Luin eilen loppuun Jean-Paul Sartren teoksen Mitä kirjallisuus on? Kansikuva, Delfiini -kirjasarjan 1976 painoksessa, on Kosti Antikaisen taattu taidonnäyte. Painottaako Antik Sartren näköä, puhetta ja haistamista, vainuamista, koska kuvittaja on värittänyt muotokuvan näiltä osin ja tyytynyt muuten ehyeen viivaan. Antik on sopiva kansikuvittaja teokselle jo senkin vuoksi, että kuvittaja on itseoppinut. Mietin mitä Sartre olisi tuumannut nykytilanteesta, kun kirjoittajia on miljoonia, jotka pääsevät kaiken aikaa kosketuksiin toistensa kanssa? Tosin on lisäksi oikeita kirjailijoita, rajoitetummin ja he ovat oma oikeaoppineiden eliittinsä, mutta joita kaupallinen paine muokkaa yhtenäiseksi kirjoittavaksi sapluunaksi. Näkisikö Sartre kehityskulun tällaisena? Eilen Helena luonnosteli akvarellia eilisen postauskuvan perusteella ja toissapäivän postauskuvan akvarelliluonnos on hänellä kesken. Eilen kirjoitin kolme sivua Siks -tarinaa. Ulkoilimme kahdesti kesäisessä säässä, aamupäivällä teimme kauppareissun ja iltapäivällä haimme Helenan netistä tilaamat lenkkarit Pikku Huopalahden asiamiespostista. Helena luki loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä varasin kirjastosta Nathanael Westin romaanin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja joka on matkalla noutopaikkaan. Toinen tekemäni kirjavaraus on samoin matkalla, Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti