Tilkankadulla

    

Lokkeja Helsingin Pikku Huopalahdella, kevään viimeisillä, ajelehtivilla jäälautoilla. Teimme eilen päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut ja lainasin Pirjo Lyytikäisen teoksen Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alaotsake on Leena Krohnia lukiessa. Helena virkkaa valkoisia isoäidinneliöitä. Hän tuuletti eilen aamukylmällä kutomansa seinävaatteen ja kietoi sen pyyhkeen sisään toistaiseksi, odottamaan kesäkauden yli. Minulla on Sälää -kirjoituspohjalla raakatekstiä kahdeksan sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Siinä on ollut tähän asti rinnakkain ja osin päälletysten kolme teemaa, rottarouva ja kirjailija, naismiehistö seilaamassa paatilla Itämerellä laskemassa korvameduusoita ja Oskar Matzerath käymässä Puolassa satakahdeksanvuotiaan isoäitinsä Anna Koljaiczekin syntymäpäivillä, kun ukonilma iskee vai onko se puolustajien välinen sotilaallinen yhteenotto? En muista miten juoni jatkuu. Illemmalla Helena luki vaihteeksi Outi Pakkasen dekkaria Pullonkerääjä. Minä luin loppuun Leena Krohnin esseekirjan Tribar ja aloitin Pirjo Lyytikäisen Pilviä maailmanlopun taivaalla.

Tilkankadulla

    

Pääsiäisenalusviikko alkaa. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Helenan ottamassa kuvassa hanhet laiduntavat lumen alta paljastuneella nurmikentällä taustanaan kerrostalojen rivistö. Eilen näimme uusina muuttolintuina taviparin ja jään reunalla lepäävän isokoskelon. Kaipaamme kuitenkin mustarastaan huiluääntä kerrostalopihaltamme. Vuosi sitten keväällä se viihtyi tässä pihapiirissä, mutta on siirtynyt nyt muualle. Kirjoitin eilen kaksi sivua tekstiä luonnosalustalla. Otin uuden tiedoston ja valikoin ja siirsin siihen puolen sivun verran kuunnelmaa. Testaan ideaa, sapluunaa. Odotan uteliaana mitä mielikuvituksesta löytyy. Helena on piakkoin siirtämässä väliaikaisesti olohuoneen pöytänä pitämämme parvekkeenpöydän takaisin parvekkeelle ja hänen työpöytänsä siirtyy olohuoneeseen ja iso maalausteline valtaa makuuhuoneen ikkunanedustan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Günter Grassin romaanista Rottarouva. Helena luki illalla Doris Lessingin kirjaa Myrskyn varjossa, Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa. Minulla on kesken Leena Krohnin Tribar. Nyt kun olen lukenut siitä kaksi kolmasosaa, olen aika vakuuttunut, että olen lukenut sen aikaisemmin. Yksi niitä kirjoja, jotka ovat jääneet merkitsemättä ylös. Ehkä Tribar oli ensikosketukseni Leena Krohnin teksteihin?

Tilkankadulla

    

Palmusunnuntai. Kolme kuukautta juhannukseen ja yhdeksän jouluun. Hanhet ovat tulleet. Helena kuuli niiden ääniä eilen aamulla parvekkeella ja päiväkävelyllä kuvasimme niitä. Nyt sunnuntaiaamuna Helena on lähdössä sauvakävelemään. Sälää -tiedosto toimii minulla luonnosalustana. Siirryn sinne tietokoneella, kun en tee mitään tiettyä ja annan mielikuvituksen viedä. Raakatekstiä on siellä alun viisi sivua. Helena vietti eilen osan aikaa omalla läppärillään, virkkasi, kun minä luin ääneen ja teki välillä luonnoksia. Ääneenlukukirjamme Günter Grassin Rottarouva on puolivälissä. Siinä on nykyinen posthumaaniaika ja mennyt humaaniaika eli aika, jolloin ihminen on onnistuneesti hävittänyt itsensä maapallolta ja melkein kaiken muunkin. Elollinen elottomaksi -projekti. Eilen illalla luimme omia kirjojamme, Helena Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa, Myrskyn varjossa ja minä luin loppuun Leena Krohnin teoksen Ihmisen vaatteissa ja aloitin hänen esseekirjansa Tribar. Pidän eniten Krohnin esseistä. Helena tuli lenkiltä, oli nähnyt rusakon.

Tilkankadulla

    

Menneenkesäisiä tammenlehtiä on vielä kiinni oksissa Haaganpuron laidalla. Jätimme eilen piikit pois talvilenkkareista, kun kävimme kaupassa. Kiersimme Pikku Huopalahden pohjukan kautta. Pilvistä, mutta ei satanut. Helena virkkaa. Hänen kudottu seinävaatteensa on osin valmis, mutta odottaa vielä lisäkoristelua, esimerkiksi nappirykelmiä. Minä otin toissapäivänä uuden tiedoston, jolle annoin nimen Sälää ja naputtelen siihen replikointia. Kirjoitan ensin niin päin, ikään kuin kuunnelmaa ja jatkan - ehkä - seuraavassa vaiheessa repliikkien ympärille proosaa. Sälää on kolme sivua raakatekstiä. Yksi nuori, hyvä ystävämme kävi tervehtimässä meitä eilen päivällä ja tarinoimme kuulumisia puolin ja toisin parin tunnin ajan. Jatkoimme sen jälkeen Günter Grassin Rottarouvan ääneenlukua. Aiheena siinä on yhtenä rotan keskustelu avaruuskapselissa maapalloa kiertävän kirjailijan kanssa, kun Maa on tuhoutunut ja autio puolustusliittoutumien välisten taistelujen seurauksena. Tuhon käytyä. Helena luki kännykästä e-kirjana Donna Leonin dekkarin Kultamuna ja siirtyi sen jälkeen jatkamaan Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjaa, sen kolmatta osaa, Myrskyn varjossa. Minä luin loppuun Michel Houellebecqin romaanin Maasto ja kartta ja aloitin Leena Krohnin vuonna 1976 ensimmäisen kerran ilmestyneen Ihmisen vaatteissa -kirjan.

Tilkankadulla

    

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue ei selviytynyt ensi kesän EM-kisoihin. Wales oli neljä yksi parempi. Kävimme eilen Munkkiniemessä kirjastossa. Lainasin kaksi kirjaa Leena Krohnilta, Ihmisen vaatteissa ja Tribar ja Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha. Jatkamme Napoleonin kahdensadan vuoden takaisen “Venäjän retken” tunnelmissa, siis kirjassa. Jotkut muut leikkivät kuka olevansa Napoleon ja kuka taas Runebergin Vänrikki Stoolin Sven Dufva. Ja vielä jäljellä oleva hongikko humisee taustalla: Historia toistaa itseään. Eilen en tehnyt juuri muuta kuin tapailin eri tekstejä. Helena jatkaa käsitöitä. Kun luimme iltapäivällä, minä ääneen upeaa Günter Grassin Rottarouvaa, jossa muun ohessa Ilsebill -aluksen naismiehistö kutoo, Helena näkyi aloittaneen vaihteeksi virkkaamaan valkoista isoäidinneliötä. Helena lukee itsekseen Doris Lessingin romaania Hyviin naimisiin, joka on toinen osa Lessingin Väkivallan lapset -sarjaa. Minä olen loppupuolella Michel Houellebecqin romaania Maasto ja kartta, jossa kirjailija on nostanut itsensä esille, kerronnan yhdeksi kohteeksi. Siitä ei luulisi kenelläkään olevan mitään sanomista. Maasto ja kartta on palkittu Goncourt -palkinnolla 2011.

Tilkankadulla

    

Märkää parvekkeella. Tihkua tai sumua pihalamppujen valokeiloissa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin ja kuvasi utuista Tilkantorin rantaa. Tänään olemme lähdössä aamupäivällä Munkkiniemen kirjastoon, jossa minulla on noudettavana kaikki neljä varauksessa ollutta kirjaa. Helena jatkaa käsitöitään ja tekee pikapiirroksia, luonnoksia ja muistiinpanoja. Toissapäivänä sain palautetta kuunnelmaehdotukseeni: Yksittäisten kuunnelmien sijaan haetaan sarjakuunnelmia ja jos ymmärsin oikein teemakokonaisuuksia. Eilen pengoin sähköpostejani ja tutkin mitä eri tekstejä olin tarjonnut tätä ennen kuunnelma-aiheiksi? Mietin myös kirjoittaisinko referaatin Gaz matkaan -tekstistä ja tiedustelisin onko se aihe sopiva vai ei? Myöhemmin tuli mieleeni myös Me puhallamme kynttilöitä -teksti. Ylipäänsä voi sanoa, että mielessäni on jonkinmoinen käymisvaihe. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Günter Grassin Rottarouvaa. En ole kai maininnut sitä, että Grass on laittanut kirjaan mukaan sekaan noin sivun mittaisia runotekstejä. Helena luki loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan ensimmäisen osan Parempien ihmisten lapsi ja aloitti seuraavan, Hyviin naimisiin. Minä luen Michel Houellebecqin romaania Maasto ja kartta. Jed Martin on taiteilija, joka on pitämässä näyttelyn ja haluaa kirjailija Houellebecqin kirjoittavan hänestä esittelyn näyttelyyn.

Tilkankadulla

    

Kevätpäiväntasaus. Ruusunkukka kimpusta kaupan tuulikaapin roskiksen päältä. Kierrätyskukkia. Helena järjesti eilen nappivarastonsa. Hänen kudottu, paloista koottu seinävaatteensa on valmis tai sitten siitä uupuu vielä jotain. Kirjoitin eilen kaksi sivua Muistumia menneestä. Ideoin. Hahmottelen. Iltapäivällä luimme ääneen toisen luvun Günter Grassin kirjasta Rottarouva. Kiva lukea sitä ja kirjailijan kärkeviä pistoja. Ne sopivat siihen aikaan, kun Rottarouva tuli julki, 1986 ja ovat ajankohtaisia myös nykyään. Huomaan, että Rottarouva on huikeampi kuin aikoinani tajusinkaan. Olinko silloin unessa tai horroksessa, kun en oivaltanut sitä? Helena lukee Doris Lessingin omaelämäkerrallista Väkivallan lapset -sarjaa, sen ensimmäistä osaa Parempien ihmisten lapsi. Minä luin loppuun Peter O’Donnellin jännärin Modesty Blaise, sarjakuvahahmo, joka sarjakuva on aloittanut seikkailunsa 1963 ja ensimmäinen romaani on ilmestynyt kaksi vuotta myöhemmin. Mielikuvitushahmo, joka on jäänyt eloon kaltaistensa tavoin.