Taavetissa

    

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää. Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Yöllä on satanut. Pihan asvaltti on yhä märkä ja parkkipaikalla näkyy vesilammikko. Postauskuvana on koivun runko ja männynneulanen hämähäkin seitin siimassa. Eilinen oli sumuinen päivä täällä kaakossa. Lähdimme aamulla metsään ja Helena keräsi vähän puolukoita, minä kourallisen mustikoita ja sieniä lisäksi, muutamia kangasrouskuja, herkkutatteja ja haperoita. Tein myös kauden ensimmäisen havainnon suppilovahverosta. Kauppareissulla kuvasin Linnalantien varrelta, asvaltin vieren sorasta pieniä kuukusia. Sienirihmastot ovat saaneet kosteutta ja työntävät nyt esiin itiöemiä. Helena teki eilen korvasienipiiraan. Hän piirsi sieniä, mutta hänellä oli myös muita, uusia ideoita, joita hän alkoi kehitellä ja sommitella. Kirjoitin aamupäivällä postaustekstiä tälle päivälle ja laitoin kuvia. Aukaisin myös Vanhan-tiedoston ja muokkasin tekstin loppuun asti. Sivuja tekstissä on sataviisikymmentäyksi. Toinen kirjoituskerta tuli päätökseen. Se vaati noin kuukauden muokkauksen. Neljä kuukautta on kulunut siitä, kun aloitin Vanhan-tarinan. Kesäkirjoitukseni. Eilen iltapäivällä Helena piirsi lisää luonnoksia, katsoi sarjaa läppäriltä ja luki myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksattatoista osaa Reissutyössä. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake.

Taavetissa

    

Elokuu päättyy. Saa nähdä, miten lämpimänä kesä jatkuu tai syksy alkaa. Kaksitoista astetta tänä sunnuntaiaamuna Luumäen Taavetissa. Sumuista ja märkää. Eilen Suomen luonnon päivänä saimme Salpausselän harjulle tervetullutta sadetta. Luonto kiittää. Me luovuimme aamulenkistä. Helena teki viikkosiivouksen ja minä muokkasin viisi sivua eteenpäin Vanhan tarinaa. Kirjoitin tekstiä myös väleihin. Käsikirjoituksessa on nyt sataviisikymmentä sivua. Yhdeksän aikaan teimme kauppareissun kirjaston kautta. Kastuimme hieman, mutta vaatteet kuivuvat. Helena piirsi lopun aamupäivää työpöytänsä ääreessä ja alkoi sitten valmistaa tonnikalaspaghettia. Päiväunien jälkeen teimme kävelylenkin Vallitietä Savitaipaleentielle, Nikinojan yli ja käännyimme metsätietä pitkin takaisin sähkölinjalle ja alikulun kautta pururadalle ja keskustaan. Nikinojan notkossa oli tienvieressä kanttarelleja, jotka poimimme. Helena alkoi lukea Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksattatoista osaa, Reissutyössä. Kalle on mestarina. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Vajosin välillä omiin ajatuksiini, sitä tapahtuu ja jouduin sitten kertaamaan tekstiä. Kertaamista lukemiseni on muutenkin. Illalla katsoimme koripalloa televisiosta.

Taavetissa

    

Almanakan mukaan tänään on Suomen luonnon päivä. Kolmetoista astetta aamulla vähän yli viisi Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on näkymä Salpausselän harjanteesta eilen aamulla auringon jo haihdutettua enimmän sumun harvasta männiköstä. Helena keräsi eilen puolukoita ja minä poimin mustikoita. Lampaankääpää oli lenkkipolun vieressä. Alhaalla notkelmassa kasvoi paksussa sammaleessa pieniä kangasrouskuja siellä täällä ja toisessa kohtaa oli kolme kanttarellia. Koivun juurella erottui keltaisia lehtiä. Luulin niitä ensin koivunlehdiksi, mutta kasvusto oli kellastumaan alkaneita oravanmarjoja. Helena pääsi eilen takaisin lähes tavanomaiseen päivärytmiinsä. Hän ei piirtänyt, mutta katsoi sarjoja läppäriltä ja luki loppuun Leena Lehtolaisen jännärin Lumileopardin sydän. Minä muokkasin sivun verran Vanhan-tarinaa. Teksti oli oikeastaan ihan uutta. Tekstiä on nyt kaikkiaan sataneljäkymmentäkuusi sivua. Iltapäivällä ja illalla luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Vietän sen kanssa aikaa. En pyri lukemaan tällä hetkellä tavoitteellisesti eikä minulla ole lukulistaa. Etsin ja valikoin niitä kirjoja, jotka mahdollisesti tukevat omaa kirjoittamistani ja antavat siihen lisää virikkeitä. Katsoimme eilen illalla myös koripalloa. Suomella tuntuu olevan hyvä joukkue ja tukeva ”Susijengi” taustalla.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sumua. Postauskuvana on nuori herkkutatti sammalien keskellä. Eilen aamulla kävelimme yhdessä pururadan idänpuoleisen pään lenkin, jonka jälkeen Helena alkoi pestä parvekkeen laseja ja minä lähdin sienimetsään. Vaalea orakas oli ensimmäinen sieni, jonka löysin. Kiertelin kuusikon hämärässä. Etsin ennen kaikkea rouskuja ja suppilovahveroita. Jälkimmäisiä ei näkynyt, mutta vasta nousseita kangasrouskuja kertyi kastikkeen verran. Kanttarelleja poimin kymmenkunta, kolme herkkutattia, kaksi punikkitattia, pari haperoa ja kehnäsienen. Otin kuvia kännykällä. Olin takaisin kotona vähän ennen yhdeksää. Lähdimme kaupalle ja sieltä palattua Helena alkoi ryöpätä rouskuja ja paistaa muita sieniä. Hän jatkoi keittiöaskareita ja kokkasi kesäkeiton. Iltapäivällä Helena pesi loput parvekelasit. Minä muokkasin neljä sivua Vanhan-tarinaa. Kokonaissivumäärä ei kasvanut tällä kertaa, mutta tänään voi olla toisin. Saanko käytyä jo loppuun toisen kirjoituskerran vai meneekö kuun loppuun asti? Luin eilen loppupäivän James Joycen teosta Finnegans Wake. Olen lukenut siitä kaksi kolmasosaa. Helena luki Leena Lehtolaisen jännäriä Lumileopardin sydän.

Taavetissa

    

Kuusi astetta aamuvarhain Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Iijoen rannan suopursut maljakossa. Saimme tämän kimpun maanantaina tuliaisiksi. Hyvät ystävät tietävät, että meille voi tuoda tervehdykseksi muun muassa kiviä, puupalikoita, kanervia ja suopursuja. Yöllä kolme tuntia sitten heräsin uneen, jossa kirjoitin postaustekstiä. Nousin ja kävin parvekkeella katsomassa tähtiä. Eilen, keskiviikkona, kun teimme aamuretken metsään, keräsimme tämän loppukesän ensimmäiset sienet, yhden ison ja kaksi pientä kangashaperoa. Helena paistoi ne ja nautimme ne iltapäiväteen ohessa leivän päällä. Muokkasin eilen kolme sivua eteenpäin Vanhan-tarinaa. Loppu häämöttää, mutta samalla se karkaa kauemmaksi, koska ensimmäisellä kirjoituskerralla loppuosa jäi varsin viitteelliseksi ja hataraksi. Helena piirsi eilen samalla, kun hän katsoi läppäriltä jotain sarjaa. Ystävällinen myyjä Lappeenrannan jo toimintansa lopettaneesta Mai Art -taideliikkeestä toi Helenan liikkeessä myynnissä olleet viimeiset työt. Kiitos. Helena luki eilen pitkin päivää Leena Lehtolaisen jännäriä Lumileopardin sydän. Minä luin muutaman sivun James Joycen teosta Finnegans Wake. Katsoimme illan päätteeksi televisiosta Pitääkö olla huolissaan -ohjelman ja sen jälkeen uutiset.