Neljätoista astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Maanantaina ilmestyi Hyvinvointiasemalle johtavan kävelytien
varteen penkkirakennelma, joka kiertää ison männynrungon niin, että penkit ovat
selin puuhun ja kulmittain kiinni toisissaan. Kolme neljästä penkistä oli jo valmiina
paikalla, kun kävelimme siitä ohi. Otimme kuvan, jossa Helena istuu penkillä
iltapäiväauringon paistaessa. Se on tänään postauskuvana. Eilen, tiistaina ei
tullut istuttua millään penkillä, sillä satoi ja penkit olivat kastuneet. Teimme
aamulla tavanomaisen retken metsään. Helena piirsi luonnoksia istuen kaatuneen männyn
rungolla ja otti kuvia, kunnes alkoi sataa vihmoa. Minä poimin puolukoita ja
keräsin muutaman kangasrouskun kastiketta varten ja koivun lehdeksiä
saunavastaksi. Kauppareissulla sade lakkasi, mutta pitkin päivää satoi aina
välillä. Helena keitti lounaaksi perunoita ja porkkanoita rouskukastikkeella ja
aterian lisukkeena oli puolukkasurvosta ja tomaatin puolikas. Kirjoitin eilen
sivun Näköala -tarinaa. Tekstiä on kertynyt 123 sivua. Helena kutoi villasukkia
iltapäivällä ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun F. E. Sillanpään
romaanin Elokuu. Hän oli lukenut sen ennenkin ja piti kirjasta edelleen. Hän
halusi liittää tähän postaukseen Elokuun ensimmäiset ja viimeiset lauseet: ”Päivät
olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan
voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja
ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri
tee alkukesän kukkivina päivinä.” Ja kirjan lopusta: ”Kauniissa ukkosen
puhdistamassa maisemassa vain mentiin eteen päin ja itsetiedottomasti nautittiin
siitä, ettei ukkonen eikä mikään muukaan tapaturma ollut itse nauttijaa
kohdannut.” Minä luin eilen iltapäivällä James Joycen Odysseusta. Katsoimme
televisiosta Ykköspesiksen miesten ottelun Kannuksen Ura vastaan Helsingin Puna-Mustat,
jonka Kannus voitti ja samalla kauden mestaruuden.









Oletteko te samoillessanne koskaan kaivelleet tryffeleitä (ei tosin jokamiehen oikeus, sillä se vatii maaperän rikkomista.)? Koska teidän naapurikunnista (kuten Lemiltä ja Puumalasta) on löydetty kalkkitryffeleitä, on täysin mahdollista, että rihmastoa kasvaa myös Taavetin maaperässä. Luumäeltä voi hyvinkin löytyä luonnonvaraisia tryffeleitä, sillä Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Helsingin yliopiston DNA-tutkimukset osoittavat tryffeleiden (Tuber) olevan Suomessa huomattavasti luultua yleisempiä. Niitä kasvaa symbioosissa puiden juuristoissa lähes koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Esim. Lahden kaupungin ympäristöstä löytyy paljon.
VastaaPoistaLemillä on löydetty kalkkitryffeleitä kotipihoilta, Puumalasta luonnonvaraisia tryffeleitä.
Kiitos kommentista. Emme ole etsineet tryffeleitä emmekä ole opetelleet uusia ruokasieniä enää vuosikausiin. Meidän metsäsamoilumme on pienimuotoista ja sienistä keräämme rouskuja, tatteja, kanttarelleja ja suppilovahveroita omiksi tarpeiksi. Oletko itse löytänyt tryffeleitä? Hauskaa syyspäivää sinne lahden taakse.
VastaaPoistaEn ole etsinyt vaikka kiinnosti äitini asuessa Lahdessa. Ennen kouluaikaa asuin muuten Haukijärvellä Kivijärven rannalla, vanhassa kansakoulussa. Tuli jotenkin vain mieleen, etäisyydestä huolimatta, kun luin eilen Luumäen Urpalonjärven kalakuolemasta. - Katso peili taa (Pakkanen) on hyvä valinta, toivottavasti Helenankin makuun. Aurinkoista viikkoa teille!
VastaaPoista