Kaunis kesäpäivä

torstai 29. toukokuuta 2025

Taavetissa

    










Helatorstai. Idän ja kaakon puoleinen taivas on sadetta enteilevän harmaa nyt aamulla täällä Luumäen Taavetissa. Meidän arkisessa maisemassamme ahomansikka kukkii, omenapuut aloittavat kukintaa ja samoin ensimmäiset kielot ovat kukassa. Täyttä kesää. Valikoimme postauskuvaksi eilen aamulla pururadan lenkiltä ottamani kuvan vanhan valimon nurkalta. Kaupalla käydessämme kävelimme pajan penkille ja istuimme siellä hetken. Urheilukentällä oli koululaisia pelaamassa. Kesäloma odottaa heitä. Luin eilen kuusikymmentä sivua Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Helena luki loppuun Donna Leonin dekkarin Mitä kylvät. Reititin, verkkosovitin putosi pois päältä näitä rivejä kirjoittaessani ja jouduin käynnistämään laitteen uudestaan. Se häiritsi hieman ajatuksen kulkua. 







































keskiviikko 28. toukokuuta 2025

Taavetissa

    










Tänä aamuna vartin yli viisi talon lämpömittari näytti neljää astetta ja puoli kuusi kahdeksan. Aurinko pääsee lämmittämään pohjoisseinällä olevaa lämpötila-anturia. Muutenkin päivä lämpenee nopeasti yön jälkeen. Lokki oli eilen aamulla juomassa vettä parkkipaikan lammikosta. Helena otti parvekkeelta linnusta monta kuvaa, joista teimme kollaasin postauskuvaksi. Helena sai myöhemmin päivällä kuvan myös peiposta. Sateen jälkeen auringon tultua esiin niitty rehotti voikukista. Kirjaston edessä oli pieni omenapuu puhkeamassa kukkaan. Helenalla oli noudettavana kaksi kirjavarausta, Donna Leonin Mitä kylvät ja Pirkko Arhippan Veressä virran vesi. Hän otti lukukirjaksi Leonin Mitä kylvät, joka on ilmestynyt tänä vuonna suomeksi. Donna Leon on yksi hänen suosikkejaan eikä tämäkään dekkari ollut pettymys. Minä jatkoin luku-urakkaani, Marguerite Youngin kirjaa Miss MacIntosh, My Darling. Eilen lopettaessani lukemisen olin päässyt sivulle 909. En ole avannut Vanhan-tarinaa muutamaan päivään, mutta tänään aamulla mietin sitä, kun heräsin vähän ennen kellonsoittoa.








































tiistai 27. toukokuuta 2025

Taavetissa

    









Kymmenen astetta nyt aamulla Luumäen Taavetissa. Puolipilvistä ja maa ja asvaltti on märkää yön sateiden jälkeen. Aina välillä näkyy muiden kulkijoiden jälkiä pururadalla. Salibandypallo on ollut notkossa kahtena aamuna ja siirtynyt sinä aikana radan toisesta laidasta toiselle. Ostimme eilen päivällä kukkakaupasta pelargonian parvekkeelle. Se on yksi perinnekasvejamme. Helenalla oli iso kamera mukana. Torilla huomasimme lenkkarit männyssä. Ei tietoa ovatko ne saaneet vastikään ilmaa alleen vai ovatko riippuneet siellä kauemmin. Helena piirsi eilen luonnoksia pelargoniasta. Hän luki päivän mittaan James Joycen romaania Finnegans Wake ja toisena Tuija Lehtisen jännäriä Kuollut jättää jäljen. Minä luin eilen kuusikymmentä sivua Marguerite Youngin kirjaa Miss MacIntosh, My Darling. Mr Spitzer on edelleen päähuomion kohteena, hän ja hänen kaksoisveljensä ja ovat olleet sitä puolen kirjaa. Muistan edelliseltä lukukerralta, että loppupuolella palataan minäkertojan, Vera Cartwheelin seuraan, mutta en muista mitä kaikkea mahtuu tähän väliin. Kirjaa on minulla lukematta vajaat viisisataa sivua.












































maanantai 26. toukokuuta 2025

Taavetissa

    









Uusi viikko alkoi auringon paisteessa Luumäen Taavetissa. Eilen oli pilvistä ja välillä satoi. Teimme aamulenkin pururadalla ja kun pääsimme takaisin sisälle, alkoi sataa. Yhdeksän maissa eilen kävimme kirjastossa ja kaupassa. Helena lainasi Tuija Lehtisen jännärin Kuollut jättää jäljen. Hän piirsi eilen luonnoslehtiöönsä ja katsoi läppäriltä jotain sarjaa. Unilukemisena hänellä oli Pirkko Arhippan dekkari Mustat jyvät. Minä luin eteenpäin Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Ei ole aina selvää onko puheena Cousin Hannah vai Vera Cartwheelin äiti. Kirjassa kuljetaan siellä ja täällä ja puhutaan mitä milloinkin. Mr Spitzer käy läpi Cousin Hannahin jäämistöä. Illan päätteeksi katsoimme mm-jääkiekon tiukan loppuottelun, jonka USA voitti vasta jatkoajalla.




































sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Taavetissa

    









Heräsin aamulla vähän ennen kellonsoittoa. Olin rakennustyömaalla, jossa kännykkä ei toiminut. Se ei saanut tukea. Eilen reaalimaailmassa, Luumäen Taavetissa, ilahduimme, sillä penkit olivat ilmestyneet katukuvaan. Hienoa. Huonojalkaiset voivat levähtää välillä kylällä liikkuessaan. Helena istui poseeraamaan sepän pajan viereiselle penkille. Otin kuvan. Eilen, kun palasimme aamulenkiltä, kurki lensi Joukolantien yli. Pihalla näin pääskysiä korkealla taivaalla, mutta Helena ei erottanut niitä. Hän näki niitä, kun lähdimme kauppareissulle ja pääskysiä lensi matalammalla risteyksen kohdalla. Sitten Helena kuuli käen kukkuvan, kuuli monta kertaa, mutta minä en kuullut. Toinen kuulee ja toinen näkee. Urheilukentällä kunnantaloa vastapäätä oli telttoja, ihmisiä ja koiria. Koiraväen tapaaminen. Helena oli ottanut edellisenä iltana pakastimesta valmiiksi sulamaan puolikkaan ahvenkukkoa ja hän lisäsi ateriaan lyhyttä makaronia, kukkakaalia, porkkanaa, yrttejä ja ruokakermaa ja laittoi kaikki uuniin hautumaan. Kirjoitin eilen aamulla muutaman rivin jatkoa Vanhan-tarinaan. Helena piirsi päivän aikana luonnoslehtiöönsä, pääskysiä ja tuomenkukkia. Hän lainasi kirjastosta Pirkko Arhippan dekkarin Kuoleman koordinaatit. Minä luin eilen kuusikymmentä sivua Marguerite Youngin mielikuvituksekasta ja kiehtovaa romaania Miss MacIntosh, My Darling.








































lauantai 24. toukokuuta 2025

Taavetissa

    











Nautimme eilen iltapäiväkahvilla parvekkeella palaset Sacher-leivosta. Aamulla ennen sateita teimme lenkin pururadalla ja kävimme kirjastossa ja kaupassa. Helena löysi seuraavan Pirkko Arhippan dekkarin, Mustat jyvät. Eilen satoi pitkin päivää. Sadepisarat muodostivat valuvia kuvioita parvekkeen laseihin. Iltapäivällä kirjoitin muutaman rivin Vanhan-tarinaa. Tekstiä on kaksikymmentäkuusi sivua. Helena luki eilen James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja Arhippan Mustat jyvät -dekkaria. Oma luku-urakkani, Marguerite Youngin romaani Miss MacIntosh, My Darling on noin puolivälissä, sivulla 650. Cousin Hannahin pitkät ruumiinvalvojaiset päättyivät, mutta Mr Spitzer on omissa ajatuksissaan tai näkee unia. Jäätiköitymisestä. Seuraavaksi kirjailija muistaa myös Marthaa, 1919 kuollutta lajinsa viimeistä muuttokyyhkyä, maailman runsaslukuisinta lintua ja josta aiheesta Young oli vyöryttänyt jo viisi sivua tekstiä, kun lopetin lukemisen eilen ennen iltauutisia. Pääskyset ovat palanneet. Salaperäisiä lintuja, jotka tulevat ja lähtevät huomaamatta. Huomasin ne saunan jälkeen kaartelemassa sirppeinä korkealla Rusasen pellon tai niityn yllä.