Tilkankadulla

    

Karkauspäivä, helmikuun viimeinen päivä. Aste lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Eilen kävimme kaupalla ja samalla Mannerheimintiellä Ruskeasuolla ja sen jälkeen rantaraitilla, jossa oli utuista jäällä ja vastarannalla. Kosteutta ilmassa. Aamupäivällä sain kuunnelmarungon ja ehkä sen kokonaankin valmiiksi, neljäkymmentä sivua ja iltapäivällä kävin tekstin kokonaan läpi. Helena teki mustetöitä aamupuolella ja pitkin päivää. Iltapäivän ääneenlukutunnilla aloitimme Victor Hugon Kurjien toisen niteen. Kurjuuden kuvaus ja juoni menee niin, että välillä ihmiskurja saa päänsä vaivoin pinnalle, mutta vain siksi, että jokin kataluus saa painettua sen takaisin upoksiin. Kirjassa oli kerjuukirjeitä tehtaileva konna. Samoin on Jayne Anne Phillipsin romaanissa Murhenäytelmä lipevä kirjeystävä, joka puhuu uhrinsa pyörryksiin tai oikeammin kirjoittaa. Olen lukenut kolmanneksen tästä Murhenäytelmästä. Helena luki eilen illalla Outi Pakkasen dekkaria Marius ja unikirjana Francoise Saganin kirjaa Pidättekö Brahmsista.

Tilkankadulla

    

Hyvää Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Kevättalvinen pikkupakkasaamu. Teimme eilen kävelylenkin Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasin Francoise Saganin romaanin Pidätteko Brahmsista, jonka luin illemmalla. Asiakashyllystä löysimme vuoden 2014 painoksena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Lainasin kolme muuta kirjaa, Helenalle Outi Pakkasen dekkarin Marius, Paavo Westerbergin suomentaman Anton Tsehovin Vanja enon, jonka jätin kesken ensimmäisten repliikkien jälkeen ja Jayne Anne Phillipsin romaanin Murhenäytelmä. Eilen aamulla työstin viisi sivua kuunnelmaa ja jota on nyt kolmekymmentäseitsemän sivua. Helena piirteli eilen, pelasi pasianssia ja kutoi television ääressä. Iltapäivällä luimme ääneen loppuun Victor Hugon Kurjien ensimmäisen niteen. Nostin toisen niteen valmiiksi odottamaan klaffipiirongin päälle. Helena luki e-kirjana Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Minä nautiskelin Francoise Saganin lemmenseikkailun. Kesken kirjan sain ajatuksen, lauseen, pitkän lauseen, jonka raapustin ylös muistivihkoon. Aioin jatkaa Sagania, mutta en päässyt kesken jääneestä kohdasta yli, joten avasin läppärin, otin uuden tiedoston ja jäljensin muistivihkoon tallentamani lauseen siihen. Avauslause niin kuin esimerksi Stephen Kingin Revolverimiehen alku Musta Torni -sarjan avauksena. Helena otti Saganin Pidättekö Brahmsista unilukemiseksi.

Tilkankadulla

    

Leutoa. Helsingin Kaisaniemen mittausasema näyttää nollaa. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran, edestakaisin Tilkankatua. Kuvia matkalta. Asvalttia tulee enemmän näkyviin päivä päivältä. Kuunnelmaa on nyt koossa kolmekymmentäkaksi sivua. Arvioin, että sitä tulee kaikkiaan neljäkymmentä sivua. Onko se liikaa vai liian vähän? Helena piirtää mustetöitään ja kutoo neliöitä. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tänään saamme kenties luettua loppuun ensimmäisen niteen. Toinen odottaa hyllyssä. Munkkiniemen kirjastossa on noudettavissa Francoise Saganin teos Pidättekö Brahmsista? Luin eilen täytekirjana Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Olen lukenut siitä kolmanneksen. Yllätyin kuinka modernilta teksti vaikuttaa. Kirjailija syntyi Venäjällä ja kuoli Ranskassa. Hän oli kosmopoliitti ja huomioi ja toi julki 1800-luvun venäläisen yhteiskunnan suuret luokkaerot. Helena otti lukuun Harper Leen teoksen Kuin surmaisi satakielen.

Tilkankadulla

    

Nollassa. Sumu pyörteilee pihalamppujen valokeiloissa. Uusi viikko alkaa, helmikuu päättymässä ja alkaa maaliskuu. Luin eilen loppuun Jonathan Franzenin romaanin Crossroads. Hyvää tekstiä. Pidän tätä parhaimpana Franzenilta lukemanani kirjana. Siinä oli kaikki kohdallaan, kun pääsin yli alun - pastori ei erikoisemmin kutsunut minua, mutta kannatti lukea. Eilen aamupäivällä työstin kuunnelmaa melkein seitsemän sivua. Sivuja on koossa kaksikymmentäseitsemän. Helena jatkaa tussitöitä, ideoita kypsyy ja tulee uusia. Välillä hän levittää kortteja työpöydällään, pelaa pasianssia, antaa mielen asettua, kutoo sitten ja katsoo samalla televisiota. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tutustuimme Marius -nimiseen henkilöön, poikaan ja nuorukaiseen, nuoreen mieheen, josta tuntuu kehkeytyvän rojalisti ja nationalisti. Helena on lukenut Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä ja hän otti unilukemisiksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa. Katsoimme illalla Tarantinon elokuvan Jackie Brown ja sen jälkeen ensimmäisen puoliajan LaLiga -ottelua Real Madrid vastaan Sevilla. Se näkyy päättyneen yksi nolla.

Tilkankadulla

    

Varhainen rospuutto jatkuu. Eilen kauppareissun aikaan oli jäätyvillä kaduilla liikkeellä sekä hiekoitus- että suolauskalustoa. Kuvasimme Tilkantorin rantaa. Sateet lankesivat kuitenkin vetenä ja nyt sunnuntaiaamuna piha on yhtä vetinen ja loskainen kuin se on ollut jo joitain päiviä. Työstin kuunnelmaa eilen aamulla ja toisen kerran iltapäivällä lukutuokion jälkeen. Olen tekstissä sivulla kaksikymmentä. Helena tekee tussitöitä. Luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Olemme lukeneet kaksi ensimmäistä osaa, Fantine ja Cosette ja aloitimme kolmannen osan, Marius. Helenalla on unilukemisina yhä Georges Simenonin dekkari Maigret’n tyttöystävä. Minun lukukirjassani, Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads, tapahtumat jatkuvat Arizonassa, navajointiaanien reservaatissa. Valkoisen väestön ja alkuperäasukkaiden välinen jännite kiristyy. Nuoret sekoilevat huumeiden kanssa eivätkä valvojat pysy tilanteen tasalla. Illan päätteeksi katsoimme kaksi jalkapallo-ottelua. Kello oli yli puolen yön ennen kuin menimme levolle.

Tilkankadulla

    

Lämpöasteilla. Kuvassa gerberankukka emalimukissa vahakansiliinan peittämällä pöydällä. Helsingin Tilkankadun nurkilla teitten ajoradat ovat asvaltilla, jalkakäytävät osin myös, osin jäisinä, loskaa ja jäätä pihan puolella, jossa kasaan työnnetyt lumen, hiekan ja muun ryönän muodostamat penkat valuttavat märkyyttään kulkuväylille. Kadunvarsilta lumikertymät on ajettu pois, mutta meidän kiinteistön pihalta sitä ei ole tehty. Eilen jatkoin aamupäivällä kuunnelman työstämistä. Olen siinä sivulla kuusitoista. Helena tekee tussitöitä, pelaa pasianssia pelikorteilla ja kutoo telkun ääressä. Iltapäivälukutunnilla luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Hienoa kerrontaa. Hyvää kerrontaa on myös Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads. Siinä oli viimeksi kuvaus Arizonasta, navajo-intiaanien karulta autiomaareservaatilta. Helena luki loppuun yhden Simenonin Maigret -dekkarin ja otti lukuun seuraavan, Maigret’n tyttöystävä. Katsoimme illan päätteeksi yhden puoliajan bundesliigaa.

Tilkankadulla

    

Lauhaa, märkää ja pilvistä. Sääkartan mukaan lämpöaalto on vallannut koko maan. Helena teki aamuvarhaisen sauvakävelylenkin. Eilen kuunnelma edistyi kaksi sivua. Sitä on nyt kolmetoista sivua. Poistin kymmenen sivua tekstimassaa, jota en tule käyttämään. Poistin, jotta saan helpommin poimittua jäljelläolevasta aineistosta tarpeelliset repliikit ja aiheet. Helena on tehnyt edelleen mustia luonnoksia ja piirroksia Free Ink Roller -tussillaan. Eilen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjissa saimme tietää yksityiskohtia muinaisten bernhardilaisnunnien ankarista Martin Vergan luostarisäännöistä. Kirjan pakolaiset ja piileksijät ovat lymynneet luostarin puutarhaan. En ole nähnyt vuonna 2012 tehtyä elokuvaa Les Miserables, mutta on helppo kuvitella aiheen tarjoavan filmillisesti värikkään, mielikuvituksellisen ja kiehtovan haasteen. Illemmalla luimme, Helena seuraavaa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja Picrattin tanssijatar ja minä luin yli sata sivua Jonathan Franzenin uusinta romaania Crossroads. Pidän tekstistä ja tarina ihmissuhdekoukeroineen ja henkilöhahmoineen viettelee lukemaan eteenpäin. Olen kirjassa yli puolenvälin.

Tilkankadulla

    

Sateista, märkää, parvekkeen lankut vetisinä. Näin Helsingin Pikku Huopalahdessa. Helena otti eilen kuvan virtapaikasta, jota myöten sadevesiviemäri purkaa vetensä mereen. Teimme patikkaretken Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin kirjoja. En lainannut mitään, mutta kirjaston Asiakashyllystä Helena valikoi Kalle Päätalon Iijoki- sarjan osan Nouseva maa. Kuunnelmassa olen sivulla yksitoista. Kun en ole koneen ääressä, tekstiin liittyviä ja sopivia ideoita välähtelee mielessä. Osa muistuu ja pysyy mielessä, osa ei, suurempi osa. On lähinnä sellainen tunne, että jotain kulki ohi ja jää haistelemaan, mitä se kentiues oli? Helena jatkaa tussitöitään. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Victor Hugon Kurjia. Siinä on yhtenään käymässä huonosti, vaikka kurjat yrittävät piileksiä ja olla varovaisia ja herättämättä huomiota. Lukija joutuu jännittämään. Helena otti seuraavan Simenonin dekkarin unilukemisiksi: Maigret epäröi. Minä olen lukenut yli kaksisataa sivua Jonathan Franzenin romaania Crossroads. Äiti ja papinvaimo on vaihteeksi valokeilassa. Hänellä on salaisuuksia ja jotka ylittävät hurjuudessaan aikuistuvien lasten vastaavat kokemukset. Hyvää tekstiä.

Tilkankadulla

    

Lämpötila nollassa täällä etelärannikolla. Varhaista kevättä. Taivas punertavanharmaassa pilvessä. Eilen palasimme kaupalta rannan kautta. Hieno ulkoilusää. Kuunnelmahahmotelma etenee. Eilen muokkasin sitä alusta sivulle kahdeksan. Leikkasin pätkiä irti jäljelläolevasta tekstimassasta, siirsin niitä edemmäs uuteen kohtaan ja sidoin ne mukauttavin repliikein. Tänään työ jatkuu. Helena tekee tussitöitä. Hänen Free Ink Roller -tussikynäsarjansa musta väri alkaa olla lopussa. Hän joutuu kohta vaihtamaan väriä ellemme hae täydennystä. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneen Victor Hugon traagista Kurjat -romaania. Helena luki illalla Georges Simenonin dekkaria Maigret ja aave. Minä otin lukuun Jonathan Franzenin uusimman romaanin Crossroads. Tuttua maisemaa ja aihetta kirjailijan aiemmasta tuotannosta. Luin eilen sata sivua. Pari kuukautta sitten varaamani Francoise Saganin kirja Pidättekö Brahmsista? on noudettavissa Munkkiniemen kirjastosta. Luettavaa riittää ja riittää kirjoitettavaa.

Tilkankadulla

    

Lauha sää jatkuu. Eilen tiekalusto oli kiitettävästi hiekoittamassa jäisiä iljanteita. Kaupan tuulikaapissa oli pois laitettavia kukkapuketteja, joita sai ottaa. Toimme kotiin näitä gerberoita, jos muistan nimen oikein. Eilen muokkasin toista päivää kuunnelman neljättä versiota. Aloitin alusta ja lopettaessani olin sivulla kuusi. Tekstiä on kolmenkymmenenkuuden sivun verran. Helena tekee mustetöitä. Hänellä oli vähän aikaa ulkoinen kiintolevy esillä. Väliin hän kutoo, katsoo televisiota ja panee pasianssia. Iltapäivällä luimme vajaat kaksi tuntia ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Jäimme kohtaan, jossa kahdeksanvuotiaan Cosette-tytön on lähdettävä iltapimeässä kauas lähteelle hakemaan vettä. Pidän Hugon kerronnasta. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Minä luin loppuun Danten Paratiisin ja olen nyt käynyt läpi Jumalaisen näytelmän. Varauduin alussa laittamaan aikaa tähän kirjaan, mutta en päässyt missään vaiheessa sellaiseen tuntumaan, en kiinnostunut niin paljon, että olisin paneutumalla paneutunut siihen. Luin sen keskiajan alun aikaisena runoelmana. En ihastunut. En yltänyt sille tasolle kuin odotin.

Tilkankadulla

    

Muutimme vuosi ja viisi kuukautta sitten Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Toinen talvemme täällä on kulumassa. Kuvassa on Tilkantorin rantaa eilen aamupäivällä. Muokkasin eilen viisi sivua kuunnelmaa. Tekstimassaa on kolmekymmentäviisi sivua, josta käytän arviolta puolet tässä uusimmassa versiossa. Helena teki eilen pitkin päivää mustetöitä ja luonnoksia. Iltapäivän aluksi joimme kahvit aurinkoisella parvekkeella. Sen jälkeen jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija viipyy Waterloon taistelun kuvauksessa. Seikkaperäinen kuvaus antaa eloisan mielikuvan tai raadollisen mielikuvan tapahtuneesta tuhosta. Ehkä kirjailijan tarkoitus on kuvata tapaus niin mieleenpainuvasti, että vastaisuudessa tällaisista sodista, sodista ylipäänsä pysyttäisiin erossa. Samaan tapaan kuin Alfred Nobel kuvitellessaan, että kun aseet käyvät tuhoisammiksi, rauhanhalu voimistuu. Tämä logiikka ei vaikuta pätevän. Luin loppuun Danten Jumalaisen näytelmän toisen osan Kiirastulen ja aloitin Paratiisin. Helena otti unilukemisiksi Georges Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Illalla ihailimme parvekkeella kuuta, Orionin tähdistöä ja Jupiteria.

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta tähtineen nyt sunnuntaiaamuna täällä etelässä. Eilen Helsingin Pikku Huopalahden jää oli pinnalta näin hauraan näköistä, kun kuljimme siitä ohi Munkkiniemeen kirjastoon. Lätäköitä siellä täällä kaduilla kuin keväällä. Vesi oli syönyt hiekat vähiin jäisiltä jalkakäytäviltä, mutta piikit onneksi pitivät. Lainasin Danten Kiirastulen ja Paratiisin, edelleen Eino Leinon suomennoksena. Kirjoitin neljä sivua lisää kuunnelmaa, jota on nyt 34 sivua. Paitsi että aion ottaa tästä versiosta uuden kopion ja tutkiskella sitä tarkemmin ja kriittisemmin. Tyylimuutosta. Tarkempia ja täsmällisempiä repliikkejä. Helena jatkaa mustetöitään, hänkin varoen, sillä muste on ja pysyy, korkeintaan leviää ja sottaa. Kirjaston ohella kävimme Alepassa, Etolassa ja ensimmäisen kerran tänä vuonna Mäkkärissä. Iltapäivän ääneenlukutunnillamme, joka kesti yli tunnin, luimme Victor Hugon Kurjien ensimmäisen osan puoliväliin. Murheen laaksossa ihmiset vaeltavat. Kirjailija vierailee historiaosiossa Waterloon verisellä taistelutantereella. Lopun iltapäivää ja alkuiltaa luimme omia lukukirjojamme, Helena luki loppuun yhden Maigret’n ja siirtyi siitä Tarantinoon. Minä luin puolet Danten Kiirastulesta. Silloinen uskomus helveteineen ja kiirastulineen tuntuu nyt vieraalta. Luen ajantasaisesti kirjan lopussa olevat selitykset, joiden varjolla teksti muuntuu peitellyksi juorukalenteriksi.