Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Maanantaina ilmestyi Hyvinvointiasemalle johtavan kävelytien varteen penkkirakennelma, joka kiertää ison männynrungon niin, että penkit ovat selin puuhun ja kulmittain kiinni toisissaan. Kolme neljästä penkistä oli jo valmiina paikalla, kun kävelimme siitä ohi. Otimme kuvan, jossa Helena istuu penkillä iltapäiväauringon paistaessa. Se on tänään postauskuvana. Eilen, tiistaina ei tullut istuttua millään penkillä, sillä satoi ja penkit olivat kastuneet. Teimme aamulla tavanomaisen retken metsään. Helena piirsi luonnoksia istuen kaatuneen männyn rungolla ja otti kuvia, kunnes alkoi sataa vihmoa. Minä poimin puolukoita ja keräsin muutaman kangasrouskun kastiketta varten ja koivun lehdeksiä saunavastaksi. Kauppareissulla sade lakkasi, mutta pitkin päivää satoi aina välillä. Helena keitti lounaaksi perunoita ja porkkanoita rouskukastikkeella ja aterian lisukkeena oli puolukkasurvosta ja tomaatin puolikas. Kirjoitin eilen sivun Näköala -tarinaa. Tekstiä on kertynyt 123 sivua. Helena kutoi villasukkia iltapäivällä ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki loppuun F. E. Sillanpään romaanin Elokuu. Hän oli lukenut sen ennenkin ja piti kirjasta edelleen. Hän halusi liittää tähän postaukseen Elokuun ensimmäiset ja viimeiset lauseet: ”Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä.” Ja kirjan lopusta: ”Kauniissa ukkosen puhdistamassa maisemassa vain mentiin eteen päin ja itsetiedottomasti nautittiin siitä, ettei ukkonen eikä mikään muukaan tapaturma ollut itse nauttijaa kohdannut.” Minä luin eilen iltapäivällä James Joycen Odysseusta. Katsoimme televisiosta Ykköspesiksen miesten ottelun Kannuksen Ura vastaan Helsingin Puna-Mustat, jonka Kannus voitti ja samalla kauden mestaruuden.