Kaunis kesäpäivä

keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Taavetissa

    











Hyvää Uuden vuoden aattoa ja Onnellista alkavaa vuotta 2026. Viisitoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa tänä vuoden viimeisen päivän aamuna. Postauskuvana on kollaasi, jossa on Helenan piirtämä havutyö ja tonttutyttönukke. Kaunis kesäpäivä -blogi kiittää seuraajiaan tästä pois kuluvasta vuodesta ja blogin saamasta suuresta suosiosta. Koko päättyvän vuoden 2025 Kaunis kesäpäivä on ollut blogit.fi -sivuston suosituin kulttuuriblogi. Kiitos kaikille seuraajille. Kun kirjoitan tätä postaustekstiä, on aaton varhainen aamuhetki ja kerron tietenkin eilisen, tiistain tapahtumista. Kirjoittaminen on tällaista jälkiviisautta ja menneen raportointia. Eilen pyrytti koko päivän vaihtelevasti lunta, joten maisema on talvinen ja lumipeitteinen. Aurauskalusto oli liikkeellä aamuhämäristä iltapimeään. Helena teki eilen aamupuolella akvarelleja ja minä muokkasin Tipit -tarinaa. Lähdimme yhdeksän aikoihin kirjaston kautta kaupalle. Lounaana meillä oli eilen Helenan valmistamaa suppilovahverospaghettia ja salaattia, jossa oli porkkanaa, tomaatinlohkoja ja rusinoita. Eilen iltapäivällä luimme ääneen parin tunnin ajan Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Mielikuvituksellinen ja upea teos. Illemmalla Helena luki Selma Lagerlöfin kirjaa Gösta Berlingin taru. Minä jatkoin Don DeLillon Cosmopolis-teoksen mukana limusiinissa poikki New Yorkin Manhattanin. Kirjat vievät lukijansa moniin paikkoihin ja moniin sellaisiin, joihin ei muuten menisi. Illalla katsoimme Mika Kaurismäen elokuvan Rosso, jota olimme jo ehtineet kaivata. Olemme nähneet sen ennen, mutta kauan sitten. Muisto elokuvasta kuitenkin liioitteli eli filmi jäi odotuksista. Veikeää siinä oli italian kieli ja kontrastit, kun kuva siirtyi Suomen karummista näkymistä Italian värikylläisempiin ja vilkkaampiin. Hyvää päivän jatkoa tänä vuoden viimeisenä päivänä.


































tiistai 30. joulukuuta 2025

Taavetissa

    








Taavetin päivä. Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on parkkipaikan viereinen niitty eilen aamusarastuksen aikaan. Edeltävänä yönä oli satanut lunta. Vein matot ulos. Annoin niille ensin lumipesun, tamppasin ja jätin telineelle tuulettumaan. Helena siivosi kotona. Teimme eilen aamupäivän omia taiteitamme, Helena työpöytänsä ääressä, tupakeittiössämme ja minä klaffipiirongin ääressä makuuhuoneessa. Muokkaan edelleen Tipit -tarinaa. Helena maalasi akvarelleja. Lähdimme eilen kylälle tarkoituksella vasta kymmenen aikoihin, jotta saatoin palauttaa Margaret Atwoodin novellikokoelman Poikkeustila kirjaston tiskille. Kirja oli alkanut hajota liimauksistaan. Helena lainasi saapuneen kirjavarauksen, Alexander Stubbin teoksen Vallan kolmio. Otimme kuvia lumisesta kylämaisemasta. Kävimme apteekissa ja kaupassa. Helena oli tehnyt salaatin valmiiksi kotiin odottamaan. Eilen iltapäivällä luimme eteenpäin ääneen Margaret Atwoodin kirjaa Sokea surmaaja. Luettuamme nyt sataviisikymmentä sivua vakuutuin, että olen lukenut teoksen ennen. Siinä oli tuttuja kohtia. Lukiessani olen Taavetin Joukolantien ja Joukolankujan risteyksessä. Helena nauraa, kun kuulee tämän. Hän on lukenut puoleen väliin Selma Lagerlöfin kirjan Gösta Berlingin taru. Minä luin eilen illalla alun Don DeLillon romaanista Cosmopolis, joka on vuodelta 2003. Sain kirjan silloin joululahjaksi. En käsittänyt tekstiä. Nyt luen sitä ehkä neljättä kertaa ja mieli on muuttunut, nautin ja pidän teoksesta. Luen hitaasti.








































maanantai 29. joulukuuta 2025

Taavetissa

    










Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yöllä on satanut kerros lunta. Maa on nyt valkoinen. Postauskuvana on joulun pyhien jälkeisiksi tonttu ja kynttilä kaupan lihatiskin päällä. Eilen tuli vastaan muitakin reippailijoita pururadalla, mikä johtui varmaan siitä, että kello oli kymmenen maissa, kun kuljimme sitä kautta kaupalle ja aamuhämärä oli muuttumassa valoisaksi päiväksi. Tuulenpuuskat huojuttivat puita ja Linnalantien jalkakäytävältä tuuli oli luutinut irtolumen pois jättäen jäljelle koviksi tallaantuneita, jäisiä jalanjälkiä. Eilen aamupuolella Helena teki luonnoksia tikleistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Margaret Atwoodin upeaa tekstiä kirjassa Sokea surmaaja. Luin loppuun Veikko Huovisen novellikokoelman Lyhyet erikoiset. Liitän tähän lainauksen Ylläkkö huoltokeskuksessa -novellin lopusta, sivulta 107, painos vuodelta 1990, viides painos: ”Onhan näet pienen kansan historiallinen tehtävä taistella aina yhden ison korston puolesta toista isoa korstoa vastaan, ja siinä sivussa lisäksi kehua: Mukavaa on, lystiä on!” Helena luki eilen illalla Selma Lagerlöfin teosta Gösta Berlingin taru. Saunan jälkeen katsoimme vielä nfl-jalkapalloa, Indianapolis vastaan Jacksonville, joka päättyi lukemiin 17-23.










































sunnuntai 28. joulukuuta 2025

Taavetissa

    









Vietämme vuoden 2025 viimeistä sunnuntaita ja joka on samalla Viattomien lasten päivä. Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut ripaus lunta. Postauskuvana on keskustan liikerakennus lauantaina aamupäivällä. Kuva on otettu kauppareissulla ja tarkoituksella niin, että R-kioskin valot loistavat keltaisina. Ärrän toiminta päättyy kylällä eli ketjun norjalaisomistaja karsii kannattamattomia osia omistuksestaan ja Taavetti on yhtenä listalla. Liiketoimintaa. Muita ottamiamme kuvia on postauksessa kahdelta päivältä. Perjantaina on vielä näkyvissä paljasta nurmea ja osin on auringonpaistetta, mutta lauantai on harmaampi päivä ja sataa lumihiutaleita. Lainasin Don DeLillon romaanin Alamaailma. Olen lukenut sen kerran aiemmin. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja luonnoksia tiklistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä aloimme lukea seuraavaa lukukirjaa ääneen, Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Helena otti lukuun illemmalla Selma Lagerlöfin teoksen Gösta Berlingin taru. Minä luin Veikko Huovisen novelleja kokoelmasta Lyhyet erikoiset. Hauskoja lyhyitä tarinoita.


































lauantai 27. joulukuuta 2025

Porton haamu

    









Porton haamu

Minusta oli kiva lukea ja lukea ääneen Norman Mailerin CIA-romaania Porton haamu. Siinä projektissa vierähti meiltä kuukauden verran. Luimme iltapäivin kahden tunnin rupeamia. Kirjassa on fiktiota ja faktaa. Ehkä siinä on myös arvauksia ja tulkintoja. Ajattelen niin. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Kehyskertomuksena on Omega ja varsinaisena tarinana on Alfa. Alfa kattaa ajanjakson 1950-luvun puolivälistä kymmenen vuotta eteenpäin. Se sisältää Harryn muistelmat Palvelun parissa. Omega on myös Harryn tekstiä, mutta ajankohta on pari vuosikymmentä myöhemmin ja jolloin hän joutui painumaan maan alle ja pakeni viimein Moskovaan mukanaan mikrofilmeille tallennettu Alfa-käsikirjoituksensa. Omegassa vilahtelevat Alfan fiktiiviset henkilöt, joten nämä ovat jo mielessä valmiina ja osin muotoutuneina, kun henkilöt ilmaantuvat näkyviin niissä asemapaikoissa, joissa Harry tekee salaisen palvelun työtään. Alfassa Harry on alussa koulutuksessa ja valmistuttuaan toimeensa hänet siirretään Berliiniin, jossa on hankala asemanjohtaja Bill Harvey. Onko tämä Norman Mailerin omakuva? Berliinistä Harry jatkaa muutamaksi vuodeksi Montevideoon ja viimein Floridaan organisoimaan Castron vastaisia toimia. Kirjassa on tavallisen kerronnan lisäksi fiktiivisiä transkriptioita, kirjeitä, puheluita ja keskusteluja. Omega on teoksen alun sata sivua, mutta Omega palaa lyhyesti ääneen kesken kaiken ja vielä lopuksi ja loppu jää irralleen. Harry on lukemassa omaa tekstiään, heijastamassa sitä taskulampulla valaisten hotellin seinälle. Hän on itsekseen hotellihuoneessaan, verhot kiinni hämärässä ja lukee, mutta ei tiedä, mitä tapahtuu sitten. Kirja luo uskottavan vaikutelman. Tämä oli kolmas kerta, kun luin Porton haamun.

Helena: Eräänä lopputalven iltana vuonna 1983, kun ajelin sumussa Mainen rannikolla, maaliskuun udussa alkoi leijua muinaisten leiritulien muistoja, ja ajattelin algonquinheimon abnaki-intiaaneja, jotka tuhat vuotta sitten asustivat Bangorin tienoilla. 

Näin alkaa Norman Mailerin Porton haamu, yli tuhatsivuinen romaani CIA:sta.

Olen lukenut kirjan aikaisemmin, nyt kuuntelin. Pidän kirjailijan tekstistä, tavasta miten hän kuvaa ja kertoo. Myös kuunneltuna teksti tuntui hyvältä.

Sitten missä olit, kun Marilyn Monroe kuoli? Olin keittiössä silittämässä vaatteita, kun radiossa ilmoitettiin kuolemasta. Nuori minä järkyttyi, olimme Marilyn faneja me silloiset nuoret neidit.

Entä kun J.F.Kennedy kuoli? Kuuntelin silloista nuorten radio-ohjelmaa (taisi olla ainoa) kun ohjelma loppui. Mitään tietoa ei tullut, alkoi vain klassinen musiikki…

Teeveestä sitten kuulimme, mitä oli tapahtunut.

Mailerin teksti on niin elävää, että katsoin tavallaan filmiä, kun kuuntelin.







perjantai 26. joulukuuta 2025

Taavetissa

    









Hyvää Tapaninpäivää. Tänään aamukuudelta oli aste pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen, joulupäivän aamulenkiltä. Huoltoaseman edustan valot loistavat upeina. Kahvio oli tietenkin kiinni, koska olimme varhain liikkeellä ja koska oli pyhäpäivä ja samoin olivat korjaamo- ja katsastuspuoli pimeinä. Eilen, joulupäivänä oli pilvistä ja hämärää iltaan asti, jolloin pilvet hajaantuivat ja kuunsirppi ja tähdet tulivat näkyviin. Kävimme eilen aamupäivällä toisen lenkin kaupalle ja takaisin. Jatkoin Tipit -tarinan muokkausta. Helena teki akvarelleja pitkin päivää, odotti välillä ja teki kaikkea muuta, kun työ kuivui ja palasi taas lisäämään myöhemmin jonkin siveltimenvedon. Iltapäivällä Helena teki kattilallisen sosekeittoa pakkaseen, kun luimme ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kirjassa on tultu vuoteen 1963, jolloin presidentti Kennedy joutui salamurhan uhriksi ja menehtyi marraskuun kahdeskymmenestoinen päivä. Huomenna luemme Porton haamun viimeiset kaksikymmentä sivua. Olemme kirjoittamassa lukukokemuksesta lauantaina Kaunis kesäpäivä -blogiin. Helena luki eilen minulta saamaansa päiväkirjavihkoa ja Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä. Välillä hän teki ristikoita ja katsoi sarjaa läppäriltä. Minä luin Margaret Atwoodin novellikokoelmaa Poikkeustila. Hyviä novelleja. Kirja kuitenkin hajosi lukiessa käsiin, liimaukset irtosivat selkämyksestä ja jätin lukemisen kesken.























torstai 25. joulukuuta 2025

Taavetissa

    











Vietämme Joulupäivää. Tänä aamuna ennen kuutta lämpötila oli nollassa Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa ovat uudet joululahjapipot ensimmäistä kertaa käytössä eilen, aattona. Joulun tunnelmaa toivat myös henkilökohtaiset lahjat toisillemme. Helena sai minulta yhden päiväkirjan lisää, jossa on kaunokirjoituksella raapustettuna muistumia menneeltä syksyltä. Minä sain paketin akvarelleja, luonnoksia ja piirroksia, joista tulen kokoamaan kuvakansion ja josta aina jokin kuva näkyy jatkossa myös Kaunis kesäpäivä -blogissa. Joulun tunnelman mukaisesti oli lounaspöydässä jouluaiheinen liina ja ateriana perinteisiä laatikkoruokia, kinkkua, silliä ja puolukkaa. Laitoimme viesteinä joulutervehdyksiä ja vastaanotimme niitä. Eilen aamupäivällä tutkailin Tipit -tarinaa. Helena teki akvarelleja. Teimme lenkin pururadan kautta kaupalle. Kuvista näkyy, että joulu on varsin lumeton tänä vuonna. Iltapäivän aluksi luimme ääneen kolmekymmentä sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Castro pitäisi saada hengiltä tai syrjäytettyä vallasta. Yltäkyllin salakähmäistä vehkeilyä. Helena luki edelleen Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä. Unilukemisena hänellä oli kevyt päiväkirjavihko. Minä aloin lukea Margaret Atwoodin novellikokoelmaa Poikkeustila.