Tilkankadulla

   

 

 Utuinen kuva Saimaalta muutama vuosi sitten. Lappeenrannan Sammonlahden rantaa. Asuimme Sammonlahdessa yhdeksän vuotta. Aloitimme Kaunis kesäpäivä -blogin siellä. Eilen, lauantaina ulkoilimme vain kauppareissun mutkan kautta. Muun päivän Helena kutoi seuraavaa kudinprojektiaan ja minä tapailin uutta tarinaa, Lukijaa. Starttaan. Käynnistän moottoria. Ei lähde vielä käyntiin. Kuulostelen onko ääni lupaava? Kirjoitin myös päiväkirjaa ja kaunokirjoituksella seuraavaan vihkoon Helenalle arkemme tapauskertomusta. Luin loppuun Irene Vallejon Papyruksen. Hyvä kirja, antaa kokonaisnäkemyksen. Helena luki loppuun Hitchcockin kioskikirjan, mutta minun päiväkirjani on hänellä vielä luvussa, unilukemisina. Meille näytettiin kolme jalkapallo-ottelua, jotka katsoimme osin.

Tilkankadulla

    

 Syyspäiväntasaus koko maassa. Täällä etelärannikolla on pilvistä, tuulista ja sateen enteitä. Eilen oli toisin, aamulla puolen kuuden aikaan näkyivät tähdet ja päivällä paistoi aurinko kesäisesti. Teimme eilen kirjastoreissun Munkkiniemeen. Varaamani blogiopas ei auttanut minua nettikompuroinnissa. Ehkä seuraava teos auttaa. Lainasin Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys. Se oli palautettujen kirjojen hyllyssä jo viikko sitten, kun kävimme viimeksi tätä ennen kirjastossa. Nyt se odotti siellä yhä. Asiakashyllystä löytyi Nikolaj Gogolin Taras Bulba, på svenska. Kävin läpi alkutahteja Lukija -tarinasta, tunnustelin ja ihmettelin. Helena kutoo seuraavaa puseroa ja katsoo jotain sarjaa televisiosta. Kahdentoista aikaan eilen patikoimme Mannerheimintielle lankarullakioskille piirakkaostoksille. Seuraava kuva tästä kohteesta. Helena lukee yhä antamaani päiväkirjavihkoa. Minä olen loppupuolella Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Kirjailija kertoo kirjakauppiaan vaarallisesta ammatista, niin antiikissa kuin nykymaailmassakin. Hyökkäyksiä ja pommi-iskuja kirjakauppoihin. Vallejo siirtyy joustavasti näistä päivistä kahden tuhannen vuoden päähän. Kirjassa se on mahdollista.

Tilkankadulla

    

Kirjastoauto oli Pikku Huopalahden Ala-asteen edessä eilen, kun tulin metsästä. Näin muitakin ihmeitä: Uutta asvalttia oli Kehä Kolmosen jälkeen ensin Vantaan puolella Vihdintietä ja samoin kauempana Espoon Kalajärven jälkeen. Siltatyömaat ovat yhä vaiheessa. Pikaratikka meni Pitäjänmäen liikenneympyrän läpi. Koeajo luki kyljessä. Keräsin metsästä suppilovahveroita ja haaparouskuja. Yksi karvarousku tuli mukaan ja mustarousku. Kuljin kangasrouskujen ohi. Keräsin puoli litraa puolukoita. Kiirehdin pysäkille ja siinä vaiheessa patikoin aika monen suppiksen ohi. Eilen en avannut Lukija -tiedostoa, nimesin sen uudestaan. Nettiyhteyksien kanssa oli pientä ongelmaa, modeemin wifi -yhteys keljuili. Laitoin sen pois päältä eikä se tahtonut tulla takaisin. Sammutin modeemin kolme tai neljä kertaa ja laitoin takaisin päälle, painoin wifi -painiketta tuloksetta, mutta sitten yhtäkkiä wifi -painikkeen vihreä valo syttyi. Helena keitti eilen ensimmäisen kerran puuroa uudella haudekattilalla. Hän lukee vuorovedoin Hitchcockin tarinoita ja minun päiväkirjavihkoani. Minä luin reilun sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja nelisenkymmentä sivua Irene Vallejon Papyrusta. Kirjastosta tuli ilmoitus, että blogiopas on noudettavissa. Syventävää tietoa.

Tilkankadulla

    

Eilisaamun myrsky viiletti nopeasti Helsingin yli. Yhdeksän aikaan kävimme kaupassa eikä silloin enää satanut eikä tuntunut rankkoja tuulenpuhureita. Kahdeltatoista kävelimme rannan kautta lankarullakioskille ostamaan piirakoita. Mennessä otin kuvia Pikku Huopalahden rannasta ja Tapanilan aseman edustalla olevasta lätäköstä, jonka laitaan tuuli oli seulonut kirjavan lehtikoosteen. Helena sai eilen puseron kudottua valmiiksi. Minä tapailen Onnen poika -fiktiota. Kolme sivua tekstiä. Irene Vallejon kirjassa Papyrus otetaan esiin Sarajevon kansalliskirjaston tuhopoltto muutama kymmenen vuotta sitten. Tahallinen teko. Tykistö ja tarkka-ampujat estivät tulituksellaan palokuntaa pääsemästä sammuttamaan paloa. Niin hiljan Euroopassa käytiin likaista sotaa ja taas. Olen lähdössä keräämään sieniä Nuuksion takamaille ja nauttimaan metsän rauhasta. Repun olen pakannut illalla osin valmiiksi. Tavoittelen puoli seitsemän keskustasta lähtevään bussiin.

Tilkankadulla

    

Myrskyää täällä etelärannikolla. Tuuli voimistui jo illalla. Tänään on Varpun ja Vaulan nimipäivä, joten nimitetäänkö tätä vastaisuudessa ”Varpumyrskyksi”? Eilen syyskuun yhdeksäntenätoista annoimme toisillemme lahjoja merkkipäivän kunniaksi – vuosi Tilkankadulla – Helena soi minulle pienen luonnosvihon ja minä hänelle kaunokirjoituksella raapustetun päiväkirjan, joka alkaa heinäkuun alkupuolelta tänä vuonna ja jatkuu elokuun loppupuolelle. Otin kännykällä kuvia muutamista Helenan luonnosvihon piirroksista. Kissat aidalla oli värikkäin niistä. Eilen teimme myös retken Triplaan, katsomaan muun muassa haudekattilaa. Se kelpasi ja ostimme sen ja samalla sinisen muovikauhan ja Helenalle t-paidan. Pääsimme samalla lipulla takaisin. Kun jäimme pois bussista Paciuksenkadulla ja tulimme Pikku Huopalahden rantaraitille, oli kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Avaraa maisemaa ja luontoa. Kesällä heinäkuun viimeisinä päivinä, kun aloin käydä läpi viimeistä kertaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta, naputtelin oheisena muutamaan otteeseen muistiinpanoja mielessä hautuvasta tarinasta tai ideasta. Otin sitä varten uuden tiedoston ja annoin sille myös nimen – Onnen poika. Toissailtana luin nämä muistiinmerkintäni ja eilen tein Onnen poikaan pientä, varovaista hahmottelua. Helena jatkaa yhä puserontekoa. Punaiselta näyttää. Hänellä on nyt unilukemisena päiväkirjavihkoni. Paluu kesään. Minä olen puolivälissä Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Siinä kreikkalaiset ja ateenalaiset ylpeästi tuovat julki demokraattisuuttaan ja uudenaikaisuuttaan, joka ei kohdistu kuitenkaan naisiin eikä työtätekeviin orjiin, vaan vapaisiin miehiin. Kirja käy kuumemmaksi, kirjoja poltetaan, jo kirjojen alkutaipaleella ja tälle vuosisadalle ja -tuhannelle asti.

Tilkankadulla

    

 Vuosi sitten muutimme tällä päivämäärällä Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahteen. Se oli silloin maanantai. Olemme eläneet vuodenkierron tällä alueella, syksystä syksyyn. Eilen kiersimme Pikku Huopalahden ympäri Paciuksenkadulle, sillan yli ja takaisin. Helenalla oli iso kamera ja minä kuvasin kännykällä. Eilen aamulla postitin Gaz matkaan -tarinan maailmalle. Kirjoitin saatesanat siihen valmiiksi jo viime keväänä, kun kuvittelin saaneeni tekstin valmiiksi. Sen jälkeen luin ja stilisoin sitä uudestaan ja uudestaan. Iltapäivällä siistin läppärillä olevat tekstitiedostot. Otin neljä kansiota, joihin tuli vuosikertatiedostoja ja eri versioita. Yksi kansio tuli Gazin vaiheille, yhteen tallensin vanhoja päiväkirjoja, yhteen Kaunis kesäpäivä -blogin julkaisut ja yksi kuunnelmakokeiluille. Helena jatkaa vielä kutomustaan. Hän lukee Hitchcockin tarinoita takavuosien kioskikirjasta, jollainen on tullut jostain antikvariaatista. Minä luin eilen sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Olen lukenut siitä yli kolmanneksen. Kirjailija mainitsee huvittuneena, että hänen tätä tekstiä kirjoittaessaan Bob Dylan palkittiin nobelilla ja siitä nousi kova haloo. Kuitenkin siinä kirjallisuus palasi juurilleen, aikaan ennen kuin tarinat tulivat kirjaimina paperille, pergamentille ja papyrukselle.

Tilkankadulla

    

Ajelimme eilen päivällä bussikyydillä Hakamäentietä Pasilaan, Ilmalaan ja aseman ohi Kalasatamaan. Urbaania maisemaa, jota hahmottaa vain vähän kerrassaan. Kuvasin seitsemännen kerroksen terassilta Kalasataman tornitaloja ja kaistaleen vettä, jota näkyy rakennusmassan välistä. Eilen aamupäivällä valmistelin Gaz matkaan -käsikirjoituksen siihen kuntoon, että voin lähettää sen tänään muutamalle valitulle kustantajalle. Tämä läppäri ei tunne suomen kielen oikolukua eli se jäi tekemättä. Ikään kuin vuoropuheluna Irene Vallejon Papyrus-kirjan kanssa – on kieliä, jotka häviävät. Siinä ei auta edes seitsemänsataa kiloinen, muinainen Rosettan kivi eikä siitä nimensä saanut Rosetta -ohjelma, joka pyrkii säilyttämään kieliä tässä yhtenäistyvässä maailmassa. Helena kutoi eilen aamupuolella. Illalla katsoimme jalkapalloa ja luin muutaman sivun Papyrusta. Olen lukenut siitä neljäsosan. Pidän Vallejon keskustelevasta, puhuvasta tyylistä, jossa hän kertoo omia huomioitaan ja tuntemuksiaan eikä vetäydy akateemisen fraasikuoren taakse.