Kirsikankukkien aikaa sopivasti näin äitienpäivän aattona. Eilen olimme kahdesti ulkoilemassa, aamupäivällä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on muutamia kirjavarauksia, joissa olemme jonossa tuhannennen varaajan huonommalla puolella ja pidämme siksi silmällä Pikalainojen hyllyä. Niitähän ei voi varata. Emme lainanneet eilen mitään, mutta mukaan lähti kolme kirjaa kierrätyshyllystä, två på svenska av Francoise Sagan, minulle ennen lukemattomia ja Kati Tervon Kesäpäiväkirja. Iltapäivän rantalenkillä totesimme, että joutsenten pesän kohdalle oli laitettu suojaksi kaksi työmaapuomia - ehkä tämän lauantain juoksutapahtuman takia. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja minä jatkoin Siks -tarinaa. Sitä on koossa kolmekymmentäkuusi sivua. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija pohdiskelee ja filosofioi melkeinpä moninkertaisena kertauksena sotimisen ongelmaa tai mistä se aiheutuu. Sotimisen itseisarvo, jolloin kaikki eri mahdollisuudet eri liittoutumien muodossa käydään läpi, uudestaan ja uudestaan. Näin historiassa, tämän päivän viholliset ovat huomisen ystäviä. Viisas se, joka pitää yllä diplomaattisuhteet kaikkiin ja pysyttelee mieluiten sovussa. Helena luki illemmalla Agatha Christien dekkaria Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä luin loppuun på svenska Charles Dickens David Copperfield. Viisikymmentäkahdeksan lukua. Jatkokertomus, jota voi lukea romaanina. Pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti