Hyvää Helenan päivää. Heinäkuun viimeinen päivä. Viisitoista astetta Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla aamulla vartin yli viisi. Eilen aamulla oli kahdeksantoista. Aloitimme tämän päivän aamulenkillä niin kuin eilenkin. Helena toivoi saavansa lähikuvia viherpeipoista, mutta linnut olivat kateissa. Itse asiassa pikkulinnut olivat puissa ja laskeutuivat sieltä alas nurmelle, mutta pitivät väliä meihin. Lahdella oli valkoposkihanhia parinkymmenen linnun parvina. Vastarannan ruovikossa oli jotain harmaata, joka saattoi olla haikara. Helena teki eilen luonnoksen töyhtötiaisesta, katsoi jotain televisiosarjaa ja täytti sudokuja. Ja luki Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä naputtelin Suo -tekstiä, aamulla yli tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin. Sivu lisää. Luin muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest ja yhden monisivuisen alaviitteen. Kirjaan on koottu alaviitteitä, jotka ovat muuta tekstiä pienemmällä fontilla, noin sata sivua. Tuhat sivua itse romaania ja sata sivua päälle selityksiä, jotka ovat samaa fiktiota kuin kaikki muukin kirjailijan teoksessa. Sain alun perin vinkin David Foster Wallacesta Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjasta Maailmojen loput, Kirjoituksia romaanitaiteesta, jossa tekijät käyvät vuoropuhelua sähköpostein ja erittelevät tiettyjä romaaneja ja ennen muuta lopetuksia. En muista mitä Wallacen Infinite Jestin lopusta oli heidän kirjassaan, mutta minusta se kiertyy sisäänpäin eli kirja loppuu muistumaan yhden päähenkilön aiempaan nistin elämään ja miten se tuli päätökseen. Hieno loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti