Tilkankadulla

    

Aamulla puoli kuudelta näkyi tähtiä. Muutamia pilviä ajelehti taivaalla. Puolta tuntia myöhemmin pilviverho peitti taivaan kauttaaltaan. Lämmin marraskuun ensimmäisen päivän aamu. Tietoturvien, tallennusten ja tekniikan kanssa oli pientä häikkää. Tiedostoja kateissa ja putkahtamassa esiin sieltä mistä ei pitänyt. No, hyvä että olivat tallella. Hyvä myös, että tallennan joka päivä muistitikulle. Varmennusta. Ikään kuin en luottaisi tallennusrobotteihin? En paljon. Tyhjiä kansioita. Ei yhteyttä. Ehkä tämä on normaalia vai onko se nykyisin uusnormaalia? Kun hakee tukea, kohtaa kauppamiehen. Osta. Eilen jatkoin Gaz matkaan -fiktiota sivun verran. Sivulukema on 634. Eilen emme lukeneet Kingiä. Meillä kävi vieras, tuttu kuitenkin ja rupattelimme iltapäivän tunnit. Esittelimme millaista meillä on tässä uudessa kodissa. Vaihdoimme kuulumisia.

Tilkankadulla

     

Lokakuu päättyy. Ensimmäinen täysi kuukautemme Tilkankadulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Puoli kuudelta kännykkä näyttää yhtä astetta lämmön puolella. Tuulta on kolme metriä luoteesta. Tähtitaivas näkyi hyvin, mutta eiliseen verrattuna se on siirtynyt tunnin pykälän. Huomasin eilen, että Gaz matkaan käsikirjoituksen ensimmäisen ja toisen osan kappaleen ensimmäisen rivin sisennykset poikkesivat toisistaan. Yhtenäistin ne. Otin samalla reilumman sisennyksen. Osien edessä lukee nyt kaikissa kolmessa OSA ja sen jälkeen roomalaisin numeroin ykkönen, kakkonen ja kolmonen ja nimikkoteksti. En ollut ajatellut aloittaa käsikirjoituksen kolmatta osaa, en ollut päättänyt milloin aloittaisin sen, mutta kirjoitin sitten ensimmäisen lauseen ja kirjoitin saman tien noin sivun. Olen tekstissä sivulla 633. En aloittanut tyhjästä. Eilen kävimme kuvaamassa monin eri kameroin ja objektiivein Mannerheimintieltä Tilkanmäelle avautuvaa näkymää. Sää ei ollut sellainen, jota Helena olisi kaivannut rakennusten taustaksi. Hän suunnittelee, että tänään otamme samasta kohteesta, mutta eri kohdalta Manskua lisää kuvia. Se oikea kuva piilottelee jossain. Eilen kolmen aikaan iltapäivällä luin lisää Kingin Liseyn tarinaa. Lisey pelastaa Scottin. Tai toistaiseksi hän on vasta käyttänyt hopeista pikkulapiota, jolla Scott on lapioinut seremonialliset ensimmäiset multakasat tulevan kirjastorakennuksen aloitustyömaalta, läväyttänyt lapiolla aseen mielipuoliampujan käsistä ja telonut tämän sormia ja nenärustoa verisesti. Hyvää tekstiä. Nautimme.

Tilkankadulla

    

Paluu normaaliaikaan. Meillä on enää kuusi kelloa, jotka pitää siirtää manuaalisesti oikeaan aikaan. Kulttuuria on tarjolla maailmalla ja kaupungissa, tiedossa, mutta me pysyimme eilen Pikku Huopalahdessa ja teimme tutustumisretken Tilkanmäen laidalle Ruskeasuolla. Koroistentie 4 on sen taloyhtiön osoite, jonka kolmesiipiset tornitalot näkyvät hyvin Mannerheimintien kulkijoille. Helenan piti hakea kellarivarastosta lisää akvarellipapereita ja lehtiöitä. Lehdet piirrättävät. Minä luin loppuun Yli Nevan ja rajan -käsikirjoituksen. Otin uuden tiedoston, työnimenä Gaz matkaan ja kopioin molemmat tulevaisuusfiktioni sinne. Olen valmis aloittamaan kolmannen osan, Mars matkaan. Muuna lukemisena olen lukenut viime päivinä neljää eri kirjaa. Luin taas Pentti Saarikosken Hämärän tanssit, toisen kerran tänä vuonna. Runebergin Fänrik Ståls sägner on kesken. Samoin Hannu Karttusen Matkalla avaruuteen. Uutena aloin eilen lukea ääneen Stephen Kingin mielestäni parasta teosta Liseyn tarina. Tämä on kolmas tai neljäs kerta, kun olen lukemassa sitä. Yhden kerran olen lukenut sen englanniksi.

Tilkankadulla

    

Tämänvuotiset Helsingin Kirjamessut ovat puolivälissä. Kaksi päivää jäljellä käydä siellä tai ei. Eilen teimme reissun keskustaan, kameraobjektiivi mukana, jonotimme asiakaspalvelussa ja saimme selville tärkeimpänä, että objektiivi toimii. Liikkeessä oli laadukas runko, jossa linssiä pääsi kokeilemaan. Kahdeksansataa euroa oli liikaa, joten päätimme odottaa ja seurata milloin tulisi mahdollisesti tätä edullisempi kierrätysrunko. Etsimme myös pientä paistinpannua, mutta emme löytäneet. Kävimme kahvilla. Kalevankadulla oli tiedossa yksi osto- ja myyntiliike tai huonekalukirpputori. Kävelimme sinne, mäkeä ylös ja toista alas, mutta muistissa olevassa osoitteessa ei löytynyt kohdetta. Jokin toimistoremontti oli menossa katutasossa. Tämä taisi olla kolmas meidän kohdalla näitä vanhantavarankauppoja, jotka ovat netissä olemassa, mutta joita ei näy paikan päällä. Yli Nevan ja rajan -käsikirjoituksessa olen sivulla 245. Kuusikymmentä sivua lukematta. Aloin lukea vuonna 2009 painettua Hannu Karttusen kirjaa Matkalla avaruuteen. Runebergin Fänrik Ståls sägner on kesken ja kolmantena kirjana luen taas Pentti Saarikosken viimeiseksi jäänyttä runoeeposta Hämärän tanssit. Helena tekee akvarelleja, kutoo sukkia ja etsii luettavaa. Ehdotin illalla, että ehkä Kjell Westön kirja Leijat Helsingin yllä olisi sopiva, olemmehan kulmilla.

Tilkankadulla

   

Harjoitimme eilen liikenne- ja kaupunkikulttuuria. Piti toimittaa yllättäen virallinen valtakirja ja sillä oli kiire. Valmis valtakirjamalli oli sähköpostissa, kännykässä. Olemme luopuneet tulostimesta, joten lähdimme yhdeksän aikoihin kävelemään Munkkiniemeen kirjastoon. Saimme tulostettua paperin ja otimme siitä varalta kopion. No niin, olimme silti vasta puolimatkassa, jos niinkään pitkällä, sillä valtakirjassa piti olla lisänä kahden todistajan allekirjoitukset. Mietimme tätä ja kävelimme Laajalahden rantaan asti ja Helena pääsi kahlaamaan merivedessä. Rannassa ei ollut kiinteitä uimakoppeja, joten hän ei uinut. Kotimatkalla jäimme istumaan kahvikupposen ajaksi leipomon myymälään. Liikenne soljui monikaistaisena risteyksen yli. Kotona latasimme molemmat lisää arvoa matkakortteihin. Kello oli vähän yli kahdentoista, kun kävelimme kympin ratikkaan ja ajoimme keskustaan. Saimme sieltä ensimmäisen todistajan nimen asiapaperiimme. Jatkoimme metrolla Herttoniemeen ja bussilla Laajasaloon. Saimme toisen tarvitsemamme nimen. Valtakirja oli täytetty ja sen saattoi sulkea kuoreen. Kello oli kaksi. Vierähti toista tuntia rupatellen ja päivittäen kuulumisia. Kun lähdimme paluutaipaleelle, totesimme olevamme ruuhkassa. Bussilla Laajasalosta Herttoniemeen, siellä ensin postiin ja bussiin numero 500. Itäväylää Kalasatamaan, tulppa Teollisuuskadulla, kun auton piti kääntyä Aleksis Kiven kadulle. Sitä Pasilan asemalle, jossa auto tyhjeni melkein tyystin ja täyttyi uudelleen. Triplan ohi. Tienrakennusta, jossa liikennevalot oli korvattu käytännön liikennepoliiseilla eli kaksi työmiestä turva-asusteissa, mies ja nainen. Työntekijöitä. Bussi pujotteli väliaikaisia väyliä myöten kohti Eläintarhaa. Bussi seisoi, kulki vähän matkaa ja seisoi taas. Nordenskiöldinkadulla kulku nopeutui ja jatkui esteettä, kun bussi kääntyi kohti Mannerheimintietä, liittyi sen liikennevirtaan, erkani pian Tukholmankadulle ja aloimme pitää vahtia milloin meidän pitää jäädä kyydistä. Kävellen rannan kautta kotiin. Kello oli vasta vähän yli viisi.

 

Tilkankadulla

    

Tänään on Helsingin kirjamessujen ensimmäinen päivä. Viime vuonna emme käyneet kirjamessuilla ja sitä edellisenä vuonna niitä ei järjestetty. Kolme vuotta sitten olimme siellä ja viihdyimme. Tänään emme ole menossa. Ehkä jonain seuraavista kolmesta päivästä, mutta se on ehkä. Olemme tutustuneet kirjamessujen paperiseen ohjelmalehtiseen. Siinä kiinnitti huomiota, että lukuisat esiintymiset, haastattelut ja keskustelut ovat siirtyneet verkkoon. Tapahtuma käy läpi murrosta. Millainen Helsingin kirjamessut on jatkossa? Kotona tapahtuu: Sähköasentaja kävi eilen aamupäivällä laittamassa työtasovalaisimen jääkaapin viereiselle tasolle. Pinta-asennus, jossa sähkö tulee valaisimen alla olevasta seinäpistorasiasta. Myös pistorasia meni uusiksi. Helena järjesti keittiötä toimivammaksi. Minä aukaisin iltapäivällä löylyhuoneen ja pesuhuoneen lattiakaivojen ritilät, putsasin ne ja kaivot. Kaivojen väli oli varsin tukossa, vesi seisoi saunanpuolen kaivossa, kun suihkutin vettä sinne, mutta alkoi sentään vähän ajan päästä lirua läpi. Laskin vettä uudestaan kaivoon ja odotin taas ja sama uudestaan. Laitoin sihdin saunan puolen lattiakaivoon. Eilen luin Yli Nevan ja rajan -käsikirjoitusta sekä aamulla että iltapäivästä yhteensä kolmekymmentä sivua. Olen edennyt siinä sivulle 207. Eilen illalla emme avanneet televisiota. Yritimme saada tietoa niistä kolmesiipisistä taloista, jotka ovat olleet ikiajat Ruskeasuon laidalla kalliolla Mannerheimintien sivussa, miltä vuodelta ja vuosikymmeneltä ne ovat? Onko niiden osoite Koroistentie? Hakurobotti löysi ja ehdotti kaikkea muuta, ulkoilureittejä Helsingissä ja rokotustiedotteita. Siitä tuntee robotin. Se on ohjelmoitu arpomaan eteenpäin siihenastisten kirjainten luoman alun pohjalta. Mutta robotti oppii. Emme aliarvioi.

Tilkankadulla

    

Puolen kuuden aikaan aamulla pihavalojen valokiilat levittäytyvät harmaina viuhkoina. Kävin parvekkeella katsomassa tarkemmin. Sumua, totesin. Kuulin ropinaa. Yksittäisiä sadepisaroita ropisi märistä poppeleista maahan kerrostuneille lehdille. Eilen iltapäivällä järjestimme viimein kirjahyllymme. Laitoimme kirjat aakkosjärjestykseen tai muokattuun aakkosjärjestykseen. Meillä on kolme kirjahyllyä, kaksi olohuoneessa eri seinillä ja makuuhuoneessa lasivitriini, jossa Helena piti ennen lankoja. Olemme alustaneet päivien mennen tätä järjestämistä vitriinin osalta eli olemme keränneet sinne muun muassa kaikki Agatha Christien, Georges Simenonin ja Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarit. Lisäksi Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on siellä, Joycen ja Hemingwayn kirjat, Pentti Saarikosken tuotanto, Wallacen Infinite Jest ja Allen Ginsbergin Collected Poems. Ynnä muita. Nämä kirjat eivät ole aakkosissa. Ne löytää yhdellä silmäyksellä. Olohuoneessa teimme sen ennakon, että otimme Stephen Kingin kirjat omaksi ryppääkseen. Ne täyttävät kaksi kapeaa hyllytasoa. Kaikki kirjat olivat siis jo hyllyssä, mutta ne oli vain purettu pakkauslaatikoista hyllyille ja aloimme nyt aakkostaa tätä sekamelskaa. Jako kahteen, dekkarit ensin ja sitten muut. Aloitimme pikkuhyllystä, jonka alin hyllyrivi on vallattu valokuvakansioille. Allinghamin Kohtalokas kotiopettajatar tuli ensimmäiseksi hyllyn vasempaan ylälaitaan. Dekkareita aakkosissa ja eri kielillä. Simone Buchholzin saksankieliset kaksi dekkaria uusimpina kirjahankintoinamme, Chandlerit, rivi Patricia Cornwelliä. Kaksi Ellery Queenin dekkaria on viimeisinä hyllyn oikeassa alalalaidassa. Jatkoimme dekkareita kaksi hyllytasoa olohuoneen isosta hyllystä. Sen jälkeen aakkostimme loput kirjat, kaunokirjallisuutta ja tietokirjoja. Isokokoiset ja painavat kirjat laitoimme kuitenkin alahyllyille. Yksi hyllyväli tuli runoutta. Yksi kahdeksankymmenen senttimetrin pituinen hyllytaso, ylin jäi tyhjäksi. Siellä Helena voi pitää kuivamassa olevia keskeneräisiä maalauksia.