Matkan jälkeen

    

Jälkikuvia ja elämyksiä kaupunkilomalta. Kolmen päivän loma. Ensimmäinen päivä oli matkustuspäivä ja viimeinen väistämättä samoin eli yhden päivän olimme aidosti lomalla. Aikamoinen kontrasti oli, kun lähdimme eilen iltapäivällä Helsingin rautatieasemalta ja tulimme Kouvolan rautatieasemalle. Ja edelleen tuli lisäkontrastina, kun hurruutimme pikkubussin kyydissä Taavettiin ja jalkauduimme viimein Marttilantien pysäkille. Hiljaista ja rauhallista. Sateen jälkeen syreenit tuoksuivat. Samaan puusta pudonneen mielentilaan purimme reput ja laitoimme tietokoneen töpselit seinään ja selasimme postia, ilmaisjakelulehden ja Luumäen Lehden. Tiistaiaamulla minulta jäi kirja kesken, joten luin viimeiset sivut Doris Lessingin Sommaren före mörkret -teoksesta. Se oli 28:s lukemani kirja tänä vuonna. Pidin siitä, vaikka loppua kohti kirjassa oli ylimäärin toistoa ja kertausta. Pidän myös ruotsin lukemisesta. Sen jälkeen saunaan. Tänä aamuna viideltä lämpömittari näytti yhdeksän ja puoli astetta. Aurinko paistaa, taivaanrannassa on pilviutua.

Matkalla

 

Eilen illalla seurasin katuliikennettä. Kasvot kuumottivat ulkoilusta. Eilen ajelimme ratikalla. Matkalipun lunastaminen onnistui. Kävimme Kalliossa ja sieltä Jätkäsaareen, jossa poikkesimme viimeksi toissa kesänä. Rakennuksia on tullut huimasti lisää.

Matkalla

 

Toinen päivä matkalla. Eilen kävimme haistelemassa meren rannalla. Jo siltä varalta, jos tänään sataa. Tänä aamuna, kun heräsimme, ikkunassa oli vesipisaroita ja asvaltti oli märkä sateen jäljiltä. Eilen kiersimme Punavuorta ja Eiraa. Meillä oli eri vaihtoja minne mennä syömään, mutta erehdyimme: kuppilat olivat lopettaneet, Kyllin hyvä elämänikä sitten. Illan lepäsimme hotellihuoneen sängyssä ja katsoimme jalkapalloa. Pohjanpalo maalasi kahdesti.

Kalliossa taas kerran. Ratikalla sinne ja takaisin. Kissa piti nähdä Jätkäsaaressa. Sateinen aamu on vaihtunut auringonpaisteeksi. 

Matkalla

 

Hietalahden torilla nautimme jäätelötötteröt, Helena vaniljaa ja minä lakritsilla maustettua. Hotellin ravintola on yllättäen kesäterässä eli joudumme menemään ulos syömään. Kiersimme Punavuorta kulkien katujen varjoisia laitamia. Yksittäisiä puutaloja on jäljellä. 

Matkalla

 

Kouvolassa kahvilla. Juna Helsinkiin lähtee tunnin päästä. Selasin hesaria. Uutistarjontaa meikäläiselle, joka pitää enimmäkseen väliä mokomaan. Selviää muutenkin, että päätöksissä on edetty niin, että talous ei ole ollut ensimmäisenä. Musta tuntuu on heppoinen peruste valtiovallalta. Helsinki kaupunkina on kai yhä paikallaan.

Matkaetko

 

Harjoittelen postausta kännykällä. Huomenna lähdemme minikaupunkilomalle Helsinkiin. Kaikkea muistettavaa ja mukaan otettavaa on niin paljon, että kaksi reppua ei riitä. 

Terveisiä Taavetista

   

Unohdin mainita, että Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pelasi pari päivää sitten ensimmäisen ottelunsa Nations Leaguessa. Tasapeli. Ensimmäinen piste ansaittu. Johtuiko unohdus kisaväsymyksestä? Vai johtuuko se politiikanteosta joukkueurheilussa? Ehkä ymmärrän väärin rehdin urheilu- ja kilpailuhengen tai katson asiaa väärin lasein? Hyvä, että sain tämän selväksi itselleni: Tulos riippuu tarkastelijasta. Silti västäräkki keikutteli pyrstöään nummella. Suopursu kukki ja päivänkakkarat ovat nupuillaan. Ensimmäinen niittyleinikki kukassa ja hevoskastanjan koreat kukinnot avautuvat. Helena tuli eilen iltapäivällä kysymään minulta, kun luin parvekkeella Lessingiä: ”Mitä mä nyt teen?” Se tarkoitti, että hän oli lukenut Joycen Odysseuksen ja haikaili, minkä kirjan ottaisi sen jälkeen? Se ratkesi vasta saunan löylyissä: J.L.Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Runoelma kertoo Suomen sodasta 1808–09, jonka hävityn sodan seurauksena Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Suurvaltapolitiikkaa. Suomi sai kunnian olla tekemässä sitä ja osallisena. Kiilapoikana isoisten painissa. Luin eilen vain Lessingin kirjaa Sommaren före mörkret. Nainen on yksin hotellissa Lontoossa. Hän on laihtunut seitsemän kiloa, mutta ei pysty syömään. Hän hakee halvemman, väliaikaisen asunnon, yhden huoneen nuorten marihuanakommuunissa.