Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamuvarhaisella Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa kaksi penkilläistujaa nauttii kesästä eilen aamupäivällä Luumäen pääkirjaston edustalla, Helena varjossa kirjaston ikkunan edessä ja minä auringon puolella, Linnalantie taustalla. Kuvasimme toisiamme. Postauskuvan koristeeksi ja täydennykseksi lisäsimme maitohorsman ja keltaisen päivänkakkaran. Sellainen harvinaisuus tarttui kameraan Savitaipaleentiellä. Emme tiedä kasvin harvinaisuudesta, mutta meille se oli ensitapaaminen. Sääennuste piti eilen paikkansa, sillä jo aamulenkillä tuli molemmille hiki. Iltapäivän päätteeksi lämpötila nousi talon mittarissa peräti kahteenkymmeneenseitsemään eli helleraja rikkoutui. Karvaskallioinen-niminen pienikukkainen kasvi löytyi ensin Joukolantien laidasta, käytännössä pihapiiristämme ja runsaana sitä on Savitaipaleentien tienvierillä. Tienvieret taitavat olla nykyisin ne kohteet, joista kannattaa etsiä monimuotoisinta luontoa. Eilen alkoivat naisten em-jalkapallokilpailut Sveitsissä. Suomi voitti oman ottelunsa Islantia vastaan 0 – 1, onneksi olkoon ja myöhäisottelussa emäntämaa Sveitsi jäi toiseksi Norjaa vastaan, 1 – 2. Hakukoneet ympäri maailman tavoittivat Kaunis kesäpäivä -blogin, mikä johtuu ehkä hakusanasta em-jalkapallo.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kukkivia huopaohdakkeita tienohessa. Ilmeisesti sama haukka on vieraillut monena iltapäivänä kerrostalomme viereisellä niityllä ja eilen olimme tulossa aamulenkiltä, kun näimme sen vaanimassa ilmassa niityn yllä. Myöhemmin iltapäivällä, kun olimme parvekkeella, haukka näyttäytyi monta kertaa. Onkohan se hiirihaukka? Lähdin eilen aamusella vielä erikseen metsään hakemaan koivun lehdeksiä. Helena pääsi tekemään uuden, tuoreen vastan illan saunahetkeä varten ja pari vastaa veimme kellariin pahvilaatikkoon, sanomalehtien väiin suolaan. Vastoja on kerätty kymmenen talven varalle. Kauppamatkalla kiersimme kirjaston jälkeen vaihteeksi katsomassa, miten lokin haudonta edistyy. Olimme rakennuksen nurkalla, jossa katolla on lokin pesä ja näimme linnun olevan erilaisessa asennossa kuin ennen, korkeammalla, enemmän näkösällä ja samassa lintu nousi siivilleen, teki kaarroksen tien yli, kaarsi takaisin pesälle, piti ääntä, ei palannut kuitenkaan katolle, vaan teki valesyöksyn meitä kohti ja syöksyi toisen kerran ennen kuin tajusimme vetäytyä turvallisen matkan päähän. Voiko tällaisesta käyttäytymisestä olettaa, että pesällä on menossa onnellinen perhetapahtuma ja johon ei toivota vieraita. Kirjoitin vajaan sivun Vanhan-tarinaa eilen iltapäivällä. Helena teki luonnoksia. Hän luki loppuun Seppo Jokisen dekkarin Viimeinen vääntö. Minä luin parvekkeella David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Välillä istuin varjossa ja sitten taas nousin seisomaan auringonläikkään ja luin seisaallani. Välillä venyttelin. Tänään on Helmareilla jännittävä koitos naisten jalkapallon em-kisojen avausottelussa, jossa vastaan tulee Islannin joukkue. Toivotaan onnea ja menestystä.

Taavetissa

    

Hyvää heinäkuun ensimmäistä päivää. Täyttä kesää. Tänään aamulla Luumäen Taavetissa on yksitoista astetta. Taivas on sees. Kiersimme eilen lenkin kuutostien tuolle puolen, sähkölinjaa Savitaipaleentielle ja takaisin pururataa pitkin. Ilma oli kostea ja maa vielä märkä edellisen päivän sateista. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti uusia kuvia monista kasveista ja maisemakohdista. Tämän päivän postauskuvaksi teimme kollaasin, jossa on mukana yksi Helenan viimeisimpiä luonnoksia, kissankello, varis kevyen liikenteen väylällä, tuntematon hyönteinen parvekelasissa ja joka ei häiriintynyt kuvaamisesta, kukkatelineellä parvekkeella pelargonia, ruusu ja Kalle Päätalon Kunnan jauhot. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Helena teki luonnoksia ja riipi herneitä pakkaseen. Ostimme torilta perunoita, herneitä ja mansikoita. Kaupasta haimme juomien lisäksi kaksi raparperinvartta ja nipun porkkanoita. Helena valmisti mansikka-raparperikiisseliä. Eilen iltapäivällä pilvet hajaantuivat ja välillä aurinko paistoi parvekkeelle. Luimme siellä Helena Seppo Jokisen dekkaria Viimeinen vääntö ja minä nautin David Foster Wallacen tekstistä kirjassa The Pale King. Illalla kuunsirppi erottui ajoittain etelää kohti lipuvien pilvien välissä.

Taavetissa

    

Kesäkuun viimeinen päivä. Yksitoista astetta aamuvarhaisella Luumäen Taavetissa. Hyvästelemme väistyvän kuukauden hyvillä mielin ja toivotamme heinäkuun tervetulleeksi. Valikoimme kangasmaitikan postauskuvaksi. Eilen oli tiedossa ja uhkaamassa myrskyistä säätä. Eilen aamulla satoi kuitenkin verkkaisesti, joten teimme tavanomaisen aamulenkkimme. Pisaroita lupiinin lehdellä. Valimon takainen notkelma värikkänä ja sateisen utuisena. Timotei ja jokin muu heinänröyhy tienvierellä. Helena piirsi eilen kasveja ja kukkia luonnoslehtiöönsä. Minä kirjoitin kaksi sivua Vanhan-tarinaa, jota on viisikymmentäkolme sivua. Kirjastossa Viikon lainoista löytyi Seppo Jokisen uusin dekkari Viimeinen vääntö ja joka on siis kirjailijan päätösosa omalle dekkariluomalleen. Helena oli jonottamassa kirjaa sijalla kuusikymmentäseitsemän tai niillä main, mutta nyt hän saattoi poistaa tämän varauksen. Kalle Päätalo ja James Joyce saavat odottaa taas omaa vuoroaan. Minä jatkoin eilen David Foster Wallacen The Pale King -teoksen parissa. Siitä tuli näemmä kesäkirjani. Ehkä niitä tulee vielä muitakin.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta Luumäen Taavetissa. Hiljaista sadetta. Perjantaina iltapäivällä meillä oli parvekkeella tällainen kirjakooste luvussa. Yksi sanakirja ja kaksi romaania. Laatuaikaa parvekkeella. Eilen aamulenkillä saimme todeta, että maisema oli muuttunut sähkölinjalla. Siellä oli raivattu. Aluskasvillisuus, pienet männynalut, koivut, haavat ja pajut oli niitetty maahan. Löysimme tienpenkasta yhden kissankellon. Ensimmäiset maitohorsmat aloittavat kukintaansa ja pian on myös ahdekaunokkien aika. Päivänkakkaraniityt ovat kukkeimmillaan, samoin lupiinit helottavat runsaassa väriloistossaan. Teimme myös havaintoja meille entuudestaan harvinaisemmista lajikkeista. Koulun värikuvakasvion kuvataulujen mukaan nämä kasvit ovat ketoneilikka, karvainen horsma ja pulska neilikka. Hauskoja nimiä. Helenalla riitti eilen ja riittää edelleen piirtämistä näissä eri kasveissa ja kukissa. Eilen kirjoitin vasta iltapäivällä Vanhan-tarinaa. Sivu lisää. Helena luki eilen illalla loppuun Harri Virtasen dekkarin Valaistunut tappaja. Hän piti tästä sarjan avauksesta. Minä olen lukenut kolmasosan David Foster Wallacen jälkeenjääneistä kirjoituksista koottuina The Pale King -nimiseksi kirjaksi. En tiedä, voiko sitä kutsua romaaniksi, proosaa se on kyllä ja niissä kohdin, joissa teksti jatkuu yhtäjaksoisena kymmeniä sivuja tai enemmän, se on hyvää ja aitoa Wallacea.