Tilkankadulla

    

Maaliskuisia aamukylmiä. Helena teki sauvakävelylenkin. Eilen nautimme tämän vuoden ensimmäiset take-off -kahvit matkalla, kun palasimme kaupalta. Emme ulkoilleet toista kertaa. Lähetin eilen kuunnelman maailmalle. Tynkä, tuli sen nimeksi. Helena kutoo, tekee käsitöitä ja jotain muuta omalla koneellaan. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Barrikaadin puolustajat kaatuvat ylivoimaisen vastustajan edessä. Luin eilen loppuun Cormac McCarthyn vaikuttavan dystopiaromaanin Tie. Oliko se kirjailijan testamentti ja ennustus? Hän luopui myös käyttämästä lainausmerkkejä, nuolia tai ajatusviivoja merkitsemässä puhetta. Samoin Tien jälkeen ilmestyneissä kahdessa uusimmassa kirjassaan, Stella Maris ja Matkustaja, McCarthy ei käytä enää näitä erityismerkkejä. Tietoisesti ja tarkoituksella, oletan. En ole hämmästynyt siitä, että Tie voitti 2007 Pulitzer-palkinnon. Niin hyvä ja hallittu. Runollinen vaellus tuhkaan hautautuneen maanpiirin läpi, etsien viimeisiä kätkettyjä ruoka- ja puhdasvesivarastoja ja piileskellen uhreja vaanivia rosvojoukkoja. Helena luki illalla toisenlaista kirjaa, Doris Lessingin Kissoista, jossa liikutaan Rhodesiassa, Afrikassa ja Lontoossa, Euroopassa. Muistojen teillä.

Tilkankadulla

    

Maaliskuista säätä, aamulla pakkasta, päivällä lämpöasteita ja illalla pakastuu jälleen. Nautimme eilen, sunnuntaina auringonpaisteesta Helsingin Pikku Huopalahden rantaraitilla kymmenien muiden kanssakaupunkilaisten tavoin. Muuttolintuja ei näkynyt vielä, mutta lintujen jälkiä oli siellä täällä lumisella jäänpinnalla. Yritin saada kännykällä teräviä kuvia pajunkissoista, mutta ilman näkölaseja se ei onnistunut. Eilen työstin kahteen otteeseen kuunnelmaa, aamulla päättelin sen ja iltapäivän lukutunnin jälkeen luin tekstin läpi, tein muutaman korjauksen ja lähetin sen Helenan sähköpostiin. Helena kutoo television ääressä ja piirtää välillä työpöytänsä ääressä tai tutkii läppäriään tai pelaa pasianssia korteilla. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjista kuinka Jean Valjean liittyy barrikaadin puolustajien vailla toivoa oleviin joukkoihin. Marius sanoi tuntevansa miehen. Helenalla on luvussa Doris Lessingin Kissoista ja minä jatkoin Cormac McCarthyn Tien toivotonta marssia. Ajattelin tekstin alkupuolella, että en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa, koska se ei voi yltää kirjan verroille, mutta kirjan puolivälissä myönnän, että aihetta ja materiaalia on riittämiin, mutta en välttämättä uskalla katsoa sitä.

Tilkankadulla

   

Sarastuksen kajo valaisee taivaanrantaa. Kuusi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Lapissa on nollan vaiheilla. Tilkan sairaalan katon ylle on ilmestynyt tämän kuun alussa huppu. Ilmeisesti kattoremontti tekeillä. Kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon. Helenalla oli noudettavana Doris Lessingin kirja Kissoista ja minulla Cormac McCarthyn Tie. Palasimme Pikku Huopalahden rantaraittia, kapea merenlahti toisella ja avointa puistoa toisella puolella ja maamerkkinä matalampien kerrostalojen takana ja yllä Tilkan rakennus. Korjailin eilen kuunnelman loppua paremmaksi. Poistin kolme sivua ja kirjoitin kaksi uutta. Lopettaessani olin sivulla neljäkymmentäkolme ja sivuja oli koossa kaikkiaan neljäkymmentäviisi. Helena teki eilenkin osan päivää töitä tietokoneella kuvien kanssa. Hän kutoi kuitenkin myös. Victor Hugon Kurjia luimme ääneen eteenpäin. Kirjan neljäs osa päättyi ja aloitamme tänään teoksen viimeisen, viidennen osan, Jean Valjean. Helena luki eilen itsekseen Lessingin kirjaa Kissoista. Minä luin sata sivua McCarthyn erinomaista scifi-romaania Tie. Tätä scifiä ymmärrän kyllä. Siinä on samoja piirteitä kuin Stephen Kingin Musta Torni -sarjan teoksissa.

 

Tilkankadulla

    

Kaksi astetta pakkasta. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Otin kuvia Tilkankadun varrelta. Helena teki eilen pitkän päivän kuvaamalla töitään ja tallentamalla niitä kansioihin. Minä luin eilen aamupuolella kuunnelman läpi. Korjasin yhden lyöntivirheen ja lisäsin yhden pilkun. Helena kysyi päivemmällä, mitä kirjoitan seuraavaksi? En tiedä vielä. Yöllä, aamuyöstä, niin kuin usein tapahtuu, ymmärsin mikä minua vaivasi tässä kuunnelmassani: Sen loppu. Se on huono. En hakenut mitään mieleeni enkä yrittänyt keksiä enkä kehitellä mitään, mutta oivallukset seurasivat itsestään toisiaan. Niitä taisi tulla kaikkiaan neljä erillistä. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt, että otan nykyisestä versiosta uuden pohjan, karsin lopusta väärän osuuden ja korvaan sen paremmalla. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kapina vai kansannousu? Hyvä vai huono asia? Illalla Helena luki loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret maalaiskapakassa ja otti seuraavan Simenonin unilukemiseksi, Maigret epäröi. Minä luin loppuun Stansilaw Lemin scifi -teoksen Solaris. Luin sen uteliaisuudesta, koska olemme nähneet Tarkovskin filmin ainakin kolme kertaa. En ole ollut koskaan innostunut scifistä eikä tämä Lemin teos tehnyt poikkeusta.

Tilkankadulla

    

Kansainvälinen naistenpäivä. Sen onneksi ja kunniaksi sataa hienokseltaan kevyttä puuterilunta täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toissapäivänä Helena järjesteli keskeneräisiä luonnoksiaan ja eilen hän tyhjensi työpöytänsä ja suunnitteli ja ryhmitteli siinä valmiina olevia, kudottuja neliöpalojaan. Minä uhosin eilen, että saan kuunnelman valmiiksi, mutta totesinkin, että en ole korostanut tarpeeksi äänessä olevia henkilönimiä. Niinpä ahkeroin eilen koko päivän muokkaamalla ja lisäämällä. Nyt kuunelmassa on neljäkymmentäkuusi sivua, jotka odottavat lukua. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija käsittelee 1832 kansannousua Pariisissa. Helena sai yhden Simenonin Maigret -kirjan luettua ja valikoi seuraavan, Maigret maalaiskapakassa. Hänellä on yöpöydällään myös Pentti Saarikosken runokokoelma Tanssiinkutsu: “Saan saunaveden ränneistä...” Minä luen Stanislaw Lemin Solarista. Mieli sovittaa lukemaani osittain elokuvaan.

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta nyt aamulla. Kuvassa William Shakespearen Mitta mitasta -kirjan kansi. Toissapäivänä, kun kuljimme koulun takaista kujaa, lensi pulu matalalta ohitsemme ja kääntyi piiloon pihakatoksen räystään alle. Eilen kuljimme samasta kohtaa ja kuulimme kyyhkyn huhuilevan katumelun keskellä. Teimme eilen erikseen kauppamatkan ja kävelimme sen jälkeen Pikku Huopalahden rantaraitin. Pysähdyimme välillä kasvot aurinkoon päin. Luin eilen aamulla kunnelman läpi. Tein siihen muutamia täsmennyksiä ja parannuksia. Odotan, että se olisi tänään valmis, kun luen sen jälleen. Helena järjesteli eilen omia luonnoksiaan ja eri vaiheessa olevia töitään. Parista tyhjiksi tulleesta akvarellilehtiöstä hän raksi pois kierreselkämykset. Iltapäivällä luimme runsaan tunnin ajan ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Olemme sen toisen niteen puolivälissä. Illemmalla Helena luki Outi Pakkasen e-kirjaa Muistivirhe. Hän luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Yksi kirjavaraus hänelle on Matkalla ja samoin minulla. Luin eilen loppuun Veijo Meren esikoisnovellikokoelman Ettei maa viheriöisi. Olen lukenut ne varmaan kaikki joskus ennen. Aloitin myöhemmin Stanislaw Lemin scifi-teoksen Solaris, josta Andrei Tarkovski ohjasi elokuvan 1970-luvulla.

Tilkankadulla

    

Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Kirkkaimmat tähdet näkyvät vielä tummalla aamutaivaalla, Vega ja Arcturus. Eilen teimme aamukävelyn kaupalle, toimme ostokset kotiin ja lähdimme uudestaan ulos. Kiersimme Pikku Huopalahden rantaa. Helena kuvasi “raskaana lepäävän naisen” -patsaan, joka oli vapautunut lumien alta kurakkoisen Haaganpuron rannalla. Luin aamulla kuunnelman läpi. Myöhemmin iltapäivällä muokkasin tekstin loppuosaa. Sitä on nyt neljäkymmentäviisi sivua. Sain saunassa lisäideoita aiheeseen, mutta en ole varma, liitänkö niitä tekstiin? Eli luen sitä taas tänään. Aloitin kuunnelmanteon tammikuussa. Helena tekee tussitöitään ja kutoo neliöitä. Hän vei illalla käsitöitään parvekkeelle tuulettumaan. Eilen iltapäivällä luimme taas jonkin matkaa ääneen Victor Hugon Kurjia. Siinä on vankilakarkureita. Uhan tunnetta. Helena lukee e-kirjana Outi Pakkasen Muistivirhettä ja unilukemisina hänellä on Simenonin Maigret Vichyssä. Minä luin loput William Shakespearen näytelmästä Mitta mitasta. En oikein pitänyt siitä. En syttynyt.