Vähenevä kuu näkyy nyt tiistaiaamuna parvekkeeltamme Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvan luistinrata on meidän etupihamme eilen aamupäivällä, kun lähdimme kaupalle. Helena on kutonut, ei virkannut, yksivärisiä neliöitä ja neulonut niitä yhteen. Hän piirtää luonnoslehtiöön, toteuttaa ideoitaan ja pelaa välillä pasianssia pelikorteilla. Minulla on koossa kymmenen sivua kuunnelmaa. Se ojentelee itseään eteenpäin ja levittäytyy. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Peter Hoegin kirjaa Norsunhoitajien lapset. Pidämme siitä molemmat. Illemmalla luimme hiljaa omiamme, Helena sai loppuun Patricia Cornwellin jännärin Köyhien kalmisto ja aloitti seuraavan, Ansaittu kuolema. Minä luin kaksi Allen Ginsbergin runoa, vuosi on 1983 ja jossain aiemmassa runossa oli jo selvinnyt runoilijaa kohdannut kohtaus tai vastaava erinäisiä vuosia sitten ja josta oli jäänyt jälkiä ja vaurioita. Aloitin eilen Jonathan Franzenin romaanin Muutoksia, kirjailijan läpimurtoteos vuosisadan ja -tuhannen alussa. Paras lukemani hänen teoksensa tähän mennessä. Vajaa sata sivua meni illan mittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti