Tänään on Suomen luonnon päivä. Ilmi, Ilma, Ilmatar. Onko luonto parhaimmillaan näin loppukesästä, kun syksyn enteitä on ilmassa? Teimme eilen reissun keskustaan. Tärkeimpänä oli saada metrin mittainen pyöröpuikko, joka löytyi alan liikkeestä Simonkadulta. Otin siinä sivussa kuvan, joka antaa puukappelin ja Lasipalatsin yli. Kiersimme Kampissa, Forumissa ja Stokkalla. Kävimme katsomassa Stokkan karppeja. Otin kuvan ja Helena sanoi myöhemmin tutkiessaan sitä, että heijastuksessa erottuvat minun kasvoni. En ollut huomannutkaan. Ajoimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen, jossa odotti kirjastossa seuraava kirja noutoa, James Jonesin Ohut punainen viiva. Kävin eilen läpi 15 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi. Jälleen yhden tv-sarjan jaksot loppuivat. Helenalla on lukukirjana Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Kiva kirja, jos niin voi sanoa tällaisesta sydämensiirrosta kertovasta tarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti