Tilkankadulla

    

Paljon onnea uusille ylioppilaille. Eilisessä kuvassa on iiriksiä veden pintaa vasten, kapealla, puoliksi luonnontilaisella rantakaistaleella, joka erottaa Helsingin Pikku Huopalahtea kiertävän rantaraitin merestä. Haikara oli kalastamassa vastarannan puolella, sen verran etäällä, ettei siitä saanut kunnollista kuvaa. Eilen oli pitkin päivää ohutta pilveä ja viime yönä satoi vähän. Kävimme parvekkeella puolen yön jälkeen, kun Real Madrid oli juuri voittanut Dortmundin Mestarien liigan loppuottelussa. Eilen Helena teki luonnoksia ja akvarelleja parvekkeella. Minä kirjoitin Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kolmetoista sivua. Helena aloitti seuraavan Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin, Ennen lähtöä. Minä olen puolivälissä Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Ensimmäinen maailmansota alkaa, kesäkuussa 1914. Rauha ei säilynyt. Sitä ei osattu säilyttää. Uskomaton tapahtui. Historiasta tiedämme, että sama uskomaton toistui hyvin pian uudestaan, reilussa kahdessa vuosikymmenessä. Stefan Zweigin aikaan kukaan hänen lähipiiristään, kulttuuriväestä, ei uskonut ihmisten olevan niin hulluja, että alkaisivat sotia. Sehän on mieletöntä, nykyaikana. Sodan - ensimmäisen maailmansodan - alettua he harmittelivat omaa sinisilmäisyyttään. Olisi pitänyt toimia, rauhan puolesta. Kuka puolustaisi rauhaa?

Tilkankadulla

    

Kuunvaihde. Kesäkuu alkoi. Eilen toukokuun viimeisenä päivänä kävelimme aamulla Etelä-Haagan kirjastoon. Matkalla totesimme sireenien kukkivan parhaimmillaan, samoin olivat kukassa ruotsinpihlajat ja juhannusruusut. Kävelimme Tilkankatua, Korppaanmäentietä, Isonnevantietä, Vihdintietä ja Mannerheimintietä ja pienempiä kujia välissä. Emme lainanneet mitään. Helena teki eilen aamupuolella ja keskipäivällä akvarelleja parvekkeella. Minä jatkoin Dan Jet -fiktiota, jota on koossa yhdeksän sivua. Helena alkoi lukea seuraavaa Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria, Tappava Säde. Minä olen lukenut kaksisataa sivua Stefan Zweigin teosta Die Welt von Gestern. Aloitteleva kirjailija tekee “opintomatkoja” Wienistä Berliiniin, Pariisiin ja Lontooseen, Italiaan, Espanjaan, Belgiaan ja Hollantiin. Matkaaminen on helppoa maailmansotia edeltävässä Euroopassa, jossa ei ollut eikä pidetty rajoja. Hän kohtaa monia ihailemiaan ja kunnioittamiaan jo kuuluisiksi tulleita kirjailijoita ja taiteilijoita ja kerää reliikkejä, nimikirjoituksia, mutta kokee, että on jo aika asettua aloilleen ja aloittaa vihdoin ura toden teolla. Kirjailija on puolivälissä kolmeakymmentä.

Tilkankadulla

    

Toukokuu päättyy kesähelteisenä. Ruusu kukkii parvekkeella ja keltaiset ja siniset kurjenmiekat, iirikset komeilevat Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Eilen kun kirjoitin postauksessa, ettei näy eikä kuulu sateita, tapahtui saman tien, että pilvet kokoontuivat yhteen, tummenivat, jyrisi ja alkoi sataa. Tosin sitä kesti vain sen kuuron verran. Helenan My Garden on nyt hänen kesäparatiisinsa. Hänen mallinsa ovat siinä edessä koreine väreineen ja vaihtelevine muotoineen. Minä kirjoitin eilen vajaat kaksi sivua Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kuusi sivua. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen dekkaria Punainen pallotuoli. Minä jatkan Stefan Zweigin muistelmia eilisestä, Die Welt von Gestern. Kirjailija mainitsi ensin vuosisadanvaihteen Berliinin ja sitten Pariisin. Kyseessä on 1800- ja 1900-vuosisatojen vaihde. Zweig mainitsee, että hänen kirjoittaessaan näitä rivejä, saksalaiset joukot ovat valloittaneet Pariisin. Eurooppalainen vapaus taipuu arjalaisen kurin alle. Nationalistinen ajattelu vallitsee kansainvälisyyden ja suvaitsevuuden sijaan. Näin kirjailija näkee. Ihminen häviää vallalle. Onko se enää ihmisyyttä? Pelkkää kasarmia, tottelemista ja kuuliaisuutta.

Tilkankadulla

    

Puoli kuusi aamulla oli pilvistä täällä etelärannikolla, mutta sadetta ei näy eikä kuulu. Kahdeksantoista astetta Kaisaniemen säähavaintoasemalla. Teimme kävelylenkin rannalle. Eilen aamulla Helena jatkoi My Garden piirrosvihkoaan tai lehtiötään. Minä naputtelin eteenpäin Dan Jet -fiktiota. Neljä sivua eikä tietoa, miten tarina jatkuu, minne se polveilee. Orastavia oivalluksia on. Patikoimme eilen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Istuimme puistokäytävän varjoisalla penkillä. Osa ajankohdan kasveista on jo kukintansa ohittanut, mutta osa vasta aloittelee. Kirjaston kierrätyshyllystä löytyi Leena Lehtolaisen Ennen lähtöä ja Giovanni Guareschin Toveri don Camillo. Helena lainasi Outi Pakkasen dekkarin Punainen pallotuoli ja Marja-Sisko Aallon Maan nielemät. Hän luki päivemmällä parvekkeella loppuun Lehtolaisen kirjan Tuulen puolella ja aloitti Aallon Maan nielemät. Minä olen lukenut neljäsosan Stefan Zweigin kirjasta Die Welt von Gestern. Kirjailija liittyy yliopistoon, mutta ei pidä sen hengestä, ylioppilaiden hengen nostatuksesta, “fuksien” tekemisistä ja keksimistä neronleimauksista, vaan keskittyisi mieluummin opiskeluun. Tai oikeammin kirjoittamiseen.

Tilkankadulla

    

Hellettä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lokkikin kaipaa vettä taivaalta. Pihlajat ja ruotsinpihlajat alkavat kukkia, tuomet ja omenankukat lakastuvat ja varisevat maahan. Vapautettuna vanhoista velvoitteista aloitin eilen aamupuolella uutta tarinaa nimeltä Dan Jet. Vajaa kolme sivua. Näkee miten elävä se on vai pyyhkiytyykö silmistä kuin lume. Helena tekee My Garden -luonnoksia, hänkin aamun varjossa. Parvekkeemme pysyy puoleen päivään poppelien varjostamana ja iltapäivällä voi piiloutua parvekkeen sivupilarin suomaan auringonsuojaan. Monikäyttöparveke. Eilen aamukävelyn jälkeen teimme kauppareissun, mutta sen jälkeen pysyimme kotona, vuoroin sisällä asunnossa, jossa lämpötila on yli kaksikymmentäkuusi astetta ja vuoroin parvekkeella, jossa on viileämpää varjossa ja kuumempaa auringossa. Kesä tuli toukokuussa. Helena lukee Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa, Tuulen puolella ja minä luen verkkaan Stefan Zweigin koulu- ja teinimuisteluksia yli sadan vuoden takaa in Österreich in das Buch Die Welt von Gestern.

Tilkankadulla

    

Aloitimme tämän tiistaipäivän aamukävelyllä. Tässä on ensimmäinen kuva, josta poistin kännykän älyohjelmalla ihmiset maisemasta. Teimme eilen aamupäivällä visiitin Helsingin keskustaan. Aloitimme Hesperian puistosta, jossa ihailimme vuosisataisia kukkivia hevoskastanjoita. Jatkoimme Sokokseen ja sieltä Kamppiin kuvaten matkalla kaikkea sieltä täältä. Mustarastas nokki jyviä tai jotain purua ajokaistan viereltä, Mannerheim ratsasti häiriintymättä rakennustoimien sekamelskassa ja Paasikiven patsaan laatasta saattoi lukea - vapaasti muistettuna: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mietelause, jonka jokainen vääntää mieleisekseen. Nautimme Fazerin varjoisalla terassilla kahvit ja täytetyn croissantin puoliksi. Ostimme vihkoja, kyniä ja muuta paperitavaraa Mujista ja lasiset teemukit. Helena tekee luonnoksia, piirroksia ja akvarelleja aiheena My Garden. Sain illalla saunan lauteilla palautteen Siks -tekstistäni: Ei tarvitse jatkaa. Aihe ei käy. Teksti on hyvää. Sellaista löylyä. Minulla on luvussa Stefan Zweigin tilinteko menneisyydestä, menetetystä auvosta, Itävallan ja Wienin suuruudenajoilta kirjassa Die Welt von Gestern. Olen lukenut ensimmäisen luvun, Die Welt der Sicherheit. Helena lukee seuraavaa Leena Lehtolaisen Maria kallio -dekkaria, Kuparisydän.

Tilkankadulla

    

Kuvasin eilen illalla Helenan juuri loppuun lukeman Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Jälkikaiku parvekepuutarhan kukkaloiston seassa. Hyvä. Hän piti kirjasta. Minä luin loppuun Giuseppe Tomasi di Lampedusan Tiikerikissan. Olisin odottanut, että siinä olisi ollut enemmän Garibaldista. Kesäsää jatkuu. Nyt ei muista enää kauanko tätä on jatkunut. Eilen ulkoilimme ensin aamulenkin Pikku Huopalahden rannassa ja myöhemmin teimme kauppareissun. Nautimme iltapäivällä parvekkeesta. Päiväunien jälkeen luin Siks -tarinan alusta loppuun, viisikymmentä sivua ja lähetin sen pdf -muotona Helenan sähköpostiin. Jatkanko vai en? Meille näytettiin Leedsin ja Southamptonin välinen ratkaiseva ottelu kumpi joukkueista nousee ensi kaudeksi Valioliigaan: Southampton. Helena laittoi illalla kirjastovarauksen Leena Lehtolaisen uusimmasta kirjasta ja ymmärtääkseni myös kirjailijan ensi syksynä ilmestyvästä uutuudesta. Tilauksessa. Töitä on kirjailijalla.