Kaunis kesäpäivä

sunnuntai 14. joulukuuta 2025

Taavetissa

    













Vietämme tänään kolmatta adventtisunnuntaita. Yhdeksän astetta pakkasta aamulla ja maassa on kerros valkoista lunta. Postauskuvana on Helenan jouluinen väriluonnos, tonttu kuusen oksalla. Teimme eilen varhain aamulenkin pikkupakkasessa. Kuunsirppi näkyi ja Jupiter. Sarastus punersi itäistä taivaanrantaa. Muokkasin eilen aamupäivällä Tipit -tarinaa. Olen siinä sivulla viisikymmentäkolme. Menimme kirjaston kautta kaupalle ja selasimme Maaseudun tulevaisuus -lehden perjantain numeroa. Hienoa, että on vielä yksi perinteinen sanomalehti, oikeaa kokoa myöten. Lehden pääkirjoituksessa kommentoitiin Donald Trumpin lausuntoja Euroopasta ja myönnettiin, että Euroopan talous on laskusuunnassa. Huolestuttavaa. Tuntuu, että taloudenpito ei ole toiminut moniin vuosiin eikä ole ollut ykkösasiana, vaikka sen luulisi olevan päättäjien mielessä ensimmäisenä. Kaupassa kassa huomasi, että ostoskoriimme oli harhautunut vanhaksi jäänyt suuvesipullo ja hän kävi vaihtamassa sen toiseen. Kiitoksia. Eilen, lauantai-iltapäivän aluksi luimme ääneen Norman Mailerin Porton haamua. Harry saa salaisen tehtävän hankkiutua nuoren naisen seuralaiseksi, lentoemännän, jonka tiedetään olevan sekä presidenttiehdokkaan että mafiapomon rakastajatar. Mieluinen ja ei-mieluinen komennus. Helena piirsi tänään luonnoksia ja kutoi, kun hän kuunteli Porton haamua. Illemmalla hän luki Jarkko Volasen kirjaa Vainovalkeat. Minä luin Samantha Harveyn erikoista ja hienoa teosta Kiertoradalla. Löysin sen Parnasson numerosta viisi, jossa kirjasta on arvostelu. Illalla nautimme jääkiekosta, kun Anaheim Ducks ja New Jersey Devils ottelivat. Peli päättyi 1-4.
















































lauantai 13. joulukuuta 2025

Taavetissa

    












Yhdeksän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen oli myös pikkupakkasta ja saimme nauttia auringosta täällä eteläosassa maata. Auringonkehrä kohosi muutaman tunnin ajaksi taivaanrannan yläpuolelle piristämään loistollaan. Tämän päivän postauskuvaksi valikoimme joulukoristein somistetun kaupan ikkunan heijastuksineen. Eilen aamulla tein kahdenlaisia askarruksia, kirjoitin ja muokkasin Tipit -tarinaa ja toisena kuorin ja pienin kolme lanttua. Helena keitti lantut pehmeiksi, soseutti ne ja jakoi vuokiin, neljään kertakäyttövuokaan ja laittoi uuniin kypsymään, kun menimme päivätorkuille. Kirjastossa minua odotti noudettava kirjavaraus, Samantha Harveyn Kiertoradalla. Seikkailu tai kuvaus olosta kansainvälisellä avaruusasemalla odottaa, mutta luin ensin loppuun Vladimir Nabokovin teoksen Kalvas hehku. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kahden tunnin ajan Norman Mailerin CIA-romaania Porton haamu. Vakoilija-Harry jatkaa työssään nyt Miamissa ja muualla Yhdysvalloissa. Helena kutoi kuunnellessaan. Välillä hän otti kypsät lanttulaatikot uunista ja laittoi ne pakkaseen, kun laatikot olivat jäähtyneet tarpeeksi. Viime jouluna meillä ei ollut näitä ruuanlaittoja, sillä muutimme silloin. Erilaisia jouluja. Helena piirsi eilen luonnoksia kokkailujen ohessa ja teki ristikoita ja pelasi pasianssia. Hän luki illemmalla Jarkko Volasen kirjaa Vainovalkeat. Perjantain tapaan näimme iltaviimeiseksi jääkiekkoa televisiosta, Ässät vastaan Lukko, joka ottelu päättyi lukemiin 1-5.
































perjantai 12. joulukuuta 2025

Taavetissa

    










Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Maassa on ohut kerros lunta. Sää oli eilen aamupäivällä plussan puolella, mutta viileni iltaa kohti. Postauskuvana on Luumäen hyvinvointiaseman sisäänkäynti ja sen kahden puolen jalkakäytävän ruukuissa koristeina olevat värilliset valopallot. Eilen aamulla teimme hämärissä lenkin pururarataa Savitaipaleentielle ja takaisin Vallitietä. Yhdeksän aikoihin lähdimme kylälle, palautimme muutaman lainan kirjastoon ja katsoimme lehtiä ennen kuin jatkoimme kaupalle. Ostimme muun ohessa kolme lanttua lanttulaatikkoa varten. Helena piirsi eilen luonnoksia, teki ristikoita ja tutki valmiiksi ruokareseptejä. Minä muokkasin viisi sivua eteenpäin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen reilun kahden tunnin ajan Norman Mailerin romaania Porton haamu. Harryn aika Uruguayn Montevideon asemalla päättyy. Hän siirtyy Valtoihin agenttitoimiin Fidel Castroa vastaan. Helena luki eilen illalla Sienilehteä ja unilukemisena Jarkko Volasen kirjaa Vainovalkeat. Minä jatkoin Vladimir Nabokovin teosta Kalvas hehku. Pitkin viikkoa olemme katsoneet iltaisin Aki Kaurismäen elokuvia, samoja filmejä uudestaan, mutta eilen illalla oli vuorossa Matti Kassilan Vodkaa, komisario Palmu.





















torstai 11. joulukuuta 2025

Taavetissa

    









Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvaksi Helena on ottanut eilen kuvan porkkanalaatikoista, jotka ovat uunissa kypsymässä. Helena aloitti laatikoiden teon heti aamusta, kuori ja keitti porkkanat ja soseutti ne kerman kanssa. Omatekoista porkkanalaatikkoa joulua varten. Meidän joulumme ja joulunviettomme on ollut vuosia varsin arkista, muutama kynttilä joulupöytään ja omia laatikkoruokia, kinkkua ja silliä. Joulumieltä on toki kyllin. Eilen aamulla Helena luki Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä samalla, kun hän piti silmällä uunia ja porkkanalaatikoita. Hän halusi lukea Böllin kirjan heti uusiksi. Kirja on ainoa kappale heili-kirjaston kokoelmissa. Minä muokkasin eilen viisi sivua Tipit -tarinaa. Olen päässyt tarinassa sivulle kolmekymmentäyksi. Helenalla oli kirjastossa kaksi noudettavaa varausta, Finlandia-palkinnon saanut Monika Fagerholmin teos Eristystila / Kapinoivia naisia ja Jarkko Volasen Vainovalkeat. Haimme ne kauppareissun yhteydessä ja otimme muutamia kuvia kylältä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentäviisi sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Myöhemmin luin Lena Anderssonin romaania Vailla henkilökohtaista vastuuta. Luin kaikkiaan seitsemänkymmentä sivua ennen kuin totesin kirjan laahaavan ja annoin olla. Posti oli tuonut uuden Sienilehden, vuoden viimeisen numeron ja luin sen. Helenalla oli unilukemisena McCall Smithin kirja, Mma Ramotswe tutkii, Kauniista ja kaukaisesta maasta. Hän luki sen loppuun.
































keskiviikko 10. joulukuuta 2025

Taavetissa

    










Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on eilisen sadepäivän kahvihetkenä kehitelty leikkimielinen asetelma keittiön työpöydällä. Tietenkin mukana on kirjojen kansia. Voidepurkit alkuperäisellä ja uusitulla kannella ja vuosia vanhoja puuveistoksia. Helena teki eilen aamupäivällä ristikoita ja piirsi ja kirjasi ylös muistiinpanoja. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Selasin ja luin Parnasso -lehden numeron viisi. Ulkoilimme, kun päivä oli valjennut, sateessa kirjaston kautta kaupalle ja takaisin. Kirjaston uutuushyllyssä oli Alexander McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -dekkarisarjan uusin suomennos Kauniista ja kaukaisesta maasta. Helena lainasi sen. Olen lukenut yhden tästä sarjasta enkä päässyt eroon siitä ajatuksesta, että kenties tämä valkoihoinen herrasmieskirjailija pilkkaa afrikkalaisia naisia tai jopa naisia ylipäätään. Olen joissain asioissa kovin herkkänahkainen. Lainasin itselleni Lena Anderssonin kirjan Vailla henkilökohtaista vastuuta. Löysin kirjailijan blogit.fi -sivustolta. Eilen iltapäivällä vietimme jälleen kahden tunnin ääneenlukurupeaman Norman Mailerin romaanin Porton haamu parissa. Olemme kirjan puolivälissä. Puolivälin taitekohdassa. Tarinan kulkua ja käänteitä en muista etukäteen, mutta tiedän muutamia välähdyksiä ja pilkahduksia, jotka ovat tulossa ja odotan niitä.






























tiistai 9. joulukuuta 2025

Taavetissa

    












Aste lämmintä tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on luminen penkki pururadan varrella. Kiersimme eilen siitä ohi kaupalle. Lunta oli vain paikoin näytteeksi ja iltaa kohti se suli kaikkialta. Helena piirsi eilen aamupäivällä luonnoksia. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Lounaaksi Helena keitti marjapuuroa. Iltapäivällä luimme ääneen vajaat neljäkymmentä sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Vakoileva ja juonitteleva Harry on myös liisterissä kollegansa vaimoon. Heillä on suhde. En muista pysyykö se salassa ja jos pysyy, kuinka kauan. Kaikenlaista salakähmäistä meininkiä. Helena virkkasi ja kutoi kuunnellessaan ja otti lukutuokion jälkeen läppärin auki keittiön pöydälle ja alkoi katsoa sarjaa. Illemmalla hän luki Ville-Juhani Sutisen dokumenttia Reunamerkintöjä: kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Minä luin loppuun Marjo Niemen kirjan Pienen budjetin sotaelokuva. Mielenkiintoista kommentoida lukemiamme teoksia tuoreeltaan keskenään. Arviot ja tuntemukset eivät mene aina yksiin. Helena piti Pienen budjetin sotaelokuvasta. Minun lukukokemukseni oli, että kirjan alussa oli aihe, mutta se katosi. Alku lupasi enemmän kuin kirjailija sai irti tekstiinsä. Helena myönsi, että näin oli, mutta hän nautti tekstistä eikä välittänyt, vaikka aihe ajelehti.































maanantai 8. joulukuuta 2025

Taavetissa

    









Jean Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä. Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilisillan ja yön aikana on satanut nurmikolle ohuen kerroksen lunta, mutta asvaltti kiiltelee mustana. Postauskuvana on eilen aamupäivällä kirjasto- ja kauppareissulla otettu kuva sateiselta joutomaalta, joka ei enää nykyään ole samassa mielessä joutomaata kuin ennen Luumäen hyvinvointiaseman rakentamista. Eilen aamupäivällä Helena piirsi luonnoksia, pelasi pasianssia pelikorteilla ja täytti ristikoita. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Olen siinä sivulla viisitoista. Iltapäivällä luimme ääneen seuraavat kolmekymmentä sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Mailerin kuvaus vakoilijan työstä vaikuttaa varsin luontevalta ja uskottavalta ja kaksinaamaiselta ja siltä, ettei mihinkään voi luottaa, ei ainakaan varmuudella. Toki muistimme sen aiemmilta lukukerroilta. Helena virkkasi kuunnellessaan, teki jonkin piirroksen keittiön pöydän ääressä ja vyyhtesi taas lankaa oikenemaan jääkaapin käytöstä poistetun pulloritilän päälle. Helena alkoi lukea vuorostaan Ville-Juhani Sutisen kirjaa Reunamerkintöjä: kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Minä otin lukuun Marjo Niemen teoksen, finlandiapalkinnon ehdokkaana olleen Pienen budjetin sotaelokuva. Kirjoitustyyli on yllättävä, erikoinen ja leikittelevä. Kirjan alussa on taloudellisille tukijoille osoitettujen kiitosten lisäksi maininta, ettei teosta saa käyttää missään julkaisumuodossa tekoälyn kouluttamiseen, ellei tekijän kanssa toisin sovita. Ensimmäinen kirja, jossa törmäsin tällaiseen lausuntoon.