Tilkankadulla

    

Lauha sää jatkuu. Eilen tiekalusto oli kiitettävästi hiekoittamassa jäisiä iljanteita. Kaupan tuulikaapissa oli pois laitettavia kukkapuketteja, joita sai ottaa. Toimme kotiin näitä gerberoita, jos muistan nimen oikein. Eilen muokkasin toista päivää kuunnelman neljättä versiota. Aloitin alusta ja lopettaessani olin sivulla kuusi. Tekstiä on kolmenkymmenenkuuden sivun verran. Helena tekee mustetöitä. Hänellä oli vähän aikaa ulkoinen kiintolevy esillä. Väliin hän kutoo, katsoo televisiota ja panee pasianssia. Iltapäivällä luimme vajaat kaksi tuntia ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Jäimme kohtaan, jossa kahdeksanvuotiaan Cosette-tytön on lähdettävä iltapimeässä kauas lähteelle hakemaan vettä. Pidän Hugon kerronnasta. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Minä luin loppuun Danten Paratiisin ja olen nyt käynyt läpi Jumalaisen näytelmän. Varauduin alussa laittamaan aikaa tähän kirjaan, mutta en päässyt missään vaiheessa sellaiseen tuntumaan, en kiinnostunut niin paljon, että olisin paneutumalla paneutunut siihen. Luin sen keskiajan alun aikaisena runoelmana. En ihastunut. En yltänyt sille tasolle kuin odotin.

Tilkankadulla

    

Muutimme vuosi ja viisi kuukautta sitten Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Toinen talvemme täällä on kulumassa. Kuvassa on Tilkantorin rantaa eilen aamupäivällä. Muokkasin eilen viisi sivua kuunnelmaa. Tekstimassaa on kolmekymmentäviisi sivua, josta käytän arviolta puolet tässä uusimmassa versiossa. Helena teki eilen pitkin päivää mustetöitä ja luonnoksia. Iltapäivän aluksi joimme kahvit aurinkoisella parvekkeella. Sen jälkeen jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija viipyy Waterloon taistelun kuvauksessa. Seikkaperäinen kuvaus antaa eloisan mielikuvan tai raadollisen mielikuvan tapahtuneesta tuhosta. Ehkä kirjailijan tarkoitus on kuvata tapaus niin mieleenpainuvasti, että vastaisuudessa tällaisista sodista, sodista ylipäänsä pysyttäisiin erossa. Samaan tapaan kuin Alfred Nobel kuvitellessaan, että kun aseet käyvät tuhoisammiksi, rauhanhalu voimistuu. Tämä logiikka ei vaikuta pätevän. Luin loppuun Danten Jumalaisen näytelmän toisen osan Kiirastulen ja aloitin Paratiisin. Helena otti unilukemisiksi Georges Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Illalla ihailimme parvekkeella kuuta, Orionin tähdistöä ja Jupiteria.

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta tähtineen nyt sunnuntaiaamuna täällä etelässä. Eilen Helsingin Pikku Huopalahden jää oli pinnalta näin hauraan näköistä, kun kuljimme siitä ohi Munkkiniemeen kirjastoon. Lätäköitä siellä täällä kaduilla kuin keväällä. Vesi oli syönyt hiekat vähiin jäisiltä jalkakäytäviltä, mutta piikit onneksi pitivät. Lainasin Danten Kiirastulen ja Paratiisin, edelleen Eino Leinon suomennoksena. Kirjoitin neljä sivua lisää kuunnelmaa, jota on nyt 34 sivua. Paitsi että aion ottaa tästä versiosta uuden kopion ja tutkiskella sitä tarkemmin ja kriittisemmin. Tyylimuutosta. Tarkempia ja täsmällisempiä repliikkejä. Helena jatkaa mustetöitään, hänkin varoen, sillä muste on ja pysyy, korkeintaan leviää ja sottaa. Kirjaston ohella kävimme Alepassa, Etolassa ja ensimmäisen kerran tänä vuonna Mäkkärissä. Iltapäivän ääneenlukutunnillamme, joka kesti yli tunnin, luimme Victor Hugon Kurjien ensimmäisen osan puoliväliin. Murheen laaksossa ihmiset vaeltavat. Kirjailija vierailee historiaosiossa Waterloon verisellä taistelutantereella. Lopun iltapäivää ja alkuiltaa luimme omia lukukirjojamme, Helena luki loppuun yhden Maigret’n ja siirtyi siitä Tarantinoon. Minä luin puolet Danten Kiirastulesta. Silloinen uskomus helveteineen ja kiirastulineen tuntuu nyt vieraalta. Luen ajantasaisesti kirjan lopussa olevat selitykset, joiden varjolla teksti muuntuu peitellyksi juorukalenteriksi.

Tilkankadulla

    

Vesi litisee täällä Helsingissä. Satoi illalla ja yön ja lotisee myös nyt aamuhämärässä. Moinen alku koululaisten talvilomalle. Tarkoitus on käydä tänään Munkkiniemen kirjastossa, josta minulla on noudettavana varaamani Danten Kiirastuli ja Paratiisi. Eilisen aamupäivärupeaman jälkeen olen saanut kokoon kolmekymmentä sivua kuunnelmatekstiä. Luin sen läpi iltapäivällä ääneenlukutunnin perään. Helena toteuttaa ideoitaan Free Ink Roller -kynäsarjalla, jonka hän hankki vuosia sitten, mutta on alkanut vasta nykyään käyttää enemmän. Mustekausi. Hän teki eilen piirroksiaan myös pitkin päivää. Ääneen lukemamme Victor Hugon Kurjat -romaanin ensimmäinen osa ei ole vielä aivan puolivälissä. Illalla luin muutaman kertomuksen Ivan Turgenevin kirjasta Metsämiehen muistelmia. Samoin kuin Hugon tekstistä, saa myös Turgenevin kirjoituksista varsin kuvaavaa tietoa ja käsitystä ihmisten elosta kaksisataa vuotta sitten. Luin myös Parnasson viime vuoden viimeistä numeroa, muun muassa Outi Hytösen kriittisen artikkelin biofiktiosta, varsinaisesti Rosa Liksomin Everstinna -biofiktiosta, jossa on hahmona Annikki Kariniemi. Puhuin Helenalle lukemastani ja hän löysi hyllystämme Kariniemen romaanin Veren kuva ja otti sen yhdeksi luettavien kirjojen pinoonsa lattialle, sohvan laitaan, yhdessä Simenonin ja monien muiden kanssa.

Tilkankadulla

    

Vettä tippuu räystäiltä täällä etelärannikolla. Helenan eilen aamusauvakävelyllä ottama tunnelmakuva Pikku Huopalahden rannasta. Edistyin eilen aamupäivällä kuunnelmaa. Tekstiä on kaksikymmentäkuusi sivua. Helena jatkaa mustetöitä. Hän kutoi alun patenttineuletta. Luimme iltapäivällä ääneen Victor Hugon Kurjien draamaa. Se on yletöntä. Helena otti unilukemisiksi omasta hyllystä Georges Simenonin dekkarin Maigret huvittelee. Varma valinta. Luin loppuun Dante Alighierin runoteoksen Jumalainen näytelmä, ensimmäisen osan Helvetti. Seuraavat kaksi osaa ovat molemmat Matkalla. Luin myöhemmin illalla Parnasson viime vuoden viimeistä numeroa. Kuinka ollakaan, Danten nimi mainittiin myös siellä. Menimme tavallista varhemmin levolle. Jostain syystä heräilin pitkin yötä. Näin unta, joka tuntui minusta jatkuvan ja jatkuvan.

Tilkankadulla

    

Nollakeli. Helena tekee lähtöä sauvakävelylenkille. Eilen kävin itsekseni Munkkiniemen kirjastossa. Kuva on Meilahden kupeesta, opaste ennen Paciuksenkadun kevyen liikenteen alitunnelia. Tein kolme lainausta, Dante Alighierin runoelman Jumalainen näytelmä, sen ensimmäinen osa Helvetti, Parnasson viimeinen numero vuodelta 2023 ja Jonathan Franzenin Crossroads. Helena jatkoi eilen mustetöitään. Hänellä on myös patenttineuleen ohjeet hukassa. Hän etsi niitä ja alkoi sitten muistella. Tänään hän kokeilee kutomalla muutaman kerroksen. Minä jatkoin eilen aamupäivällä kuunnelman työstämistä. Sitä on kaksikymmentäkolme sivua. Iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Luimme tavallista lyhyemmän tovin, sillä Helenalle tuli postiin Lankavan lankalähetys ja kävimme noutamassa sen. Illemmalla luin puolet Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti-osasta. Se on Eino Leinon suomennos vuodelta 1912 ja painos on vuodelta 1966. Kun olin lukenut kolmekymmentä sivua, menin helmetin sivuille ja varasin kaksi seuraavaa osaa. Helena luki sohvalla tarantinoa. Hän jätti kesken Colin Dexterin dekkarin Viimeinen bussi Woodstockiin ja siirtyi lukemaan ennen nukahtamistaan Aila Meriluodon Talvikaupunki -runokokoelmaa.

Tilkankadulla

    

Ystävänpäivä. Pyryttää sakeanaan lunta täällä etelärannikolla. Joulutähti on karistanut viimeisiä tummanpunaisia lehtiään ikkunalaudalle. Eilen jatkoin kuunnelmaa kaksi sivua. Tekstiä on kaksikymmentä sivua. Helena tekee mustetöitään ja kutoo välillä telkun ääressä. Uusia jaksoja on katsottavana. Luimme iltapäivällä ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Tarinaa nimen mukaan. Luin myöhemmin loppuun Allen Ginsbergs Collected Poems. Suurimman osan näistä lopun aikojen viimeisistä runoista luin läpi vain kertaalleen. Ne olivat minun silmiini jo väsähtäneitä, loppuun kaluttuja ja lopun odotusta. Huomasin, että luin Ginsbergin runotuotannon ensimmäisen kerran kokonaan läpi Taavetissa asuessamme, kolme vuotta sitten. Tutustuin runoilijan tuotantoon silloin ja tällä kertaa paneuduin siihen perusteellisemmin. Tuottelias, sanavalmis ja kantaa ottava. Helena lukee yhä Colin Dexterin dekkaria Viimeinen bussi Woodstockiin. Hänestä kirjailijan kieli on alkanut vanhentua ja se on muutenkin turhan koukeroista hänen makuunsa.