Kaunis kesäpäivä

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    










Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä. Eilen kiersimme ruuan jälkeen rannan kautta kaupalle. Ennen kuin tulimme rantapuistosta Tilkankadulle, otti silmään kerrostalojen välistä näkyvät talojen seinustat ja katot, niiden muodostama näkymä. Istuimme vähän aikaa penkillä. Aurinko paistoi. Vaihdoimme kotona pöytien paikkoja, Helenan työpöytä makuuhuoneesta tuli olohuoneeseen klaffipiirongin viereen ja parvekepöytä siirtyi makuuhuoneeseen odottamaan kesäisiä parvekesäitä. Eli teimme eilen aamupäivällä kulmittain rinnatusten istuen omia luovia töitämme, Helena akvarelleja vai ovatko ne akvarelli- ja tussitöitä ja minä kirjoitin koneella A -tiedostoon yhtä juttua, jolle ei ole vielä varmistunut nimeä. Sitä on neljä sivua. Luimme ääneen iltapäivällä Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siinä oli ensin kosiopuuhia ja sen jälkeen jälleen armeijakuulumisia. Helena otti iltalukemisiksi Gardnerin Perry Mason -dekkarin Kukkakauppias ja kuolema. Minä luin loppuun Anders Cleven novellikokoelman Katukiviä. Pidin siitä. Teksti on kirjoitettu kirjoituskoneella, samoin kuin Pentti Saarikosken siitä tekemä suomennos ja samoin Erle Stanley Gardnerin Perry Mason on naputeltu koneella, mutta Leo Tolstoi on kirjoittanut oman jättiteoksensa “sulkakynällä” ja hänen vaimonsa kirjoittanut tekstin samalla välineellä puhtaaksi.



























maanantai 8. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    










Romanien kansallispäivä. Eilen kuvasimme Tilkantorin rannassa merilokin valaisinpylvään päällä. Tapanilan aseman terassin penkillä istui luontoretkeilijä pitkän objektiivin kanssa. Vastarannalla seisoi harmaahaikara muiden, pienempien lintujen joukossa. Kuvaaja kertoi, että siinä pihalla oli ollut kettu hetki sitten. Menneenä yönä on ollut lämpöasteita ja nyt maanantaiaamuna Kaisaniemen mittausasemalla vajaa neljä astetta plussaa. Kevättä. Eilen Helena teki akvarelleja. Töiden kuivuessa hän virkkasi ja katsoi televisiota tai pelasi korteilla pasianssia. Minä tapailin uutta kirjoitusideaa. Mikähän siitä muotoutuu? Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Keski-Euroopan sotanäyttämöltä siinä palattiin Pietariin, jossa “hyväntekijöiden” piti auttaa, että Pierre-miljoonaperijä saatiin naimisiin Helene-kaunottaren kanssa. Illemmalla Helena luki loppuun Gardnerin Perry Masonin, Murha hiihtomajalla. Minä luen Anders Cleven novellikokoelmaa Katukiviä. Helsinkiä viisikymmentäluvulla. Ruotsinkielinen alkuteos Gatstenar ilmestyi 1959. Novellit on suomentanut Pentti Saarikoski.

















sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

     










Tältä näytti eilen aamupäivällä Pikku Huopalahdella Tapanilan asemalta Paciuksenkadun sillalle päin. Vesi lainehti vapaana ja rannoilla valkoinen lumirantu. Helena teki eilen akvarelleja, luonnosteli ja virkkasi telkun ääressä ja kuunnellessaan, kun luin ääneen Tolstoin Sota ja rauha -eeposta. Jokin työ oli Helenalla siinä vaiheessa, että hän ei halunnut koskea siihen vielä. Minä tapailin tekstiä Sälää -kirjoitusalustalla. Ikään kuin odotellen. Illemmalla tuli aiheen tuntu mieleen. Onko se jotain enemmän? Täytyy tarkastella sitä tänään. Luimme eilenkin noin neljäkymmentä sivua Sota ja rauha -teosta, jossa Napoleonin ja Kutuzovin armeijoiden osat ottivat yhteen. Kuoleeko ruhtinas Andrei? Illansuussa katsoimme kaksi bundesliigaottelua. Bayer Leverkusen voitti niukasti Union Berlinin ja Heidenheim nousi tappioasemasta ja voitti Bayern Münchenin. Mestaruus on ratkeamassa. Loppuillasta Helena luki Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkaria Murha hiihtomajalla. Minä luin loppuun Paavo Rintalan kirjailijan pääteokseksi luonnehditun Nahkapeitturien linjalla -sotakirjan toisen ja viimeisen osan. Vielä yksi kirjan päähenkilöistä jäi rintamalle. Olen lukenut nyt kutakuinkin kaiken Rintalan tuotannon.














lauantai 6. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    











Lunta valkoisenaan täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen pyrytti yli kymmenen millimetriä. Valikoimme vaihteeksi postauskuvaksi Helenan työn alkuvuodesta sopivana väripilkkuna. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Puolen päivän aikaan poikkesi kaksi nuorta ystäväämme tervehtimässä meitä. Helena maalasi aamupuolella akvarelleja. Minä kirjoitin lähinnä vain päiväkirjaani, kaunokirjoituksella, niin kuin joka päivä. Sälää -kirjoitusalustalle tuli muutama hajanainen lause. Mietteitä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaanista Sota ja rauha armeijoiden liikkeistä Tonavan rannoilla. Husaareja ratsain, jalkaväkeä muodostelmissa ja kenraalit kiikaroimassa näkymää korkealta harjanteelta. Tykkien pauketta ja savupöllähdyksiä. Helena luki illalla loppuun Charles Dickensin kuulun teoksen Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit, joka on ollut hänellä oheislukemistona koko talven. Minulla on lukematta kolmasosa Paavo Rintalan sotaromaanin Nahkapeitturien linjalla toisesta osasta. Ymmärrän kirjan nimen valinnan, koska yhtenä sukuna, jota kirjailija kuvaa eeppisesti ja laajasti kuin Tolstoi konsanaan, ovat nahkapeitturit, ammatti, joka on häipynyt menneisyyteen, mutta silti nimi on jotenkin harhaanjohtava ja houkuttelee ainakin minun ajatukseni vielä kaukaisempaan aikakauteen.













perjantai 5. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    











Kaunis kesäpäivä -blogi täyttää tänään neljä vuotta. Viides vuosikerta on kulumassa. Kuvassa sorsa eilen rantajäällä auringonpaisteessa. Olimme liikkeellä eilen vasta puolen päivän jälkeen. Harmaahaikara oli saman ruovikon laidassa Haaganpuron lasku-uoman kohdalla, jossa näimme sen ensimmäisen kerran tälle keväälle. Sata metriä siitä sivussa, Pikku Huopalahden vastarannalla seisoi vesirajassa toinen harmaahaikara. Kaksi havaintoa ja jotka saatoimme tehdä yhdellä kertaa päätä kääntämällä. Helena jatkoi eilen akvarelleja. Hän kävi läpi myös vanhoja töitään. Minä siirsin Sälää -kirjoitusalustalta tekstin säilöön Ylijäämää -tiedostoon. Toimisto-ohjelma, jota käytän on päivittynyt ja aiheuttaa omia harmejaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha, sen ensimmäistä nidettä ja ensimmäistä kirjaa. Toinen osa, jossa ollaan Kutuzovin armeijan joukoissa jossain Euroopan ydinalueilla, Preussin, Saksan ja Itävalta-Unkarin alueella. Ulmin taistelun jälkeen. Muun ajan päivästä luin Paavo Rintalan sotaromaania Nahkapeitturien linjalla. Helenalla on Reijo Mäen e-kirja Sahanpururevolveri luvussa kännykässä.




















torstai 4. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    










Eilen keskipäivällä olivat rappukäytävän edustalle nousevat portaat peittyneet uudelleen lumeen. Takatalvi. Nyt torstaiaamuna on pientä pakkasta. Helena otti eilen aamulla vesivärit esille ja teimme molemmat omiamme koko aamupäivän. Luin kuunnelmaan valikoimaani tekstiä ja Sälää -kirjoitusalustalle kertynyttä sanakuonaa ja päätin sitten antaa aiheen olla toistaiseksi. Jokin haraa vastaan. Teimme lumisateen tauottua pelkästään kauppareissun, rannan kautta, jossa ei näkynyt haikaraa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ensimmäisen osan loppuun. Vielä siinä ei ole ehditty rintamalle. Kirjassa on yhtenä henkilöhahmona iso, kömpelö ja hyväntahtoinen Pierre. Niinpä minua huvittaa, kun Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -teoksessa on Pierreä muistuttava Hessu, teologian professori. Molemmat hahmot ovat sellaisia, joihin suhtaudutaan hymyillen ja huvittuneina, kuin lapsiin tai ylipäänsä alaikäisiin. Olen lukenut neljäsosan Nahkapeitturien linjalla -teoksen toista osaa. Saksalaiset ovat juuri nousseet salaa maihin Vaasassa. Suomen valtio- ja sotilasjohto on pyytänyt ja tavoitellut Saksan apua Venäjää vastaan. Helena luki illalla loppuun Agatha Christien dekkarin Aikataulukon arvoitus. 

















keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Tilkankadulla

    










Illan ja yön vesisade muuttui rännäksi ja lämpötila laski miinukselle täällä etelärannikolla. Maa on nyt keskiviikkoaamuna valkoinen. Eilen kävelimme kolme kertaa päivän aikana Tapanilan aseman ohi ja Pikku Huopalahden rantaa, mutta emme nähneet haikaraa. Joutsenpari kävi lahdella. Eilen Helena virkkasi isoäidinneliöitä katsoessaan televisiosarjaa ja teki piirroksia ja luonnoksia, kun luin ääneen. Minä luin ja työstin kuunnelmatekstiä aamupäivällä. Iltapäivällä luimme eteenpäin ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siinä nuorilla ruhtinattarilla oli ompeluksensa sylissään ja käsissään heidän omassa salongissaan ja yksi luki ääneen kirjaa. Myöhemmin luin Paavo Rintalan sotakirjan Nahkapeitturien linjalla ensimmäisen osan loppuun. Suomi taipui rauhaan ja menetti Laatokan Karjalan ja Kannaksen Neuvostoliitolle. Helena luki Agatha Christien dekkaria Aikataulukon arvoitus.