Tilkankadulla

    

Kuvassa kellokukka. Emme tiedä vielä sen oikeaa nimeä. Eilen lähdimme sateen jälkeen aamulla kävelemään Munkkiniemen kirjastoon. Helenalla oli noudettavana yksi Leena Lehtolaisen kirja, Veren vimma ja toinen, Ilvesvaara, odotti kierrätyshyllyssä. Tuulen takia Helena teki eilen akvarelliluonnoksia sisällä. Minä jatkoin Tuuliajolla -tekstiä. Yhdeksän sivua koossa. Matkan varrella syntyviä ideoita. En muista mistä tarina lähti alkuun. Aloin vain kirjoittaa tai puhua päässäni ja eilen siihen kytkeytyi jatkoja, vaihdoksia eteenpäin. Tuuliajolla on neljän päivän tuore. Helena otti lukuun eilen saman tien Lehtolaisen Veren vimman. Minä valikoin Francoise Saganin ruotsinkielisen teoksen Om en månad, om ett år. Huomasin lukiessani, että koen Saganin tekstissä samaa tunnelmaa kuin Ernest Hemingwayn kirjoissa, henkilökerronnassa. Minulla on kolme kirjaa varauksessa, jotka ovat Matkalla noutopaikkaan: Romain Rollandin kolmeosainen teos Jean-Christope, vuoden 1956 painos. Netistä löytyy, että Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1915 tästä teoksestaan. Kirjailija kirjoitti teostaan vuosina 1904 - 1912.

Tilkankadulla

    

Sataa ja tuulee nyt aamulla täällä etelärannikolla. Kuvassa on kaunokirjoituskäsialanäyte päiväkirjavihostani, joka päätyy ajastaan Helenalle jonain tulevana merkkipäivänä. Eilen satoi, kun lähdimme kauppaostoksille. Äänestyspaikalla näkyi olevan hiljaista, jonosta ei puhettakaan. Ilmapallo oli jalkakäytävällä Tilkankadulla. Meidän sisäpihalla iloisenväriset lelut järjestyksessä hiekkalaatikolla ja parvekepöytä kiilsi märkyyttään. Helena teki luonnoksia lehtiöön telkun ääressä. Lupiineja. Minä jatkoin Tuuliajolla -teemaa. Seitsemän sivua koossa. Luin loppuun Sofia Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919. Loppu oli lyhyitä Päiväkirjamuistiinpanoja. Maailmansota, nälänhätä, poliittiset levottomuudet ja omien lasten ja lastenlasten ja Jasnaja Poljanan kohtalo huolestuttivat kirjailijaa. Panin mielenkiinnolla merkille, että heillä oli jostain alkaen Remington -kirjoituskone, jolla Sofia Tolstaja kirjoitti puhtaaksi työteliään miehensä tuotantoa. Helena luki Mika Waltarin dekkaria Komisario Palmun erehdys, jossa filmi kulki mukana ja välillä James Joycen romaania Finnegans Wake. Avasimme illalla viimeiseksi television vaalivalvojaiset ja seurasimme niitä yhteentoista asti.

Tilkankadulla

    

Helena lähti sauvakävelylenkille. Postauskuva on otettu eilen aamupäivällä Tilkantorilta, Helsingin Pikku Huopalahdesta, jossa on myös shakkiruudukko. Äänestyspäivä. Odotan yhä nettiäänestystä. Ymmärrän, että se on vaikea kysymys, ei sellainen pelkkä ilmoitusasia niin kuin esimerkiksi maan liittyminen... Demokraattista meininkiä. Kuvittelen, että netissä äänestäminen tarjoaisi vaivattomasti niitä kaivattuja ja tavoiteltuja säästöjä. Hämähäkki kulki lattian poikki. Eilen teimme ruokastokset erikseen ja lähdimme niiden jälkeen Etolaan, Munkkiniemeen, ostamaan uudet hammasmukit vanhojen tilalle. Olimme etuajassa ja Helena istui hetkeksi porraskivelle. Eilen hän teki akvarelliluonnoksia parvekkeella. Minä kirjoitin aamulla Tuuliajolla -tekstiä, jota on nyt viisi sivua. Luin yli sata sivua Sofia Tolstajan päiväkirjoja vuosilta 1862 - 1919. Leo Nikolajevits kuoli marraskuun seitsemäntenä 1910. Päiväkirja päättyy siihen, mutta Päiväkirjamuistiinpanot jatkuvat. Muistiinpanot rajautuvat välille 1905 - 1919. Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Rivo satakieli ja otti unilukemisiksi Mika Waltarin dekkarin Komisario Palmun erehdys. Kahdestoista painos. Meillä on hyllyssä Riksin sarjan kappale, joka on valitettavasti kulunut osin irtolehtiseksi. 

Tilkankadulla

    

Kymmenen astetta täällä etelärannikolla. Kuvassa yksi Helenan My Gardenissa maalaamista monista pelargonia-aiheisista akvarelleista. Kärsivällisesti poseeraavia malleja, joita korkeintaan tuuli heiluttelee. Aloitin eilen uutta tarinaa nimeltä Tuuliajolla. Kolme sivua. Kävimme eilen ulkoilemassa vain pidennetyn kauppareissun verran. Näimme harmaahaikaran vastarannan kaislikossa. Helena lukee Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria Rivo satakieli ja James Joycen romaania Finnegans Wake. Hän odotti Matkalla olevaa kirjaa saapuvaksi, ilmoitusta siitä. Viesti tuli vähän yli kolmen, Varattu teos on noudettavissa, mutta emme lähteneet enää kävelemään kirjastoon. Minä jatkoin kesken olevaa Sofia Tolstajan Päiväkirjoja. Olen siinä yli puolenvälin. Vuosi 1903 on alussa. Leo Nikolajevits on sairastellut ja hänen pelätään kuolevan. Nälänhätää on kansan keskuudessa. Avunanojia pyrkii jatkuvasti kirjailijan puheille.

Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Stefan Zweigin muistelmateoksen Die Welt von Gestern, Erinnerungen eines Europäers. Se on yksi Ville-Juhani Sutisen esseeteoksessa Vaivan arvoista esitellyistä kirjoista. Helmetin järjestelmästä lainaamani kirja on painettu 1944. Copyright by Bermann-Fischer Verlag A. B., Stockholm. Druck: Albert Bonniers Boktryckeri, Stockholm. Kirja on olemassa myös suomeksi, ilmestynyt Alf Krohnin kääntämänä Jyväskylässä, Gummeruksen painamana 1945, mutta se ei ollut lainattavissa. Korjauksessa. Mietin lukiessani juuri tätä lainaamaani saksankielistä kirjaeksemplaaria, oliko se ehkä käynyt myös Alf Krohnin käsissä, sillä kirjavanhus on ilminähden ollut kierrossa monissa käsissä ja tahriutunut ja kulunut matkalla. En muista mitä Sutinen kirjoitti tästä teoksesta, mutta näin sen vaivan arvoiseksi. Kysyin mielessäni eikö nationalistinen asenne ja ajattelutapa ole vanhentunutta ja maailmankansalaisuus sen sijaan nykyaikaa? Zweigin kirjassa huomioin, että kirjailija personoi ja typistää yhden henkilön kontolle koko maailmanpalon. No, niin uutisoidaan myös tänä päivänä, vanhaan malliin. En kannata Zweigin ehdotusta, että maailmankirjallisuus pitäisi kirjoittaa uusiksi ja karsia niistä rönsyt. Valitettavasti sitä tapahtuu jo nyt. Kunnioituksen puutetta. Hämmästyin Zweigin tekstissä myös, että kirjailija arvioi, että Etelä-Amerikassa on asiat paremmin kuin Euroopassa, sillä minusta Etelä-Amerikan alkuperäväestö on ollut eurooppalaisen riiston kohteena vuosisatoja. Tai ehkä ymmärsin tekstin vikaan. Eilen kävimme jälleen Munkkiniemen kirjastossa. Helenalla oli noudettavissa Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan dekkari Rivo satakieli. Hän teki eilen akvarelleja parvekkeella. Iltapäivällä huomasimme, että kylpyhuoneen peilikaapissa oli jokin tuoksuva pesuneste vuotanut pitkin ja kaappi meni siivoukseen. Piiloilevaa syyllistä ei havaittu vielä.

Tilkankadulla

    

Onnentoivotukset jälkikäteen Suomen naisten jalkapallomaajoukkueelle hyvästä karsintaottelusta Hollantia vastaan tiistai-iltana. Tasapelin ansiosta kaikki on vielä auki karsintalohkossa. Kuva on Nuokkarin portinpielestä eilen Munkkiniemessä. Kävimme kirjastossa palauttamassa kaksi luettua kirjaa ja Helena lainasi yhden Leena Lehtolaisen kirjan, jossa on lyhyitä kertomuksia, Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia. Kirjaston poistohyllystä löytyi lukematon Karin Slaughterin Pettävä hiljaisuus. Kirjojen tuloa ei voi estää. Kuljimme hieman eri reittiä, joka toi meidät Huopalahdentien laitaan, jalankulkuylikulkusillan kohdalle. Helena järjesteli eilen parvekkeella ja omassa työpisteessään makuuhuoneessa. Iso maalausteline palasi sisälle. Helena teki luonnoksia parvekkeella ja luki vuoroin Giovanni Guareschin kirjaa Toveri don Camillo ja toisena James Joycen teosta Finnegans Wake. Minä kirjoitin vain päiväkirjoja ja postaustekstiä. Odotan uutta aihetta. Luin yli viisikymmentä sivua Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Kansallissosialistit nousevat valtaan Saksassa ja juutalaisvainot alkavat. Nuoret kiihkoilijat naulaavat väärien ihmisten kirjoja häpeäpaaluihin. 

Tilkankadulla

    

Lainsuojaton lupiini kuvattu eilen niityllä. Vieraslaji, joka on hävitettävä. Miten sen selittää lapselle ja miten lapsi sen ymmärtää? Tällaisia outoja mietteitä meikäläiselle herää. Tuli mieleen eräs Leo Kalervon kirja, jossa hän muisteli lapsuudestaan, että hänen kotikonnullaan myrkytettiin yhtenä vuonna variksia, jotta niistä päästäisiin eroon. Nuori, herkkä kirjailijanalku järkyttyi nähdessään koulutiellä näitä kuolemaa tekeviä linturaukkoja. Helena jatkoi eilen innolla My Garden -projektiaan, luonnosteli ja teki akvarelleja. Minä luin aamupuolella läpi Dan Jet -fiktion ja tein muutaman korjauksen. Iltapäivän aluksi luin tekstin uudelleen läpi. Kyllä, se on valmis. Jatkoin Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen sekasorto, jossa inflaatio vallitsi ensin Itävallassa ja myöhemmin mittavana Saksassa. Omaisuudet hupenivat ja siirtyivät toisiin käsiin. Kansa kärsi edelleen. Helena luki loppuun Giovanni Guareschin kirjan Toveri don Camillo.