Tilkankadulla

    

Helena piirsi väriliiduilla eilen aamulla loput Suo -tekstiin tulevat postauskuvat. Satoi, joten kävimme kaupalla vasta iltapäivällä. Koristeomenia oli varissut Tilkantorin puista. Kauppareissun jälkeen Helena kuvasi valmiit pastellit ja lähetti kuvat minulle sähköpostiin. Minä sain tai alitajunta tarjosi uuden tekstiaiheen toissailtana saunassa, niin kuin usein käy. Hyvä näin. Oletan, että Marguerite Youngilla oli jotain vaikutusta, sillä näin alkukuvan, jossa on muutama ihminen pitkän linjan bussissa keskellä yötä. Matkin siis. Kirjasin itselleni muistiinpanot ja eilen aamulla naputin kaksi sivua koneelle. Tekstin työnimi on Kiipeli. Helena luki eilen illemmalla Jarkko Sipilän jännäriä Valheen kasvot ja virkkasi telkun ääressä. Minä luin Youngin kirjasta Miss MacIntosh, My Darling hirttäjästä, joka oli palaamassa kotiin reissulta ja jäi samaan majataloon Vera Cartwheelin kanssa. Majatalonpitäjä vakuutti, että Vera saisi nukkua kaikessa rauhassa, mutta keskellä yötä päästään seonnut tohtori, seinän takana yritti häätää vaimovainajaansa huoneestaan.

Tilkankadulla

    

Pilvessä aamuviideltä täällä etelärannikolla. Tuulee. Eilen tiistaina, syyskuun kymmenentenä päivänä kävelimme aamulla Munkkiniemeen kirjastoon ja meillä oli molemmilla päällä shortsit ja t-paidat. Niin lämmintä oli. Tuuli etelästä. Joimme kahvit Ärrän edustalla penkillä ja seurasimme liikennettä. Ratikoita ei kulkenut. Isossa kaupungissa on aina jossain menossa työmaa ja Munkkiniemessä uusitaan ratikoiden johdotusten kannatuspylväitä ja puisto-osasto karsi oksia lehmusten latvoista. Helena lainasi kirjastosta kolme Jarkko Sipilän kirjaa, Valheen kasvot, Syvälle haudattu ja Syy tappaa ja aloitti Valheen kasvoista. Minulle tuli lainaan Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista. Tekee mieli lukea se uudestaan Miss MacIntoshin jälkeen ja palauttaa mieleen mitä Sutinen kirjoittaa tästä pitkänpitkästä kirjasta. Eilen aamulla kävimme yhdessä läpi Suo -aiheen luonnokset ja pariin tuli pientä muutosta. Iltapäivällä Helena otti väriliidut esiin ja kokeili käyttää niitä vesivärien sijaan. Hän teki seitsemän työtä valmiiksi, kuvasi ne ja lähetti minulle sähköpostiin. Minä luin Vera Cartwheelin muistoja Miss MacIntoshista, kuinka tämä lähti Chicagosta ja eksyi Niagaran putouksille kuherruskuukautta viettävien hotelliin, yksinäinen, naimaton nainen siellä joukon seassa. 

Tilkankadulla

    

Puolukassa eilen aamupäivällä Espoon Lakistossa. Kotoa lähtiessä oli vielä hämärää. Helenalla oli sauvat ja hän jatkoi matkaa rannalle ja minä suuntasin pysäkille. Jupiter näkyi vielä taivaalla, mutta idän taivas rusotti. Auton ikkunasta katselin sumuharsoja maan pinnassa. Kun bussi kääntyi Rinnekodin tienhaarasta, päivä oli valjennut. Kävelin suoraan tietämääni puolukkapaikkaan. Närhi luullakseni toivotti minut tervetulleeksi käheällä äänellään. Poimin kolme litraa marjoja ja kiersin sen jälkeen lenkin metsässä ja löysin kanttarelleja, suppilovahveroita, mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja haapa- ja kangasrouskuja. Kaksi tattia oli kietoutuneena toisiinsa. Helena piirsi eilen aamupuolella töyhtötiaisia. Hän antoi tarkoituksella Suo -aiheen luonnosten olla. Tänään aiomme käydä niitä yhdessä läpi. Helena luki loppuun Camilla Läckbergin Majakanvartijan. Minä luin eilen kolmekymmentäviisi sivua Marguerite Youngin teosta Miss MacIntosh, My Darling. Kirjailija siirtyi Mr. Spitzeristä käsittelemään Miss MacIntoshia ja ajankohta on siinä hänen ja Vera Cartwheelin viimeiset yhteiset ajat. Miss MacIntosh paljastaa Veralle elämänsä synkkiä salaisuuksia. Olen kirjassa sivulla 1012.

Tilkankadulla

    

Kaksi vuotta sitten tällä viikolla, viikko 37, Kaunis kesäpäivä -blogista tuli blogit.fi:n suosituin kulttuuriblogi. Sen jälkeen suosio on vaihdellut kärkikymmenikössä, mutta aina välillä Kaunis kesäpäivä on palannut takaisin suosituimmaksi. Eilen sunnuntaina vietimme tavallista kulttuuripäivää. Luonto ja sää oli edelleen kesäinen. Teimme kauppareissun rannan kautta Tilkantorille, Haaganpuron vartta Vihdintielle ja Mannerheimintielle kauppaan. Kani tuli kuvaan Korppaanmäentien rinteestä. Eilen aamulla Helena kävi läpi Suo -tekstin luonnoksia. Kaksi niistä oli aiheeltaan sellaisia, että hylkäsimme ne ja Helena piirsi uudet. Minä olen kirjoitellut postausta, aina kun muistuu jotain mieleen ja päiväkirjoja. Luen Marguerite Youngin pitkää eeposta Miss MacIntosh, My Darling. Mitä siinä tulee vastaan seuraavaksi? Helena lukee unilukemisina Leena Lehtolaisen romaania Korkean paikan lumo ja parvekkeella Camilla Läckbergin jännäriä Majakanvartija.

Tilkankadulla

    

Odotan yhä tulevaa kirjoitusaihetta, luottavaisena, en malttamattomana. Kuvasta näkyy, että kirjoja ja luettavaa on valita asti käden ulottuvilla, klaffipiirongin päällä. Helena työstää ja pelkistää Suo -tekstiin tulevien postauskuvien luonnoksia. Eilen lauantaina ulkoilimme vain kauppareissun verran, rannan kautta, sen lisäksi, että vietimme pitkät tovit parvekkeella. Kello oli aamulla lähestymässä yhdeksää ja auringon lämpö tuntui selvästi. Kastetta oli penkeillä sen verran, että emme istuneet alas. Helena virkkasi myös ja luki häneltä kesken olleen Seppo Jokisen jännärin Vakaasti harkiten. Minä jatkoin Marguerite Youngin teosta Miss MacIntosh, My Darling. Menossa luku 62, sivulla 932, jossa eläkkeelle jäänyt asianajaja Joachim Spitzer tekee testamenttiaan. Eli jättääkö kirjailija tämän henkilöhahmonsa sivuun? Palaako hän Vera Carthwheeliin ja bussin kyytiin? Kunhan ensin testamentti tulee selväksi. Musiikki on käsittelyssä, tähtitaivaan konstellaatiot, sinfoniseen tapaan kerraten ja toistaen, mutta sivu sivulta teksti etenee.

Tilkankadulla

    

Kävimme Munkkivuoren ostoskeskuksessa eilen aamupäivällä hakemassa torimyynnistä riihiruisvuoan ja perunalimpun ja kaupasta lihapiirakat, mannasuurimoita ja banaania. Poikkesimme apteekkiin, mutta heidän kassakoneensa ei ollut netissä. Myöhemmin kotona Helena luki tiedon, että netissä oli ollut häiriötä. Menomatkalla Munkkivuoreen kävimme Niemenmäen notkossa tutkimassa mistä puro saa alkunsa? Ainakin siellä oli vettä ojassa puisen paviljongin luona, mutta mistä lie peräisin, mitä maanalaisia putkia myöten ohjattu sinne? Otimme samalla kaiken aikaa kännykkäkuvia. Sää oli autereinen, hellettä enteilevä kesäaamu, pyörät sujahtelivat vastaan ja ohi ja Lapinmäentiellä mateli autoruuhka. Eilen aamulla kävimme yhdessä läpi Suo -tarinan tulevia postauskuva-aiheita ja keskustelimme niistä. Helena piirsi ja minäkin yritin piirtää eli piirtää sanoja kuviksi. Iltapäivällä luimme parvekkeella, kun poppelit vielä varjostivat. Helena luki loppuun Satu Rämön Jakobin. Minulla on kolmannes lukematta Marguerite Youngin paksua teosta Miss MacIntosh, My Darling. Netissä on hieno kuva, jossa kirjailija kietoo käsivartensa valtavan käsikirjoitusarkkinivaskan ympärille. Pyörtyykö hän siihen? Ajatteleeko hän, että mitä tuli tehtyä? Arvioin, että minulta vierähtää kaksi viikkoa vielä ennen kuin olen selvittänyt tämän luku-urakan.

Tilkankadulla

    

Kuvassa on Helsingin Pikku Huopalahden pohjukka eilen helteisenä kesäaamuna, vaikka syyskuu on menossa. Kävelimme kirjastoon, jossa Helenalla oli noudettavana kaksi saapunutta kirjavarausta, Leena Lehtolaisen Korkean paikan lumo ja Camilla Läckbergin Majakanvartija. Pikalainahyllyssä oli Satu Rämön Jakob. Helena lainasi sen ja poisti varauksistaan. Lisäksi Parnasson numero kolme tänä vuonna oli tullut lainattavaksi ja otimme senkin. Joimme mennessä kahvit Ärrän terassilla. Ratikkaliikenne oli poikki ja työkoneet olivat vallanneet kisko-osuuden, poistivat vanhoja ripustuspylväitä ja siirsivät johtojen kannatuksia uusille tolpille. Odotimme kirjaston avautumista viisi minuttia. Keltainen perhonen, jolla oli sininen pilkku siivessä, räpisteli ikkunaa vasten sisällä tuulikaapissa. Helena jatkoi eilen Suo -tarinan postauskuvien hahmottelemista. Viisi on luonnosasteella. Nautimme välillä myös kesälämmöstä parvekkeella. Luin yli neljäkymmentä sivua Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Helena laittoi Seppo Jokisen kirjan toistaiseksi sivuun ja alkoi lukea Rämön Jakobia.