Taavetissa

    

Kaksitoista astetta Luumäen Taavetissa. Hiljaista sadetta. Perjantaina iltapäivällä meillä oli parvekkeella tällainen kirjakooste luvussa. Yksi sanakirja ja kaksi romaania. Laatuaikaa parvekkeella. Eilen aamulenkillä saimme todeta, että maisema oli muuttunut sähkölinjalla. Siellä oli raivattu. Aluskasvillisuus, pienet männynalut, koivut, haavat ja pajut oli niitetty maahan. Löysimme tienpenkasta yhden kissankellon. Ensimmäiset maitohorsmat aloittavat kukintaansa ja pian on myös ahdekaunokkien aika. Päivänkakkaraniityt ovat kukkeimmillaan, samoin lupiinit helottavat runsaassa väriloistossaan. Teimme myös havaintoja meille entuudestaan harvinaisemmista lajikkeista. Koulun värikuvakasvion kuvataulujen mukaan nämä kasvit ovat ketoneilikka, karvainen horsma ja pulska neilikka. Hauskoja nimiä. Helenalla riitti eilen ja riittää edelleen piirtämistä näissä eri kasveissa ja kukissa. Eilen kirjoitin vasta iltapäivällä Vanhan-tarinaa. Sivu lisää. Helena luki eilen illalla loppuun Harri Virtasen dekkarin Valaistunut tappaja. Hän piti tästä sarjan avauksesta. Minä olen lukenut kolmasosan David Foster Wallacen jälkeenjääneistä kirjoituksista koottuina The Pale King -nimiseksi kirjaksi. En tiedä, voiko sitä kutsua romaaniksi, proosaa se on kyllä ja niissä kohdin, joissa teksti jatkuu yhtäjaksoisena kymmeniä sivuja tai enemmän, se on hyvää ja aitoa Wallacea.