Vehreitä, vihreitä nokkosia eilen Espoon Lakistosta. Aamupäivän pysyi pilvisenä. Kiersin outoja metsänkohtia Luukkaan ulkoilualueen puolella, syviä puronnotkoja ja kauriiden ulosteiden pilkuttamia vähäisempiä polunpainanteita. Haprastuneita, vanhoja luita vihreiden versojen keskellä. Kaksi helteen kuivattamaa korvasientä polulla. Helena oli kotona tekemässä akvarelleja. Minä kirjoitin iltapäivällä sivun verran Siks -tarinaa. Aurinko oli tullut esiin puolen päivän jälkeen ja nautimme siitä parvekkeella. Helena luki loppuun Patricia Moyesin dekkarin Esityslistalla murha ja minä jatkoin Sofia Tolstajan päiväkirjoja. Kaikkina vuosina hän ei ole kirjannut merkintääkään. Sitten kun sydän on ollut täynnä, hän on pohtinut vuolaasti ja ahdistuneena suhdettaan mieheensä ja vuosien myötä yhä enemmän lapsiaan, joita on tässä vaiheessa jo kuusi. Sofia on yli kolmenkymmenen. Yksi lapsi kuoli yli vuoden ikäisenä kurkkumätään. Illalla näimme kuun parvekkeelta. Se on melkein täysi. Seurasimme samalla kalalokkia, joka keräsi oksia ja korsia pihalta ja lensi ne lahjoina ylös viereisen katon laidalle hautovalle parilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti