Lokkeja Helsingin Pikku Huopalahdella, kevään viimeisillä, ajelehtivilla jäälautoilla. Teimme eilen päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut ja lainasin Pirjo Lyytikäisen teoksen Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alaotsake on Leena Krohnia lukiessa. Helena virkkaa valkoisia isoäidinneliöitä. Hän tuuletti eilen aamukylmällä kutomansa seinävaatteen ja kietoi sen pyyhkeen sisään toistaiseksi, odottamaan kesäkauden yli. Minulla on Sälää -kirjoituspohjalla raakatekstiä kahdeksan sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Siinä on ollut tähän asti rinnakkain ja osin päälletysten kolme teemaa, rottarouva ja kirjailija, naismiehistö seilaamassa paatilla Itämerellä laskemassa korvameduusoita ja Oskar Matzerath käymässä Puolassa satakahdeksanvuotiaan isoäitinsä Anna Koljaiczekin syntymäpäivillä, kun ukonilma iskee vai onko se puolustajien välinen sotilaallinen yhteenotto? En muista miten juoni jatkuu. Illemmalla Helena luki vaihteeksi Outi Pakkasen dekkaria Pullonkerääjä. Minä luin loppuun Leena Krohnin esseekirjan Tribar ja aloitin Pirjo Lyytikäisen Pilviä maailmanlopun taivaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti