Tilkankadulla

    

Eilen kävimme Maalaismarkkinoilla Helsingin Hakaniemen torilla. Ratikassa oli menomatkalla uusi lukijalaite. Selvitimme sen. Ostimme muikku- ja kalakukon, leipää yhdestä kojusta ja toisesta punaisia ja mustia viinimarjoja ja karviaisia, sekä tammivastan ja kimpun kehäkukkia ja ruiskaunokkeja. Ostimme myös kympillä paistettuja muikkuja, jotka söimme kotona. Aamulla ennen markkinoille lähtöä kirjoitin neljä sivua Suo -tekstiä. Kaksitoista sivua on kuosissa. Helena teki kolme pastelliluonnosta parvekkeella, harjoitustöitä ruttuiselle paperille. Hän on löytänyt jonkin uuden mieleisen sarjan televisiosta ja katselee sitä välillä. Hän luki loppuun Jarkko Sipilän jännärin Mitään salaamatta. Minä olen sivulla 163 David Foster Wallacen mielikuvitusiloittelua Infinite Jest. Se kirja on tavaratalo tai kaatopaikka, miten kukin haluaa. En ole lukenut mistään kuinka suuri menestys kirjan suomennos on? Päättymätön riemu. Tarkistin, että suomennos tuli julki 2020, Tero Valkosen suurtyö, mahdottoman kirjan käännös. Luin sen silloin samana vuonna. Nyt maanantaiaamuna olen lähdössä aamun ensimmäisellä vuorolla metsäretkelle Espoon Lakistoon.

Tilkankadulla

    

Mustan kuun päivä. Elokuun ensimmäinen sunnuntai eli tänään on Helsingin Hakaniemen torilla Maalaismarkkinat. Eilisessä postauskuvassa oli ukkospilviä puolenpäivän jälkeen. Olimme kuvausreissulla sekä aamulla ensimmäiseksi että iltapäivällä. Kanit ovat liikkeellä varsinkin aamuisin. Helena teki eilen pastelleilla luonnoksia töyhtötiaistyöhön. Hänellä on sellainen aihe, kokemus, jossa töyhtötiaisparvi ilmestyi metsässä hänen ympärilleen ja linnut sirkuttelivat siinä kuin pitäisivät konserttia. Sen kun saisi paperille tai kankaalle. Helena huomasi, että hänen varastostaan on loppunut oikeanlainen paperi pastellitöille. Minä kirjoitin eilen sekä aamu- että iltapäivällä Suo -tarinaa. Kun lopetin, totesin olevani edelleen sivulla kahdeksan. Olin tehnyt muutoksia tekstin alussa ja kun muutin avausvirkettä, seurauksena muuttelin kaikkea jatkossakin, poistin sanoja, muutin sanajärjestystä, katkoin lauseita, yhdistelin niitä, muutin jonkin ja -sanan pilkuksi ja vastaavasti jonkin toisen pilkun korvasin ja -sanalla. Helena lukee edelleen Jarkko Sipilän jännäriä Mitään salaamatta. Minä luin muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Eilen iltamyöhällä jännitimme Pihla Kaivo-Ojan puolivälieräottelua. Vastus oli kovimmasta päästä ja liikaa vielä tällä kertaa. Hieno olympiakisa kokonaisuudessaan nuorella nyrkkeilijällä.

Tilkankadulla

    

Kuvassa on nuori tikli pietaryrtissä Helsingin Haaganpuron sillanpielessä. Olimme eilen aamulla ja myöhemmin iltapäivällä tekemässä kamerakierrosta. Aamulla Helena onnistui kuvaamaan muun muassa harmaahaikaran kaislikon reunassa. Iltapäivällä satoi ja paistoi ja oli pilvessä. Tiklit olivat napsimassa ahdekaunokkien kukintoja. Pysähdyimme istumaan ritiläpenkille rantapuiston nurmikentän laidalle. Valkoposkihanhiparvi laidunsi häiriintymättä siinä vieressä, vain muutaman metrin päässä. Tapanilan aseman terassin kierrätyskirjalaatikosta löytyi Jarkko Sipilän jännäri Mitään salaamatta. Helena teki eilen muistiinpanoja ja luki loppuun Camilla Läckbergin jännärin Jääprinsessa ja aloitti Sipilän Mitään salaamatta. Minä edistyin kaksi sivua Suo -tarinassa. Luin alkuillasta muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Tenniskoulun, -sisäoppilaitoksen rinnalla tutustutaan sivulla sata ja risat ensimmäisen kerran myös viereiseen huume- ja alkoholivierotushoitolaan, jotka ovat kirjan tapahtumapaikkoja. Niin on myös muun muassa eräs Tucsonin lähellä oleva vuorenrinne, jossa pyörätuolikriminaali ja naisena esiintyvä agentti tapaavat. Infinite Jestin tapahtuma-aika ja -ajat ovat milloin minkin mukaan nimettyjä vuosia lähitulevaisuudessa ja ajankohdasta toiseen siirrytään noin vain.

Tilkankadulla

    

Pilvinen perjantaiaamu. Aloitimme päivän aamulenkillä. Haikara oli vastarannalla. Haikara lennossa. Eilisessä kuvassa punertuvia puolukoita. Istuin eilen taas bussin kyydissä kolmen kaupungin maisemissa. Konalan suoralla huomasin rusakon kyyristelevän nurmikolla ajoradan vieressä, kolmen, neljän metrin päässä ajoradasta. Korvat olivat luimussa selkää vasten. Viime maanantaina huomasin bussin ikkunareunuksella turkoosin purukumin, jonka joku oli tökännyt siihen ja eilen oli kai ajossa sama bussi, sillä samanlainen turkoosi purukumi oli siinäkin, mutta sormeiltu litteämmäksi. Espoon Lakiston metsässä oli joku kulkija nostanut eläimen kallon kannon pirstan päähän. Keräsin mustikoita ja kaivelin kuivuneiden heinien keskeltä kanttarelleja. Eilen luin Suo -tekstin, sen kuusi sivua, joka on valmista, mutta tein muutaman korjauksen. Kirjoittelin kaikkea muuta, niin kuin aina, päiväkirjojani ja osin tätä postausta, sillä asioita unohtuu ja hautautuu uusien alle, jos ei niitä poimi ajoissa esiin. Helena teki eilen aamulla luonnoksia töyhtötiaisista. Hän leipoi iltapäivällä mustikkapiirakan. Helenalla on luvussa päiväkirjavihkoni, joka kattaa toukokuun ajan. Ohessa hän on lukenut Camilla Läckbergin jännäriä Jääprinsessa. Eilen iltapäivällä jännitimme myös nyrkkeilijä Pihla Kaivo-ojan suoritusta kehässä. Hieno ottelu.

Tilkankadulla

    

Elokuun ensimmäinen päivä. Kuivuuden vaivaamia, ennen aikojaan kellastuneita ja punertuneita lehtiä on siellä täällä. Olen lähdössä tänään aamulla metsään, Espoon Lakistoon. Lämpötila viisitoista astetta ja pilvessä. Eilen teimme kirjastoreissun Munkkiniemeen. Helena löysi kirjaston poistohyllystä Camilla Läckbergin jännärin Pahanilmanlintu ja hän lainasi toisena Läckbergin Jääprinsessan. Palasimme Mäkkärin kautta. Yksi hyvä ystävä muutti eilen, Helsingistä Espooseen, metron varrelle, näimme netistä ja toinen muuttaa tänään Helsingistä Ouluun, opiskelemaan. Suo -teksti eteni eilen sivun. Helena alkoi lukea Läckbergin Jääprinsessaa ja minä jatkan David Foster Wallacen Infinite Jestiä. Tyyppigalleria.

Tilkankadulla

    

Hyvää Helenan päivää. Heinäkuun viimeinen päivä. Viisitoista astetta Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla aamulla vartin yli viisi. Eilen aamulla oli kahdeksantoista. Aloitimme tämän päivän aamulenkillä niin kuin eilenkin. Helena toivoi saavansa lähikuvia viherpeipoista, mutta linnut olivat kateissa. Itse asiassa pikkulinnut olivat puissa ja laskeutuivat sieltä alas nurmelle, mutta pitivät väliä meihin. Lahdella oli valkoposkihanhia parinkymmenen linnun parvina. Vastarannan ruovikossa oli jotain harmaata, joka saattoi olla haikara. Helena teki eilen luonnoksen töyhtötiaisesta, katsoi jotain televisiosarjaa ja täytti sudokuja. Ja luki Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä naputtelin Suo -tekstiä, aamulla yli tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin. Sivu lisää. Luin muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest ja yhden monisivuisen alaviitteen. Kirjaan on koottu alaviitteitä, jotka ovat muuta tekstiä pienemmällä fontilla, noin sata sivua. Tuhat sivua itse romaania ja sata sivua päälle selityksiä, jotka ovat samaa fiktiota kuin kaikki muukin kirjailijan teoksessa. Sain alun perin vinkin David Foster Wallacesta Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjasta Maailmojen loput, Kirjoituksia romaanitaiteesta, jossa tekijät käyvät vuoropuhelua sähköpostein ja erittelevät tiettyjä romaaneja ja ennen muuta lopetuksia. En muista mitä Wallacen Infinite Jestin lopusta oli heidän kirjassaan, mutta minusta se kiertyy sisäänpäin eli kirja loppuu muistumaan yhden päähenkilön aiempaan nistin elämään ja miten se tuli päätökseen. Hieno loppu.

Tilkankadulla

    

Aloitimme päivän aamulenkillä rantapuistossa ja istuimme hetken myös penkillä ja seurasimme lintuja nurmikentällä. Eilen kohtasin korpin Espoon Lakiston metsässä. Lintu seisoi äänettömänä isolla, sammaleisella kivellä. Olin reilun kymmenen metrin päässä, kun huomasin sen. Ensimmäisen kerran pääsin näin lähelle. Puhuin korpille ja otin samalla kuvia. Löysin kierreltyäni muutamia pieniä, kuivia kanttarelleja ja yhden kehnäsienen ja keräsin litran mustikoita. Sää oli pilvinen. Muokkasin eilen jälleen Suo -tarinaa. Olen siinä sivulla neljä. Helena on seurannut Pariisin olympialaisia tai oikeammin sukkuloinut kanavilla ja areenassa ja päätynyt siihen huomioon, että suorat lähetykset ovat enimmäkseen maksullisilla kanavilla. Ikään kuin olisi vastapainona olemassa maksuttomia kanavia. Miten se olikaan, tv-lupa peritään suoraan verona, oli vastaanotin tai ei. Ja jos katsoo nettitelevisiota, on maksettava nettiyhteydestä ja erikseen lisänä netti-tv-liittymästä kuukausimaksuineen. Sen jälkeen vasta voi siirtyä maksullisille kanaville. Eilen iltapäivällä teimme lenkin rantapuistossa. Kottaraisparvi oli ilmestynyt avoimelle kedolle. Helena on lukenut Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä luin eilen muutaman sivun eteenpäin David Foster Wallacen romaania Infinite Jest.