Tilkankadulla

    

Onnentoivotukset jälkikäteen Suomen naisten jalkapallomaajoukkueelle hyvästä karsintaottelusta Hollantia vastaan tiistai-iltana. Tasapelin ansiosta kaikki on vielä auki karsintalohkossa. Kuva on Nuokkarin portinpielestä eilen Munkkiniemessä. Kävimme kirjastossa palauttamassa kaksi luettua kirjaa ja Helena lainasi yhden Leena Lehtolaisen kirjan, jossa on lyhyitä kertomuksia, Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia. Kirjaston poistohyllystä löytyi lukematon Karin Slaughterin Pettävä hiljaisuus. Kirjojen tuloa ei voi estää. Kuljimme hieman eri reittiä, joka toi meidät Huopalahdentien laitaan, jalankulkuylikulkusillan kohdalle. Helena järjesteli eilen parvekkeella ja omassa työpisteessään makuuhuoneessa. Iso maalausteline palasi sisälle. Helena teki luonnoksia parvekkeella ja luki vuoroin Giovanni Guareschin kirjaa Toveri don Camillo ja toisena James Joycen teosta Finnegans Wake. Minä kirjoitin vain päiväkirjoja ja postaustekstiä. Odotan uutta aihetta. Luin yli viisikymmentä sivua Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Kansallissosialistit nousevat valtaan Saksassa ja juutalaisvainot alkavat. Nuoret kiihkoilijat naulaavat väärien ihmisten kirjoja häpeäpaaluihin. 

Tilkankadulla

    

Lainsuojaton lupiini kuvattu eilen niityllä. Vieraslaji, joka on hävitettävä. Miten sen selittää lapselle ja miten lapsi sen ymmärtää? Tällaisia outoja mietteitä meikäläiselle herää. Tuli mieleen eräs Leo Kalervon kirja, jossa hän muisteli lapsuudestaan, että hänen kotikonnullaan myrkytettiin yhtenä vuonna variksia, jotta niistä päästäisiin eroon. Nuori, herkkä kirjailijanalku järkyttyi nähdessään koulutiellä näitä kuolemaa tekeviä linturaukkoja. Helena jatkoi eilen innolla My Garden -projektiaan, luonnosteli ja teki akvarelleja. Minä luin aamupuolella läpi Dan Jet -fiktion ja tein muutaman korjauksen. Iltapäivän aluksi luin tekstin uudelleen läpi. Kyllä, se on valmis. Jatkoin Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen sekasorto, jossa inflaatio vallitsi ensin Itävallassa ja myöhemmin mittavana Saksassa. Omaisuudet hupenivat ja siirtyivät toisiin käsiin. Kansa kärsi edelleen. Helena luki loppuun Giovanni Guareschin kirjan Toveri don Camillo.

Tilkankadulla

    

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Sopinee tällainen kukkakuva tähän päivään rauhan hengessä. Päivänkakkaraniittykuva on otettu eilen Helsingin keskustassa, Luonnontieteellisen museon takapihalta. Eilen oli asiaa taas keskustaan, sillä kännykän laturi lakkasi toimimasta viikonloppuna. Vaihtoon. Uusi tilalle. Helenalla oli listalla omia hankintoja, akvarellilehtiö, kangaspahvipohja ja sievä kastelukannu. Joimme kahvit punssileivoksella Akateemisen kulttuurikahvilassa, Cafe Aallossa. Mennessä ratikka pysähteli, seisoi ja jonotti. Ruuhkaa, kun ratikkareittejä on jouduttu muuttamaan ja ratikat kääntyivät letkassa sivuun Mannerheimintieltä vaunuhallien kohdalla, kääntyivät eteenpäin Sibeliuksenkadulle ja seuraavasta Ruusulankadulle. Eilen kirjoitin vain sivun verran Dan Jet -fiktiota. Helena teki akvarelleja parvekkeella. Hän lukee Giovanni Guareschin kirjaa Toveri don Camillo. Minä luin eilen ehkä kaksikymmentä sivua Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Kirjailija kohtaa kulttuurisen maanpakolaisen James Joycen, joka ei haluaisi kirjoittaa englanniksi, vaan yleensä vaan kieltä. Luin Helenalle otteen ja hän riemastui: Tämä ratkaisi. Otan kesäkirjaksi Finnegans Waken. En laske kuinka monta kertaa olen lukenut sen.

Tilkankadulla

    

Eilen, sunnuntaina aamupäivällä oli puolipilvistä ja noin kaksikymmentä astetta lämmintä, kun olimme Helsingin Hakaniemessä, Maalaismarkkinoilla. Paistettuja muikkuja kotiintuomisina, muikku- ja ahvenkukot ja ruisleipää. Kirjoitin eilen aamulla Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kahdeksantoista sivua. Helena oli aamulla parvekkeella luonnostelemassa ja jatkoi iltapäivällä niin kauan, kun parveke pysyi poppelien takana varjossa. Hän luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin Ennen lähtöä ja varasi kirjastosta kaksi lisää. Luen edelleen Stefan Zweigin muistelmia Die Welt von Gestern, jossa kirjailija vertaa ja vastaa miksi 1914 Wienissä ihmiset lähtivät hurmiossa sotaan ja 1939 nuristen ja innottomina, pakotettuina? Vuonna 1914 ihmiset olivat unohtaneet mitä sota on, kun taas 1939 se oli vielä hyvin muistissa. Stefan Zweig löysi vanhasta ystäväpiiristään, joka käytännössä hylki hänet keskuudestaan pasifistina, se on epäisänmaallisena, sitä myös, vain yhden samoinajattelevan, ranskalaisen Romain Rollandin vihollispuolelta. Rolland oli Punaisen ristin toiminnassa auttamassa hädänalaisia kansallisuudesta riippumatta ja järjestämässä myös kansalaisten ja sotavangeiksi joutuneiden välistä kirjetoimintaa, jotta huolestuneet omaiset saisivat tietoa läheistensä kohtalosta.

Tilkankadulla

    

Paljon onnea uusille ylioppilaille. Eilisessä kuvassa on iiriksiä veden pintaa vasten, kapealla, puoliksi luonnontilaisella rantakaistaleella, joka erottaa Helsingin Pikku Huopalahtea kiertävän rantaraitin merestä. Haikara oli kalastamassa vastarannan puolella, sen verran etäällä, ettei siitä saanut kunnollista kuvaa. Eilen oli pitkin päivää ohutta pilveä ja viime yönä satoi vähän. Kävimme parvekkeella puolen yön jälkeen, kun Real Madrid oli juuri voittanut Dortmundin Mestarien liigan loppuottelussa. Eilen Helena teki luonnoksia ja akvarelleja parvekkeella. Minä kirjoitin Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kolmetoista sivua. Helena aloitti seuraavan Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin, Ennen lähtöä. Minä olen puolivälissä Stefan Zweigin kirjaa Die Welt von Gestern. Ensimmäinen maailmansota alkaa, kesäkuussa 1914. Rauha ei säilynyt. Sitä ei osattu säilyttää. Uskomaton tapahtui. Historiasta tiedämme, että sama uskomaton toistui hyvin pian uudestaan, reilussa kahdessa vuosikymmenessä. Stefan Zweigin aikaan kukaan hänen lähipiiristään, kulttuuriväestä, ei uskonut ihmisten olevan niin hulluja, että alkaisivat sotia. Sehän on mieletöntä, nykyaikana. Sodan - ensimmäisen maailmansodan - alettua he harmittelivat omaa sinisilmäisyyttään. Olisi pitänyt toimia, rauhan puolesta. Kuka puolustaisi rauhaa?

Tilkankadulla

    

Kuunvaihde. Kesäkuu alkoi. Eilen toukokuun viimeisenä päivänä kävelimme aamulla Etelä-Haagan kirjastoon. Matkalla totesimme sireenien kukkivan parhaimmillaan, samoin olivat kukassa ruotsinpihlajat ja juhannusruusut. Kävelimme Tilkankatua, Korppaanmäentietä, Isonnevantietä, Vihdintietä ja Mannerheimintietä ja pienempiä kujia välissä. Emme lainanneet mitään. Helena teki eilen aamupuolella ja keskipäivällä akvarelleja parvekkeella. Minä jatkoin Dan Jet -fiktiota, jota on koossa yhdeksän sivua. Helena alkoi lukea seuraavaa Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria, Tappava Säde. Minä olen lukenut kaksisataa sivua Stefan Zweigin teosta Die Welt von Gestern. Aloitteleva kirjailija tekee “opintomatkoja” Wienistä Berliiniin, Pariisiin ja Lontooseen, Italiaan, Espanjaan, Belgiaan ja Hollantiin. Matkaaminen on helppoa maailmansotia edeltävässä Euroopassa, jossa ei ollut eikä pidetty rajoja. Hän kohtaa monia ihailemiaan ja kunnioittamiaan jo kuuluisiksi tulleita kirjailijoita ja taiteilijoita ja kerää reliikkejä, nimikirjoituksia, mutta kokee, että on jo aika asettua aloilleen ja aloittaa vihdoin ura toden teolla. Kirjailija on puolivälissä kolmeakymmentä.

Tilkankadulla

    

Toukokuu päättyy kesähelteisenä. Ruusu kukkii parvekkeella ja keltaiset ja siniset kurjenmiekat, iirikset komeilevat Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Eilen kun kirjoitin postauksessa, ettei näy eikä kuulu sateita, tapahtui saman tien, että pilvet kokoontuivat yhteen, tummenivat, jyrisi ja alkoi sataa. Tosin sitä kesti vain sen kuuron verran. Helenan My Garden on nyt hänen kesäparatiisinsa. Hänen mallinsa ovat siinä edessä koreine väreineen ja vaihtelevine muotoineen. Minä kirjoitin eilen vajaat kaksi sivua Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kuusi sivua. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen dekkaria Punainen pallotuoli. Minä jatkan Stefan Zweigin muistelmia eilisestä, Die Welt von Gestern. Kirjailija mainitsi ensin vuosisadanvaihteen Berliinin ja sitten Pariisin. Kyseessä on 1800- ja 1900-vuosisatojen vaihde. Zweig mainitsee, että hänen kirjoittaessaan näitä rivejä, saksalaiset joukot ovat valloittaneet Pariisin. Eurooppalainen vapaus taipuu arjalaisen kurin alle. Nationalistinen ajattelu vallitsee kansainvälisyyden ja suvaitsevuuden sijaan. Näin kirjailija näkee. Ihminen häviää vallalle. Onko se enää ihmisyyttä? Pelkkää kasarmia, tottelemista ja kuuliaisuutta.