Taavetissa

       

Aste pakkasta ennen aamukuutta Luumäen Taavetissa. Kuvassa on Taavetin jäähalli Linnoituksen kupeessa. Ulkoilimme eilen kahteen otteeseen. Iltapäivällä lämpötila oli noussut yli kymmeneen asteeseen, mutta tuuli kävi viileänä. Helena palautti eilen kirjastoon yhden lainakirjan. Kävin aamupäivällä Puolinainen-tarinan lopun läpi. Tarinassa on 125 sivua. Mietin, loppuuko se oikein ja oikeaan kohtaan vai pitäisikö jatkaa kertomusta. Päätin antaa olla toistaiseksi. Tarkoitus on pitää muutaman päivän väli, jonka jälkeen luen tekstin läpi. Huomaan silloin, onko kokonaisuus sellainen, että hyväksyn sen vai teenkö vielä muutoksia tai poistan tai lisään jotain? Helena otti omasta hyllystämme lukuun James Joycen romaanin Finnegans Wake, joka on yksi hänen suosikkejaan. Minä luin eilen iltapäivällä ja illalla yli viisikymmentä sivua Robertin Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Olen lukenut siitä yli kolmanneksen. Musilin kirjan toisen osan varausnimike muuttui eilen kirjaston nettisivuilla. Se ei ole enää Voimassa, vaan Kuljetettavana, joten pääsen ehkä noutamaan sen tänään myöhemmin. 

Taavetissa

     

Pilvessä Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut sen verran, että asvaltti on nyt aamulla märkänä. Kalalokkipari, joka on viihtynyt kerrostalon viereisellä kesantopellolla, asettui maanantaina illalla näyttävästi pihan valopylvään päälle. Helena kuvasi parin järjestelmäkameralla. Palautimme eilen aamupäivän kauppareissulla lainakirjoja kirjastoon. Yksi mänty oli kaadettu torilta. Kaupassa oli mustakeltaista väriä ja pelipaitoja koristeena hevi-osaston keskellä. Iltapäivällä kävelimme Patolammelle ja otimme kuvia. Jatkoin aamupuolella Puolinainen-tarinaa. Sitä on nyt satakaksikymmentä sivua ja muutama sivu raakatekstiä päälle. Arvioin, että menee tämä päivä ja myös huominen ennen kuin tämä kolmas kirjoituskerta on päätöksessään. Helena on piirtänyt luonnoksia ja katsonut teeveesarjoja läppäriltä. Hänellä on Vera Valan Sisilialainen puolustus kesken. Minä luen Robert Musilin verkkaisesti etenevää kirjaa Mies vailla ominaisuuksia. Varaamani toinen osa ei tullut vielä eilispäivän kuljetuksessa.

Taavetissa

    

Taivas selkeni yön tunteina. Lämpötila laski nollaan täällä Luumäen Taavetissa. Vaihteeksi on tällainen kollaasi postauskuvana, jossa on kuvia sekä sisätiloista että ulkoa. Pääsiäinen on takana. Luonto on saanut täällä etelässä runsaasti vettä ja sen seurauksena silmut ovat paisuneet suuriksi ja ensimmäiset pensaiden lehdet avautuvat ja oikenevat. Kirjoitin eilen Puolinainen-tarinan toisen osan loppuun ja olen tekstissä sivulla 113. Hauska numero. Helena piirsi eilen luonnoksia, kenties idänsinililjoista. Hän alkoi lukea seuraavaa Vera Valan dekkaria Sisilialainen puolustus. Minä olen lukenut neljänneksen Robert Musilin kirjan Mies vailla ominaisuuksia ensimmäisestä osasta. Kirjan takakannessa lukee muun muassa: ”Vain kevyesti peitelty iva ja ironia byrokratiaan tukehtuvaa Itävalta-Unkaria kohtaan on Musilin kehys 1900-luvun ensimmäiselle täysin modernille ihmiskuvalle.” Siltä osin kuin olen lukenut tätä Musilin eeposta, sen henkilöt ovat minusta enemmän omaa aikaamme kuin vaikkapa Marcel Proustin ja James Joycen fiktiohahmot.     

Taavetissa

    

Toinen pääsiäispäivä. Sateista edelleen. Eilen oli puolen päivän aikaan lätäköitä siellä täällä. Torilla ei ollut myyjiä. Lokkipari on viihtynyt jo monta päivää vanhalla pellolla tämän kerrostalon edustalla. Rusasen pellolla. Eiköhän se ollut sen nimi. Muistelen myös, että sillä lainehti vilja silloin neljännesvuosisata sitten, kun asuimme ensimmäisiä aikojamme Luumäellä, ensin Suo-Anttilassa ja myöhemmin Urolla ja kuljimme aina silloin tällöin kaupassa Taavetissa. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Muun päivää Helena teki luonnoksia ja katsoi sarjaohjelmia telkusta ja läppäriltä. Aamuteellä hän sai pasianssin menemään läpi. Minä jatkoin eilen Puolinainen-tarinan lukemista ja muokkaamista. Kun lopetin sen, olin edennyt sivulle yhdeksänkymmentäviisi. Kaikkiaan tarinassa on nyt sata ja kaksikymmentäneljä sivua. Illemmalla Helena luki loppuun Vera Valan dekkarin Italialainen peli. Minä olen lukenut melkein kaksisataa sivua Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia. Jollain tapaa siitä tulee mieleen myös Kafka, vaikkakin monisanaisempana ja mikä tuttuus voi olla saksalaisen kulttuurialueen vaikutusta. Varasin kirjan toisen osan.

Taavetissa

    

Hyvää Pääsiäispäivää. Aamu koittaa sateen uhkaisena täällä Luumäen Taavetissa. Eilisessä kuvassa vietämme kahvihetkeä parvekkeella. Koristeellisissa posliinikipoissa ei ole pashaa, vaan kevätleivoksen puolikkaat. Eilen satoi iltapäivällä emmekä lähteneet kävelylenkille. Aamupäivällä teimme kauppaostokset ja ostimme torikauppiaalta varrettoman luudan ja teleskooppivartisen pölyhuiskan. Luin ja työstin eilen pariin otteeseen eteenpäin Puolinainen-tarinaa. Olen siinä yli puolen välin. Helena teki luonnoksia ja kirjoitti omia muistiinpanojaan. Hänellä on luvussa Vera Valan Italialainen peli ja minä nautiskelen Robert Musilin tarinoinnista kirjassa Mies vailla ominaisuuksia. Se on kirjoitettu viime vuosisadalla, kolmekymmentäluvulla ja neljäkymmentäluvun alkuvuosina, Toisen maailmansodan vuosina. Kirjan fiktiossa on käsittääkseni menossa vielä varhaisempi aika, 1900-luvun alku ja Itävalta-Unkarin keisarikunnan viimeiset ajat.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut hieman ja asvaltti on osin vielä märkä. Eilen kiersimme ensimmäisen kerran tälle keväälle kuutostien pohjoispuolella olevan männikköharjanteen metsäteillä ja poluilla. Maston ympäriltä oli raivattu puustoa, mutta muuten ulkoilualue oli entisellään. Terttuselja kukkii piakkoin. Pururadan laidalta löytyi viimesyksyisiä puolukoita. Eilinen aamu oli sumuinen. Luin ja työstin viisitoista sivua Puolinainen-tarinaa. Helena luki eilen Vera Valan dekkaria Italialainen peli. Minä aloin lukea Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia. Erikoista tekstiä. Saksalaisen kielialueen kirjallisuutta. Modernimpaa kuitenkin kuin Thomas Mannin Tohtori Faustus. Taas yksi kirja, jonka kannen väritys on rusehtava niin kuin klaffipiironkikin.

Taavetissa

    

Hyvää Pitkäperjantaita. Kuusi astetta lämmintä nyt aamulla Luumäen Taavetissa. Harmaa sumu hunnuttaa metsänrannan puiden latvoja. Postauskuvana on kollaasi keväisestä luonnosta. Eilen oli pilvistä. Lämpötila nousi seitsemääntoista asteeseen. Helena piirsi eilen luonnoslehtiöönsä, tutki kasvi- ja perhoskirjoja parvekkeella ja luki Vera Valan Kaksoissotilaan loppuun. Noudimme päivällä seuraavan Valan dekkarin kirjastosta. Italialainen peli. Minä luin ja muokkasin aamupäivällä eteenpäin Puolinainen-tarinaa. Olen siinä sivulla kolmekymmentäneljä. Helena leikkasi eilen tukkani ennen saunaa. Illalla luin loppuun Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjan. Pidin siitä enemmän kuin ensimmäisellä lukukerralla. Luin tarkoituksella hitaasti. Toissailtana katsoimme osin Stanley Kubrickin filmin Hohto. Yllätyimme, sillä siinä oli mukana runsaasti otoksia, joita emme olleet nähneet ennen, otoksia, jotka hidastivat elokuvan etenemistä eivätkä parantaneet sitä. Eilen katsoimme Matti Kassilan elokuvan Vodkaa, komisario Palmu. Siinä on hyvät leikkaukset.