Porton haamu

    

Porton haamu

Minusta oli kiva lukea ja lukea ääneen Norman Mailerin CIA-romaania Porton haamu. Siinä projektissa vierähti meiltä kuukauden verran. Luimme iltapäivin kahden tunnin rupeamia. Kirjassa on fiktiota ja faktaa. Ehkä siinä on myös arvauksia ja tulkintoja. Ajattelen niin. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Kehyskertomuksena on Omega ja varsinaisena tarinana on Alfa. Alfa kattaa ajanjakson 1950-luvun puolivälistä kymmenen vuotta eteenpäin. Se sisältää Harryn muistelmat Palvelun parissa. Omega on myös Harryn tekstiä, mutta ajankohta on pari vuosikymmentä myöhemmin ja jolloin hän joutui painumaan maan alle ja pakeni viimein Moskovaan mukanaan mikrofilmeille tallennettu Alfa-käsikirjoituksensa. Omegassa vilahtelevat Alfan fiktiiviset henkilöt, joten nämä ovat jo mielessä valmiina ja osin muotoutuneina, kun henkilöt ilmaantuvat näkyviin niissä asemapaikoissa, joissa Harry tekee salaisen palvelun työtään. Alfassa Harry on alussa koulutuksessa ja valmistuttuaan toimeensa hänet siirretään Berliiniin, jossa on hankala asemanjohtaja Bill Harvey. Onko tämä Norman Mailerin omakuva? Berliinistä Harry jatkaa muutamaksi vuodeksi Montevideoon ja viimein Floridaan organisoimaan Castron vastaisia toimia. Kirjassa on tavallisen kerronnan lisäksi fiktiivisiä transkriptioita, kirjeitä, puheluita ja keskusteluja. Omega on teoksen alun sata sivua, mutta Omega palaa lyhyesti ääneen kesken kaiken ja vielä lopuksi ja loppu jää irralleen. Harry on lukemassa omaa tekstiään, heijastamassa sitä taskulampulla valaisten hotellin seinälle. Hän on itsekseen hotellihuoneessaan, verhot kiinni hämärässä ja lukee, mutta ei tiedä, mitä tapahtuu sitten. Kirja luo uskottavan vaikutelman. Tämä oli kolmas kerta, kun luin Porton haamun.

Helena: Eräänä lopputalven iltana vuonna 1983, kun ajelin sumussa Mainen rannikolla, maaliskuun udussa alkoi leijua muinaisten leiritulien muistoja, ja ajattelin algonquinheimon abnaki-intiaaneja, jotka tuhat vuotta sitten asustivat Bangorin tienoilla. 

Näin alkaa Norman Mailerin Porton haamu, yli tuhatsivuinen romaani CIA:sta.

Olen lukenut kirjan aikaisemmin, nyt kuuntelin. Pidän kirjailijan tekstistä, tavasta miten hän kuvaa ja kertoo. Myös kuunneltuna teksti tuntui hyvältä.

Sitten missä olit, kun Marilyn Monroe kuoli? Olin keittiössä silittämässä vaatteita, kun radiossa ilmoitettiin kuolemasta. Nuori minä järkyttyi, olimme Marilyn faneja me silloiset nuoret neidit.

Entä kun J.F.Kennedy kuoli? Kuuntelin silloista nuorten radio-ohjelmaa (taisi olla ainoa) kun ohjelma loppui. Mitään tietoa ei tullut, alkoi vain klassinen musiikki…

Teeveestä sitten kuulimme, mitä oli tapahtunut.

Mailerin teksti on niin elävää, että katsoin tavallaan filmiä, kun kuuntelin.