Pikkupakkasta tähtineen nyt sunnuntaiaamuna täällä etelässä. Eilen Helsingin Pikku Huopalahden jää oli pinnalta näin hauraan näköistä, kun kuljimme siitä ohi Munkkiniemeen kirjastoon. Lätäköitä siellä täällä kaduilla kuin keväällä. Vesi oli syönyt hiekat vähiin jäisiltä jalkakäytäviltä, mutta piikit onneksi pitivät. Lainasin Danten Kiirastulen ja Paratiisin, edelleen Eino Leinon suomennoksena. Kirjoitin neljä sivua lisää kuunnelmaa, jota on nyt 34 sivua. Paitsi että aion ottaa tästä versiosta uuden kopion ja tutkiskella sitä tarkemmin ja kriittisemmin. Tyylimuutosta. Tarkempia ja täsmällisempiä repliikkejä. Helena jatkaa mustetöitään, hänkin varoen, sillä muste on ja pysyy, korkeintaan leviää ja sottaa. Kirjaston ohella kävimme Alepassa, Etolassa ja ensimmäisen kerran tänä vuonna Mäkkärissä. Iltapäivän ääneenlukutunnillamme, joka kesti yli tunnin, luimme Victor Hugon Kurjien ensimmäisen osan puoliväliin. Murheen laaksossa ihmiset vaeltavat. Kirjailija vierailee historiaosiossa Waterloon verisellä taistelutantereella. Lopun iltapäivää ja alkuiltaa luimme omia lukukirjojamme, Helena luki loppuun yhden Maigret’n ja siirtyi siitä Tarantinoon. Minä luin puolet Danten Kiirastulesta. Silloinen uskomus helveteineen ja kiirastulineen tuntuu nyt vieraalta. Luen ajantasaisesti kirjan lopussa olevat selitykset, joiden varjolla teksti muuntuu peitellyksi juorukalenteriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti