Tilkankadulla

    

Vene ja heijastus vedessä ja harmaata levän tummentamaa rantakiveystä. Tilkantorin rantanäkymä Helsingin Pikku Huopalahdessa, lyhyen kävelymatkan päässä meiltä. Eilen satoi välillä rankasti ja seurasimme illalla sääennusteen muutoksia, onko mieltä minun mennä aamulla metsään sieneen ja marjaan? Ei ole. Siirrän tuonnemmaksi. Nyt maanantaiaamun säätiedot näyttävät, että tuulta ja rankkaa sadetta riittää. Helena kutoi eilen koko päivän. Puseroa syntyy. Minä etenin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä on käsillä ensimmäisen osan loppu. Tarkkana nyt. Tietenkin tarkkana kaiken aikaa. Luin eilen niin kuin joka päivä muutamia rivejä ja kappaleita Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kesäkielikirjaani, jota on lukematta neljäkymmentä sivua. Aloin lukea myös James Jonesin sotaromaania Ohut punainen viiva. Alku toi mieleen Norman Mailerin esikoisteoksen Alastomat ja kuolleet. Kuin saman kirjailijan kirjoittamia molemmat. Helena lukee Lansdalen Kitkerää chiliä.

Tilkankadulla

    

 Nyt sunnuntaiaamuna varttia vaille kuusi sataa täällä etelärannikolla. Eilen teimme erikseen kamerakierroksen Pikku Huopalahden rantapuistossa. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä pitempi objektiivi, jolla hän otti kuvia linnuista ja kasveista. Minä otin muutaman kuvan kännykällä. Etenin eilen kahdeksantoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi yli kolmanneksen. Helena teki eilen aamulla luonnoksia, jotain läppärillään ja kutoi päivällä villapaitaa tai mikä siitä tuleekaan. Hän etsi illalla sopivaa uniluettavaa ja löysi Lansdalen dekkarin Katkeraa chiliä. Nimi varmaan vaikutti valintaan. Minä luin lopun Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Loppu siinä oli logistiikkaa, kun pitää irrottaa nopeasti siirrettävät elimet aivokuolleelta, kuljettaa ne vastaanottavaan sairaalaan ja jossa vuorostaan elimen varaosaksi saava potilas on valmisteltu tulevaa leikkausta varten. Kirurgien ja avustavan henkilökunnan toimivaa yhteistyötä. Hyvin kirjoitettu kuvaus.

Tilkankadulla

    

Tänään on Suomen luonnon päivä. Ilmi, Ilma, Ilmatar. Onko luonto parhaimmillaan näin loppukesästä, kun syksyn enteitä on ilmassa? Teimme eilen reissun keskustaan. Tärkeimpänä oli saada metrin mittainen pyöröpuikko, joka löytyi alan liikkeestä Simonkadulta. Otin siinä sivussa kuvan, joka antaa puukappelin ja Lasipalatsin yli. Kiersimme Kampissa, Forumissa ja Stokkalla. Kävimme katsomassa Stokkan karppeja. Otin kuvan ja Helena sanoi myöhemmin tutkiessaan sitä, että heijastuksessa erottuvat minun kasvoni. En ollut huomannutkaan. Ajoimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen, jossa odotti kirjastossa seuraava kirja noutoa, James Jonesin Ohut punainen viiva. Kävin eilen läpi 15 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi. Jälleen yhden tv-sarjan jaksot loppuivat. Helenalla on lukukirjana Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Kiva kirja, jos niin voi sanoa tällaisesta sydämensiirrosta kertovasta tarinasta.

Tilkankadulla

    

Kirjavinkkien seinä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on ahkeria lukijoita, virkailija kehui. Helmet. Pidin siitä tunnuksesta heti, kun muutimme viime syksynä Helsingin Pikku Huopalahteen ja siirryimme tämän kirjastolaitoksen piiriin. Helmet viestii minulle. Helmet kaulassa. Helmet kännykässä. Asvalttiporukat olivat eilen urakoimassa Munkkiniemen puistokadulla. Ajoradat oli kalvettu valmiiksi ja uutta mustaa pintaa laskettiin kaista kerrallaan. Lämpö huokui ja piki katkusi. Kahvilan edustalla cockerspanieli värisytti kirsuaan. Nautimme kahvit ja omenaleivoksen puoliksi. Herkullista. Ostimme kotiin tummaa leipää ja vaaleita sämpylöitä. Kolme lainakirjaa repussa: Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät,Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä ja Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, alaotsakkeena Om läsandets konst, jonka lainasin på flit på svenska. Luin ja kävin läpi eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissa-akvarelleja. Hänellä on pusero kudonnassa värikkäin langoin. Vietimme lukuiltaa, Helena luki Tyyne Saastamoisen runoja ja selasi nettiä ja minä luin Kerangalin romaania. Luin siitä eilen kaikkiaan puolet. Kirja, jonka aiheen tietää aloittaessaan ja jossa ei ole mitään salattua juonta. Teksti on pitkävirkkeistä, luetteloivaa ja pikkutarkkaa. Vain muutama erotettu repliikki, muuten puheet ja sanat ovat mukana kerronnassa.

Tilkankadulla

    

Helena otti pari päivää sitten kuvan tyynestä merenlahden rannasta ja minä eilen syyskesän metsälammesta, jota ulpukan- tai lumpeenlehdet täplittävät. Ensimmäiset hirvikärpäset odottivat metsässä. Samoin ensimmäiset suppilovahverot tälle kaudelle. Löysin kehnäsieniä, kanttarelleja, pienen koivunpunikkitatin ja yksittäisinä mustavahakkaan, vaalean orakkaan, kelvollisen lampaankäävän ja reilummin ryöpättäviä haapa- ja kangasrouskuja. Aamulla tihuutti, kun nousin bussiin, mutta se ei haitannut. Kuivatimme jalomman sienisaaliin. Meillä on kuivuri, jonka hankimme aikoinaan 1980-luvulla. Se on kulkenut mukanamme sieltä asti. Eilen edistyin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa vaatimattomat kuusi sivua. Luin muutaman sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena otti iltalukemisiksi Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu -kokoelman. Hän teki eilen pieniä kissa-akvarelleja ja kutoi telkun ääressä. Helmet laittoi iltapäivästä viestin kolmesta noudettavasta kirjavarauksesta. Yksi varaus on edelleen Matkalla ja yhdessä olen sijalla neljäsataa ja vähän yli.

Tilkankadulla

   

 

Eilen aamupäivällä teimme ensin kauppareissun ja kävimme sen jälkeen erikseen kuvaamassa. Näimme ratikoita, neljä ainakin. Kaksi tuli vastatusten kääntyessään vihreissä valoissa toinen Mannerheimintielle ja toinen vastaavasti Korppaanmäentielle. Ei sentään kuvia niistä, vaan kuvia rannalta, nypitty petuniannuppu, jossa on silmät ja suu, punainen lyijykynä, joka on pudonnut kiveykselle, ala-asteen oppilaiden askartelemia ikkuna- ja kylttikoristeita ja kuivuneita lehtiä ja mustia marjaterttuja. Ahkeroin eilen seitsemäntoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin loppuun Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin huolekkaat esseet romaanien lopuista. Helena aloitti eilen yhtä tai kahta eri kudonnaista. Se rauhoitti sen verran, että hän sanoo voivansa keskittyä nyt taas kissapiirroksiinkin. Olemme tänä keskiviikkoaamuna varhain hereillä ja jos sää sallii, lähden kohta pysäkille odottamaan Rinnekodin bussin päivän ensimmäistä vuoroa.

Tilkankadulla

    

 Mikä tässä kuvan rantamatalassa on, Korkeasaaresta karannut käärme vai ohut lehtipuun runko vajoamassa liejuun? Syyskesä on menossa. Pikku Huopalahden puistoa reunustavassa piennarpuutarhassa on sadon aika ja kukat hehkuvat. Pääskysiä ei ole näkynyt kolmeen päivään. Ei ole näkynyt haikaraa, ei kottaraisia eikä meriharakoita. Luulemme, että haikara etsiytyi paremmille kala-apajille? Helena jatkoi yhä eilen lankojen järjestämistä ja valikointia seuraavaa, uutta käsityöprojektia varten. Ostimme toisen lattiavalaisimen olohuoneeseen, joten syksyn lukuillat voivat valaistuksen puolesta alkaa. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin Franz Kafkan kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena ja sain loppuun Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin sähköpostitse käymän keskustelun romaanien lopuista kirjassa Maailmojen loput. Aloin lukea saman teoksen toisena osana olevia lyhyitä esseitä erilaisista lopuista. Loppuun asti. Neljä kirjaston kirjaa on Matkalla. Helena lukee Donna Leonin dekkaria Kohtalokkaat lääkkeet. Hän kehui kirjan alkua.