Tilkankadulla

    

Toissaillan kuvassa poppelinlehdet ovat avautumassa hämärissä. Eilen lämpötila kohosi melkein kahteenkymmeneen asteeseen täällä etelärannikolla. Illalla istuimme parvekkeella. Taivaalla vaelsi puolikuu ja hämärän langettua erottui pienenä pisteenä yksi tähti, Arcturus, oletan. Nyt torstaiaamuna parvekkeella tuntui kesäiseltä. Teimme eilen kävelyretken Munkkiniemen kirjastoon, palautimme kaksi kirjaa ja lainasimme Helenalle kaksi Kati Tervon kirjaa ja kierrätyshyllystä löytyi Kaari Utrion Karjalan kruunu. Kirjoitin eilen sivun verran Siks -tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäneljä sivua. Helena teki aamupuolella akvarelliluonnoksia ja purki enimmäkseen vanhoja villasukkia. Otimme parvekkeella aurinkoa iltapäivän. Helena lukee Kati Tervon kirjaa Punainen pata ja minä luin loppuun Leena Krohnin pienen kirjan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, alanimikkeeltään Muotokuvia. Kirjaston järjestelmässä se on luokiteltu novelleihin. Luin sen nyt kolmannen kerran.

Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Jean-Paul Sartren teoksen Mitä kirjallisuus on? Kansikuva, Delfiini -kirjasarjan 1976 painoksessa, on Kosti Antikaisen taattu taidonnäyte. Painottaako Antik Sartren näköä, puhetta ja haistamista, vainuamista, koska kuvittaja on värittänyt muotokuvan näiltä osin ja tyytynyt muuten ehyeen viivaan. Antik on sopiva kansikuvittaja teokselle jo senkin vuoksi, että kuvittaja on itseoppinut. Mietin mitä Sartre olisi tuumannut nykytilanteesta, kun kirjoittajia on miljoonia, jotka pääsevät kaiken aikaa kosketuksiin toistensa kanssa? Tosin on lisäksi oikeita kirjailijoita, rajoitetummin ja he ovat oma oikeaoppineiden eliittinsä, mutta joita kaupallinen paine muokkaa yhtenäiseksi kirjoittavaksi sapluunaksi. Näkisikö Sartre kehityskulun tällaisena? Eilen Helena luonnosteli akvarellia eilisen postauskuvan perusteella ja toissapäivän postauskuvan akvarelliluonnos on hänellä kesken. Eilen kirjoitin kolme sivua Siks -tarinaa. Ulkoilimme kahdesti kesäisessä säässä, aamupäivällä teimme kauppareissun ja iltapäivällä haimme Helenan netistä tilaamat lenkkarit Pikku Huopalahden asiamiespostista. Helena luki loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä varasin kirjastosta Nathanael Westin romaanin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja joka on matkalla noutopaikkaan. Toinen tekemäni kirjavaraus on samoin matkalla, Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni.

Tilkankadulla

    

Kuva Haukilammelta eiliseltä vaellukseltani Espoon Luukin pellolta Lakiston päätebussipysäkille, Rinnekodille ja siellä toimivan golfkentän laidalle. Nokkosia ei tullut vastaan, mutta kahdessa kohdassa oli metsätienluiskassa muutama pieni korvasieni, joista Helena keitti yhden korvasieniannoksen. Näin rusakon pellolla, jonkin kanalinnun tiellä metsän varjossa, kaksi lumikinosta ja viimein bussinikkunasta takaisin tullessa kesän ensimmäiset pääskyset lennossa keveinä Vihdintien peltojen yllä. Törmä- tai räystäspääskysiä. Näin metsässä miehen kolmen koiran kanssa, yhden pyöräilevän mieskaksikon ja jonkin urheiluseuran veteraanin, joka oli viemässä rasteja kohteisiin. Helena purki kotona parvekkeella poisraakattuja villasukkia ja teki varmaan joitain luonnoksia. Hän luki äitienpäivän lahjaksi minulta saamaansa päiväkirjavihkoa ja loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä avasin iltapäivän lopulla Siks -tarinan ja jatkoin sivun verran. Luin eteenpäin Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on?

Tilkankadulla

    

Mikähän lintu tämä on? Ei ollutkaan lintu, vaan oksa. Kuva eilen iltapäivältä, kun kiersimme Pikku Huopalahden tuonpuoleiselle rannalle ja istuimme hetken penkillä. Eilen edistyin vain sivun verran Siks -tarinaa, toista osaa Allas. Kolmekymmentäyhdeksän sivua yhteensä. Helena teki omia akvarellejaan sekä aamupäivällä että iltapäivän aluksi. Nyt kun otimme kesälomaa ääneenluvusta, aikaa on kaksi tuntia päivässä muuhun. Helena lukee Kati Tervon Kesäpäiväkirjaa ja minä olen lukenut kolmanneksen Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on? Sartre - nobelpalkittu kirjailija, joka kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa, koska sen myönsi hänen kritisoimansa järjestelmä. Jos hän olisi vastaanottanut palkinnon, olisi voitu sanoa, että hän siis hyväksyykin moittimansa järjestelmän. Mietin kuinka kauan Sartre harkitsi asiaa? Vaikka naurahtiko hän tätä ovelaa ansaa, jota kukaan ei ollut asettanut ja jollainen se kuitenkin oli. Veikeitä elämäntilanteita. Olen lähdössä nyt maanantaiaamun varhaisella bussivuorolla Nuuksioon. Ehkä löydän tulevan nokkospaikkamme ja toivon mukaan näen muutamia korvasieniä.

Tilkankadulla

    

Hyvää äitienpäivää. Voikukat juhlivat nekin. Tänään on myös J.V.Snellmanin ja suomalaisuuden päivä, kaikki samalla liputuksella. Eilinen juoksutapahtuma näkyi ja kuului myös täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Sää suosi tilaisuutta, vaikka tuuli pohjoisesta. Teimme eilen aamupäivällä omia taiteitamme, Helena akvarelleja, lintuja ja minä jatkoin Siks -tarinaa, johon liittyi nyt Allas -niminen tarina, ikään kuin toisena lukuna. Molemmat jatkuvat. Luimme eilen loppuun Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ja samalla päättyi ääneenlukuprojektimme menneeltä talvikaudelta. Noin viidenkymmenen sivun mitalta kirjan loppusanoiksi kirjailija pohti muun muassa ihmisen vapauden ongelmaa ja käskyvaltaa ja mikä ohjaa historian kulkua, miksi historia muodostuu sellaiseksi kuin se on? Minulle tuli mieleen Sartren teksti, jo siksikin, koska luen Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on? Älykästä, vaikeaselkoista tekstiä. Helena lukee Kati Tervon Kesäpäiväkirjaa ja intoutuu aina välillä lukemaan sieltä otteita minullekin.

                                             

Tilkankadulla

    

Kirsikankukkien aikaa sopivasti näin äitienpäivän aattona. Eilen olimme kahdesti ulkoilemassa, aamupäivällä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on muutamia kirjavarauksia, joissa olemme jonossa tuhannennen varaajan huonommalla puolella ja pidämme siksi silmällä Pikalainojen hyllyä. Niitähän ei voi varata. Emme lainanneet eilen mitään, mutta mukaan lähti kolme kirjaa kierrätyshyllystä, två på svenska av Francoise Sagan, minulle ennen lukemattomia ja Kati Tervon Kesäpäiväkirja. Iltapäivän rantalenkillä totesimme, että joutsenten pesän kohdalle oli laitettu suojaksi kaksi työmaapuomia - ehkä tämän lauantain juoksutapahtuman takia. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja minä jatkoin Siks -tarinaa. Sitä on koossa kolmekymmentäkuusi sivua. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija pohdiskelee ja filosofioi melkeinpä moninkertaisena kertauksena sotimisen ongelmaa tai mistä se aiheutuu. Sotimisen itseisarvo, jolloin kaikki eri mahdollisuudet eri liittoutumien muodossa käydään läpi, uudestaan ja uudestaan. Näin historiassa, tämän päivän viholliset ovat huomisen ystäviä. Viisas se, joka pitää yllä diplomaattisuhteet kaikkiin ja pysyttelee mieluiten sovussa. Helena luki illemmalla Agatha Christien dekkaria Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä luin loppuun på svenska Charles Dickens David Copperfield. Viisikymmentäkahdeksan lukua. Jatkokertomus, jota voi lukea romaanina. Pidin.

Tilkankadulla

    

Pilvessä nyt aamuvarhaisella täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yön aikana on satanut vähän vettä, koska pihan sora ja rapunedustan kiveys on märkänä. Kuusi astetta lämmintä. Teimme eilen kaksi ulkolenkkiä. Ilmanala oli raaka. Joutsen oli paikallaan raitin laidassa vesirajassa ja uros vahti naaraan suojana. Vesi- ja viemärirakennustyömaa oli eilen, pyhäpäivänä keskeytyksissä. Isojen työkoneiden rivistö pallokentän toisessa päässä. Kurakasoja ja vanhojen, betonisten viemäriputkien hylkyjä niiden vaiheilla. Eilen aamupäivällä teimme omia töitämme, Helena luonnosteli joutsenta ja muita lintuja. Minä jatkoin kolme sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kolmekymmentäkolme sivua. Luimme eilen iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija mainitsee, että Venäjän armeija marssi nyt - ajankohta on 1810 -luku - vuorostaan Pariisiin. Historian tapahtumia, joista on kuultu ja luettu nuorena koulussa, mutta jotka ovat silti valuneet muistin ohi. Romaanissa kerrotaan seuraavista onnellisista perhetapahtumista, naimisiinmenoista ja lapsilauman karttumisesta. Ruhtinatar tai kreivitär Natasa imettää itse toisesta lapsestaan alkaen, vaikka lääkärit pitävät sitä vaarallisena. Luimme myöhemmin illalla, Helena loppuun Andrea Camillerin Montalbano -sarjan kirjan Törmäyskurssilla och jag fortsatte att läsa Charles Dickens roman David Copperfield. Fin bok.