Eilen kävimme Maalaismarkkinoilla Helsingin Hakaniemen torilla. Ratikassa oli menomatkalla uusi lukijalaite. Selvitimme sen. Ostimme muikku- ja kalakukon, leipää yhdestä kojusta ja toisesta punaisia ja mustia viinimarjoja ja karviaisia, sekä tammivastan ja kimpun kehäkukkia ja ruiskaunokkeja. Ostimme myös kympillä paistettuja muikkuja, jotka söimme kotona. Aamulla ennen markkinoille lähtöä kirjoitin neljä sivua Suo -tekstiä. Kaksitoista sivua on kuosissa. Helena teki kolme pastelliluonnosta parvekkeella, harjoitustöitä ruttuiselle paperille. Hän on löytänyt jonkin uuden mieleisen sarjan televisiosta ja katselee sitä välillä. Hän luki loppuun Jarkko Sipilän jännärin Mitään salaamatta. Minä olen sivulla 163 David Foster Wallacen mielikuvitusiloittelua Infinite Jest. Se kirja on tavaratalo tai kaatopaikka, miten kukin haluaa. En ole lukenut mistään kuinka suuri menestys kirjan suomennos on? Päättymätön riemu. Tarkistin, että suomennos tuli julki 2020, Tero Valkosen suurtyö, mahdottoman kirjan käännös. Luin sen silloin samana vuonna. Nyt maanantaiaamuna olen lähdössä aamun ensimmäisellä vuorolla metsäretkelle Espoon Lakistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti