Tilkankadulla

    

Teimme aamukävelyn rannalle ennen aamiaista. Terveisiä lentäviltä joutsenilta ja viipottavilta kaneilta. Helenan kesäparvekkeella on tänä vuonna myös kukkia. Silmäniloksi ja malleina piirroksille ja akvarelleille. Eilen patikoimme Munkkiniemeen kirjastoon, mennessä Pikku Huopalahden tuonpuoleista rantaa ja tullessa tätä puolta. Minulle oli tullut kirjavaraus, Stefan Zweigin Die Welt von Gestern, painos vuodelta 1944. Kierrätyshyllyssä oli Leena Lehtolaisen dekkareita, jotka otimme mukaan ja yksi Simenon, Maigret syrjästäkatsojana. Olohuoneen sohvapöydän vieressä meillä on huojuva torni kirjoja, joista osa on menossa jatkokierrätykseen ja odottavat vain lukemista sitä ennen. Helena teki akvarelleja ja luonnoksia eilen parvekkeella, mutta minä en avannut Siks -tarinaa. Ehkä tänään. Helena otti lukuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Jälkikaiku. Minä luen yhä Lampedusan Tiikerikissaa. Eilen alkuillasta Manchester United kukisti Manchester Cityn FA-cupin loppuottelussa.

Tilkankadulla

    

Eilen päivällä kanadanhanhiemo seurasi valppaana ruohojen yli kevyen liikenteen rantaväylän kulkijoita ennen kuin ohjasi kuoriutuneet untuvikkonsa tien yli nurmikolle. Lämmintä on ja luonto kukkii. Hevoskastanjat ovat täydessä kukassa Korppaanmäentien rinteessä. Helena osti parvekkeelle petunian, neilikan ja jonkin tuntemattoman kukan ja nosti ruusun olohuoneen ikkunalaudalta myös ulos. Hän on luonnostellut niitä piirroksina ja värikynin. En kirjoittanut eilen Siks -tarinaa. Toinen päivä kului näin. Totuttelen uuteen kännykkään. Kamera ja sen teletoiminto vaikuttavat vuorokauden kokeilun ja tunnustelun jälkeen oikein hyviltä. Tekniikka edistyy. Luin eilen muutaman sivun Lampedusan Tiikerikissaa. Helena otti lukuun Rex Stoutin dekkarin Liian monta kuolemaa. Istuimme iltaa parvekkeella yhteentoista asti. Pihan hälinä vaimeni, hämärsi ja viimein syttyivät pihavalot.

Tilkankadulla

    

Eilen Forumissa, Helsingin keskustassa. Kuvassa mehumyymälän tiskin julkisivua. Eilinen kului kännykän vaihdossa ja siihen liittyvissä askareissa, odotusta, uuden opettelua ja kirjautumisia. Edellinen kännykkäni kulki matkassa kahdeksan vuotta ja päätimme, että ehkä on aika päivittää uudempaan versioon. Niinpä matkasimme eilen aamuyhdeksältä ratikalla keskustaan, nautimme Kampissa kahvit ja croissantin puoliksi ja olimme silti aikaisessa ja saimme odottaa kaupan aukeamista kymmenen minuuttia. Puoli tuntia kaupantekoa ja sen jälkeen tietojen siirto vanhasta koneesta uuteen. Siinä meni aikaa ja istuimme kauppakeskuksen penkillä ja katselimme ohikulkijoita ja työmiehiä huoltamassa liukuportaita. Minulla ei ollut kännykkää, mutta Helenalla kyllä. Palasimme kahden aikaan iltapäivällä kotiin. Auringonpaistetta ja tuulta. Yksi poppelinlehti oli varissut parvekkeelle.

Tilkankadulla

    

Eilisen Kaunis kesäpäivä -blogin postauskuvana oli joutsen uimassa, kuva toissapäivältä ja sen jälkeen on tapahtunut, että joutsenet hylkäsivät pesänsä. Rikkoutunut muna lojui eilen ruovikossa. Ohikulkijarouva oli sitä mieltä, että linnut häiriytyivät lepattavasta varoitusnauhasta, joka oli viritetty tolppien väliin niiden suojaksi. Toissayönä näin univälähdyksen, jossa tytöt keinuivat tällä nauhalla, selin mereen ja joutseneen pesällään. Muuta en muista siitä. Eilen kävimme kirjastossa, palautimme luetut ja lainasimme kolme kirjaa, Helenalle Alexander McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -sarjan teos Ilon ja valon bussiyhtiö ja minulle oli varaamani Giuseppe Tomasi di Lampedusan Tiikerikissa ja lainasin lisäksi Samuel Beckettin kirjan Malone kuolee. Stefan Zweigin Die Welt von Gestern on matkalla noutopaikkaan. Sofia Tolstajan päiväkirjat jäävät odottamaan sopivaa väliä klaffipiirongin päälle eli monta luettavaa rinnatusten - niin kuin aina. Helena etsi eilen joitain kateissa olevia luonnoksiaan. Onneksi niistä löytyivät kuvat pilvipalvelusta. Minä kirjoitin kolme sivua Siks -tarinaa, jota on nyt viisikymmentä sivua. Helena on melkein jo lukenut Mma Ramotswan tutkimuksen ja Lampedusan Tiikerikissaa olen lukenut vajaa sata sivua. Eilen iltaottelussa Atalanta voitti Bayer Leverkusenin puhtaasti kolme nolla ja vei Eurooppa-liigan tämänvuotisen mestaruuden.

Tilkankadulla

    

Kuvassa joutsen uimassa eilen Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Kävimme Mäkkärissä ja söimme ulkona, terassilla lempeässä auringonpaisteessa ja varpuset pitivät meille seuraa. Kirjoitin eilen aamusella sivun verran Siks -tarinaa. Helena tallensi omia oivalluksiaan paperille. Aamuyhdeksältä pesimme eteisen maton. Kävimme kaupassa ja otin kuvia hevoskastanjan kukinnoista, koristeomenapuista ja angervoista. Tilkankadulla oli varissut lehtiä jalavista. Pitkä kuivuus koettelee jo luontoa. Helena luki eilen Patricia Moyesin dekkarin Kolmannen koiran kummallinen tapaus. Minä jatkoin Sofia Tolstajan päiväkirjaa. Hän pyytää päästä tsaarin vastaanotolle ja puhuu miehensä puolesta, jotta tämän julkaisukiellossa oleva Kreuzer-sonaatti pääsisi pannasta. Kirjailijasotaa sielläkin. Vuosisadan viimeinen kymmenluku on alkanut. Idealistis-uskonnollinen kirjailija haluaisi jakaa köyhille paidankin päältään ja rakastava vaimo yrittää säilyttää perintöosia heidän suurelle lapsikatraalleen eikä saa tästä kiitosta mieheltään. Täällä etelärannikolla jatkuvat aurinkoiset, pilvettömät päivät. Illalla matalalla taivasta kaartava kuu nousi talojen kattojen takaa pyöreänä täysikuuna. Se nousee nyt ilta illalta myöhemmin ja viipyy yhä lyhyemmän aikaa meidän näkyvissämme.

Tilkankadulla

    

Vehreitä, vihreitä nokkosia eilen Espoon Lakistosta. Aamupäivän pysyi pilvisenä. Kiersin outoja metsänkohtia Luukkaan ulkoilualueen puolella, syviä puronnotkoja ja kauriiden ulosteiden pilkuttamia vähäisempiä polunpainanteita. Haprastuneita, vanhoja luita vihreiden versojen keskellä. Kaksi helteen kuivattamaa korvasientä polulla. Helena oli kotona tekemässä akvarelleja. Minä kirjoitin iltapäivällä sivun verran Siks -tarinaa. Aurinko oli tullut esiin puolen päivän jälkeen ja nautimme siitä parvekkeella. Helena luki loppuun Patricia Moyesin dekkarin Esityslistalla murha ja minä jatkoin Sofia Tolstajan päiväkirjoja. Kaikkina vuosina hän ei ole kirjannut merkintääkään. Sitten kun sydän on ollut täynnä, hän on pohtinut vuolaasti ja ahdistuneena suhdettaan mieheensä ja vuosien myötä yhä enemmän lapsiaan, joita on tässä vaiheessa jo kuusi. Sofia on yli kolmenkymmenen. Yksi lapsi kuoli yli vuoden ikäisenä kurkkumätään. Illalla näimme kuun parvekkeelta. Se on melkein täysi. Seurasimme samalla kalalokkia, joka keräsi oksia ja korsia pihalta ja lensi ne lahjoina ylös viereisen katon laidalle hautovalle parilleen.

Tilkankadulla

    

Tuomien aikaa. Ne kukkivat nyt upeimmillaan. Kävelimme eilen aamupäivällä Meilahden arboretumissa ja kuvasimme liljoja ja lintuja Pikku Huopalahdella. Aamuaikaisella oli vaikeuksia saada kuvia muokattua blogissa. Se onnistui vasta, kun latasi sivun uudestaan. Helena luonnosteli aamulla akvarelleja ennen kuin istui virkkaamaan sohvalle telkun ääreen. Minä jatkoin sivun verran Siks -tarinaa. Arboretumin jälkeen kävimme kaupassa. Korppaanmäentien rinteen hevoskastanjoiden ensimmäiset kukat avautuvat. Helena luki loppuun Agatha Christien dekkarin Hänet täytyy tappaa. Minä luin Marguerite Duras’n filmiskenaarion Hiroshima, rakastettuni. Olen nyt lukenut kaksi kirjaa tältä kuuluisalta ranskalaiskirjailijalta. Jätän hänet toistaiseksi. Helena otti seuraavaksi lukuun Patricia Moyesin Esityslistalla murha ja minä aloitin Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919. Ensimmäiset päiväkirjamerkinnät luettu. Kahdeksantoistavuotias vastavihitty morsian kirjoittaa luistavasti tunteistaan.