Maaliskuisia aamukylmiä. Helena teki sauvakävelylenkin. Eilen nautimme tämän vuoden ensimmäiset take-off -kahvit matkalla, kun palasimme kaupalta. Emme ulkoilleet toista kertaa. Lähetin eilen kuunnelman maailmalle. Tynkä, tuli sen nimeksi. Helena kutoo, tekee käsitöitä ja jotain muuta omalla koneellaan. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Barrikaadin puolustajat kaatuvat ylivoimaisen vastustajan edessä. Luin eilen loppuun Cormac McCarthyn vaikuttavan dystopiaromaanin Tie. Oliko se kirjailijan testamentti ja ennustus? Hän luopui myös käyttämästä lainausmerkkejä, nuolia tai ajatusviivoja merkitsemässä puhetta. Samoin Tien jälkeen ilmestyneissä kahdessa uusimmassa kirjassaan, Stella Maris ja Matkustaja, McCarthy ei käytä enää näitä erityismerkkejä. Tietoisesti ja tarkoituksella, oletan. En ole hämmästynyt siitä, että Tie voitti 2007 Pulitzer-palkinnon. Niin hyvä ja hallittu. Runollinen vaellus tuhkaan hautautuneen maanpiirin läpi, etsien viimeisiä kätkettyjä ruoka- ja puhdasvesivarastoja ja piileskellen uhreja vaanivia rosvojoukkoja. Helena luki illalla toisenlaista kirjaa, Doris Lessingin Kissoista, jossa liikutaan Rhodesiassa, Afrikassa ja Lontoossa, Euroopassa. Muistojen teillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti