Kirjavinkkien seinä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on ahkeria lukijoita, virkailija kehui. Helmet. Pidin siitä tunnuksesta heti, kun muutimme viime syksynä Helsingin Pikku Huopalahteen ja siirryimme tämän kirjastolaitoksen piiriin. Helmet viestii minulle. Helmet kaulassa. Helmet kännykässä. Asvalttiporukat olivat eilen urakoimassa Munkkiniemen puistokadulla. Ajoradat oli kalvettu valmiiksi ja uutta mustaa pintaa laskettiin kaista kerrallaan. Lämpö huokui ja piki katkusi. Kahvilan edustalla cockerspanieli värisytti kirsuaan. Nautimme kahvit ja omenaleivoksen puoliksi. Herkullista. Ostimme kotiin tummaa leipää ja vaaleita sämpylöitä. Kolme lainakirjaa repussa: Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät,Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä ja Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, alaotsakkeena Om läsandets konst, jonka lainasin på flit på svenska. Luin ja kävin läpi eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissa-akvarelleja. Hänellä on pusero kudonnassa värikkäin langoin. Vietimme lukuiltaa, Helena luki Tyyne Saastamoisen runoja ja selasi nettiä ja minä luin Kerangalin romaania. Luin siitä eilen kaikkiaan puolet. Kirja, jonka aiheen tietää aloittaessaan ja jossa ei ole mitään salattua juonta. Teksti on pitkävirkkeistä, luetteloivaa ja pikkutarkkaa. Vain muutama erotettu repliikki, muuten puheet ja sanat ovat mukana kerronnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti