Tilkankadulla

    

Reippailin eilen perjantaina puolenpäivän aikaan itsekseni Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Otin kuvan katoavasta luonnon lumiveistoksesta nurmikolle sulaneella jääkentällä. Kirjastosta oli noudettavana varaamani Jonathan Franzenin Epämukavuusalue, Henkilökohtainen historia. Lainasin samalla Colson Whiteheadin kirjan Harlem Shuffle. Whitehead on uusi kirjailija minulle. Saa nähdä pidänkö vai en? Viime yön on satanut lunta. Parvekkeella se on sulanut vedeksi, mutta pihalla lunta on kauttaaltaan puhdas, valkoinen kerros. Helena teki eilen aamupäivällä luonnoksia makuuhuoneen työpöydän ääressä ja iltapäivän ja illan käsitöitä. Minä jatkoin eilen sivun verran kuunnelmakokeilua. Nyt aamuyöllä olin hereillä ennen kellonsoittoa ja päässä pyöri muutoksia tähän toistaiseksi kirjoittamaani. Se mitä olin saanut aikaiseksi vesittyi vähin erin kokonaan. Eli ensimmäinen ja toinen yritys saavat ruksit ylitseen. Pidänkö tänään välipäivän vai aloitanko sen jonkin, joka on utuisena taustalla? Unennäköä kaikki. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Se on melkein puolivälissä. Jonathan Franzenin romaanista Muutoksia minulla on luettavana vajaa kolmekymmentä sivua. Helena lukee Dickensin Pickwick kerhon jälkeenjääneitä papereita.

Tilkankadulla

    

Nollassa täällä etelärannikolla. Taivas on kuitenkin sees ja puolikuu vaeltaa aamun pimeässä, kattojen yllä. Eilen päivällä aurinko houkutteli meidät toisen kerran ulkolenkille. Lumi oli sulanut paikoin lammikoiksi. Jatkoin eilen aamupäivällä kuunnelmaluonnosta, jota on nyt kolmetoista sivua. Sähköpostiin tuli kielteinen ilmoitus yhdeltä kustantajalta: He eivät ole kiinnostuneet Me puhallamme kynttilöitä -tarinasta. Se tuli selväksi viikossa. Helena sai yhden kudotun palapeiton valmiiksi. Luimme iltapäivällä ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Seikkailu jatkuu. Myöhemmin luin Jonathan Franzenin romaania Muutoksia. En ihmettele, että se pokkasi ilmestyttyään palkintoja ja kehuja. Helena luki Cornwellin jännärin loppuun ja tarttui sen jälkeen Charles Dickensin romaaniin Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit, joka on hänellä jatkuvassa luvussa. Hän jatkaa sitä aina, jos ei ole muuta lukukirjaa juuri menossa.

Tilkankadulla

    

Helmikuu alkaa. Sataa räntää ja tuulee rankasti. Kuvassa eilen aamupäivällä liikennettä vetisellä Mannerheimintiellä, Helsingin Ruskeasuolla. Oppitori -blogissa oli tässä yhtenä päivänä hauska postauskuva, jossa oli kolme “kerhon” kisaajaa, joista kaksi selviytyi jatkoon ja yksi pudokas. Mitkä hymyt niillä selviytyjillä. Hauskaa kuin kiusaavilla alakoululaisilla. Eilen otin siis uuden lähdön kuunnelmanteossa ja etenin ja päivitin yhdeksän sivua kolmestatoista. Helena neuloi kudottuja neliöitä yhteen. Hän teki töitä tietokoneella ja luonnosteli jotain lehtiöönsä. Luimme iltapäivällä ääneen vajaat kaksi tuntia Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Myöhemmin luimme Helena Patricia Cornwellin jännäriä Ansaittu kuolema ja minä Jonathan Franzenin ihmissuhderomaania Muutoksia. Terävänäköistä draamaa. Runsasta ja monipuolista tekstiä ja eläviä henkilöhahmoja. Varasin kirjastosta uteliaisuuttani Franzenin oman historiikin Epämukavuusalue, joka on kymmenen vuoden takaa. Illan päätteeksi katsoimme torkkuillen jalkapalloa.

Tilkankadulla

    

Kuukausi päättyy lämpimänä sääkartan mukaan koko maassa. Eilen illansuussa oli sumuista ja sumutorvi soi merellä. Yöllä on satanut ja parvekkeen lattialankut olivat nyt aamulla märät. Helena teki eilen akvarelleja, luonnoksia ja neuloi yhteen kutomiaan lankaneliöitä. Jatkoin kuunnelman tapailua. Sitä on nyt kaksitoista sivua. Alkutekijöissään. Sitä paitsi eilen illalla saunassa sain uusia oivalluksia siihen ja ne ovat niin merkittäviä ja poikkeavia, että otan todennäköisesti uuden kopion, tiedoston pohjaksi ja johon teen nämä muutokset. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Varovaista liikkumista iljanteella. Iltapäivällä luimme ääneen Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Sen genre on minulle epäselvä. Tulee mieleen lapsuuden Viisikko -kirjat tai koulussa luetut helppotekstiset Maria Lang -dekkarit på svenska. Ei väliä, ihan veikeää tekstiä ja tarina sopii. Illemmalla luimme Helena Patricia Cornwellin jännäriä Ansaittu kuolema ja minä jatkoin Jonathan Franzenin ihmissuhderomaania Muutoksia. Katsoimme vielä jonkin aikaa jalkapalloa televisiosta, Afrikan kisoja.

Tilkankadulla

    

Vähenevä kuu näkyy nyt tiistaiaamuna parvekkeeltamme Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvan luistinrata on meidän etupihamme eilen aamupäivällä, kun lähdimme kaupalle. Helena on kutonut, ei virkannut, yksivärisiä neliöitä ja neulonut niitä yhteen. Hän piirtää luonnoslehtiöön, toteuttaa ideoitaan ja pelaa välillä pasianssia pelikorteilla. Minulla on koossa kymmenen sivua kuunnelmaa. Se ojentelee itseään eteenpäin ja levittäytyy. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Pidämme siitä molemmat. Illemmalla luimme hiljaa omiamme, Helena sai loppuun Patricia Cornwellin jännärin Köyhien kalmisto ja aloitti seuraavan, Ansaittu kuolema. Minä luin kaksi Allen Ginsbergin runoa, vuosi on 1983 ja jossain aiemmassa runossa oli jo selvinnyt runoilijaa kohdannut kohtaus tai vastaava erinäisiä vuosia sitten ja josta oli jäänyt jälkiä ja vaurioita. Aloitin eilen Jonathan Franzenin romaanin Muutoksia, kirjailijan läpimurtoteos vuosisadan ja -tuhannen alussa. Paras lukemani hänen teoksensa tähän mennessä. Vajaa sata sivua meni illan mittaan.

Tilkankadulla

    

Kuvassa äänestyspaikka eilen sunnuntaina Helsingin Pikku Huopalahden Ala-asteella. Kevään tuntua ilmassa. Eilen aamulla kirjoitin sivun verran kuunnelmaa. Helena akvarellaa. Hän sommitteli seuraavaa isoäidinpalapeittoa, johon on kertynyt varastoon virkattuja neliöitä. Iltapäivällä otimme ääneenlukuun seuraavan kirjan, Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset, jota emme ole kumpikaan lukeneet ennen. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua tuntuvat hyviltä ja mielenkiintoisilta. Luin loppukäänteet Cormac McCarthyn romaanista Matkustaja. Matkustaja jäi arvoitukseksi. Unohtuiko se? Väsyikö kirjailija kesken? Hän kuoli viime kesänä. Helenalla on yhä kesken Patricia Cornwellin jännäri Köyhien kalmisto. Iltakahdeksan jälkeen seurasimme televisiosta presidentinvaalien ääntenlaskentaa. Helena veikkasi ennakkoon oikein jatkoonmenijät. Minä veikkasin Halla-ahoa toiseksi.

Tilkankadulla

    

Kuva Helsingin Pikku Huopalahden Tilkantorin rannasta eilen aamupäivällä. Tänään on äänestyspäivä. Luulin hetken tyhmyyttäni, että äänestyksissä jatkettaisiin somelinjalla (liittyminen sotilasliittoon) tai että ainakin siirryttäisiin vihdoin nykyaikaiseen sähköiseen äänestykseen, mutta näemmä päättäjät eivät ole vielä kypsiä siihen. Jatkoin eilen kuunnelmantapailua. Kuusi sivua tässä vaiheessa. Helena tekee käsitöitä ja piirtää, luonnostelee ja akvarellaa. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssi -romaanin loppuluvun. Hyviä kohtia, kuvausta, lahjakkuutta, mutta myös tarpeetonta toistoa ja jahkailua. Luin illemmalla noin kaksisataa sivua Cormac McCarthyn romaania Matkustaja. Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Köyhien kalmisto. Iltamyöhällä näimme jalkapalloa, Fulhamin ja Newcastlen välisen FA cup -ottelun, joka päättyi nolla kaksi.