Tilkankadulla

    

Kuva Haukilammelta eiliseltä vaellukseltani Espoon Luukin pellolta Lakiston päätebussipysäkille, Rinnekodille ja siellä toimivan golfkentän laidalle. Nokkosia ei tullut vastaan, mutta kahdessa kohdassa oli metsätienluiskassa muutama pieni korvasieni, joista Helena keitti yhden korvasieniannoksen. Näin rusakon pellolla, jonkin kanalinnun tiellä metsän varjossa, kaksi lumikinosta ja viimein bussinikkunasta takaisin tullessa kesän ensimmäiset pääskyset lennossa keveinä Vihdintien peltojen yllä. Törmä- tai räystäspääskysiä. Näin metsässä miehen kolmen koiran kanssa, yhden pyöräilevän mieskaksikon ja jonkin urheiluseuran veteraanin, joka oli viemässä rasteja kohteisiin. Helena purki kotona parvekkeella poisraakattuja villasukkia ja teki varmaan joitain luonnoksia. Hän luki äitienpäivän lahjaksi minulta saamaansa päiväkirjavihkoa ja loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä avasin iltapäivän lopulla Siks -tarinan ja jatkoin sivun verran. Luin eteenpäin Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on?

Tilkankadulla

    

Mikähän lintu tämä on? Ei ollutkaan lintu, vaan oksa. Kuva eilen iltapäivältä, kun kiersimme Pikku Huopalahden tuonpuoleiselle rannalle ja istuimme hetken penkillä. Eilen edistyin vain sivun verran Siks -tarinaa, toista osaa Allas. Kolmekymmentäyhdeksän sivua yhteensä. Helena teki omia akvarellejaan sekä aamupäivällä että iltapäivän aluksi. Nyt kun otimme kesälomaa ääneenluvusta, aikaa on kaksi tuntia päivässä muuhun. Helena lukee Kati Tervon Kesäpäiväkirjaa ja minä olen lukenut kolmanneksen Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on? Sartre - nobelpalkittu kirjailija, joka kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa, koska sen myönsi hänen kritisoimansa järjestelmä. Jos hän olisi vastaanottanut palkinnon, olisi voitu sanoa, että hän siis hyväksyykin moittimansa järjestelmän. Mietin kuinka kauan Sartre harkitsi asiaa? Vaikka naurahtiko hän tätä ovelaa ansaa, jota kukaan ei ollut asettanut ja jollainen se kuitenkin oli. Veikeitä elämäntilanteita. Olen lähdössä nyt maanantaiaamun varhaisella bussivuorolla Nuuksioon. Ehkä löydän tulevan nokkospaikkamme ja toivon mukaan näen muutamia korvasieniä.

Tilkankadulla

    

Hyvää äitienpäivää. Voikukat juhlivat nekin. Tänään on myös J.V.Snellmanin ja suomalaisuuden päivä, kaikki samalla liputuksella. Eilinen juoksutapahtuma näkyi ja kuului myös täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Sää suosi tilaisuutta, vaikka tuuli pohjoisesta. Teimme eilen aamupäivällä omia taiteitamme, Helena akvarelleja, lintuja ja minä jatkoin Siks -tarinaa, johon liittyi nyt Allas -niminen tarina, ikään kuin toisena lukuna. Molemmat jatkuvat. Luimme eilen loppuun Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ja samalla päättyi ääneenlukuprojektimme menneeltä talvikaudelta. Noin viidenkymmenen sivun mitalta kirjan loppusanoiksi kirjailija pohti muun muassa ihmisen vapauden ongelmaa ja käskyvaltaa ja mikä ohjaa historian kulkua, miksi historia muodostuu sellaiseksi kuin se on? Minulle tuli mieleen Sartren teksti, jo siksikin, koska luen Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on? Älykästä, vaikeaselkoista tekstiä. Helena lukee Kati Tervon Kesäpäiväkirjaa ja intoutuu aina välillä lukemaan sieltä otteita minullekin.

                                             

Tilkankadulla

    

Kirsikankukkien aikaa sopivasti näin äitienpäivän aattona. Eilen olimme kahdesti ulkoilemassa, aamupäivällä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on muutamia kirjavarauksia, joissa olemme jonossa tuhannennen varaajan huonommalla puolella ja pidämme siksi silmällä Pikalainojen hyllyä. Niitähän ei voi varata. Emme lainanneet eilen mitään, mutta mukaan lähti kolme kirjaa kierrätyshyllystä, två på svenska av Francoise Sagan, minulle ennen lukemattomia ja Kati Tervon Kesäpäiväkirja. Iltapäivän rantalenkillä totesimme, että joutsenten pesän kohdalle oli laitettu suojaksi kaksi työmaapuomia - ehkä tämän lauantain juoksutapahtuman takia. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja minä jatkoin Siks -tarinaa. Sitä on koossa kolmekymmentäkuusi sivua. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija pohdiskelee ja filosofioi melkeinpä moninkertaisena kertauksena sotimisen ongelmaa tai mistä se aiheutuu. Sotimisen itseisarvo, jolloin kaikki eri mahdollisuudet eri liittoutumien muodossa käydään läpi, uudestaan ja uudestaan. Näin historiassa, tämän päivän viholliset ovat huomisen ystäviä. Viisas se, joka pitää yllä diplomaattisuhteet kaikkiin ja pysyttelee mieluiten sovussa. Helena luki illemmalla Agatha Christien dekkaria Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä luin loppuun på svenska Charles Dickens David Copperfield. Viisikymmentäkahdeksan lukua. Jatkokertomus, jota voi lukea romaanina. Pidin.

Tilkankadulla

    

Pilvessä nyt aamuvarhaisella täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yön aikana on satanut vähän vettä, koska pihan sora ja rapunedustan kiveys on märkänä. Kuusi astetta lämmintä. Teimme eilen kaksi ulkolenkkiä. Ilmanala oli raaka. Joutsen oli paikallaan raitin laidassa vesirajassa ja uros vahti naaraan suojana. Vesi- ja viemärirakennustyömaa oli eilen, pyhäpäivänä keskeytyksissä. Isojen työkoneiden rivistö pallokentän toisessa päässä. Kurakasoja ja vanhojen, betonisten viemäriputkien hylkyjä niiden vaiheilla. Eilen aamupäivällä teimme omia töitämme, Helena luonnosteli joutsenta ja muita lintuja. Minä jatkoin kolme sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kolmekymmentäkolme sivua. Luimme eilen iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija mainitsee, että Venäjän armeija marssi nyt - ajankohta on 1810 -luku - vuorostaan Pariisiin. Historian tapahtumia, joista on kuultu ja luettu nuorena koulussa, mutta jotka ovat silti valuneet muistin ohi. Romaanissa kerrotaan seuraavista onnellisista perhetapahtumista, naimisiinmenoista ja lapsilauman karttumisesta. Ruhtinatar tai kreivitär Natasa imettää itse toisesta lapsestaan alkaen, vaikka lääkärit pitävät sitä vaarallisena. Luimme myöhemmin illalla, Helena loppuun Andrea Camillerin Montalbano -sarjan kirjan Törmäyskurssilla och jag fortsatte att läsa Charles Dickens roman David Copperfield. Fin bok.

Tilkankadulla

    

Helatorstai. Eurooppa-päivä. Muu maa on pakkasella, mutta täällä etelärannikolla ja lännen puolella lämpötila pysyi tänä aamuna plussalla. Kuvassa eilen joutsen pesällään seuraa tarkkana ohikulkijoita kylmän pohjoisen pyyhkiessä linnun selkäsulkia. Kirsikkapuut alkavat kukkia. Helena ahkeroi eilen aamupuolella pitkän rupeaman akvarellien parissa ja minä etenin neljä sivua Siks -tarinaa. Kolmekymmentä sivua koossa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siellä tuli vastaan Epilogi, joka on sekin yli satasivuinen. Mitä sitten tapahtui, seitsemän vuotta sodan jälkeen? Helena on lukemassa Andrea Camillerin Montalbano -dekkaria Törmäyskurssilla. Jag läser Charles Dickens roman David Copperfield. Alla slags tragedier där med master Davids bekanta. Sekä Dickens että Tolstoi suosivat lyhyitä kappaleita. Eli siitä näkee, että heidän romaaninsa ovat alkujaan jatkokertomuksia. Syntyivätkö ja juoniutuivatko ne sitä mukaa, kun edelliset jaksot sysivät uusia peräänsä?

Tilkankadulla

    

Nollassa täällä etelärannikolla. Taivas sees. Kuvassa eilen Helsingin Mannerheimintietä Tilkan kohdalta Ruskeasuon suuntaan. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Joutsenet olivat olleet rannalla passissa ja olivat yhä, kun kiersimme kaupalle sitä kautta. Naaras lepäsi pesällä ja koiras seisoi kevyenliikenteen raitin laidalla valkoisena ja isona. Muutaman metrin päässä niistä oli kanadanhahnhipari, jotka olivat puolta pienempiä kuin joutsen. Helena teki eilen akvarelleja ja luonnoksia ja virkkasi telkun ääressä. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentäkuusi sivua. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kutuzov vapautetaan Venäjän armeijan ylipäällikkyydestä, kun hän on ajanut vihollisarmeijan maasta. Keisari Aleksanteri ensimmäinen on tyytymätön, kun se on tapahtunut liian hitaasti. Kutuzoville myönnetään kuitenkin Yrjön risti. Sen jälkeen vanha mies kuolee. Helena luki illalla loppuun Georges Simenonin Maigret-dekkarin Keltainen koira. Jag fortsatte läsa Charles Dickens’ bok David Copperfield. Orvoksi jäänyt poika karkaa isäpuolen komennosta tädin luo, jota hän ei ole ennen nähnyt. Elämä alkaa uudestaan.