisti haluaa palata Kreikkaan silläkin uhalla, että hänet voidaan pidättää lentokentällä ja viedä vankileiriin. Sota jatkuu Kreikassa. Martha haaveilee muuttavansa Englantiin. Hän on jättänyt työnsä asianajotoimiston sihteerinä ja tekee yksityisesti puhtaaksikirjoitusta ja hankkii siitä kaksi kertaa enemmän kuin ennen.

Terveisiä Taavetista

    

Hyvää juhannusta kaikille kesämielisille. Juhannus oikealla paikalla niin kuin pitää. Meille tällä 24/6:lla on oma erityismerkityksensä ja niinpä tänään aamulla nautimme parvekkeella teetä ja juustotorttua, jossa oli päällä mustikoita ja mansikka ja viherryksenä basilikanlehti. Meillä oli paketteja toisillemme, kirjoja, kuinka muuten. Helena sai Simone Buchholzin River Clyde -pokkarin auf deutsch ja minä Jörn Donnerin romaanin Linnun varjo. Teimme aamukävelyn Vallitietä Savitaipaleentielle ja kevyen liikenteen väylää Raitalantien risteyksen ohi ja takaisin. Rusakko istui varjossa hallin pihassa. Helena kuuli käen kukkuvan. Ensimmäinen ruusuruoho oli kukassa ja niittyhumala. Kukkien ja kasvien kirjoa. Eilen edistyin käsikirjoituksessani kahden sivun verran. Sitä on 146 sivua. Kesäkiireet ja -touhut jarruttavat, mutta se ei haittaa. Helena on lukenut kohta Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmannen kirjan Myrskyn varjossa ja minä olen lukenut kolmanneksen Lumous haihtuu -teoksesta. Pääsin siihen kohtaan, jossa sota Euroopassa on päättynyt ja asenteet kokevat jälleen suuren muutoksen ja täyskäännöksen. Ennen maailmansotaa Englanti ja Liittoutuneet olivat hyvillään siitä, että Saksa piti Neuvostoliiton ja kommunismin kurissa, mutta kun Saksa muuttui pahikseksi, Neuvostoliitto otettiin riemulla Liittoutuneiden joukkorintamaan, kunnes sodan viime hetkillä, ilmapallon kutistuessa pelkäksi rievuksi, Neuvostoliitto ja kommunismi muuttuivat takaisin uhkaksi ja viholliseksi. Ja samoin kaikki, jotka olivat vasemmiston puolella, heistä tuli vihollisia ja maanpettureita. Ou ou.

Terveisiä Taavetista

    

Jakeluauton kylki Luumäen Taavetin Patteritiellä eilen aamulla. Kuljetusala on työllistettynä, kun juhannuksenviettäjät levittäytyvät maastoon lomamökkeihinsä. Kaupassa oli kaksi kertaa enemmän asiakkaita kuin tavallisesti. Eilen tuntui jo helteiseltä, vaikka lämpimin ilmanala on vasta tulossa. Varoituksia on keltaisina ja tummemman keltaisina Ilmatieteen laitoksen sivuilla. Pelastushenkilökunta tekee lisäsuunnitelmia uhkaavien hukkumisonnettomuuksien ehkäisemiseksi. Luimme eilen loppuun Helena Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan toisen osan Hyviin naimisiin ja minä kolmannen osan Myrskyn varjossa. Tämän viimeksi mainitun kirjan loppupuolella koin yhtäläisyyksiä Fedor Dostojevskin kanssa. Aiemmin olen tuntenut Lessingin ja Hemingwayn välillä paljon samaa ja nyt se tuli myös Dostojevskin suhteen. Ehkä Myrskyn varjossa kirjassa tulevat korostetusti esiin kaikki siinä esiintyvät eri henkilöhahmot, kollektiivina ja siinä oli samaa yllätyksellisyyttä, jota esiintyy Dostojevskilla: Aina uusi henkilö ilmestyy sisään ovesta ja luo silmäyksiä paikalla olijoihin. Pidin kirjasta. Otin valmiiksi hyllyssämme olevan neljännen Väkivallan lapset -sarjan kirjan Lumous haihtuu. Kesä Lessingin kanssa.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen aamulla vaihdoimme sähkökiukaan kivet. Siinä askareessa meni noin puolitoista tuntia. Illalla totesimme löylyt kunnollisiksi. Ei niissä ennenkään ollut olevinaan mitään vikaa, mutta nyt löylyt tuntuivat pehmeämmiltä. Saunamittari näytti samaa lämpötilaa, ylimmillään reilua kahdeksaakymmentä. Eilen aamuteen yhteydessä kirjoitin ensin otteita päiväkirjaan läppärin tiedostoon ja sen jälkeen päivän blogipostauksen. Vilkaisin myös käsikirjoitustani, luin sitä edellisen päivän osalta ja tein pari täsmennystä, mutta en muuta. Eilen iltapäivällä kirjoitin lisämerkinnät päiväkirjaan, tallensin muuttuneet tiedostot muistitikulle ja otin esiin vihon, johon kirjoitan työ- ja muuta päiväkirjaa kaunokirjoituksella. Olen tehnyt sitä nyt muutaman vuoden. Palasin kaunokirjoitukseen ja päiväkirjavihkoihin, koska koin tarvitsevani sitä. Hierontaa päänuppiin. Käärin näitä vihkoja merkkipäivinä paketteihin ja Helena saa niitä lahjaksi. Eli kirjoitan parhaina päivinä neljää erilaista tekstiä tai neljää, joista kolme muistuttaa aika paljon toisiaan. Varsinainen päiväkirjani, joka on koneella, on suppeampi ja vastaavasti kaunokirjoituksella täytetyt vihot kattavat laajemman asiasisällön. Tämä ei ole mikään valinta, vaan se on muotoutunut sellaiseksi. Ja tämä postausten kirjoittaminen, se näkyy blogissa. Helena on lukenut melkein kokonaan Doris Lessingin kirjan Hyviin naimisiin ja minä saan kai tänään luettua loppuun Myrskyn varjossa teoksen. Siinä Martha on menossa naimisiin, jotta vierasmaalaista miestä ei karkotettaisi heidän suhteensa takia. Jaa jaa.

Terveisiä Taavetista

    

Tänään on kesäpäivänseisaus. Lämpötila viideltä aamulla Luumäen Taavetissa kuusi astetta. Ilmatieteen laitoksen ennusteessa kolmen päivän päästä on hellettä. Käsikirjoituksessani, jota työstän, on 142 sivua. Helena on lukenut nyt Doris Lessingin kirjan Parempien ihmisten lapsi ja aloitti Hyviin naimisiin. Olen kai maininnut, että hän on lukenut nämä kirjat ennen, osin kahteen kertaan. Minä luin eilen päivällä viimeiset sivut Hyviin naimisiin -teoksesta, jossa Martha Quest lähtee pois miehensä ja lapsensa luota alivuokralaishuoneeseen. Draamaa oli lopussa, aseella ja väkivallalla uhkailua ja yhteisö eli mukana ja osallistui kuin mikäkin huutokuoro. Mietin, että kun päähenkilö on Väkivallan lapset -sarjan alussa vanhempiensa luona, siellä heillä on palvelijoita ja työmiehiä ja joka tilanne muuttuu kun Martha muuttaa kaupunkiin ja menee töihin ja tapaa miehensä ja menee naimisiin, tulee raskaaksi ja jää yksin lapsen kanssa. Silloin, tässä uudessa vaiheessa, hän asuu itsekseen. Vasta kun mies palaa kotiutettuna sotatehtävistä ja palaa hoitamaan hallituksen virkaansa, he muuttavat isoon taloon ja jolloin Marthalla on useita palvelijoita komenneltavana, kokki, lapsenhoitaja, puutarhuri ja asioilla juokseva poika. Tällainen kolonialistinen, perinteinen elämäntyyli ei voinut miellyttää kriittistä Marthaa eikä se lisänä, että kuka vain puuttui hänen ja heidän asioihinsa, joten menee kuin annettuna, että tämä nainen pakenee. Väkivallan lapset -sarjan kolmannessa osassa, Myrskyn varjossa, jota ehdin lukea eilen sata sivua, Martha Quest on palannut entiseen työpaikkaansa asianajotoimiston sihteeritehtäviin ja liittyy Kommunistisen puolueen osastoon, joka on puoliksi kuin riitainen harrastelijakerho, mutta yhteiskunnallista tehtävää ja osallistumista on enemmän kuin mihin yksi ihminen ehtii ja repeää. Martha sairastuu. Eilen iltaviimeiseksi katsoimme yhden ranskalaisen elokuvan, joka on nimellisesti rikoselokuva, mutta enemmän draamaa. Sen jälkeen vietimme hetken parvekkeella kesäyön hiljaisuudessa. Kylä uinui.

Terveisiä Taavetista

    

Onko tänä kesänä poikkeuksellisen hyvät olosuhteet päivänkakkaroille ja muille kukille ja kasveille? Kasvullisuus rehottaa. Täyskesä siltä osin, vaikka helteitä ei ole ollut vielä. Luemme nyt molemmat Doris Lessingin romaanisarjaa Väkivallan lapset, Helena sen ensimmäistä osaa Parempien ihmisten lapsi ja minä olen lukenut kahtakymmentä sivua vaille sarjan toisen osan, Hyviin naimisiin. Martha Quest, kuvitteellinen päähenkilö on tyytymätön kaikkeen. Hänen ei olisi pitänyt mennä naimisiin eikä ainakaan tämän miehensä kanssa ja hänen ei olisi pitänyt tulla raskaaksi. Hänelle tulee mieleen sekin epäilys, että valehteliko lääkäri tarkoituksella tutkiessaan hänet ja sanoessaan, että hän ei ollut raskaana, jotta raskaus ehtisi niin pitkälle, ettei sitä voinut enää keskeyttää? Martha ei luota juuri kehenkään. Hän tuntee itsensä petetyksi. Aviomies on ja viihtyy mieluummin kaverien kanssa ja lähti innolla valmistautumaan sotaan, on sillä tiellään vuoden ennen kuin palaa varsinaisten sotatoimien vasta alkaessa, vatsahaavan takia palveluksesta vapautettuna ja suuntaa ensimmäisenä vanhojen tuttujensa luo ja vasta sitten kotiin. Marthaa on patistettu joukolla mukaan kotirintaman naisten yhteisiin ponnisteluihin keräämään varoja sotajoukoille. Martha alkaa lukea uudelleen lehtiä ja on ymmällään siitä, että Neuvostoliitto, joka oli vuoden takainen vihollinen, on nyt liittolainen ja kommunisteille kerätään lahjoituksia yhtä lailla kuin englantilaisille. Mistä tämä takinkääntö? Tietenkin Martha kohtaa sopivan miehitysjoukkojen sotilaan ja rakastuu tähän. Hän päättää erota. Jännitys tiivistyy.

Terveisiä Taavetista

    

Sataa tihuuttaa Luumäen Taavetissa. Maisema on sateen liottama. Kuolema oopperassa oli Donna Leonin ensimmäinen dekkari ja jonka Helena luki toissapäivänä ei ensimmäistä kertaa. Kuolema vieraalla maalla on hänellä nyt kesken. Minä olen lukenut kolme neljäsosaa Doris Lessingin kirjaa Hyviin naimisiin. Jäin kesken hyvin hemingwaymäisen kohdan, jossa lentokone laskeutuu hiekkakentälle keskellä Afrikkaa ja sieltä autetaan ulos paaripotilaita ja muutama omin jaloin kulkeva mies, joista kahdella on mahahaava. Vihaisia ja katkeria miehiä, joilta ovat hermot pettäneet, mutta joka ei muuta sitä, että he käyttäytyvät aggressiivisesti ja uhkaavasti. He ovat raakkeja. Heidät passitetaan kotirintamalle. Vuoden leirityksen jälkeen he ovat saaneet ensikosketuksen viholliseen, sotaan ja sekosivat sotaneuroosiin. Se on heissä tulevana ja pysyvänä poltinmerkkinä. Lopetin lukemisen, kun aloimme katsoa Hemingway -dokumentin toista osaa. Lyhyttä proosaa kokeillut kirjoittaja siirtyy pitkään proosaan, saa aikaan mestarillisen esikoisromaanin Ja autinko nousee, syntyy kirjailija ja myöhemmin, kun Hemingwayn toinen romaani Jäähyväiset aseille tulee julki, hänestä tulee Amerikan eturivin kirjailija. Ensimmäinen avioliitto on takana ja alkaa toinen. Katsoimme ohjelman jälkeen Quentin Tarantinon tähdittämää dokkaria toisesta Sergiosta, spagettiwesternien ohjaajasta, josta minä en ollut kuullut ennen. Enkä niistä muista italialaisista ohjaajista ja kuvaajista ja näyttelijöistä, jotka ovat tuottaneet markkinoille italowestern -lajityyppiä.

Terveisiä Taavetista

    

Viisi astetta aamulla viiden aikaan Luumäen Taavetissa. Sääksikamerassa oli eräänä päivänä ilmoitus, että pesässä on kolme poikasta, kamera on huollettu ja kasvullisuutta poistettu. Maitohorsmat kasvoivat tätä ennen pitkinä hautovan linnun ja kameran välissä. Eilen oli mitä tavallisin arkiperjantai tai sillä poikkeuksella, että kesävieraat ovat saapuneet maalle. Haimme kirjastosta kaksi Luontokuvaaja -lehteä ja Helena itselleen yhden Donna Leonin viikonloppuviihteeksi. Minä naputtelin aamulla ja päivällä tarinaani, se on jatkumassa sivulla 134 ja myöhemmin luin Doris Lessingin kirjaa Hyviin naimisiin, joka on puolivälissä. Päähenkilö on synnyttänyt. Kirjailija kuvaa monenlaisia ja erisuuntaisia tunnetiloja, joiden vallassa mieli heittelehtii. Lähimmäisten ja tuttujen onnentoivotukset ja pyytämättömät neuvot ja ohjeet saavat ärtymään. Samalla nuoria miehiä lähtee Eurooppaan sotimaan, vaikka vielä ei ole selvillä ketä vastaan Englanti lähettää joukkonsa. Eilen illalla me katsoimme elokuvan, olikohan nimi Collateral tai sinnepäin, Tom Cruise päätähtenä. Tajusimme melkein heti, että olemme nähneet kuvan aiemmin, mutta muistimme sen olevan hyvä ja niin se oli. Sarjassa niitä elokuvia, joista ei tiedä eikä osaa arvata edeltä juonen käänteitä.