Tilkankadulla

    

 Sataa täällä etelärannikolla tänä elokuun viimeisenä aamuna. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta näkyy, että yöllä pelkästään kolmen ja neljän välillä on tullut vettä yli kaksikymmentä millimetriä. Tulvavaroitus on voimassa. Sataa sienille. Eilen kiersimme tarkoituksella lenkin Mannerheimintietä pitkin kaupalle. Sataa tihuutti. Tilkan kohdalla otin muutaman kännykkäkuvan. Yhdessä niistä on kuin iso, vihreä pukki loikkisi kattoja pitkin. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla töitä työpöytänsä ääressä ja kutoi loppupäivän ja katsoi televisiota. Hän luki loppuun Lansdalen dekkarin Kitkerää chiliä ja etsi illalla omasta hyllystämme uutta luettavaa. Minä luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja sivukaupalla James Jonesin sotakuvauksia kirjassa Ohut punainen viiva. Olen siinä puolessa välissä.

Tilkankadulla

    

Näimme täysikuun eilen illalla parvekkeelta ja olohuoneen ikkunasta. Virallinen täydenkuun hetki on huomenna aamuyöstä, mutta se oli jo nyt iltayöstä niin pyöreä kuin toivoa voi. Sää suosi tällä kierrolla tämän verran. Teimme eilen aamupäivällä erikseen kamerakierroksen ja ihmettelimme rajuilman jälkiä. Vesilammikoita oli puistokäytävien notkelmissa ja nurmikolla monin paikoin. Pikku Huopalahden pinta oli tavanomaisen mutaisen ruskea, kuin leveä, savinen joki, mutta taivaan heijastuksessa siinä oli paikoin muutakin väriä. Kävin läpi eilen kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ensimmäinen osa päättyi ja toinen alkoi. Helena teki töitä koneellaan ja kutoi muun ajan telkun ääressä. Hänellä on vielä kesken Lansdalen Kitkerää chiliä. Minä luen James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Hankalia kuvauksia näissä sotaromaaneissa, hahmottaa lukiessaan ja yrittäessään seurata, mitä kukkulan laitaa nyt kuljetaan ja miten suojassa tai tulituksen kohteena on jossain toisessa paikassa. Sama vaikeus on kaikissa tämän lajin kirjoissa. Kirjailijan hankaluuksia, kuvata kuvaamatonta.

Tilkankadulla

    

Eilen luonnonvoimat näyttivät voimansa. Satoi rankasti ja tuuli ryskyi täällä etelärannikolla ja riipi lehtiä ja oksia pihan poppeleista. Aamupuolella ennen sateita Helena järjesti ja siivosi parvekkeen. Siirsimme parvekepöydän vaihteeksi sisälle olohuoneen ruokapöydäksi. Odotamme kuitenkin yhä toiveikkaina mistä ja milloin tulee vastaan muovinen, pyöreä, punainen, yksijalkainen pöytä emmekä hyväksy mitään korvaavaa tuotetta sen tilalle. Aikaa on odottaa. Kuvasimme eilen kauppamatkalla ohiajavia, kohtaavia ratikoita ja lehtiä mustaa asvalttia vasten Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksessä. Kävin läpi eilen kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissaluonnoksia, kirjoitti koneellaan ja kutoi enimmän aikaa. Hän lukee Lansdalen Kitkerää chiliä. Minä luin puoli sivua Franz Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja James Jonesin kirjaa Ohut punainen viiva. Olen lukenut siitä neljänneksen. Yleisvaikutelma on hyvä, teksti luo vahvan kuvan, vaikka henkilöhahmot ovat liioiteltuja ja replikointi paikoin kehnoa. Tai kehnous on tarkoituksellista, onhan iso osa näistä värvätyistä miehistä sangen nuoria ja kouluttamattomia ja tietämättömiä ja peloissaan ja useimmat mielessään varmoja siitä, että täältä ei selviä hengissä.

Tilkankadulla

    

Vene ja heijastus vedessä ja harmaata levän tummentamaa rantakiveystä. Tilkantorin rantanäkymä Helsingin Pikku Huopalahdessa, lyhyen kävelymatkan päässä meiltä. Eilen satoi välillä rankasti ja seurasimme illalla sääennusteen muutoksia, onko mieltä minun mennä aamulla metsään sieneen ja marjaan? Ei ole. Siirrän tuonnemmaksi. Nyt maanantaiaamun säätiedot näyttävät, että tuulta ja rankkaa sadetta riittää. Helena kutoi eilen koko päivän. Puseroa syntyy. Minä etenin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä on käsillä ensimmäisen osan loppu. Tarkkana nyt. Tietenkin tarkkana kaiken aikaa. Luin eilen niin kuin joka päivä muutamia rivejä ja kappaleita Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kesäkielikirjaani, jota on lukematta neljäkymmentä sivua. Aloin lukea myös James Jonesin sotaromaania Ohut punainen viiva. Alku toi mieleen Norman Mailerin esikoisteoksen Alastomat ja kuolleet. Kuin saman kirjailijan kirjoittamia molemmat. Helena lukee Lansdalen Kitkerää chiliä.

Tilkankadulla

    

 Nyt sunnuntaiaamuna varttia vaille kuusi sataa täällä etelärannikolla. Eilen teimme erikseen kamerakierroksen Pikku Huopalahden rantapuistossa. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä pitempi objektiivi, jolla hän otti kuvia linnuista ja kasveista. Minä otin muutaman kuvan kännykällä. Etenin eilen kahdeksantoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi yli kolmanneksen. Helena teki eilen aamulla luonnoksia, jotain läppärillään ja kutoi päivällä villapaitaa tai mikä siitä tuleekaan. Hän etsi illalla sopivaa uniluettavaa ja löysi Lansdalen dekkarin Katkeraa chiliä. Nimi varmaan vaikutti valintaan. Minä luin lopun Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Loppu siinä oli logistiikkaa, kun pitää irrottaa nopeasti siirrettävät elimet aivokuolleelta, kuljettaa ne vastaanottavaan sairaalaan ja jossa vuorostaan elimen varaosaksi saava potilas on valmisteltu tulevaa leikkausta varten. Kirurgien ja avustavan henkilökunnan toimivaa yhteistyötä. Hyvin kirjoitettu kuvaus.

Tilkankadulla

    

Tänään on Suomen luonnon päivä. Ilmi, Ilma, Ilmatar. Onko luonto parhaimmillaan näin loppukesästä, kun syksyn enteitä on ilmassa? Teimme eilen reissun keskustaan. Tärkeimpänä oli saada metrin mittainen pyöröpuikko, joka löytyi alan liikkeestä Simonkadulta. Otin siinä sivussa kuvan, joka antaa puukappelin ja Lasipalatsin yli. Kiersimme Kampissa, Forumissa ja Stokkalla. Kävimme katsomassa Stokkan karppeja. Otin kuvan ja Helena sanoi myöhemmin tutkiessaan sitä, että heijastuksessa erottuvat minun kasvoni. En ollut huomannutkaan. Ajoimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen, jossa odotti kirjastossa seuraava kirja noutoa, James Jonesin Ohut punainen viiva. Kävin eilen läpi 15 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi. Jälleen yhden tv-sarjan jaksot loppuivat. Helenalla on lukukirjana Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Kiva kirja, jos niin voi sanoa tällaisesta sydämensiirrosta kertovasta tarinasta.

Tilkankadulla

    

Kirjavinkkien seinä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on ahkeria lukijoita, virkailija kehui. Helmet. Pidin siitä tunnuksesta heti, kun muutimme viime syksynä Helsingin Pikku Huopalahteen ja siirryimme tämän kirjastolaitoksen piiriin. Helmet viestii minulle. Helmet kaulassa. Helmet kännykässä. Asvalttiporukat olivat eilen urakoimassa Munkkiniemen puistokadulla. Ajoradat oli kalvettu valmiiksi ja uutta mustaa pintaa laskettiin kaista kerrallaan. Lämpö huokui ja piki katkusi. Kahvilan edustalla cockerspanieli värisytti kirsuaan. Nautimme kahvit ja omenaleivoksen puoliksi. Herkullista. Ostimme kotiin tummaa leipää ja vaaleita sämpylöitä. Kolme lainakirjaa repussa: Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät,Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä ja Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, alaotsakkeena Om läsandets konst, jonka lainasin på flit på svenska. Luin ja kävin läpi eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissa-akvarelleja. Hänellä on pusero kudonnassa värikkäin langoin. Vietimme lukuiltaa, Helena luki Tyyne Saastamoisen runoja ja selasi nettiä ja minä luin Kerangalin romaania. Luin siitä eilen kaikkiaan puolet. Kirja, jonka aiheen tietää aloittaessaan ja jossa ei ole mitään salattua juonta. Teksti on pitkävirkkeistä, luetteloivaa ja pikkutarkkaa. Vain muutama erotettu repliikki, muuten puheet ja sanat ovat mukana kerronnassa.

Tilkankadulla

    

Helena otti pari päivää sitten kuvan tyynestä merenlahden rannasta ja minä eilen syyskesän metsälammesta, jota ulpukan- tai lumpeenlehdet täplittävät. Ensimmäiset hirvikärpäset odottivat metsässä. Samoin ensimmäiset suppilovahverot tälle kaudelle. Löysin kehnäsieniä, kanttarelleja, pienen koivunpunikkitatin ja yksittäisinä mustavahakkaan, vaalean orakkaan, kelvollisen lampaankäävän ja reilummin ryöpättäviä haapa- ja kangasrouskuja. Aamulla tihuutti, kun nousin bussiin, mutta se ei haitannut. Kuivatimme jalomman sienisaaliin. Meillä on kuivuri, jonka hankimme aikoinaan 1980-luvulla. Se on kulkenut mukanamme sieltä asti. Eilen edistyin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa vaatimattomat kuusi sivua. Luin muutaman sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena otti iltalukemisiksi Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu -kokoelman. Hän teki eilen pieniä kissa-akvarelleja ja kutoi telkun ääressä. Helmet laittoi iltapäivästä viestin kolmesta noudettavasta kirjavarauksesta. Yksi varaus on edelleen Matkalla ja yhdessä olen sijalla neljäsataa ja vähän yli.