Toukokuu päättyy kesähelteisenä. Ruusu kukkii parvekkeella ja keltaiset ja siniset kurjenmiekat, iirikset komeilevat Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Eilen kun kirjoitin postauksessa, ettei näy eikä kuulu sateita, tapahtui saman tien, että pilvet kokoontuivat yhteen, tummenivat, jyrisi ja alkoi sataa. Tosin sitä kesti vain sen kuuron verran. Helenan My Garden on nyt hänen kesäparatiisinsa. Hänen mallinsa ovat siinä edessä koreine väreineen ja vaihtelevine muotoineen. Minä kirjoitin eilen vajaat kaksi sivua Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kuusi sivua. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen dekkaria Punainen pallotuoli. Minä jatkan Stefan Zweigin muistelmia eilisestä, Die Welt von Gestern. Kirjailija mainitsi ensin vuosisadanvaihteen Berliinin ja sitten Pariisin. Kyseessä on 1800- ja 1900-vuosisatojen vaihde. Zweig mainitsee, että hänen kirjoittaessaan näitä rivejä, saksalaiset joukot ovat valloittaneet Pariisin. Eurooppalainen vapaus taipuu arjalaisen kurin alle. Nationalistinen ajattelu vallitsee kansainvälisyyden ja suvaitsevuuden sijaan. Näin kirjailija näkee. Ihminen häviää vallalle. Onko se enää ihmisyyttä? Pelkkää kasarmia, tottelemista ja kuuliaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti