Myrskyää täällä etelärannikolla. Tuuli voimistui jo illalla. Tänään on Varpun ja Vaulan nimipäivä, joten nimitetäänkö tätä vastaisuudessa ”Varpumyrskyksi”? Eilen syyskuun yhdeksäntenätoista annoimme toisillemme lahjoja merkkipäivän kunniaksi – vuosi Tilkankadulla – Helena soi minulle pienen luonnosvihon ja minä hänelle kaunokirjoituksella raapustetun päiväkirjan, joka alkaa heinäkuun alkupuolelta tänä vuonna ja jatkuu elokuun loppupuolelle. Otin kännykällä kuvia muutamista Helenan luonnosvihon piirroksista. Kissat aidalla oli värikkäin niistä. Eilen teimme myös retken Triplaan, katsomaan muun muassa haudekattilaa. Se kelpasi ja ostimme sen ja samalla sinisen muovikauhan ja Helenalle t-paidan. Pääsimme samalla lipulla takaisin. Kun jäimme pois bussista Paciuksenkadulla ja tulimme Pikku Huopalahden rantaraitille, oli kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Avaraa maisemaa ja luontoa. Kesällä heinäkuun viimeisinä päivinä, kun aloin käydä läpi viimeistä kertaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta, naputtelin oheisena muutamaan otteeseen muistiinpanoja mielessä hautuvasta tarinasta tai ideasta. Otin sitä varten uuden tiedoston ja annoin sille myös nimen – Onnen poika. Toissailtana luin nämä muistiinmerkintäni ja eilen tein Onnen poikaan pientä, varovaista hahmottelua. Helena jatkaa yhä puserontekoa. Punaiselta näyttää. Hänellä on nyt unilukemisena päiväkirjavihkoni. Paluu kesään. Minä olen puolivälissä Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Siinä kreikkalaiset ja ateenalaiset ylpeästi tuovat julki demokraattisuuttaan ja uudenaikaisuuttaan, joka ei kohdistu kuitenkaan naisiin eikä työtätekeviin orjiin, vaan vapaisiin miehiin. Kirja käy kuumemmaksi, kirjoja poltetaan, jo kirjojen alkutaipaleella ja tälle vuosisadalle ja -tuhannelle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti