Tilkankadulla

    

Ulkoilimme eilen molemmat omia aikojamme. Helena teki aamulla ensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Minä istuin sillä aikaa tietokoneen ääressä ja kirjoitin kaksi sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sen jälkeen patikoin Munkkiniemeen kirjastoon, palautin yhden lainakirjan ja palasin kotiin kaupan kautta. Ostin sosekeiton aineksia ja Helena alkoi pilkkoa ja keitellä niitä. Puolenpäivän jälkeen luimme vajaan kahden tunnin ajan ääneen Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Vuorossa hautajaisvieraiden kestitseminen ja varastetun sadan ruplan setelin tapaus. Kirjailija kehittelee siitä pitkän ja hankalan tarinan. Ihme, ettei tarina mene solmuun, mutta Dostojevski selviää. Helena on piirrellyt ja tehnyt muistiinpanoja pitkin päivää. Hän lukee yhä Minette Waltersin The Breakers -jännäriä ja ihmettelee sen tapahtumattomuutta. Minä jatkan David Foster Wallacen romaania Infinite Jest, sivulla kuusisataa ja muutama sivu päälle ja yritän pysyä mukana vaihtelevissa tapahtumissa ja monissa henkilöhahmoissa.

Tilkankadulla

    

Olemme vieneet lähiaikoina kirjoja kierrätykseen, mikä näkyy kollaasikuvassa lovina kirjahyllyissä. Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919 on kirja, jota kirjailija Sirpa Kähkönen näytti siinä dokumenttisarjassa, jossa on esillä suomalaisia kirjailijoita. Hounin ja Romantschukin kirja Ei, rouva presidentti on lainassa kirjastosta ja odottaa palautusta. Marraskuinen sää on lämmin tänä aamuna koko maassa. Kirjoitin eilen neljä sivua - Pidät tästä varmaan -tekstiä. Helena piirsi ja teki välillä sudokuja. Jatkoimme ääneenlukua. Draamaa riittää Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus. Helenalla on muuna lukemisena Minette Waltersin jännäri The Breaker ja minulla David Foster Wallacen Infinite Jest. Infinite Jestin vastustamaton viihdenauhoite - Entertainment-cartridge - joka tulee kirjassa aina väliin esiin tuo mieleeni ensiapukurssit, joissa on ollut puheena säiliöissä työskenteleminen ja happikadon vaara, jos jokin raskaampi kaasu valuu alas säiliöön ja poistaa hapen ja jolloin on tapahtunut, että säiliössä olleet henkilöt ovat kuolleet ja lisäksi pelastajia on menehtynyt yksi toisensa jälkeen, kun nämä ovat menneet pelastamaan toisia ilman asianmukaisia turvalaitteita. Entertainment-cartridge on sellainen viihdekasetti, johon jää kiinni lähtemättömästi. Kirjailija pilkkaa erikoisesti Yhdysvaltain kansalaisia, koska nämä ovat niin viihteen perään.

Tilkankadulla

    

Kävin eilen Helsingin Töölössä. Kuvassa raitiovaunuhallin kulmaus. Hain kokoonmenevät nokkakärryt Linnankoskenkadun Postista. Niidenkin tarkoitus selviää vastaisuudessa. Eilen oli täällä etelärannikolla tihkusateista ja hämärää. Kirjoitin aamupuolella viisi sivua - Pidät tästä varmaan tarinaa, jota on koossa yhdeksänkymmentä sivua. Helena piirsi neulasia. Luimme ääneen hieman yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Se keskeytyi, kun tuli asiaa Töölöön Postiin. Helena luki illemmalla Minette Waltersin jännäriä The Breaker ja minä jatkoin David Foster Wallacen Infinite Jestiä. Gatley kysyy Joellelta, miksi tämä pitää huntua. Joelle selittää, mutta he eivät ymmärrä toisiaan. Olen lukenut kirjan yli puolenvälin. Illalla katsoimme Scorsesen filmin The Irishman. Vanhoja kuuluja näyttelijöitä vielä kerran estraadilla.

Tilkankadulla

    

Sorsat ja tukka- ja isokoskelot uiskentelivat Pikku Huopalahdella. Rantapuistossa istuivat varikset ja naakat lehdettömien jalavien oksilla. Yksittäisiä talitiaisia. Luonto odottaa talven tuloa. Kuusi viikkoa ennen talvipäivän seisausta. Helena on laittanut kutimensa pois, mutta hän virkkasi eilen isoäidinneliöitä, piirsi havunneulasia luonnoslehtiöönsä ja teki ristikoita. Minä kirjoitin eilen aamupuolella kolme sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanin onneton Raskolnikov hakeutuu Sonjan luo. Hänen on pakko tunnustaa jollekin tekonsa, mutta kenelle? Hän inhoaa itseänsä, omaa heikkouttaan. Helena lukee Minette Waltersin jännäriä The Breaker ja minä David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Vai onko se romaani? On, väitän, mutta ei perinteinen tai ei mikään selkeästi luokiteltava romaani. Silti - en tiedä mitä kirjailija yrittää sanoa? Vihjaileeko hän? Eikö hän uskalla sanoa aivan kaikkea, sanoa suoraan ajatuksiaan ja kiertelee ja kaartelee aiheensa ympärillä?

Tilkankadulla

    

Isänpäivän aamu on pilvinen täällä etelärannikolla. Kolme astetta lämmintä. Mietimme sopivaa postauskuvaa Isänpäiväksi. Omena vai jokin kukkapuska tai muu värikäs kasvi vai leikkuulaudalla pakasteesta sulamaan otettuja haaparouskuja. Söimme eilen perunoita ja kermaista rouskukastiketta. Kirjoitin eilen aamupuolella viisi sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Helena teki muistiinpanoja, pelasi pasianssia ja täytti sanaristikoita. Luimme ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Helena otti lukuun omasta hyllystämme Minette Waltersin jännärin The Breaker. Minä jatkan Wallacen Infinite Jestiä. Siinä oli noin kymmenen sivun mittainen välinäytös, jossa Jim selittää kuinka hän auttaa isäänsä, joka etsii kitinän lähdettä aviopuolisoiden isosta sängystä. Äiti tupakoi puhumattomana ikkunan ääressä. Jimin isä puhuu ja esitelmöi sarkastisesti. On talvi vuonna 1963.

Tilkankadulla

    

Pystyyn kuivuneita kaisloja ja Pikku Huopalahden takaisia kerrostaloja marraskuun udussa. Otin kuvan eilen aamupäivällä, kun palasimme Niemenmäen yli Munkkivuoresta. Ostimme torimyynnistä leipää ja omenoita kaupasta. Helena teki eilen muistiinpanoja ja luonnoksia. Minä kirjoitin aamulla neljä sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sitä on koossa seitsemänkymmentäseitsemän sivua. Luimme ääneen pari lukua Fedor Dostojevskin teosta Rikos ja rangaistus. Olemme sen puolivälissä. Samoin olen lukenut puolet David Foster Wallacen kirjaa Infinite Jest. Kanadalaiset pyörätuoleilla liikkuvat taistelijat etsivät ja jäljittävät tappavan huvittavaa videokasettia, maailmanluokan asetta. Helena luki eilen viimeiset sivut Hounin ja Romantschukin kirjasta Ei, rouva presidentti. Illalla taivas selkeni ja näimme taivaanrannassa, kattojen yllä puolikuun.

Tilkankadulla

    

Eilen oli Kaunis kesäpäivä -blogissa julki viimeinen, kuudestoista jakso Suo sen suo -tarinaa. Toissapäivänä lainasin Munkkiniemen kirjastosta ja luin samana päivänä Pirjo Hounin ja Maria Romantschukin kirjan Ei, rouva presidentti, joka on tullut julki 2014. Olen lukenut sen aiemmin, neljä ja puoli vuotta sitten, kun asuimme vielä Lappeenrannan Sammonlahdessa. Ideoin silloin jotain aihetta, niin kuin ideoin kaiken aikaa ja tämä poliittinen historia sopi silloiseen lukulistaani. Helena luki kirjan myös. Eilen asuinalueellamme oli puolen päivän pituinen vesikatko osana mittavaa vesi- ja viemärijärjestelmän uudistusta. Helena teki eilen muistiinpanoja, suunnitelmia ja täytti sanaristikoita ja minä jatkoin - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Luimme tietenkin ääneen myös Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Tapanilan aseman kierrätyskirjapisteestä löytyi päivän hesari ja josta luimme erinäisiä artikkeleita Trumpista. Siellä oli myös Suomen kuvalehden viime elokuun teemanumero tästä poliitikosta ja spekulaatioita hänestä. Onpa lehdillä kirjoittelemista. Vai kyllästyvätkö lukijat tai ovatko jo kyllästyneet saman toistoon?